Tähän ketjuun voit kertoa mikä ahdistaa sinua tällä hetkellä.

Narsistinen puoliso.

Pomon persoona.

Työ.. en vaan jaksa! Työpäivän jälkeen olen ihan poikki ja likainen, nukun ja sitten tulee huono olokin. Päivät menee tohon ja vapaa päivät palautumiseen. Pitäisi hakea jonnekin muualle mutta kun en jaksa kirjoittaa niitä hakemustekstejä ja tuntuu ettei muut ole sen parempia, vaan jotain määrä- ja osa-aikaisia. Pitäisi olla PIRTEÄ naama virneellä ja asiakaspalveluhenkinen. Oon niin ahdistunut. Miten nykyajan työelämässä edes pärjää? Miksei varotettu että työelämä on tälläistä? Välillä tuntuu etten yksinkertaisesti sovi työelämään.

Ahdistaa euroopan velkaunionin synty.

Ihmisen kyvyttömyys lopettaa luonnon riistoa ja tuhoamista sekä lisääntymistä ennen kuin planeetta on mennyttä. Kyseessä ei ole yksittäinen toimiala tai hyväksikäytön muoto vaan koko inhimillinen kulttuuri. Siksi on vaikeaa olla tulevaisuuden suhteen järin optimistinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa työasiat. Jumissa työssä, johon olen ylikoulutettu..työnantaja ei osaamistani arvosta, mielenkiintoiset paikat jaetan naaman perusteella..

Onko mahdollista hakea toiseen työpaikkaan? En suosittele olemaan työpaikassa, jossa tuntuu kamalalle. (ihmiset kuitenkin viettää hirveen pitkän ajan elämästään töissä niin toivois että se on mieluista)

On mahdollista ja olen laittanut parin viikon aikana useita hakemuksia..nyt odottelen, josko tulisi kutsuja työhaastatteluihin. Mulla ei ole mitään annettavaa nykyiseen työhöni enkä itse saa siitä mitään.

Pelkään, että Huuhkajat eivät pärjää kisoissa.

Kuumuus ahdistaa, koska sairauksien takia olo menee tosi huonoksi helteellä! ☹

Työ. Painan huonolla palkalla ahdistavaa duunia. Olen kiukkunen ja väsynyt.

Lapset pitäisi jaksaa töiden jälkeen hoitaa/virikettä/ruokaa yms.

Oon aivan loppu.. Palkasta ei jää käteen edes 800€/kk.joka pennin saa laskea ja toivoa että lapset pysyy terveenä.

Aamusin itku kurkussa töihin, öisin valvottaa työasiat..

En vaan jaksa

Mahaan on tullut 5 kiloo lisää läskiä. Ahistaa.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa uus deittikumppani. Se ois muuten ihan jees, mutta se on niin kauheen innokas. Ei oo hetkenkään rauhaa, kun pitäis olla joko näkemässä tai sit tekstailemassa. Sillä on myös tosi kova puheääni ja sit puhisee silleen oudosti tosi lujaa. Oon ollu "koko päivän" menossa, ettei tartte jutella kun ei selkeesti ymmärrä, et tarvii omaa tilaa.

Suurin osa miehistä jahtaa liikaa.

Antakaa naisten tulla luoksenne, kuin kissojen. Kissa ei tule luokse, jos sitä jahtaa. Mutta tulee, kun annat sen tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

37 vuotta vanhempi mies lähenteli. :S

Jos tuottaa sulle ahdistusta niin suosittelen lämpimästi terapiaa. Tai ehkä lähimmäiselle juttelu vois auttaa. Kunhan et yksinään ajatuksia pidä.

Mut jos ite 37, niin ei kai tuo paha ole.

Pakko jaksaa kirjoitti:

Työ. Painan huonolla palkalla ahdistavaa duunia. Olen kiukkunen ja väsynyt.

Lapset pitäisi jaksaa töiden jälkeen hoitaa/virikettä/ruokaa yms.

Oon aivan loppu.. Palkasta ei jää käteen edes 800€/kk.joka pennin saa laskea ja toivoa että lapset pysyy terveenä.

Aamusin itku kurkussa töihin, öisin valvottaa työasiat..

En vaan jaksa

Mulle jää 350€ jos helpottaa.

Yritin istua trassilla omassa pihassa. Itikat kele kiusasi ja ajoi pois. Voi vee

Alkoholi ja työttömyys.

Väsyttää ja paskahätä.

En ymmärrä miksi tämäkin jotain kiinnostaa niin kovasti, että kysyä piti

Yritän kerrankin pitää puoliani työasioissa, mutta vaikutankin hankalalta ihmiseltä. Pelkään, että työpanoksestani puhutaan huonoja asioita ja se vaikuttaa työllisyyteen tulevaisuudessa :(

Kurkku on kipeä ja rahat vähissä. Tilipäivä on tiistaina. Kyllä tässä selvitään eikä mitään hätää ole, mutta on kurjaa kun ei voi olla rahan puolesta täysin huoleti. Lisäksi olen odottanut puolitoista vuotta, että mies laittaa autotallin järjestykseen, jotta pääsen maalaamaan loput keittiönkaappien ovet. Ettei mene jo toiset lapsen synttärit voivotellessa sukulaisille, että jäi urakka kesken. Varmaan ne maalitkin ovat jo ihan kuivuneet purkkeihinsa.

Rahat ei riitä enää mihinkään! Verotusuudistus, ylityöt ja muut lisät tulee nykyään vapaana ja se kun aikuinen lapsi valmistui "suoraan kortistoon". Poika olisi halunnut nyt kesällä mennä armeijaan, mutta pääsee sinne vasta talvella ja nyt etsii töitä puoleksi vuodeksi. Tätä pakettia vaikka veivaa miten päin tahansa niin ei riitä rahat. Tiliä tulee käteen vähemmän kuin ennen, mutta kuluja on enemmän kuin ennen. Kävin kaupassa ruokaa hakemassa luottokortilla ja autonkin tankkasin luotolla että pääsen töihin. Sekin muuten on yks mikä tekee lovea lompsaan, kun työmatkojen pituus vaihtelee. Pitäisi tosta noin vaan pystyä varautumaan ajamaan viikossa 1000km, kun "normaalisti" ajaa vain alle puolet siitä. Kyllä saa kilometrikorvauksia juu, mutta sitten vasta joskus myöhemmin. Ei tässä maassa duunari enää palkallaan elä. Hengissä pysyy, mutta mitä kivaa on elämässä, jossa ei voi edes lomalla tehdä muuta kuin kotona jyrsiä kotivaraa.

Ahdistaa jatkuva päänsärky. Veikkaan silmälaseja; pitäisi raaskia käydä optikolla.