Tähän ketjuun voit kertoa mikä ahdistaa sinua tällä hetkellä.

Henkeä ahistaa, kuumetta on, kuivaa yskää ja lihakset kipeänä ..päiv apteekista kohta apua, on vaa niin paljo porukkaa

Olen lihonut (viime syksynä oli ihannepaino ja hyvä olo), ei ole rahaa, vuokra maksamatta, fyysiset kivut, mies urpoili eilen liikaa... Ahistaa, masentaa, v**uttaa ja koskee joka paikkaan...

Suomi

Vierailija kirjoitti:

Maski naamalla ahdistaa. Ne tyypit kaupassa ahdistaa jotka kattovat kun viimeistä paskiaista kun en ahdistuksen takia pysty sitä maskia pitämään.

Missäpäin näin on? Täällä maskia käyttävät ovat vähemmistöä ja kaupan henkilökunta ei enää käytä maskia. Koita sinnitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa uus deittikumppani. Se ois muuten ihan jees, mutta se on niin kauheen innokas. Ei oo hetkenkään rauhaa, kun pitäis olla joko näkemässä tai sit tekstailemassa. Sillä on myös tosi kova puheääni ja sit puhisee silleen oudosti tosi lujaa. Oon ollu "koko päivän" menossa, ettei tartte jutella kun ei selkeesti ymmärrä, et tarvii omaa tilaa.

Suurin osa miehistä jahtaa liikaa.

Antakaa naisten tulla luoksenne, kuin kissojen. Kissa ei tule luokse, jos sitä jahtaa. Mutta tulee, kun annat sen tulla.

Höpöhöpö, näissä tilanteissa auttaa ystävällinen suora ja selkeä puhe. Jossa tilantarvitsija avaa omia tuntemuksiaan ja toiveitaan selkeästi. Siten voidaan yrittää löytää sopiva yhteinen linja toimia ja olla yhdessä.

Todella ihastuneena useimmilla on vähän vaikeuksia hillitä yhteydenpitoaan. Ja toki on totta sekin, että osa näistä tilantarvitsijoista ovat itsekkäitä päsmäreitä ja olettavat että toinen on käytettävissä tarvittaessa ja muulloin ymmärtää pysyä etäämmällä. Itse he eivät useinkaan näe asetelman vastavuoroisuutta ja heidänkin tulisi tulla osaltaan vastaan ja olla kertomassa toiveitaan ja pyrkimässä sopimaan suhteen yhteydenpidosta jos kokevat sen sopimattomana.

Oikeasti ihastunut ihminen viihtyy toisen seurassa eikä siitä kuormitu vaan latautuu. Ja usein päällimmäinen tunne on että ei saa toisesta kyllikseen eikä malttaisi keskittyä muuhun välttämättömäänkään vaan haluaisi olla vain ihastuksensa seurassa ja tekemisissä hänen kanssaan.

Ei mikään. Onneksi :)

Ahdistaa kun elämä junnaa paikallaan ja mikään ei tunnu miltään.Ainainen tyhjyyden ja riittämättömyyden tunne piinaa vuodesta toiseen.On niin vaikeaa saada itselleen apua,kun voimat on lopussa.

Ei kiinnosta kesä ja helteet.Ahdistaa,kun kaikkialla vaan hehkutetaan että nauti nyt kesästä.

Mies ei halua tehdä ikinä mitään.Ei kai tästä parisuhteesta taida tulla mitää.

Kesälomaa ei ole ilmoitettu vieläkään! Oon niin väsynyt ja kuormittunut, eikä tietookaan koko lomasta.

Opparin alottaminen ja taas heikentynyt tilanne ahdistuksen suhteen :/

Hampaat. Leukanivel naksuu pois paikaltaan ja alahampaat on alkanut heilua.

Laskeskelin jo muutaman päivän mitä kaikkea pitäis myydä, että saan tarpeeksi rahaa hammasimplantteihin jos ne nyt tipahtaa pois.

Hammaslääkäri tänään sanoi, että ilmeisesti stressipuren leukani rikki ja nyt tehdään mulle purentakiskot.

Stressiä pukkaa.

Stressaa kun en täällä saa rauhassa haukkua. Aina poistetaan

Ahdistaa, kun en pääse jalkakivuilta liikkumaan. Vtuttaa nyhjätä sisällä ja katsella ikkunasta, kun hienot kesäpäivät lipuvat ohitse.

Köyhyys,työttömyys,päämäärättömyys("missä miten päin kuuluisi olla.."PMMP Lautturin sanoin), yksinäisyys,kivut, ei ovi edes urheilla nyt kunnolla kun siihen olen saanut purettua ongelmiani. Kuumuuskin ahdisti, mut uimalla sentään pääsi siitä vähäksi aikaa. Niin ja tuo uusi aktiivimalli työttömille, kuulostaa todella turhalta ja stresaavalta p***alta taas kerran!:(

Persu alfat, jotka ei käytä unicorn-paitaa. Ne ahistaa meikää polkupyröräillessä, kun ajavat bemmillä ohi niin kovasti.

Ahdistaa, kun koronan takia en vieläkään pääse lomalle Suomeen. Ajoittain tulee tunne, että lähden juuri nyt, mutta ei se ole järkevää. En vain tiedä miten jaksan odottaa kesään 2022.

Muillakin on jalkakipuja. Ohiksena, mikähän auttaisi? Lääkäriin varmaan turha mennä, kun eikö se ole aina sitä iänikuista buranakuuria vaan tarjolla ja tuskin kuvataan julkisella mitään "pikkuvaivoja"?? Ja kun ei ole itse mikään SM-urheilija

Lähestyvä suunniteltu sektio. En ikinä ole ollut leikkauksessa, mutta vauvan koon ja perätilan vuoksi ei ole oikein vaihtoehtojakaan. Ja ahdistaisi tai pelottaisi se tavallinen synnytyskin varmaan.

Vierailija kirjoitti:

Muillakin on jalkakipuja. Ohiksena, mikähän auttaisi? Lääkäriin varmaan turha mennä, kun eikö se ole aina sitä iänikuista buranakuuria vaan tarjolla ja tuskin kuvataan julkisella mitään "pikkuvaivoja"?? Ja kun ei ole itse mikään SM-urheilija

Eikö se julkinen terveydenhoito Suomessa olekaan maailman paras ja toimivin? Rohkeasti vain sinne terveyskeskukseen, ja vaatimaan tutkimusta ja hoitoa. Ei pidä jäädä kotiin märisemään.