Lue keskustelun säännöt.
Downshiftaus työelämässä, akateemisesta duunariksi ja pois oravanpyörästä
aliasJ
15.06.2021 |
Tämän aloituksen tarkoituksena on kartoittaa, että millaisia kokemuksia tai näkemyksiä palstalla on siitä, että akateemisesti koulutettu ihminen vaihtaa perinteiseen duunarintyöhön.
Omaan kaksi maisterintutkintoa ja olen koulutustani vastaavassa asiantuntijatyössä. Korvaus on kohtuullinen, samoin työhön liittyvä vapaus suunnitella omat aikataulut, tehdä etätyötä jne. Tästä huolimatta olen parin viime vuoden ajan kokenut, että olisin mahdollisesti tyytyväisempi ja toisaalta onnellisempi jossain perinteisessä duunaritason työssä. Syitä tähän on useita mutta ainakin itseäni kiehtoo konkreettinen tekeminen ja työn näkyvä tuloksellisuus. Olen aina pitänyt käsillä tekemisestä ja olen siinä kätevä, arvostan paljon erilaisia ammattimiehiä- ja naisia jotka tekevät työnsä huolella ja ammattitaidolla.
Asiantuntijatason työssä minua tökkii se, että työni omalla alallani on pitkälti erilaisia palavereita, sähköposti- ja puhelinrumbaa, kiirettä ja läppärin ääressä istumista. Työssä aloitetaan ja päätetään erilaisia projekteja joiden lopputulokseksi ei usein saada mitään näkyvää aikaan. Näin toki tietotyössä usein on. Työ tuntuu usein merkityksettömältä mutta sinällään olen kiitollinen, että olen saanut hyvän työn jossa voin paljon vaikuttaa itse asioihin.
Ehkä enemmänkin ajattelen muutosta elämässäni niin, että hyppäisi tietynlaisesta oravanpyörästä pois. Elän vaatimatonta ja yksinkertaista elämää enkä tarvitse välttämättä suurta rahamäärää, silti olen hyvin säästäväinen. En voi kieltää, etteikö ympäröivän yhteiskunnan painostus suorittamiseen ja lähipiirin asenteet ja korkeat uratavoitteet vaikuttaisi siihen, että hyppäys suorittavan tason työhön tuntuu vaikealta. Toki nämä seikat täytyy lopulta jättää omaan arvoonsa ja miettiä, mikä tekee minut onnelliseksi. Näen työssäni paljon uupumusta, loppuun palamista ja jaksamisen ongelmia ja tämä saa minut miettimään omia tavoitteitani työelämän suhteen.
Jonkin verran olen lukenut ihmisistä, jotka ovat tehneet rohkeita uravalintoja ja jättäneet yhteiskunnan ja ympäröivien ihmisten silmissä menestyvät urat ja tehtävät ja siirtyneet täysin erilaisiin hommin, ehkä etsien omaa kutsumustaan ja tullakseen paremmin tyytyväiseksi elämään.
Olisi kiva kuulla kokemuksia, millaisia rohkeita alavalintoja ihmiset ovat tehneet ja onko lopputulos tyydyttänyt?
Kommentit (96)
Ei se duunarin hommakaan kovin helppoa ole. Itse downsiftaisin ennemminkin niin että alkaisin tekemään osa-aikatyötä kovempipalkkasessa työssä jolloin ansio olisi varmaankin samaa luokkaa ku duunarin kokopäivätyö. Vapaa-aika lisääntyisi ja silti työn vapaus säilyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se duunarin hommakaan kovin helppoa ole. Itse downsiftaisin ennemminkin niin että alkaisin tekemään osa-aikatyötä kovempipalkkasessa työssä jolloin ansio olisi varmaankin samaa luokkaa ku duunarin kokopäivätyö. Vapaa-aika lisääntyisi ja silti työn vapaus säilyisi.
Joku uimavalvoja tai liikunnanohjaaja vois olla aika lepi töitä.
Sinulla tosiaan on aika ruusuinen kuva duunarin elämästä. Downshiftaa mieluummin vaikka välivuodella ja jollain Goan matkalla.
Mulla duunarinammatti on aikajärjestyksessä ensimmäinen, akateeminen toinen. Teen sitä duunarinhommaa määräaikaisena syksystä kevääseen (työvoimapula-ala), ja lopun aikaa lomailen ansiosidonnaisilla etsimässä akateemisia töitä, joita ei ole.
Syy on sama, on jo muuta kuin työ. Vaatii toki lainat pois ja lapset maailmalle.
N42
Minulla ei ole kokemusta tuollaisesta, mutta minulla on hyvin samansuuntaisia ajatuksia. En itse pidä työstäni, ja olen jo pitkään yrittänyt miettiä, että mitä haluaisin tehdä, mutta kohtaan joka puolella tuota samaa: kaikilla on kiire, kaikki hautautuvat töittensä alle ja uupuvat. Kaikilta aloilta vaihdetaan muualle, koska ei jakseta. Ei tämä tietenkään kaikkia tarkoita, mutta ei se näitä mitään aloja myöskään houkutteleviksi tee.
Olen itse miettinyt, että minulle ehkä oikea ratkaisu olisi löytää jotain edes jonkin verran mukavampaa työtä ja sitten vaan yksinkertaisesti vähentää työaikaa. Haluan tehdä ison osan työstäni etänä, joten siksi suuri osa duunaritöistä on jo sillä pois laskuista.
Olen tietoisesti pyrkinyt vähentämään itseni ja muiden identifioimista työn kautta, sekä myös puhumista töistä vapaa-ajalla. Luulen, että nämä on sellaisia askelia, joilla pääsee lähemmäksi sitä, ettei ole "statuksen" tai muiden mielipiteiden vuoksi tärkeää, mitä tekee. Kyllä se silti usein käy mielessä, että jos vaihdan tästä "alemmas" niin mitä siitä sitten ajatellaan. Ehkä kuitenkin eniten mietin sitä, että mitä rekrytoijat siitä ajattelisivat. Eli jos vaihdan toisiin hommiin ja totean, että haluankin palata, niin onko minulla enää mitään tulevaisuutta tällä nykyisellä alallani? Aina sanotaan, että ei nämä ole lopullisia valintoja, mutta onko se varma? Pidetäänkö minua tuuliviirinä, jos kokeilen jotain uutta, eikä luoteta enää motivaatiooni, jos se uudestaan syttyy tälle alalle? Mikä on tietysti ihan mahdollista, koska uskon, etten ole vieläkään täysin toipunut uupumuksesta, jonka pari vuotta sitten koin. Olen työkykyinen, mutta inhoan työtäni. Pienetkin vastoinkäymiset tuntuu valtavilta. Ei tämä ole ihan normaalia, mutta en koe itseäni kuitenkaan "akuutisti uupuneeksi", joten tuntuu typerältä hakea tähän saikkuakaan.
No, kuten sanoin, en ole itse tuota askelta vielä ottanut ja minulla on omat pelkoni sitä kohtaan. Kuitenkin kannustan muita tekemään oman näköisiään valintoja. Yritän sanoa myös itselleni, että tämä on minun elämäni ja on minun tehtäväni tehdä siinä asioita, joista itse tykkään ja tehdä sellaista työtä jossa itse viihdyn. Ei sillä ole väliä, mitä muut siitä ajattelevat, he tekevät omat valintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ystävä tekee viikossa yhden työpäivän akateemista työtä, hänelläkin on kaksi tutkintoa yliopistosta. Muuten elää niukasti, asuu yksiössä vuokralla, ei omista autoa tms. Harrastaa paljon, on vuoropäivin lastensa kanssa. On onnellinen.
Pakko todeta sellainenkin itsestäänselvä asia, että jos vaihdat ns. duunarihommaan, saat kaupan päälle ne duunarit. Moni suorittava työ voi olla sinänsä todella helppoa ja palkitsevaa, mutta ikävä kyllä työyhteisöt eivät mitenkään välttämättä yhtä sivistyneitä, joustavia ja miellyttäviä kuin akateemiset. Itselläni on kokemusta kummastakin maailmasta, ja teen nykyisin akateemisia hommia lähinnä siksi, etten jaksa duunareita. Jos ihmiset asiantuntijatöistä siirtyisivät suurissa määrin suorittaviin hommiin, silloin nämä työt olisivat mitä ihanimpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sä oot joku 40+ niin downshiftaus duunariammatteihin ei onnistu ilman uudelleenkouluttautumista tai oikeiden tyyppien tuntemista. Ns. apinahommiin palkataan mieluummin joku riuska parikymppinen amisopiskelija kuin keski-ikäinen maisteri.
Etkä sä niissä apinahommissa kauan viihtyisikään. Olin opiskeluaikana laivasiivoojana. Hirveintä hommaa ikinä. Kamala kiire saada hytit kuntoon ennen laivan lähtöä. Melkein joka kerta löytyi ainakin yhdestä hytistä joku eritepurkaus...
itse voisin duunarioravanpyörästä hypätä pykälän alaspäin,eli työttömäksi.nykypäivän pa*kapalkoilla ei työnteko enään kannata.alkon kautta soffalle istuun ja kattoon urheilua ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä luovu hyvästä työstäsi, nykytyömarkkinat on ihan sekaisin, voit joutua vaan työttömäksi, ja duunaritöissä rasittaa pieni palkka, raskaus ja ärsyttävät sopparit, saattaa joutua kolmivuorotyöhönkin. Pidä harrastuksena puutarhanhoito tai ompelu jne. Ehkä osa-aikaista nykyinen työ, jos haluat vähän lisää aikaa.
Itse koin asiantuntijatyössä myös melko suurta merkityksellisyyden puutetta pidemmän päälle. Pahempaa työuupumusta en kokenut, mutta siitäkin kyllä näin lähipiirissä varoittavia esimerkkejä. Alkuinnostuksessa meni joitakin vuosia, mutta sitten rupesi hyydyttämään. Pelkkä "status" tai palkka ei tyydyttänyt oikein pidemmän päälle. Työ erilaista pientä sälää koko ajan täynnä ja jatkuvasti jotain palavereita ja jatkuvia keskeytyksiä. Koko ajan jotain "projekteja" päällä, muuta monet asiat ei aina edenneet eikä se ollut omasta roolista kiinni vaan asoissa saattoi olla monta eri sidosryhmää ja joskus vain tekniikka ei toiminut niin kuin olisi pitänyt. Ihan sama vaikka olisi ruvennut selvittämään asiaa maailman huippujen kanssa, niin ei sekään aina auttanut. Lähinnä koki itse olevansa pieni mutteri jossain isossa koneistossa. Jatkuva etätyö on myös todi puuduttavaa, mutta jatkuva työ avokonttorissa on kyllä vielä pahempaa. Ei ollut siis mun juttu. Tällä hetkellä en töissä. En tiedä vielä mitä rupean jatkossa tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se duunarin hommakaan kovin helppoa ole. Itse downsiftaisin ennemminkin niin että alkaisin tekemään osa-aikatyötä kovempipalkkasessa työssä jolloin ansio olisi varmaankin samaa luokkaa ku duunarin kokopäivätyö. Vapaa-aika lisääntyisi ja silti työn vapaus säilyisi.
Tuo muuten olisikin hyvä vaihtohto. Mutta osa-aikaisia hyväpalkkaisia töitä ei varmaan kauheasti ole tarjolla? (No ei sen puoleen muitakaan paikkoja...)
- Eri
Joku sanoi äsken muuten julkisuudessa sellaisenkin viisauden, että: "Harva ihminen katuu suuresti kuolinvuoteellaan, ettei osallistunut enempää palavereihin." :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, voisit downshiftata juuresten lajitteluun ja nostoon. Töitä olisi n. 5 kk/v.
Loput vuotta työttömyyskorvauksella.
Palkkaa maksetaan 1.vuonna vähän vajaa 9€/h, sitten vähän yli 9€/h.
Ylityöt sovitellaan työaikapankilla niin, että kk-bruttopalkka ei ksrkaa kohtuuttomuuksiin, esim puoleentoista tonniin.
Työpaikalle ei pääse ilman omaa autoa.
Siinä oikeaa DOWN shiftausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se duunarin hommakaan kovin helppoa ole. Itse downsiftaisin ennemminkin niin että alkaisin tekemään osa-aikatyötä kovempipalkkasessa työssä jolloin ansio olisi varmaankin samaa luokkaa ku duunarin kokopäivätyö. Vapaa-aika lisääntyisi ja silti työn vapaus säilyisi.
Tuo muuten olisikin hyvä vaihtohto. Mutta osa-aikaisia hyväpalkkaisia töitä ei varmaan kauheasti ole tarjolla? (No ei sen puoleen muitakaan paikkoja...)
- Eri
Oman työn osa-aikaistaminen?
Osa-aikaiset työthän on enimmäkseen opiskelijatasoa.
Kuulin yhdestä kaverista it-alalla, joka oli n. pari kuukautta töissä ja totesi, että eipä taida sopia minulle tällainen työelämä. Ja hän oli kuulemme VIELÄ HYVÄ TYÖSSÄÄN!!!!
Vierailija kirjoitti:
Pakko todeta sellainenkin itsestäänselvä asia, että jos vaihdat ns. duunarihommaan, saat kaupan päälle ne duunarit. Moni suorittava työ voi olla sinänsä todella helppoa ja palkitsevaa, mutta ikävä kyllä työyhteisöt eivät mitenkään välttämättä yhtä sivistyneitä, joustavia ja miellyttäviä kuin akateemiset. Itselläni on kokemusta kummastakin maailmasta, ja teen nykyisin akateemisia hommia lähinnä siksi, etten jaksa duunareita. Jos ihmiset asiantuntijatöistä siirtyisivät suurissa määrin suorittaviin hommiin, silloin nämä työt olisivat mitä ihanimpia.
Juu ei kukaan jaksa pidemmän päälle niitä rasistisia juttuja, ryyppytarinoita ja sitä, että työkaveri on jatkuvasti pummaamassa rahaa, kun on rällännyt palkkansa. Akateemisessa työssä näitä tyyppejä ei ole laisinkaan.
Voisikohan perustaa yrityksen joka myisi palavereihin osallistujia?
Olet hyppäämässä yhdestä oravanpyörästä toiseen, luopuen samalla valinnan vapaudesta ja isosta palkasta. Duunaritkin ovat loppuunpalamisen partaalla kun yksi ihminen joutuu tekemään kolmen työt yhden palkalla ja työtunneilla, samalla voi myös sanoa hyvästit fyysisellekin terveydelle.