Kipu- ja piikkikammo+ vauvakuume?
Tilanne on tämä: Haluamme mieheni kanssa lasta ja itse asiassa yritetään jo ihan tosissamme. Nyt mulle on alkanut hiipimään pelkoja mieleen. Pelkään verikokeita ym piikkejä yli kaiken! Kuitenkin kaikennäkösiä kokeita ja testejä pitää tehdä jo raskausaikana ja sen jälkeenkin... Toiseksi pahojen kuukautiskipujen, tuntuu etten siedä enää pienintäkään kipua. Synnytyshän ei ole kovinkaan kivuton tapahtuma.
Tilanne ahdistaa todella paljon vaikkei vielä testi näytäkään plussaa. Pitäsikö vain laittaa vauvahommat jäihin?
Kommentit (12)
ja olen yhden raskauden läpikäynyt, vieläpä niin, että verikokeita jouduttiin ottamaan parikymmentä. Kerroin joka kerta asiasta hoitajalle ja se huomioitiin - joskus olin esim. makuulla, jos pyörrytti. Siihenkin alkoi jo vähän tottua, mutta nyt fobia on valitettavasti taas palautunumassa, kun en ole vähän aikaan ollut piikitettävänä. Ei sen takia kannata kuitenkaan lapsentekoa jättää :)
mutta kaikkeen tottuu..nyt ei tunnu enään missään kun synnytyksessä tuli piikkiä piikin perään. Siinä vaiheessa on aivan sama vaikka puukolla pistelisivät..Luulin myös aina et mulla on todella alhainen kipukynnys kun aina valitin pienimmästäkin jututsta, mutta todellisuudessa mulla sit kuitenkin on korkea kipukynnys ja synnytyksestäkin selvittiin ihan ok. Turha pohtia asioita etukäteen sit kun on raskaana ja on pakko niin sit vaan on. Ja tärkeintä on se lapsen hyvinvointi, viis itsestä. Minä en vain päästänyt pelkoja pintaa ja hyvin meni.
eli haluamme lapsia ja vauva voisi tulla vaikka heti. Mutta sitten alan pelkäämään kaikkia toimenpiteitä ja synnytystä vaikken ole edes raskaana vielä. Pelko on niin paha ja ruokkii itse itseään, että välillä ajattelen jääväni lapsettomaksi, etten joutuisi siihen pyöritykseen...
Onko muita samasta kärsiviä/kärsineitä?
ap
Mutta kummasti on kaksi lasta saatu jo maailmaan, ja voin sanoa että etukäteen miettien ne tilanteet ovat paljon hirveämpiä, mutta kun siitä hyvästä saa oman vauvan niin kyllä kannattaa =)
Ensimmäinen synnytys oli aika hirveä, mutta paljolti johtui omasta osaamattomuudesta ja epäempaattisista kätilöistä. Toinen olikin jo miellyttävä kokemus.
joten lapsettomuudesta kärsitty 5v
Olipa tullut vastauksia, kun pähkäilin omaa viestiäni =) Itse tulen ihan hysteeriseksi jos näen edes telkkarissa jonkun neulan... Helpottavaa kuulla että tästä neuroosista huolimatta voi selvitä raskaudesta ja synnytyksestä..!
ap
Verikokeissa pääsääntöisesti pyörryn. Kammo on tosi paha, olen jopa joskus jättänyt rokotuksia ottamatta koska pelkään pikkejä niin paljon. Vanhemmiten järki on voittanut siinä määrin, että rokotukset ja muut " pakolliset" olen saanut hoidettua. Paniikki pukkaa päälle jos sormenpäästä otettavan verinäytteen vuoksi, saatika sitten jos enemmän otetaan.
Nyt olen viidennellä kuulla raskaana. Piikityksiä on ollut ja eihän ne herkkua ole. Selvinnyt olen kuitenkin. Aina olen kertonut labrassa ja muuallakin että kammoan pikkejä ja asiaan on suhtauduttu varsin asiallisesti. Makuuasennossa suurin osa verikokeista on otettu.
Pahin koetus oli, kun jouduin vuorokauden ajaksi verensokerin seurantaan. Se tarkoitti sitä, että joudun ottamaan itse itseltäni sormenpäästä verikokeen 7 kertaa yhden vuorokauden aikana. Vaihtoehtona olisi ollut vuorokausi sairaalassa jossa pistäminen olisi sitten hoidettu hoitajien toimesta. Olin kauhuissani mutta onneksi pistämistä opettava hoitaja oli tosi ihana. Hänen tsemppaamanaan jotenkin selvisin siitäkin urakasta. Ja sen jälkeen oli ihan sankariolo.
Messageni sinulle ap on, että älä jätä raskautta väliin piikkikammon tai kipukammon vuoksi. Hoitohenkilökunta ymmärtää kyllä tilanteesi ja etsii kanssasi vaihtoehtoja joilla selviät tilanteesta kuin tilanteesta. Varmasti saat lähetteen pelkopolille jo tahdot. Itse en ole vielä synnytystä suuremmin pohtinut, mutta luulen että pelkopolin kautta minä sinne suunnistan. Luotan kuitenin siihen että sopiva vaihtoehto lapsen maailman saattamisessakin löytyy.
Tsemppiä sinulle, ap!
Toisessa synnytyksessä taisi tipan ährääminen olla kamalampaa kuin supistukset :) Etukäteen ajattelin, että pyörryn luultavasti synnytykseen. No näissä kahdessa synnytyksessä en pyörtynyt, mutta pitäisin sitä edelleen mahdollisena..
niin eihän sua alituiseen pistetä. Ite pelkäsin ihan hulluna tipan laittoa, synnytyskin tuntui ajatuksena lasten leikiltä siihen verrattuna. Mutta kappas, tippa ei tuntunutkaan missään ja niihin jopa tottui! Kerro avoimesti joka kerta hoitajalle piikkikammostasi. Mulla meni piikkikammo raskauden ja synnytyksen myötä ja nyt aion pian mennä verenluovutukseen. Olen 4 pussia auki + korot.
ja otappa asia heti neuvolassakin puheeksi, kun tärppää -12-
ekalla kerralla ihan käsivarrestakin pari putkee.
Jos joudut sokrurasitukseen (tässä kaupungissa tehdään kaikille) se on yhteensä 4 käsivarsi piikkiä.
Et kyllä niitä tulee
koitahan nyt ihan itse ja miehesi kanssa jutella..ja taatusti ainakin kerran sua pistetään raskauden aikana ja luultavasti enemmänkin ja synnytys tuskin on kenelläkään täysin kivuton. Mutta oman lapsen siinä kuitenkin saa että oliskohan se sen arvosta?