Lue keskustelun säännöt.
Mitä sanoisit 20-vuotiaalle, joka odottaa ensimmäistä lastaan!
13.06.2021 |
Kävi nyt näin emmekä pysty/halua tehdä aborttia..
Oli tarkoitus lähteä vielä opiskelemaan tai saada edes vakituinen työpaikka jostain..
Miehellä hyvä työ, mutta tietenki huolestuttaa että miten tässä pärjää. Itse käyn paljon töissä (määräaikaisuuksia ja ohella vuokrafirmassa), mutta ei juuri ole sitä vakkaripaikkaa.
Kommentit (49)
Onneksi olkoon. Muista kun on tympeä hetki, että ei se pitkittynyt nuoruuskaan niin kivaa ole, kun toiset pariutuu ja monistuu. Sä olet jo päässyt siihen. Mitä kaikkea vielä ehditkään...opiskella ja hankkia työn kun aika on. Hyvä sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea ketjua mutta joko on tullut kehotus laittaa lapsen kanssa ollessa puhelin pois. Onneksi ehdin tehdä omat lapset ennen kuin tää uloke kasvoi kiinni käteen.
Opiskele ja hanki rahaa! (äitini neuvo)
Kannatti kiksauttaa. Ilmastorikos. Lisää ei toivottua populaatiota planeetalle, mikä on kuolemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
18 vuotta linnaa hommattu. Onneksi olkoon. Elämäs on ohi.
Lortoilta pitäisi ommellapillut kiinni jo alakoulun terveystarkastuksessa. Ompeleita ei pitäisi poistaa ikinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään hätää. Kunhan ette tee ainakaan kolmeen vuoteen toista lasta.
Minä sain 1994 esikoisen, työttömänä ja pahin lama päällä 20 vuotiaana. Mies alkoholisti, töissä mutta rahat meni suureksi osaksi johonkin muuhun kuin yhteisiin kuluihin.
Siitäkin selvittiin kun otin eron miehestä ja lapsen kanssa pärjäsin aina, ja uuden miehen kanssa olen saanut kaksi lasta lisää.
Esikoisella menee paljon paremmin kuin mitä minulla on koskaan mennyt, ja minullakin on kaikki kuitenkin ihan ok.
Sinulla ap on erittäin hyvin asiat, ja on erittäin hyvä juttu tehdä nuorena esikoinen, ehtii olla rauhassa hänen kanssaan eikä ole kiire tehdä lisää lapsia, nuori äiti on aina etu lapselle ja itsellekin. Yhden lapsen kanssa on mukava tehdä kaikkea kivaa, pystyy ottamaan mukaan lähes mihin vaan ja on helppo antaa hoitoon kavereille tms. kun yksi lapsi on yleensä rauhallinen ja sopeutuvainen.
Minä sain nuorimmaisen 34-vuotiaana ja tunnen itseni nyt todella vanhaksi.
Onnea ihan ensimmäiseksi! Ja sitten kerron että sain ensimmäisen lapseni 19v . Olin ihmeissäni koliikkikääryleen kanssa mutta niin vaan kaikesta selvittiin hyvän tuen ja (cuplatonin) voimalla.
Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin meidän perhe on kuusi henkinen ja porukka on tässä.
Elämä on ihmeellistä, en ennen ekaa lasta kokenut äitiyttä elämäntehtäväksi mutta toisin vaan kävi.Näin on hyvä ihmisen!
Sen verran sinua tahdon neuvoa että ota selvää asioista, tutki ja tutustu. Synnytys,imetys, yms ja kysy apua nvlasta,sukulaisilta,naapurilta,keneltä vaan jos tarvitset. Paljon onnea vielä! <3