Joku pappa itki eläinten hautausmaalla, eikä siinä mitään, mutta se hauta oli lemmikkimarsun

Ja siis ymmärtäisin koiran/kissan tms. mutta marsu?

Ap

Mitä se sulle kuului. Eikö ole mitään empatiakykyä.

Niin, ajatella, että ihminen kiintyy rakkaaseen lemmikkiin.

Ajatella.

Marsu on aika pitkäikäinen otus. Varmasti pappa oli siihen kiintynyt :(

Voi miten liikuttavaa.

Mulla on ollut lapsena marsu. Itkin sitä monta vuotta. Marsu on sosiaalinen eläin, se tervehti minua aina äänekkäästi puikuttaen kun tulin ulkoa sisälle.

Kuka kyttää millään hautausmaalla muiden suremisia ja käy vielä kurkkimassa mitä hautakivessä lukee? Pakko olla provo.

Entä sitten jos joku itkee marsun haudalla. Se on voinut olla hyvin erityinen marsu, tai sitten sitä surressa purkautuu samalla muut surut.

Taasko tämä sama runk kari keksii näitä juttujaan.

Olisiko ollut hyväksyttävämpää itkeä koiran perään? Onko koira mielestäsi arvokkaampi sen takia että ihmisillä ja koirilla on yleisesti ajatellen syvempi suhde? Jos näin on, niin tuntuu melko itsekkäältä tavalta määritellä toisen eliön arvo. Elämä muuten muuttuu hyvällä tavalla kun lakkaa pitämästä omaa napaa kaiken keskiössä.

Joidenkin muiden mahdollisesti olemassa olevien eliöiden näkökulmasta saattaisi olla ihan käsittämätöntä, että jotkut surevat ihmiseliöiden perään. Hiukan absurdi esimerkki, mutta pointti lienee selvä.

Papalle varmaankin tuli siinä samalla muutkin menetykset mieleen.

Aloittaja on omituinen.

Minä laitoin eilen 300e marsumme eläinlääkärikuluihin ja olen valvonut öitä pelätessäni, että menetämme tärkeän perheenjäsenen. Mutta sulle ap suosittelen, että säännöstelet tarkasti kaiken rakkautesi, empatiasi ja myötätuntosi niihin ihmisiin, jotka joutuvat kanssa elämään. Sulla on selvästi näitä tunteita niin niukasti, että ei ole varaa haaskata vähästä eläimille.

Meillä on ollut marsuja jo yli 20 vuotta. Nämä eläimet ovat erittäin ystävällisiä, kiintyvät voimakkaasti hoitajaansa ( jos hoitaja on lempeä ja kärsivällinen) ja tuovat positiivisuudellaan ja touhukkuudellaan iloa jokaiseen päivään. Marsut tulivat ensin lasten lemmikeiksi, mutta lasten muutettua omilleen, marsut jäivät mamman lemmikeiksi. Ja sitten tuli uusiakin marsuja. Tälläkin hetkellä isossa aitauksessa kuikuttaa neljän marsun lauma...

Minulla on ollut myös hevosia, koiria ja marsujen lisäksi muita pienlemmikkejä. Kaikkia olen rakastanut ja kaikkia ole itkenyt ja surrut, kun ovat siirtyneet vihreämmille niityille. Itse en aseta eläimiä ns. paremmuusjärjestykseen. Eläimellä ja sen elämällä on minulle suuri merkitys riippumatta siitä, mitä lajia se edustaa tai miten iso tai kallis se on. Kaikki ne ovat rakkaita ja kaikkia hoidan parhaani mukaan. Ja lopussa saattelen itse toiselle puolelle. Valoon, mistä kaikki tulemme ja mihin palaamme