Jutta, 19, on vartija, joka tykkää meikata

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no ainakaan ei lähtenyt silpouttamaan itseään transmieheksi. että pisteet siitä. mutta joo, jännä miten tiukassa tietyt stereotypiat voi olla. ei ihme, että nykynuoret on sekaisin, kun naisella ja miehellä on niin tiukat lokerot. ei mun lapsuudessa ollut tuollaista.

Ei niitä ennen ollutkaan. Kaikki teki kaikkia töitä ja siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Stereotypiat on nykyajan tuote ja kun niitä tällä tavalla "rikotaan", pääsee lehteen sensaationa esittelemään itseään niukoissa vaatteissa. Ja sitten sitä kehutaan, että onpas rohkea, kun oikein miesten töitä tekee.

Ainahan niitä on ollut, mitä ihmettä selität?

Niin on ollut. Mutta ennen ei ollut tärkeää alleviivata itseään. Silloin kyse oli ihan normaaleista ammatinvalinnoista ja niissä ei ollut mitään sukupuolileimaa, mitä olisi pitänyt selitellä.

Nyt pitää selittää ja riisua, että kaikki näkee tämän henkilön ihan oikeasti olevan tyttö miesten töissä. Eli hän on leimannut itsensä "poikkeukseksi" totutusta tavasta ajatella miesten ja naisten töitä. Ja tämä tapa ajatella on tuottanut tällaisia "sensaatioita" hämmentämään sukupuolirooleja, mitä ei aikaisemmin ollut. Ennen oli vain ammatteja, joita "sai" tehdä kuka vaan ilman pelkoa joutua ajattelemaan asiaa leimautumisesta oman sukupuolen sopimattomuuteen ko. tehtävään.

En tiedä mitä tarkoitat "ennen", mutta itse lähdin raksalle töihin 15 vuotta sitten ja silloin ei todellakaan rakennusalalla työskennellyt juurikaan naisia. Ja minut nimenomaan leimattiin sukupuoleni takia. Oli aivan yleistä kuulla, että miten nainen pärjää niin raskaassa työssä tai kestää miesten huumoria. Ei uskottu, että nainen voisi mitenkään kestää rakennusalalla. Tytöttely oli tavallista. Onneksi siihen on nykyisin tullut muutos, mutta todellakaan kyse ei ollut mistään normaalista ammatinvalinnasta ja eri sukupuoli leimattiin heti.

Itse työskennellyt raksalla nyt 5 vuotta ja edelleen on naisia vähän. Maalareita ja siivoojia löytyy mutta esim. timpureita vähän. Ja asenteet ovat vielä välillä aika 50-lukulaisia, valitettavasti. Tytöttelyä, vähättelyä, ahdistelua, kaikkiin olen törmännyt tänä vuonna.

Minä olen työskennellyt lvi-asentajana 7 vuotta ja edelleen ihan viikottain kuulee tytöttelyä ja vähättelyä ja perus pyllylle taputtelua yms ahdistelua. Onneks olen jo oppinut pistämään näille mulkeroille jauhot suuhun.

Itse olen ollut vuodesta 2001 ainoa nainen jakeluverkkosähköasentajana ja minun ei ole tarvinnut koskaan todistaa ammattitaitoani tai joutunut todistamaan kuinka kova jätkä olen.

Kyllähän me miehet vähän meitä naisia testaa sillä shit testillä, mutta kun jokaista tytöttelyä kohden pyydät sitä viikkorahaa jää on aika nopeasti murrettu.🤣

Kuulostat lapselta. Oletko työelämässä?

Pus. Kuulostat kypsältä aikuiselta naiselta, joka ei koskaan vähättele ja kiusaa muita.

Vaihteeksi olisi kiva lukea juttu naisesta joka EI meikkaa ollenkaan! Koko elämäni aikana olen vain kerran nähnyt lehtijutun , jossa haastateltiin meikkaamattomia naisia. Meikkaavista naisista uutisoidaan joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämänpäivän juttu tehdä numeroa itsestäänselvyydestä? 

Hyvä, että tehdään. Suuri osa jutuista tuntuu nykyään olevan huuhaa-ideologista höttöä, joten itsestäänselvyyksien kertomiselle on huutava tarve.

Vierailija kirjoitti:

Osui eilen silmiin tankkaustarinoita niminen ohjelma ja siinä naiset aika räikeästi kiusasi tätä työpaikan ainoaa miestä.

Meiltä hoitoalan työpaikasta on kiusattu aika monta miestä pihalle. Parhaiten pärjää ns. miehinen mies. Pehmeä, empaattinen mies kiusataan "homona" ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no ainakaan ei lähtenyt silpouttamaan itseään transmieheksi. että pisteet siitä. mutta joo, jännä miten tiukassa tietyt stereotypiat voi olla. ei ihme, että nykynuoret on sekaisin, kun naisella ja miehellä on niin tiukat lokerot. ei mun lapsuudessa ollut tuollaista.

Nykyään tiukat lokerot?

Nimenomaan nykyään on. Itse olen maalta jossa naiset on iät ja ajat metsästäneet, kalastaneet ja pukeutuvat työhaalarehin. Yhtäkkiä he eivät olekaan muka oikeita naisia vaan jotain vatun "muunsukupuolisia" tai muuta älytöntä.

tätä just tarkoitin. vaikka mediassa huudetaan monimuotoisuudesta ja miehiä kuvataan mekko päällä, niin arkitodellisuus on sitä, että lokerot ovat vain kaventuneet sitten 80-, 90- ja 2000-luvun.

90-luvulla ala-asteella luokallamme oli tyttö, joka halusi että häntä kutsutaan Olliksi. Leikkasi myös lyhyet hiukset. Kukaan ei alkanut lokeroimaan häntä tai huutelemaan että oletko trans tai ettei tytöllä voi olla lyhyitä hiuksia tms. Sitten kuudennella pyysikin kutsumaan taas Mariaksi (nimet muutettu). Ei me pidetty sitä mitenkään omituisena.

Me tehtiin tyttöporukassamme ihan kaikkea silloin, lakattiin kynsiä ja laitettiin hiuksia ja sitten ryömittiin mudassa ja kiipeiltiin puissa. Ei muista mitään keskustelua siitä voiko tyttö tai poika tehdä asiaa X. Ei se tarkoita ettei sellaista keskustelua ollut tai ettei joissain perheessä olisi olleet ahtaat roolit, mutta ei siitä jauhettu varsinkaan mediassa niin kuin nykyään.

En oikein tajua tätä "hyi, mä en ole niin kuin muut tytöt, tai siis ei ole tyttöjen ja poikien juttuja, voin tehdä mitä vaan, eli teen niitä poikien juttuja koska tykkään niistä, tai siis ei ole mitään poikien juttuja, mutta olen myös tyttömäinen, tai siis eiku kaikki me ollaan samaa"... Eli kummin se on? Ei ole lokeroita jolloin vartijana työskentely ei ole poikamaista, tai on niitä eroja jolloin vaikkapa meikkaaminen on tyttömäistä..? :D

Samat kokemukset ysäriltä, siellä me ryömittiin poikien kanssa pusikossa leikkimässä sotaa. Kaikilla oli joltain serkuilta perityt vaatteet, eli aika unisex lookki kaikilla siis, monella tytöllä oli lyhyet hiukset ihan käytännön syistä.

Mutta ilmeisesti 10 vuodessa tilanne muuttui, ja 2000-luvun puolella lapsuutensa viettäneet eivät enää olleetkaan yhtä rennosti lapsia vaan heidät lokeroitiin tytöiksi ja pojiksi ja nyt sen seuraukset näkyy?

Jännä nähdä mitä tapahtuu 15-20 vuoden päästä, kun nyt pienet lapset kasvavat teini-ikään.

Muutos ajoittuu ajoille jolloin se luova leikki ja luontainen liikkuminen väheni radikaalisti. Vanhemmat alkoi esim kuskaamaan niitä lapsia ohjattuihin harrastuksiin.

Vanhemmat alkoi myös säätelemään niitä lasten kaverisuhteita. Lapsia ei esim päästetty pihalle vapaasti leikkimään vaan ne leikkitreffit sovittiin etukäteen vanhempien kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no ainakaan ei lähtenyt silpouttamaan itseään transmieheksi. että pisteet siitä. mutta joo, jännä miten tiukassa tietyt stereotypiat voi olla. ei ihme, että nykynuoret on sekaisin, kun naisella ja miehellä on niin tiukat lokerot. ei mun lapsuudessa ollut tuollaista.

Nykyään tiukat lokerot?

Nimenomaan nykyään on. Itse olen maalta jossa naiset on iät ja ajat metsästäneet, kalastaneet ja pukeutuvat työhaalarehin. Yhtäkkiä he eivät olekaan muka oikeita naisia vaan jotain vatun "muunsukupuolisia" tai muuta älytöntä.

tätä just tarkoitin. vaikka mediassa huudetaan monimuotoisuudesta ja miehiä kuvataan mekko päällä, niin arkitodellisuus on sitä, että lokerot ovat vain kaventuneet sitten 80-, 90- ja 2000-luvun.

90-luvulla ala-asteella luokallamme oli tyttö, joka halusi että häntä kutsutaan Olliksi. Leikkasi myös lyhyet hiukset. Kukaan ei alkanut lokeroimaan häntä tai huutelemaan että oletko trans tai ettei tytöllä voi olla lyhyitä hiuksia tms. Sitten kuudennella pyysikin kutsumaan taas Mariaksi (nimet muutettu). Ei me pidetty sitä mitenkään omituisena.

Me tehtiin tyttöporukassamme ihan kaikkea silloin, lakattiin kynsiä ja laitettiin hiuksia ja sitten ryömittiin mudassa ja kiipeiltiin puissa. Ei muista mitään keskustelua siitä voiko tyttö tai poika tehdä asiaa X. Ei se tarkoita ettei sellaista keskustelua ollut tai ettei joissain perheessä olisi olleet ahtaat roolit, mutta ei siitä jauhettu varsinkaan mediassa niin kuin nykyään.

En oikein tajua tätä "hyi, mä en ole niin kuin muut tytöt, tai siis ei ole tyttöjen ja poikien juttuja, voin tehdä mitä vaan, eli teen niitä poikien juttuja koska tykkään niistä, tai siis ei ole mitään poikien juttuja, mutta olen myös tyttömäinen, tai siis eiku kaikki me ollaan samaa"... Eli kummin se on? Ei ole lokeroita jolloin vartijana työskentely ei ole poikamaista, tai on niitä eroja jolloin vaikkapa meikkaaminen on tyttömäistä..? :D

Samat kokemukset ysäriltä, siellä me ryömittiin poikien kanssa pusikossa leikkimässä sotaa. Kaikilla oli joltain serkuilta perityt vaatteet, eli aika unisex lookki kaikilla siis, monella tytöllä oli lyhyet hiukset ihan käytännön syistä.

Mutta ilmeisesti 10 vuodessa tilanne muuttui, ja 2000-luvun puolella lapsuutensa viettäneet eivät enää olleetkaan yhtä rennosti lapsia vaan heidät lokeroitiin tytöiksi ja pojiksi ja nyt sen seuraukset näkyy?

Jännä nähdä mitä tapahtuu 15-20 vuoden päästä, kun nyt pienet lapset kasvavat teini-ikään.

Muutos ajoittuu ajoille jolloin se luova leikki ja luontainen liikkuminen väheni radikaalisti. Vanhemmat alkoi esim kuskaamaan niitä lapsia ohjattuihin harrastuksiin.

Vanhemmat alkoi myös säätelemään niitä lasten kaverisuhteita. Lapsia ei esim päästetty pihalle vapaasti leikkimään vaan ne leikkitreffit sovittiin etukäteen vanhempien kesken.

Ja vanhemmat säätelee niitä lasten leikkejäkin. Pyssyleikit taitaa olla pojiltakin kiellettyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no ainakaan ei lähtenyt silpouttamaan itseään transmieheksi. että pisteet siitä. mutta joo, jännä miten tiukassa tietyt stereotypiat voi olla. ei ihme, että nykynuoret on sekaisin, kun naisella ja miehellä on niin tiukat lokerot. ei mun lapsuudessa ollut tuollaista.

Ei munkaan lapsuudessa, mutta nuoruudessa kylläkin oli näitä poikatyttöjä, jotka katsoi muita tyttöjä nenän varttaan pitkin. Nämä tytöt on just niitä, jotka huutaa ettei pidä määritellä sukupuolen mukaan, mutta itse määrittelee kaikki muut tytöt tyhjäpäisiksi kanoiksi.

Mä muistan miten mua katseltiin nuoruudessa nenänvartta pitkin kun olin poikaporukassa tyttönä, koska se oli ainoa porukka johon minut huolittiin. Nämä nenänvarta pitkin katselijat olisivat olleet tyytyväisiä ainoastaan siihen että minä olisin täysin yksin, muu ei selkeästi kelvannut. En kuitenkaan halunnut elää elämääni yksin, vaan kuulua mukavaan porukkaan, jonka siis löysin pojista jotka minut ottivat kivasti mukaan. Ihmettelivät kyllä miksi tytöt eivät ole kanssani vaikka olen niin hyvää ja hauskaa seuraa. En osannut vastata. Poikatyttö sen sijaan en ole ollut koskaan, olen ennemminkin ollut aina vain ihminen kuin sukupuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no ainakaan ei lähtenyt silpouttamaan itseään transmieheksi. että pisteet siitä. mutta joo, jännä miten tiukassa tietyt stereotypiat voi olla. ei ihme, että nykynuoret on sekaisin, kun naisella ja miehellä on niin tiukat lokerot. ei mun lapsuudessa ollut tuollaista.

Nykyään tiukat lokerot?

Nimenomaan nykyään on. Itse olen maalta jossa naiset on iät ja ajat metsästäneet, kalastaneet ja pukeutuvat työhaalarehin. Yhtäkkiä he eivät olekaan muka oikeita naisia vaan jotain vatun "muunsukupuolisia" tai muuta älytöntä.

tätä just tarkoitin. vaikka mediassa huudetaan monimuotoisuudesta ja miehiä kuvataan mekko päällä, niin arkitodellisuus on sitä, että lokerot ovat vain kaventuneet sitten 80-, 90- ja 2000-luvun.

90-luvulla ala-asteella luokallamme oli tyttö, joka halusi että häntä kutsutaan Olliksi. Leikkasi myös lyhyet hiukset. Kukaan ei alkanut lokeroimaan häntä tai huutelemaan että oletko trans tai ettei tytöllä voi olla lyhyitä hiuksia tms. Sitten kuudennella pyysikin kutsumaan taas Mariaksi (nimet muutettu). Ei me pidetty sitä mitenkään omituisena.

Me tehtiin tyttöporukassamme ihan kaikkea silloin, lakattiin kynsiä ja laitettiin hiuksia ja sitten ryömittiin mudassa ja kiipeiltiin puissa. Ei muista mitään keskustelua siitä voiko tyttö tai poika tehdä asiaa X. Ei se tarkoita ettei sellaista keskustelua ollut tai ettei joissain perheessä olisi olleet ahtaat roolit, mutta ei siitä jauhettu varsinkaan mediassa niin kuin nykyään.

En oikein tajua tätä "hyi, mä en ole niin kuin muut tytöt, tai siis ei ole tyttöjen ja poikien juttuja, voin tehdä mitä vaan, eli teen niitä poikien juttuja koska tykkään niistä, tai siis ei ole mitään poikien juttuja, mutta olen myös tyttömäinen, tai siis eiku kaikki me ollaan samaa"... Eli kummin se on? Ei ole lokeroita jolloin vartijana työskentely ei ole poikamaista, tai on niitä eroja jolloin vaikkapa meikkaaminen on tyttömäistä..? :D

Samat kokemukset ysäriltä, siellä me ryömittiin poikien kanssa pusikossa leikkimässä sotaa. Kaikilla oli joltain serkuilta perityt vaatteet, eli aika unisex lookki kaikilla siis, monella tytöllä oli lyhyet hiukset ihan käytännön syistä.

Mutta ilmeisesti 10 vuodessa tilanne muuttui, ja 2000-luvun puolella lapsuutensa viettäneet eivät enää olleetkaan yhtä rennosti lapsia vaan heidät lokeroitiin tytöiksi ja pojiksi ja nyt sen seuraukset näkyy?

Jännä nähdä mitä tapahtuu 15-20 vuoden päästä, kun nyt pienet lapset kasvavat teini-ikään.

Muutos ajoittuu ajoille jolloin se luova leikki ja luontainen liikkuminen väheni radikaalisti. Vanhemmat alkoi esim kuskaamaan niitä lapsia ohjattuihin harrastuksiin.

Vanhemmat alkoi myös säätelemään niitä lasten kaverisuhteita. Lapsia ei esim päästetty pihalle vapaasti leikkimään vaan ne leikkitreffit sovittiin etukäteen vanhempien kesken.

Ja vanhemmat säätelee niitä lasten leikkejäkin. Pyssyleikit taitaa olla pojiltakin kiellettyä?

Pyssyleikkejä saa kyllä leikkiä sekä tytöt että pojat, ainakin meidän lapset saa ja tuntuvat myös päiväkodissa niitä leikkivän. Nukkejakin saa hoitaa sekä tytöt että pojat, tämä se onkin joidenkin mielestä kamalan hassua kun poika hoitaa nukkea. Vastaavasti autoilla leikkivä tyttö on vaan cool.

Nykyään lapset saavat myös leikkiä naapurin lasten kanssa aika vapaasti ulkona tai sisällä, ainakin meidän pientalolähiöissä asuvien lapset saa. Ehkä kerrostaloissa ja kaupunkikeskustoissa tai ihan maalla asuvilla eri juttu, kun ei joko ole kavereita lähellä tai ei ole lapsille turvallista liikkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olinko eka, joka tykkää poika jutuista?

Ihan ekaa kertaa kuulin, että joku tyttö viihtyy paremmin poikien seurassa🤣

Ja eihän kukaan muu tyttö ole esim pelannut poikaporukoissa tai ryhtynyt vartijaksi? Onko se muka miesvaltainen ala? Tilastoja? Kyllä tuolla näyttää tyttö, jos toinenkin olevan vartija tai poliisi.

Ehkä vartijat on vähän sama kuin lähärin ammatti naisille. Niistä pojista tulee vartijoita, jotka ei muuhun ammattiin pääse.

Harvinaisen typerä kommentti. On monta syytä miksi jokin ihminen päätyy johonkin työhön tai ammattiin. Työskentelin vartijana nuorempana ja työkavereina oli eri alojen ammattilaisia raksamiehistä, baarimikkoihin, insinööreihin ja lääkäriopiskelijoihin. Monenlaisia tuli nähtyä. Oli ihmisiä, jotka opiskelivat yliopistossa. Kuin myös niitä jotka olivat käyneet pelkän vartijakurssin. Samoin lienee lähihoitajien ja monen muun ammatin kohdalla. Varsinkin nykyään ihmiset työskentelevät milloin mistäkin syystä. On ensinnäkin virheellistä, että silkkaa idioottimaisuutta tehdä tuollaisia yleistyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että on löytänyt mieleisensä ammatin.

Kuitenkin aina vähän mietin tota pärjäämistä noilla vartiija- ja poliisinaisia. Aika harvalla on voimaa taltuttaa esim. joku iso 2m/120kg riehuva mies.(eipä sellaiselle moni mieskään pärjää yksin mutta varmasti vielä harvempi nainen)

 Poliisinaisethan on vissiin aina miehen kanssa partioimassa? Mutta vartijat on pääasiassa yksin.

Olen itse käynyt intin, työskennellyt vartijana ja harkinnut vakavasti poliisin ammattia. Kyllä sitä apuvälineitä on käytössä mutta viimeiseen asti toivoo, että toinen osapuoli kuuntelisi puhetta. Painiksi on mennyt tasan kerran miehen kanssa ja kiinni pysyi. En ole mikään iso itsekään, pituutta 170cm. Nykyään siisti sisätyö ja en ole katunut alanvalintaa