Näin teinien äitinä on ihan painajaista nämä vaput, koulunpäätökset ja juhannukset.

Mistään ei ole takeita. Mä olen ollut kympin perhetyttö ja sikaillut kunnolla ja kokeillut kaikkia vastaantulleita huumeita, mutta vasta nuorena aikuisena. Nuorena ärsytti se kiltteyden ylistys, mutta kapinalle ei silloin ollut tilaa. Opin lähinnä pitämään vanhemmat tyytyväisinä ja salaamaan tolloiluni. Tulihan se kapina sitten myöhemmin.

Paljon myöhemmin olen nuoren aikuisen naisen äiti. Hän oli hirveä teini, mutta rauhoittui ajoissa normaalijärkiseksi. Toivoa on. Pelko oli persuksissa, vaikka tytöllä ei ollut sitä poikien rämäpäisyyttä. Olisin varmaan tullut hulluksi.

Mä taas huolissaan kun teinit on kilttejä ja viihtyvät kotona, lähinnä urheilevat. Ei kai nuorten elämä kuulu olla pelkkää kotonanököttämistä?

Olisi saattanut ollakin, jos meillä ei olisi ollut nk avoimet ovet pojan kavereille. Myös jääkaapille. Ajattelin, että jaksan paremmin muutaman vuoden sitä, että nuoriso pyörii aina meillä, kuin  sitä, etten tiedä, missä poikani on ja mitä tekemässä. Yksi pojan kavereista säilytti makuupussiaankin meillä, koska jäi niin usein yöksi. 

Avoin keskustelu nuorten kanssa siitä, että ovat sinulle rakkaita ja olet heistä huolissasi jos tuolla kännipäissään sähelletään menemään. Meillä esikoisen kanssa oli tuota samaa ongelmaa, Saatiin sitten sovittua, että kun bilettämään lähtee, kotiin pitää tulla oli kunto mikä hyvänsä ja sitä ei hänelle huudeta. Lisäksi sovittiin, että puhelimessa on paikannus päällä koko ajan ja kun vaihtaa paikkaa kavereidensa kanssa, laittaa viestin mihin on menossä ja kenen kanssa liikkuu. Näin meillä oli joku käsitys missä mennään ja millä porukalla eli jos jotain olisi tapahtunut, avun saaminen paikalle olisi ollut helpompaa. Perässä ei kuljettu, eikä asioihin muuten puututtu. Nyt on 19v ja kulkee kulkemisensa autolla eli on selvinpäin. On kyllä helpottanut elämää. Hauskintahan tässä on vielä se, että toi ilmoittaminen jäi niin lihasmuistiin, että vieläkin ilmoittaa kun vaihtaa paikkaa kavereidensa kanssa:) Kiva herätä kahden aikaan yöllä tekstariin: "ollaan nyt Hietsussa, lähdetään Jedaan X:n ja Y:n kanssa."  

Ymmärrän tuskasi. Meillä on kympin tyttö ja kympin poika, silti aina kun ovat menossa viikonloppuisin tai juhlimassa jossai herää huoli jos aamun pikkutunteina eivät ole kotona. Kyse ei ole siitä ettenkö omiini luottaisi vaan siitä etten luota muihin. Olemme lukeneet lehdistä miten yhtä on hukutettu laiturin alle ja toista hakattu pesäpallomailoilla muuten vaan.

Lähetin lapseni elämään, kuin laivan merelle.

Ompelin purjeet ja neuvoin väylät parhaan taitoni mukaan

 - mutta tuulille en voinut mitään...

(V.Välimäki)

Poikapuoli 26v, omat pojat 19v ja 18v. Aika helpolla on näiden kanssa päässyt. Onnettomuudet ovat sattuneet ihan selviltäpäin muissa tilanteissa mutta tuo autolla ajaminen on sellainen, joka mua hiukan pelottaa. Kuvitellaan olevansa kuolemattomia, räpläillään kännyä ja ajatellaan, että osataan liikenteessä kaikki. 

Alkoholin kanssa osaavat ottaa rauhassa, olen tästä todella tyytyväinen. Nuorinta ei edes juurikaan juomahommellit kiinnosta ja vanhemmatkin aika harvakseltaan

Vierailija kirjoitti:

Meinasin tarjota vinkkejä, mutta alkoi ärsyttää toi sun kympin tyttöjen ja heidän äitien dissaaminen. Kuulostat ärsyttävältä ihmiseltä ja toivottavasti sun lapset piinaa sua oikein paljon.

Toivottavasti et ole ainakaan aikuinen ihminen. Niin ilkeä on kommenttisi. Minusta ap kirjoitti aivan asiallisesti.

Ymmärrän hyvin. Ratkaisua ei oikein ole. Meillä on pienehkö paikkakunta ja käyn kyllä iltaisella koiran kanssa kävelyllä ja pyöräilemässä ja seurailen mitä kylillä tapahtuu.

Pidät vaan huolen etteivät poikasi raiskaa, ryöstä, hakkaa tai tapa ketään, niin kaikki on hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Olin aika villi teini. Tuli ryypättyä vaput ja juhannukset jne. Mitään tyhmää en kyllä koskaan tehnyt paitsi ajelin pari kertaa kännissä skootterilla. Minusta kasvoi kuitenkin vastuuntuntoinen aikuinen ja olen erityisopettaja nykyään. Eli aina villi teini-ikä ei tarkoita, että lapsi on loppuelämänsä pilalla. Toki huolestuttaa kun nuoret remuavat, mutta jos eivät tee älyttömiä tyhmyyksiä niin ei ole hätää.

Olitko myös poikien yhteinen panoreikä?

Vierailija kirjoitti:

Mä taas huolissaan kun teinit on kilttejä ja viihtyvät kotona, lähinnä urheilevat. Ei kai nuorten elämä kuulu olla pelkkää kotonanököttämistä?

Kyllä kuuluu jos vaihtoehto on kylillä riekkuminen ja ryyppääminen. Olisit tyytyväinen, että sinulla on kunnolliset lapset ja sanoit että he urheilevat, joten mitään syytä huoleen ei ole. Eri asia jos olisivat pleikkaria pelaavia sohvaperunoita.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin. Itselläni tyttö pahimmassa menoiässä. Sydän syrjällään saa olla. Tämä kesäloma aika on ahdistavaa, kun joka ilta/ yö menossa. Eipä oikein osaa nukkua kun huoli painaa sydämessä .

Menoanu?

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole teinejä, joten ehkä en vaan ymmärrä. Mutta eikö alaikäisille saa laittaa rajat? Eikö kotona asuessa vanhemmat määrää minne mennään ja milloin tullaan. Pitääkö vanhempien vaan hiljaa istua ja märehtiä kotona, että missäs se teini luuraa ja mitähän tekee.

Nämä nykyajan kermaperseet eivät viitsi laittaa herranterttujaan kuriin. Kakaroille kotiintuloajat ja kunnon selkäsaunat pelotteeksi ja jos se ei auta niin pelkästään puhelimen ja mopon takavarikointi riittää. Itse olin nuorena luvatta kaverilla yötä ja isäni laittoi moponi takavarikkoon pariksi viikoksi siitä hyvästä.

Turha esittää, ettei muka ole keinoja vahtia nuorta. 

Vierailija kirjoitti:

Pidät vaan huolen etteivät poikasi raiskaa, ryöstä, hakkaa tai tapa ketään, niin kaikki on hyvin. 

Miten hän siitä pitää huolen kun kakaroilla ei ole mitään kuria? Nämä kermaperseiden kakarat ovat juuri niitä, jotka tekevät näitä Koskelan tyylisiä rikoksia

Kunhan pidät sen rotin, ettei huumeisiin koske.

Huumeet on saatanasta, se maailma on kova ja paha. Siellä ei maksa ihmishenki mitään ja se maailma tulee muun perheenkin vaivoiksi, kun tulee huumevelat yms. Poika menee taatusti piloille ja kuolo korjaa lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole teinejä, joten ehkä en vaan ymmärrä. Mutta eikö alaikäisille saa laittaa rajat? Eikö kotona asuessa vanhemmat määrää minne mennään ja milloin tullaan. Pitääkö vanhempien vaan hiljaa istua ja märehtiä kotona, että missäs se teini luuraa ja mitähän tekee.

Etko ole itse ollut teini?? Joskus houkutus on suurempi kuin rangaistuksen pelko. Riittaa kun tietaa ettei vanhemmat taita niskoja niin ei haittaa vaikka jais vailla kotia yoksi.

Mun aiti ei istunut kotona marehtimassa. Ja vaikka podin huonoa omatuntoa oli hilluminen tarkeampaa. Ei niita lapsi voi oikein raudoilla telkea huoneisiinsa.

Teini elaa hetkessa ei tulevassa eika menneessa.

Älä selitä ja yritä luikerrella vastuusta. Saat teinisi helposti kuriin jopa ilman selkäsaunaa(minkä antamista lapsille toki kannatan), otat puhelimen pois ja mopo takavarikkoon. Nämä kakarathan ovat riippuvaisia siitä puhelimen roplaamisesta. Vituttaa nämä nykynuoret puhelimineen, yksikin tyttö roplasi puhelintaan keskellä pyörätietä tukkien puoli väylää. Silloin kun minä olin nuori niin oli vihkoon kirjoitettuna kavereiden lankapuhelinnumerot eikä edes Nokian 5110:stä tietoakaan, mutta nämä nykykakarat eivät edes sitä muista.

Minulla on onneksi se kympin tyttö kotona ja kiitän luojaani, ettei tarvitse, ainakaan vielä, öitä huolissaan valvoa! Kyllä luottamus ja keskusteluyhteys vanhemman ja lapsen välillä pitää aloittaa rakentamaan jo pikkulapsena, oli sitten tyttö tai poika. Eihän kaikki pohatkaan ole ryyppäävää ja rellestävää sorttia vaan siellä on paljon erilaisia tyyppejä, ihan kuin tytöissäkin. Ei kaikkea hölmöilyä, saati rikollisuutta saa ja pidä laittaa nuoruuden piikkiin. Kyllä teini jo tietää, mikä on oikein ja mikä väärin. Jännästi vaan työni puolesta olen nähnyt niin usein, miten lapsi ei ole pudonnut kauas puusta, kun tapaa vanhempansa.

Rajaton ja kaiken salliva kasvatus on nyt edessäsi.

Ne rajat laitetaan lapselle kun on taapero iässä.

Teinit toki ovat tunnetusti omapäisiä. MUTTA, se miten on rajoja laitettu pienenä, näkyy lopulta aina positiivisesti.

Nyt vaan pelkäät pahinta ja toivot parasta.

Omia traumojaanhan ei saa kaataa lapsille, mutta kyllä mulla on trauma juuri tuosta yöriekkumisesta lapsuudesta, kun oma isosisko jäi yhdelle tämmöiselle reissulleen. Sen verran asiasta ollaan puhuttu, että onneksi oma rymyeetu ymmärtää huoleni, jos jättää kotiin tulematta tai menoistaan ilmoittamatta. Ja kotiin saa tulla vaikka missä kunnossa ja tuoda kavereita kanssa, siitä ei tule kinä huutoja, kunhan kotiin tulee.

Kaukana ovat ne huolettomat aikuisillat, kun lapsen mentyä nukkumaan joi pari lasia viiniä kaikessa rauhassa. Kyllä sitä nyt on lähtövalmiudessa hakemaan lasta mistä päin tahansa, jos hän soittaa ja pyytää kyytiä. Totta tuo mitä sanottiin - isot lapset, isot murheet. 

Miten joidenkin on niin vaikea tajuta, että vaikka kuinka on kasvatettu nuhteessa, vaikka kaikki kolme lasta samalla kaavalla, niin silti yksi, tai vaikka kaikki kolme niistä voivat murrosiän uhmassa nimenomaan uhmata kaikkea opittua? Se nuoruuden menovietti voi olla yllättävän voimakas. Tai selkäytimessä voi olla, että vanhemmille ei haistateta paskaa eikä nimitellä, eikä ovia saa paiskoa, mutta jos klo 22 ei huvita mennä kotiin niin ei se välttämättä kotiin mene.