Milloin ymmärsit että et voi saada kumppania, ja minkäikäinen olet nyt?

Parikymppisenä varmaan, ehkä jo aiemmin. Olen nyt 32. Ei mitään kokemusta rakkaudesta/halutuksi tulemisesta. Olen jo täysin luovuttanut.

Suurimmalla osalla on todella tarkat kriteerit millainen kelpaa.

Ei siinä mitään, olkoon.

Mutta jos on niiden ulkopuolella, helposti jää yksin.

Tiedän kokemuksesta.

Ikäväähän se on kun koko elämä menee yksin ja pitää juhlia toisten onnellisuutta.

Ihmetyttää nää kommentit että kuka tahansa voi löytää milloin tahansa.

Ei pidä paikkaansa.

30-vuotiaana aloin tajuamaan, silloinen miesystävä ei esitellyt ystävilleen tai vanhemmilleen. Kun erottiin, jäin yksin ja olen siitä lähtien ollut yksinäinen.

Teininä lähti ajatus, olin koulukiusattu ja minulle kerrottiin käytännössä joka päivä miten ruma,tyhmä,läski,outo olen. Muutti mun minäkuvaa tietysti, kiusaaminen jatkui vuosia joten rupesin uskomaan että olen kaikki nuo em. asiat.

Meni vuosia ja vaati terapiaa että pääsin siitä yli ja eteenpäin elämässä. 3 suhdetta kuitenkin olen onnistunut löytämään, tai lähinnä mut löydettiin. 

Vähättelyä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, pettämistä. uhkailua, taloudellista hyväksikäyttöä ja kaikki kolme lähti kun löysi paremman. Ei minusta selvästi ole muuhun kun lompakoksi ja nyrkkeilysäkiksi

Lemmikki auttaa pahimpaan yksinäisyyteen., mutta esim. Joulu on hyvin raskasta aikaa minulle

Nyt 29v enkä ole koskaan seurustellut. Muutamilla treffeillä käynyt, mutta en koskaan ole päässyt toisille treffeille saman ihmisen kanssa. Työssä ja harrastuksissa ei tule naisiin juuri törmättyä ja nettidetteihin olen ilmeisesti liian ruma. En myöskään ymmärrä small talkia tai iskulauseita, joilla keskustelu pitäisi aloittaa. Suurin osa ei toki edes vastaa mitään. Tinderissä kun swaippaa 500 kertaa oikealle saattaa yhden matchin saada ja hän ei edes vastaa. Joten ei kai tässä muu auta kuin tyytyä olemaan yksin.

Olen kai niin jääräpää etten koskaan tule luovuttamaan.

Vaikken koskaan ole edes treffeillä käynit, silti pidän lujasti kiinni että kumppani lopulta löytyy.

N36

Mulle on vuosien varrella monet ihmiset sanoneet, moneenkin kertaan etten koskaan tule kumppania saamaan.

Itse en kai suostu tätä hyväksymään.

Vaikka oikeassa nuo ovat olleet.

T: 33N ikisinkku, vastentahtoaan

Millaistahan siitä tulisi jos te tämän ketjun ikisinkut kokoontuisitte yhteen katsastamaan toisenne. Alkuasetelma jo olisi se että kaikki teistä ajattelee etten kelpaa kenellekkään. Se olisi todella selkeä peli. Pystyisitteköhän te siitä lähtökohdasta kohtaamaan toisenne ja miten siinä kävisi, koska siinähän jos yhtään paria ei muodostuisi, se johtuisi siitä että te itse antaisitte toisillenne pakkeja. 🤔

Muutama vuosi sitten kun mitään ei alkanut tapahtua. Siihen asti jaksoin uskoa ja toivoa, paransin ns. markkina-arvoani laihduttamalla ym. mutta siitäkään ei ollut mitään hyötyä. Aloin vähitellen luovuttaa ja nykyään en jaksa edes enää toivoa ihmettä.

N43

Vierailija kirjoitti:

Millaistahan siitä tulisi jos te tämän ketjun ikisinkut kokoontuisitte yhteen katsastamaan toisenne. Alkuasetelma jo olisi se että kaikki teistä ajattelee etten kelpaa kenellekkään. Se olisi todella selkeä peli. Pystyisitteköhän te siitä lähtökohdasta kohtaamaan toisenne ja miten siinä kävisi, koska siinähän jos yhtään paria ei muodostuisi, se johtuisi siitä että te itse antaisitte toisillenne pakkeja. 🤔

Tää on aika outo viesti.

Ymmärrän jos ei ole omaa kokemusta. Jos itse on, viimeistään jossain vaiheessa, päässyt prisuhteeseen, on varmaan vaikea uskoa että jotkut eivät vain kelpaa.

Olen kohta neljäkymmentä, eikä kukaan ole halunnut minun kanssa suhteeseen, niin eikö siitä voi jo faktana todeta ettei kelpaa?

Mistä repiä uskoa että voisi päästä/kelpaisi jos ei ole omakohtaista kokemusta?

Vähän ymmärrystä arkaan asiaan olisi ihan hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Millaistahan siitä tulisi jos te tämän ketjun ikisinkut kokoontuisitte yhteen katsastamaan toisenne. Alkuasetelma jo olisi se että kaikki teistä ajattelee etten kelpaa kenellekkään. Se olisi todella selkeä peli. Pystyisitteköhän te siitä lähtökohdasta kohtaamaan toisenne ja miten siinä kävisi, koska siinähän jos yhtään paria ei muodostuisi, se johtuisi siitä että te itse antaisitte toisillenne pakkeja. 🤔

En usko, että "luuserit keskenään" -lähtökohta eli parisuhteen pohjana oleva ajatus siitä, että "sinäkään et ole muille kelvannut" kiehtoo kovinkaan monia.

Nro 38

Kai sitä kolmekymppisenä täytyy alkaa myöntämään että pahalta näyttää...

up