Mikä teillä on syynä masennukseen?

Tunnen, että minut on hylätty parisuhteessa. En kelpaa.

Minun pitäisi olla parempi ihminen ja vaimo, kauniimpi ja hoikempi, ahkerampi ja sopuisampi

En pysty auttamaan päihderiippuvaista läheistä, vaikka yritän parhaani. Riittämättömyyden tunne ja syyllisyys siitä. 

 Saatan olla liian kiltti.

Yksinäisyys ja tahaton ikisinkkuus. 

Lapsen menettäminen/kohtukuolema ja uutta lasta en koskaan enää saanut. Yksinäisyys, kaverit kadonnut vuosien saatossa. 15kg ylipaino.

Huono itsetunto, häpeä ja turvattomuus huonoista perheoloista johtuen.

Lapsuudessa saatu huono itsetunto. Luulen, että sotatraumojen perintönä suurin osa masentuneista saanut huonon itsetunnon. Isovanhemmat siirtäneet sotakärsimyspaskansa lapsilleen ja suuret ikäluokat taas lapsilleen. No tähän se loppuu, mun lapselle en sotatraumoja enää siirrä! Aion kehua ja kannustaa!

Lapsituet pitäisi vaihtaa lapsiveroihin.

Köyhyys,työttömyys, sairaudet,ei ihmisarvoa, huonot perhesuhteet, ei hyviä ja aitoja ihmissuhteita, lihominen, rumuus, ei mitään hyvää odotettavissa enää ikinä em.syistä

Vuosia jatkuneet kivut ja unettomuus. 

Huono itsetunto, kotona ei koskaan kannustettu (päinvastoin hoettiin ettei musta oo mihinkään), liika kiltteys on johtanut huonoihin ihmissuhteisiin, kukaan ei ole koskaan rakastanut minua enkä rakasta itse itseäni.

Eiköhän tuossa ole tarpeeksi, ainiin olen myös ruma, tyhmä, arka ja pelokas.

Kavereita ei enää ole koska kaikki vaan kusetti minua, lainailtiin rahaa, tavaroita ja palveluksia, mitään en koskaan saanut takaisin päin. Kun olisin itse tarvinnut apua, jäin ihan yksin. Miestä en enää huoli, koska kukaan mies ei oikeasti halua mua, pelkkää hyväksikäyttöä kaikki tyyni. Lapsia ei onneksi ole kärsimässä masentuneesta luuseriäidistä.

Perintötekijät ja lapsuus.

Alakuloisten määrä oli tässä kyselyssä 27/30.

On harmillista, että ihmisiä, joilla on ongelmana "yksinäisyys, huono itsetunto, ero, lihominen, rumuus, työpaikka, ylipaino, läheisen kuolema" laitetaan loppuiäksi työkyvyttömyyseläkkeelle yhteiskunnan maksamina. Olisikin äärimmäisen tärkeää pystyä erottamaan nämä kaksi asiaa toisistaan: alakulo ja masennus.

Surkea lapsuus, huono itsetunto joka on ihan katastrofaalisen huono. Suorittaminen eli aina pitäisi olla ahkera enkä salli virheitä itselleni. Ja se etten jotenkin kelpaa ihmisille sellaisena kuin olen eli mollataan, alistetaan ja yritetään laittaa johonkin toiseen muottiin kuin olen. Olen herkkä, lempeä mutta myös tietyllä tavalla erittäin vahva ja puolustan aina heikompaa. Aina on haukuttu ja puhuttu pahaa ja siitä on syntynyt ihmisvihaakin eli olen erakoitunut.

Luulin että itsetunto vähän paranisi iän myötä, mutta eipä se ole. Masentaa oma itse, oma elämä ja maailmantila ja ihmiset.

Koko elämän kestänyt yksinäisyys ja ulkopuolisuus. Epäonnistumiset ja työttömyyskaudet. Rakkauden puute.

Henkinen ja fyysinen väkivalta lapsuudessa isäpuolen toimesta. Koulukiusaus ala-asteella. Kokemus siitä että en kolmikymppiseksi mennessä ole koskaan kokenut olevani rakastettu.

Pitkä parisuhde narsistisen miehen kanssa ja yhteinen lapsi.

Nyt yritän tasapainoilla menneisyyden kanssa ja rakastaa yksinhuoltajana lastani, vaikka en tiedä koko rakkaudesta mitään ja koen olevani täysin arvoton hylkiö.

Parantumaton sairaus ja muut terveysongelmat, joita tulee koko ajan lisää. Vanhempien terveysongelmat. Omituinen luonne jonka vuoksi ei kavereita. Ei työpaikkaa. Tässä nyt jotain.