Lue keskustelun säännöt.
Onko mielestänne kateus ja katkeruus oikeutettua, jos on oikeasti kokenut vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta?
10.06.2021 |
Vai pitäisikö vain yrittää ottaa itseään niskasta kiinni, ja yrittää ajatella asioista mahdollisimman positiivisesti sen sijaan, että voivottelee ja surkuttelee?
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus ei satuta muita kuin itseä. Mahtaisi sitä sua loukannutta naurattaa jos tietäisi, että sillä on ilmainen kämppä sun pään sisällä ja että sen ei edes tarvitse enää tehdä mitään sun kiusaamiseksi koska sä teet nyt sen hommia vapaaehtoisesti itse.
Ei nyt ihan noinkaan. Kyllä se kiusaaja kärsii ja aiheesta, kun sille tulee raja vastaan. Ehkä ensimmäisen kerran koko elämässä.
Ja se katkeruus, usein se johtaa siihen, että kohdekin saa kuulla ”palan mielestäni”. Mikä on aivan oikein.
Katkeruus ja viha auttavat olemaan taipumaton, anteeksi antamaton, jämäkkä. Ja sillä se käytös loppuu ja idylli särkyy, sillä silloin sitä idylliä ei enää pidetä yllä yhden ihmisen hyvinvoinnin kustannuksella, vaan paha olo leviää koko piiriin. Mikä on oikein.
Mutta miten tämä nyt äkkiä onkin kiusaamisketju? Tässähän oli kateudesta kyse. Vai tarkoitatko, että se että kadehtimimallasi on enemmän kuin sinulla ja se on kiusaamista?
Tämä on ketju vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden seurauksista.
Vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden aiheuttamaa vihaa muut kutsuvat helposti kateudeksi, koska kateus koetaan siitä kärsivän ihmisen virheeksi ja viaksi. Näin tunteen nimeämisellä kateudeksi saadaan poistettua vääryyden tekijän syyllisyyttä.
Vääryyden tekeminen ja toisen kohteleminen epäoikeudenmukaisesti taas on kiusaamista, ja sellaista harjoittava ihminen on kiusaaja.
Kiusaamisella ei siis tässä yhteydessä tarkoiteta lasten koulukiusaamista, vaan muuta.
Ymmärsitkö nyt?
Ai tämä sama taas. Kaikki on hänestä kiusaamista,
uhriutuu 24/7. Oikea paikka olisi psykiatrin vastaanotto, ei netti.
Onko kiusaaminen sulle henkilökohtaisesti jotenkin vaikea asia, vai miksi sua häiritsee se kun kiusaamisesta puhutaan? En näe edellisen kommentissa missään uhriutumista.
Mutta sinä vedät tyhjästä johtopäätöksen että kyseessä on joku tietty henkilö ja että hän uhriutuu 24/7, sekä kehotat psykiatrin vastaanotolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kateus ja katkeruuskin osa ihmisenä oloa on. Kyllä me kaikki ne molemmat tunnemme ja tiedämme.
No ei välttämättä, jos ei ole sattunut olemaan aihetta kumpaankaan.
Jos tiedät mitä tarkoittaa kateuden tai katkeruuden tunne, olet sen joskus kokenut.
Kannattaa lukea esim. Leo-Pekka Tähden elämäkerta. Hän ei ole pystynyt ikinä askeltakaan kävelemään, eikä hän silti valita ja voivottele, vaan porskuttaa rohkeasti eteenpäin eikä koe, että elämänsä olisi ollut hirveän paljon erilaista kuin ns. "tavallisilla" ihmisillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus ei satuta muita kuin itseä. Mahtaisi sitä sua loukannutta naurattaa jos tietäisi, että sillä on ilmainen kämppä sun pään sisällä ja että sen ei edes tarvitse enää tehdä mitään sun kiusaamiseksi koska sä teet nyt sen hommia vapaaehtoisesti itse.
Ei nyt ihan noinkaan. Kyllä se kiusaaja kärsii ja aiheesta, kun sille tulee raja vastaan. Ehkä ensimmäisen kerran koko elämässä.
Ja se katkeruus, usein se johtaa siihen, että kohdekin saa kuulla ”palan mielestäni”. Mikä on aivan oikein.
Katkeruus ja viha auttavat olemaan taipumaton, anteeksi antamaton, jämäkkä. Ja sillä se käytös loppuu ja idylli särkyy, sillä silloin sitä idylliä ei enää pidetä yllä yhden ihmisen hyvinvoinnin kustannuksella, vaan paha olo leviää koko piiriin. Mikä on oikein.
Mutta miten tämä nyt äkkiä onkin kiusaamisketju? Tässähän oli kateudesta kyse. Vai tarkoitatko, että se että kadehtimimallasi on enemmän kuin sinulla ja se on kiusaamista?
Tämä on ketju vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden seurauksista.
Vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden aiheuttamaa vihaa muut kutsuvat helposti kateudeksi, koska kateus koetaan siitä kärsivän ihmisen virheeksi ja viaksi. Näin tunteen nimeämisellä kateudeksi saadaan poistettua vääryyden tekijän syyllisyyttä.
Vääryyden tekeminen ja toisen kohteleminen epäoikeudenmukaisesti taas on kiusaamista, ja sellaista harjoittava ihminen on kiusaaja.
Kiusaamisella ei siis tässä yhteydessä tarkoiteta lasten koulukiusaamista, vaan muuta.
Ymmärsitkö nyt?
Maailmassa on paljon vääryyttä ja kaikki kokevat joskus vääryyttä ja jopa rikoksia. Kaikki eivät kuitenkaan jää vellomaan niihin, vaan kyse taitaa olla pitkälti ihmisen perusluonteesta. Aikuisella on vastuu omasta elämästään, aina, myös huonosta valinnoistaan olla tekemisissä tietynlaisten ihmisten kanssa, jos nämä ovat pahoinpitelijöitä tms. Oma vastuun kantaminen auttaisi sinuakin etenemään asioissa ja jättämään ne taakse.
Jep. Ja katkerimpia ovat ne, joille tehty "vääryys" on taso "heppalehdet lainattiin serkulle". Oikeasti pahoja asioita kokeneet ovat usein kiitollisia nykyelämästään.
Mutta kaikin mokomin, sen kun on katkera ja oikein kiristelee hampaita vatvoen vääryyksiä, todellisia tai kuviteltuja. Itseään siinä vaan vahingoittaa.
Ne todelliset hankalat asiat ovat katkerilla ja kateellisilla täysin käsittelemättä ja nämä muiden asioiden vellomiset vain peittävät todellisia ongelmia. Ja ainakin ne jotka tällaista tekevät ovat hyvinkin ongelmaisia ihmisiä monella tavalla. Siihen verraten nämä vuosikausia vatvotut kateudet ovat pikkujuttuja. Esimerkkinä nainen, joka vielä 40 vuoden jälkeen esitti miten helppoa oli naapurin rouvan elämä, kun mies auttoi häntä keittiössä. Tämä oli syy naapurin rouvan kauneuteen ja menestykseen myös työelämässä, kun naapuri sai ilmaiseksi kaiken. Se on yhtä aikaa naurettavaa ja kammottavaa kuunnella tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus ei satuta muita kuin itseä. Mahtaisi sitä sua loukannutta naurattaa jos tietäisi, että sillä on ilmainen kämppä sun pään sisällä ja että sen ei edes tarvitse enää tehdä mitään sun kiusaamiseksi koska sä teet nyt sen hommia vapaaehtoisesti itse.
Ei nyt ihan noinkaan. Kyllä se kiusaaja kärsii ja aiheesta, kun sille tulee raja vastaan. Ehkä ensimmäisen kerran koko elämässä.
Ja se katkeruus, usein se johtaa siihen, että kohdekin saa kuulla ”palan mielestäni”. Mikä on aivan oikein.
Katkeruus ja viha auttavat olemaan taipumaton, anteeksi antamaton, jämäkkä. Ja sillä se käytös loppuu ja idylli särkyy, sillä silloin sitä idylliä ei enää pidetä yllä yhden ihmisen hyvinvoinnin kustannuksella, vaan paha olo leviää koko piiriin. Mikä on oikein.
Mutta miten tämä nyt äkkiä onkin kiusaamisketju? Tässähän oli kateudesta kyse. Vai tarkoitatko, että se että kadehtimimallasi on enemmän kuin sinulla ja se on kiusaamista?
Tämä on ketju vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden seurauksista.
Vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden aiheuttamaa vihaa muut kutsuvat helposti kateudeksi, koska kateus koetaan siitä kärsivän ihmisen virheeksi ja viaksi. Näin tunteen nimeämisellä kateudeksi saadaan poistettua vääryyden tekijän syyllisyyttä.
Vääryyden tekeminen ja toisen kohteleminen epäoikeudenmukaisesti taas on kiusaamista, ja sellaista harjoittava ihminen on kiusaaja.
Kiusaamisella ei siis tässä yhteydessä tarkoiteta lasten koulukiusaamista, vaan muuta.
Ymmärsitkö nyt?
Maailmassa on paljon vääryyttä ja kaikki kokevat joskus vääryyttä ja jopa rikoksia. Kaikki eivät kuitenkaan jää vellomaan niihin, vaan kyse taitaa olla pitkälti ihmisen perusluonteesta. Aikuisella on vastuu omasta elämästään, aina, myös huonosta valinnoistaan olla tekemisissä tietynlaisten ihmisten kanssa, jos nämä ovat pahoinpitelijöitä tms. Oma vastuun kantaminen auttaisi sinuakin etenemään asioissa ja jättämään ne taakse.
Jep. Ja katkerimpia ovat ne, joille tehty "vääryys" on taso "heppalehdet lainattiin serkulle". Oikeasti pahoja asioita kokeneet ovat usein kiitollisia nykyelämästään.
Mutta kaikin mokomin, sen kun on katkera ja oikein kiristelee hampaita vatvoen vääryyksiä, todellisia tai kuviteltuja. Itseään siinä vaan vahingoittaa.
Kyllä minä ainakin uskon, että kateellinen ja katkera on kohdannut vaikeita asioita elämässään. Mutta kateuden kohteet ovat täysin sivullisia siihen, kun heidän ominaisuutensa tai mitkään muutkaan eivät joka tapauksessa muutenkaan kuuluisi kateelliselle. Kateellinen yrittää omia asioita, jotka ovat muiden ja kuuluvat muille. Ei se ole epäoikeudenmukaista, että joku saa sen mitä monet haluavat, se on elämää.
Täällä miehet monesti sanovat, että heille kuuluisi tietynlainen nainen. Siinä on kyse kateuden toimintamekanismista puhtaimmillaan. Ei kenellekään kuulu yhtään mitään eikä toisen oma kuulu minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai ne harmittavat, sehän on ihan itsestäänselvää. Mutta niistä voi kyllä päästä yli ja eteenpäin, kunhan asenne on kunnossa, ja osaa käsitellä tapahtuneet asiat oikein. Niinhän se menee, että vastoinkäymiset voivat vahvistaa, mutta ne voivat myös heikentää ihmistä.
Osalla vaikeudet ja vastoinkäymiset lisäävät empatiakykyä, osalla puolestaan vähentävät. Kaikki on kiinni omasta asenteesta ja siitä, että osaa käsitellä asiat oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus ei satuta muita kuin itseä. Mahtaisi sitä sua loukannutta naurattaa jos tietäisi, että sillä on ilmainen kämppä sun pään sisällä ja että sen ei edes tarvitse enää tehdä mitään sun kiusaamiseksi koska sä teet nyt sen hommia vapaaehtoisesti itse.
Ei nyt ihan noinkaan. Kyllä se kiusaaja kärsii ja aiheesta, kun sille tulee raja vastaan. Ehkä ensimmäisen kerran koko elämässä.
Ja se katkeruus, usein se johtaa siihen, että kohdekin saa kuulla ”palan mielestäni”. Mikä on aivan oikein.
Katkeruus ja viha auttavat olemaan taipumaton, anteeksi antamaton, jämäkkä. Ja sillä se käytös loppuu ja idylli särkyy, sillä silloin sitä idylliä ei enää pidetä yllä yhden ihmisen hyvinvoinnin kustannuksella, vaan paha olo leviää koko piiriin. Mikä on oikein.
Mutta miten tämä nyt äkkiä onkin kiusaamisketju? Tässähän oli kateudesta kyse. Vai tarkoitatko, että se että kadehtimimallasi on enemmän kuin sinulla ja se on kiusaamista?
Tämä on ketju vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden seurauksista.
Vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden aiheuttamaa vihaa muut kutsuvat helposti kateudeksi, koska kateus koetaan siitä kärsivän ihmisen virheeksi ja viaksi. Näin tunteen nimeämisellä kateudeksi saadaan poistettua vääryyden tekijän syyllisyyttä.
Vääryyden tekeminen ja toisen kohteleminen epäoikeudenmukaisesti taas on kiusaamista, ja sellaista harjoittava ihminen on kiusaaja.
Kiusaamisella ei siis tässä yhteydessä tarkoiteta lasten koulukiusaamista, vaan muuta.
Ymmärsitkö nyt?
Ai tämä sama taas. Kaikki on hänestä kiusaamista,
uhriutuu 24/7. Oikea paikka olisi psykiatrin vastaanotto, ei netti.
Mitä ihmettä sinä kuvittelet tietäväsi toisen ihmisen elämästä 24/7?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus ei satuta muita kuin itseä. Mahtaisi sitä sua loukannutta naurattaa jos tietäisi, että sillä on ilmainen kämppä sun pään sisällä ja että sen ei edes tarvitse enää tehdä mitään sun kiusaamiseksi koska sä teet nyt sen hommia vapaaehtoisesti itse.
Ei nyt ihan noinkaan. Kyllä se kiusaaja kärsii ja aiheesta, kun sille tulee raja vastaan. Ehkä ensimmäisen kerran koko elämässä.
Ja se katkeruus, usein se johtaa siihen, että kohdekin saa kuulla ”palan mielestäni”. Mikä on aivan oikein.
Katkeruus ja viha auttavat olemaan taipumaton, anteeksi antamaton, jämäkkä. Ja sillä se käytös loppuu ja idylli särkyy, sillä silloin sitä idylliä ei enää pidetä yllä yhden ihmisen hyvinvoinnin kustannuksella, vaan paha olo leviää koko piiriin. Mikä on oikein.
Mutta miten tämä nyt äkkiä onkin kiusaamisketju? Tässähän oli kateudesta kyse. Vai tarkoitatko, että se että kadehtimimallasi on enemmän kuin sinulla ja se on kiusaamista?
Tämä on ketju vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden seurauksista.
Vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden aiheuttamaa vihaa muut kutsuvat helposti kateudeksi, koska kateus koetaan siitä kärsivän ihmisen virheeksi ja viaksi. Näin tunteen nimeämisellä kateudeksi saadaan poistettua vääryyden tekijän syyllisyyttä.
Vääryyden tekeminen ja toisen kohteleminen epäoikeudenmukaisesti taas on kiusaamista, ja sellaista harjoittava ihminen on kiusaaja.
Kiusaamisella ei siis tässä yhteydessä tarkoiteta lasten koulukiusaamista, vaan muuta.
Ymmärsitkö nyt?
Maailmassa on paljon vääryyttä ja kaikki kokevat joskus vääryyttä ja jopa rikoksia. Kaikki eivät kuitenkaan jää vellomaan niihin, vaan kyse taitaa olla pitkälti ihmisen perusluonteesta. Aikuisella on vastuu omasta elämästään, aina, myös huonosta valinnoistaan olla tekemisissä tietynlaisten ihmisten kanssa, jos nämä ovat pahoinpitelijöitä tms. Oma vastuun kantaminen auttaisi sinuakin etenemään asioissa ja jättämään ne taakse.
Jep. Ja katkerimpia ovat ne, joille tehty "vääryys" on taso "heppalehdet lainattiin serkulle". Oikeasti pahoja asioita kokeneet ovat usein kiitollisia nykyelämästään.
Mutta kaikin mokomin, sen kun on katkera ja oikein kiristelee hampaita vatvoen vääryyksiä, todellisia tai kuviteltuja. Itseään siinä vaan vahingoittaa.
Kyllä minä ainakin uskon, että kateellinen ja katkera on kohdannut vaikeita asioita elämässään. Mutta kateuden kohteet ovat täysin sivullisia siihen, kun heidän ominaisuutensa tai mitkään muutkaan eivät joka tapauksessa muutenkaan kuuluisi kateelliselle. Kateellinen yrittää omia asioita, jotka ovat muiden ja kuuluvat muille. Ei se ole epäoikeudenmukaista, että joku saa sen mitä monet haluavat, se on elämää.
Täällä miehet monesti sanovat, että heille kuuluisi tietynlainen nainen. Siinä on kyse kateuden toimintamekanismista puhtaimmillaan. Ei kenellekään kuulu yhtään mitään eikä toisen oma kuulu minulle.
Olet nyt väärässä ketjussa. Tässä puhutaan oikeista vääryyksistä ja epäoikeudenmukaisuuksista. Siis sellaista, joissa negatiivisten tunteitten kohde EI ole osaton vääryyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osalla vaikeudet ja vastoinkäymiset lisäävät empatiakykyä, osalla puolestaan vähentävät. Kaikki on kiinni omasta asenteesta ja siitä, että osaa käsitellä asiat oikein.
Totta, vaikeudet eivät todellakaan jalosta kaikkia, vaan muuttuvat empatiakyvyttömiksi. Sitähän katkeruus ja kateus ovat, kun kateuden kohteisiin puretaan omat aggressiot. Politiikassa nykyisin pyritään nostattamaan tällaista mielialaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus ei satuta muita kuin itseä. Mahtaisi sitä sua loukannutta naurattaa jos tietäisi, että sillä on ilmainen kämppä sun pään sisällä ja että sen ei edes tarvitse enää tehdä mitään sun kiusaamiseksi koska sä teet nyt sen hommia vapaaehtoisesti itse.
Ei nyt ihan noinkaan. Kyllä se kiusaaja kärsii ja aiheesta, kun sille tulee raja vastaan. Ehkä ensimmäisen kerran koko elämässä.
Ja se katkeruus, usein se johtaa siihen, että kohdekin saa kuulla ”palan mielestäni”. Mikä on aivan oikein.
Katkeruus ja viha auttavat olemaan taipumaton, anteeksi antamaton, jämäkkä. Ja sillä se käytös loppuu ja idylli särkyy, sillä silloin sitä idylliä ei enää pidetä yllä yhden ihmisen hyvinvoinnin kustannuksella, vaan paha olo leviää koko piiriin. Mikä on oikein.
Mutta miten tämä nyt äkkiä onkin kiusaamisketju? Tässähän oli kateudesta kyse. Vai tarkoitatko, että se että kadehtimimallasi on enemmän kuin sinulla ja se on kiusaamista?
Tämä on ketju vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden seurauksista.
Vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden aiheuttamaa vihaa muut kutsuvat helposti kateudeksi, koska kateus koetaan siitä kärsivän ihmisen virheeksi ja viaksi. Näin tunteen nimeämisellä kateudeksi saadaan poistettua vääryyden tekijän syyllisyyttä.
Vääryyden tekeminen ja toisen kohteleminen epäoikeudenmukaisesti taas on kiusaamista, ja sellaista harjoittava ihminen on kiusaaja.
Kiusaamisella ei siis tässä yhteydessä tarkoiteta lasten koulukiusaamista, vaan muuta.
Ymmärsitkö nyt?
Maailmassa on paljon vääryyttä ja kaikki kokevat joskus vääryyttä ja jopa rikoksia. Kaikki eivät kuitenkaan jää vellomaan niihin, vaan kyse taitaa olla pitkälti ihmisen perusluonteesta. Aikuisella on vastuu omasta elämästään, aina, myös huonosta valinnoistaan olla tekemisissä tietynlaisten ihmisten kanssa, jos nämä ovat pahoinpitelijöitä tms. Oma vastuun kantaminen auttaisi sinuakin etenemään asioissa ja jättämään ne taakse.
Jep. Ja katkerimpia ovat ne, joille tehty "vääryys" on taso "heppalehdet lainattiin serkulle". Oikeasti pahoja asioita kokeneet ovat usein kiitollisia nykyelämästään.
Mutta kaikin mokomin, sen kun on katkera ja oikein kiristelee hampaita vatvoen vääryyksiä, todellisia tai kuviteltuja. Itseään siinä vaan vahingoittaa.
Kyllä minä ainakin uskon, että kateellinen ja katkera on kohdannut vaikeita asioita elämässään. Mutta kateuden kohteet ovat täysin sivullisia siihen, kun heidän ominaisuutensa tai mitkään muutkaan eivät joka tapauksessa muutenkaan kuuluisi kateelliselle. Kateellinen yrittää omia asioita, jotka ovat muiden ja kuuluvat muille. Ei se ole epäoikeudenmukaista, että joku saa sen mitä monet haluavat, se on elämää.
Täällä miehet monesti sanovat, että heille kuuluisi tietynlainen nainen. Siinä on kyse kateuden toimintamekanismista puhtaimmillaan. Ei kenellekään kuulu yhtään mitään eikä toisen oma kuulu minulle.
Olet nyt väärässä ketjussa. Tässä puhutaan oikeista vääryyksistä ja epäoikeudenmukaisuuksista. Siis sellaista, joissa negatiivisten tunteitten kohde EI ole osaton vääryyteen.
No sanohan esimerkki asiasta mikä oikeuttaa kateuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus ei satuta muita kuin itseä. Mahtaisi sitä sua loukannutta naurattaa jos tietäisi, että sillä on ilmainen kämppä sun pään sisällä ja että sen ei edes tarvitse enää tehdä mitään sun kiusaamiseksi koska sä teet nyt sen hommia vapaaehtoisesti itse.
Ei nyt ihan noinkaan. Kyllä se kiusaaja kärsii ja aiheesta, kun sille tulee raja vastaan. Ehkä ensimmäisen kerran koko elämässä.
Ja se katkeruus, usein se johtaa siihen, että kohdekin saa kuulla ”palan mielestäni”. Mikä on aivan oikein.
Katkeruus ja viha auttavat olemaan taipumaton, anteeksi antamaton, jämäkkä. Ja sillä se käytös loppuu ja idylli särkyy, sillä silloin sitä idylliä ei enää pidetä yllä yhden ihmisen hyvinvoinnin kustannuksella, vaan paha olo leviää koko piiriin. Mikä on oikein.
Mutta miten tämä nyt äkkiä onkin kiusaamisketju? Tässähän oli kateudesta kyse. Vai tarkoitatko, että se että kadehtimimallasi on enemmän kuin sinulla ja se on kiusaamista?
Tämä on ketju vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden seurauksista.
Vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden aiheuttamaa vihaa muut kutsuvat helposti kateudeksi, koska kateus koetaan siitä kärsivän ihmisen virheeksi ja viaksi. Näin tunteen nimeämisellä kateudeksi saadaan poistettua vääryyden tekijän syyllisyyttä.
Vääryyden tekeminen ja toisen kohteleminen epäoikeudenmukaisesti taas on kiusaamista, ja sellaista harjoittava ihminen on kiusaaja.
Kiusaamisella ei siis tässä yhteydessä tarkoiteta lasten koulukiusaamista, vaan muuta.
Ymmärsitkö nyt?
Maailmassa on paljon vääryyttä ja kaikki kokevat joskus vääryyttä ja jopa rikoksia. Kaikki eivät kuitenkaan jää vellomaan niihin, vaan kyse taitaa olla pitkälti ihmisen perusluonteesta. Aikuisella on vastuu omasta elämästään, aina, myös huonosta valinnoistaan olla tekemisissä tietynlaisten ihmisten kanssa, jos nämä ovat pahoinpitelijöitä tms. Oma vastuun kantaminen auttaisi sinuakin etenemään asioissa ja jättämään ne taakse.
Omalla kohdalla se ”huono valinta” oli syntyä perheeseen, jossa sain syntipukin roolin ja pahoinpidellyn kohtalon jo taaperoiässä.
Viha, tietty katkeruus ja se epäreiluuden kokemus, jota ihan objektiivisesti todella epäreilut vanhempani ja suosikkilapsi sisarukseni kutsuvat ”kateudeksi” ovat auttaneet jättämään koko hullunmyllyn taakse.
On helpompaa olla ”vellomatta” asiassa, jos se ei koko ajan toistu arjessa. Aiheesta keskusteleminen silloin, kun keskustelu osuu kohdalle, ei ole aiheessa vellomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus ei satuta muita kuin itseä. Mahtaisi sitä sua loukannutta naurattaa jos tietäisi, että sillä on ilmainen kämppä sun pään sisällä ja että sen ei edes tarvitse enää tehdä mitään sun kiusaamiseksi koska sä teet nyt sen hommia vapaaehtoisesti itse.
Ei nyt ihan noinkaan. Kyllä se kiusaaja kärsii ja aiheesta, kun sille tulee raja vastaan. Ehkä ensimmäisen kerran koko elämässä.
Ja se katkeruus, usein se johtaa siihen, että kohdekin saa kuulla ”palan mielestäni”. Mikä on aivan oikein.
Katkeruus ja viha auttavat olemaan taipumaton, anteeksi antamaton, jämäkkä. Ja sillä se käytös loppuu ja idylli särkyy, sillä silloin sitä idylliä ei enää pidetä yllä yhden ihmisen hyvinvoinnin kustannuksella, vaan paha olo leviää koko piiriin. Mikä on oikein.
Mutta miten tämä nyt äkkiä onkin kiusaamisketju? Tässähän oli kateudesta kyse. Vai tarkoitatko, että se että kadehtimimallasi on enemmän kuin sinulla ja se on kiusaamista?
Tämä on ketju vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden seurauksista.
Vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden aiheuttamaa vihaa muut kutsuvat helposti kateudeksi, koska kateus koetaan siitä kärsivän ihmisen virheeksi ja viaksi. Näin tunteen nimeämisellä kateudeksi saadaan poistettua vääryyden tekijän syyllisyyttä.
Vääryyden tekeminen ja toisen kohteleminen epäoikeudenmukaisesti taas on kiusaamista, ja sellaista harjoittava ihminen on kiusaaja.
Kiusaamisella ei siis tässä yhteydessä tarkoiteta lasten koulukiusaamista, vaan muuta.
Ymmärsitkö nyt?
Maailmassa on paljon vääryyttä ja kaikki kokevat joskus vääryyttä ja jopa rikoksia. Kaikki eivät kuitenkaan jää vellomaan niihin, vaan kyse taitaa olla pitkälti ihmisen perusluonteesta. Aikuisella on vastuu omasta elämästään, aina, myös huonosta valinnoistaan olla tekemisissä tietynlaisten ihmisten kanssa, jos nämä ovat pahoinpitelijöitä tms. Oma vastuun kantaminen auttaisi sinuakin etenemään asioissa ja jättämään ne taakse.
Omalla kohdalla se ”huono valinta” oli syntyä perheeseen, jossa sain syntipukin roolin ja pahoinpidellyn kohtalon jo taaperoiässä.
Viha, tietty katkeruus ja se epäreiluuden kokemus, jota ihan objektiivisesti todella epäreilut vanhempani ja suosikkilapsi sisarukseni kutsuvat ”kateudeksi” ovat auttaneet jättämään koko hullunmyllyn taakse.
On helpompaa olla ”vellomatta” asiassa, jos se ei koko ajan toistu arjessa. Aiheesta keskusteleminen silloin, kun keskustelu osuu kohdalle, ei ole aiheessa vellomista.
Kenelle sinä tässä kuviossa olet kateellinen? Siskollesi? Ulkopuolisen näkökulma asiaan on se, että siskosi on varmasti kärsinyt myös kuviosta omalla tavallaan. Tätä tarkoitan, että kateudessa kohdistetaan omat aggressiot ulkopuoliseen ihmiseen sen perusteella miten itse kokee tilanteen ja kateuden kohteen. Sillä tavalla kateus on hyvin itsekeskeinen tunne.
Koettu epäoikeudenmukaisuus ja vääryys ei siis oikeuta kateuden tunnetta. Yhtä hyvin voisit ajatella, että sisaresi on kärsinyt tilanteesta yhtä paljon, vain eri tavoin kuin sinä itse. Mutta tarve nähdä asiat vain ja ainoastaan omasta näkökulmasta kuulu kateuteen.
Mutta sinänsä on tietysti oikeus kokea kaikki tunteet. Eri asia miten realistisesti niitä perustelee itselleen ja muille, onko perustelu sellainen, että se saa huonon olon jatkumaan ja tuomio on ikuinen kateuden kohteelle ja kaikelle tapahtuneelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus ei satuta muita kuin itseä. Mahtaisi sitä sua loukannutta naurattaa jos tietäisi, että sillä on ilmainen kämppä sun pään sisällä ja että sen ei edes tarvitse enää tehdä mitään sun kiusaamiseksi koska sä teet nyt sen hommia vapaaehtoisesti itse.
Ei nyt ihan noinkaan. Kyllä se kiusaaja kärsii ja aiheesta, kun sille tulee raja vastaan. Ehkä ensimmäisen kerran koko elämässä.
Ja se katkeruus, usein se johtaa siihen, että kohdekin saa kuulla ”palan mielestäni”. Mikä on aivan oikein.
Katkeruus ja viha auttavat olemaan taipumaton, anteeksi antamaton, jämäkkä. Ja sillä se käytös loppuu ja idylli särkyy, sillä silloin sitä idylliä ei enää pidetä yllä yhden ihmisen hyvinvoinnin kustannuksella, vaan paha olo leviää koko piiriin. Mikä on oikein.
Mutta miten tämä nyt äkkiä onkin kiusaamisketju? Tässähän oli kateudesta kyse. Vai tarkoitatko, että se että kadehtimimallasi on enemmän kuin sinulla ja se on kiusaamista?
Tämä on ketju vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden seurauksista.
Vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden aiheuttamaa vihaa muut kutsuvat helposti kateudeksi, koska kateus koetaan siitä kärsivän ihmisen virheeksi ja viaksi. Näin tunteen nimeämisellä kateudeksi saadaan poistettua vääryyden tekijän syyllisyyttä.
Vääryyden tekeminen ja toisen kohteleminen epäoikeudenmukaisesti taas on kiusaamista, ja sellaista harjoittava ihminen on kiusaaja.
Kiusaamisella ei siis tässä yhteydessä tarkoiteta lasten koulukiusaamista, vaan muuta.
Ymmärsitkö nyt?
Maailmassa on paljon vääryyttä ja kaikki kokevat joskus vääryyttä ja jopa rikoksia. Kaikki eivät kuitenkaan jää vellomaan niihin, vaan kyse taitaa olla pitkälti ihmisen perusluonteesta. Aikuisella on vastuu omasta elämästään, aina, myös huonosta valinnoistaan olla tekemisissä tietynlaisten ihmisten kanssa, jos nämä ovat pahoinpitelijöitä tms. Oma vastuun kantaminen auttaisi sinuakin etenemään asioissa ja jättämään ne taakse.
Omalla kohdalla se ”huono valinta” oli syntyä perheeseen, jossa sain syntipukin roolin ja pahoinpidellyn kohtalon jo taaperoiässä.
Viha, tietty katkeruus ja se epäreiluuden kokemus, jota ihan objektiivisesti todella epäreilut vanhempani ja suosikkilapsi sisarukseni kutsuvat ”kateudeksi” ovat auttaneet jättämään koko hullunmyllyn taakse.
On helpompaa olla ”vellomatta” asiassa, jos se ei koko ajan toistu arjessa. Aiheesta keskusteleminen silloin, kun keskustelu osuu kohdalle, ei ole aiheessa vellomista.
Jos taas et koe kateutta, vaan tämä on vain sinuun istutettu nimilappu, niin tämä keskustelu ei edes koske sinua. Olet kokenut vääryyttä ja pahuutta omien vanhempien taholta kuten sisaresikin. Teillä on heikot lähtökohdat elämään ja teihin oli istutettu kateuden siemen molempiin kuten varmaan vanhempiesikin elämään, jos he kerran tarvitsivat syntipukkia. Sellaiset perheet eivät synny tyhjästä, mutta hyvä, jos olet tämän kohdallasi katkaissut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kateus ja katkeruuskin osa ihmisenä oloa on. Kyllä me kaikki ne molemmat tunnemme ja tiedämme.
No ei välttämättä, jos ei ole sattunut olemaan aihetta kumpaankaan.
No älä nyt viitsi, vaikea uskoa että joku ei olisi koko elämänsä aikana tuntenut ollenkaan noita tunteita. Ehkä niitä ei sitten osaa vaan nimetä. Esim lapsena varmasti on tuntenut kateutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus ei satuta muita kuin itseä. Mahtaisi sitä sua loukannutta naurattaa jos tietäisi, että sillä on ilmainen kämppä sun pään sisällä ja että sen ei edes tarvitse enää tehdä mitään sun kiusaamiseksi koska sä teet nyt sen hommia vapaaehtoisesti itse.
Ei nyt ihan noinkaan. Kyllä se kiusaaja kärsii ja aiheesta, kun sille tulee raja vastaan. Ehkä ensimmäisen kerran koko elämässä.
Ja se katkeruus, usein se johtaa siihen, että kohdekin saa kuulla ”palan mielestäni”. Mikä on aivan oikein.
Katkeruus ja viha auttavat olemaan taipumaton, anteeksi antamaton, jämäkkä. Ja sillä se käytös loppuu ja idylli särkyy, sillä silloin sitä idylliä ei enää pidetä yllä yhden ihmisen hyvinvoinnin kustannuksella, vaan paha olo leviää koko piiriin. Mikä on oikein.
Mutta miten tämä nyt äkkiä onkin kiusaamisketju? Tässähän oli kateudesta kyse. Vai tarkoitatko, että se että kadehtimimallasi on enemmän kuin sinulla ja se on kiusaamista?
Tämä on ketju vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden seurauksista.
Vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden aiheuttamaa vihaa muut kutsuvat helposti kateudeksi, koska kateus koetaan siitä kärsivän ihmisen virheeksi ja viaksi. Näin tunteen nimeämisellä kateudeksi saadaan poistettua vääryyden tekijän syyllisyyttä.
Vääryyden tekeminen ja toisen kohteleminen epäoikeudenmukaisesti taas on kiusaamista, ja sellaista harjoittava ihminen on kiusaaja.
Kiusaamisella ei siis tässä yhteydessä tarkoiteta lasten koulukiusaamista, vaan muuta.
Ymmärsitkö nyt?
Ai tämä sama taas. Kaikki on hänestä kiusaamista,
uhriutuu 24/7. Oikea paikka olisi psykiatrin vastaanotto, ei netti.Mitä ihmettä sinä kuvittelet tietäväsi toisen ihmisen elämästä 24/7?
Tähän nyt selvennys, kiitos pliis. Oliko tuo jonkun 24/7 tiedosta ja vallantunteesta toisen elämään kateellisen vai jatkuvasti toisten seuraamaksi itsensä kokevan ihmisen kysymys?
Vierailija kirjoitti:
On se ymmärrettävää ja inhimillistä, mutta ei se auta mitään eikä johda mihinkään. Ehkä silloin kannattaisi mennä juttelemaan jonkun ammattihenkilön kanssa?
Jos tiedostaa ja myöntää itselleen kateuden ja katkeruuden tunteensa ja pysähtyy pohtimaan mistä ne oikein johtuvat , niin kyllä ne voivat johtaa johonkin.
Jos ja kun saa selville mikä niitä on aiheuttanut, niin sen jälkeen voi miettiä mitä asioille voi tehdä.
Usein on tehtävissä jotain, siinä on vaan se että ne pitää itse tehdä.
Ammattilainen voi tässä auttaa toki, jos itse on umpikujassa eikä pääse eteenpäin.
Pelkkä katkeruudessa vellominen vuodesta toiseen ei tietenkään mihinkään johda.
Tarkoitan nyt siis sitä että ei kannata yrittää tukahduttaa noita tunteita vaan yrittää selvittää , että mistä ne kertoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus ei satuta muita kuin itseä. Mahtaisi sitä sua loukannutta naurattaa jos tietäisi, että sillä on ilmainen kämppä sun pään sisällä ja että sen ei edes tarvitse enää tehdä mitään sun kiusaamiseksi koska sä teet nyt sen hommia vapaaehtoisesti itse.
Ei nyt ihan noinkaan. Kyllä se kiusaaja kärsii ja aiheesta, kun sille tulee raja vastaan. Ehkä ensimmäisen kerran koko elämässä.
Ja se katkeruus, usein se johtaa siihen, että kohdekin saa kuulla ”palan mielestäni”. Mikä on aivan oikein.
Katkeruus ja viha auttavat olemaan taipumaton, anteeksi antamaton, jämäkkä. Ja sillä se käytös loppuu ja idylli särkyy, sillä silloin sitä idylliä ei enää pidetä yllä yhden ihmisen hyvinvoinnin kustannuksella, vaan paha olo leviää koko piiriin. Mikä on oikein.
Mutta miten tämä nyt äkkiä onkin kiusaamisketju? Tässähän oli kateudesta kyse. Vai tarkoitatko, että se että kadehtimimallasi on enemmän kuin sinulla ja se on kiusaamista?
Tämä on ketju vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden seurauksista.
Vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden aiheuttamaa vihaa muut kutsuvat helposti kateudeksi, koska kateus koetaan siitä kärsivän ihmisen virheeksi ja viaksi. Näin tunteen nimeämisellä kateudeksi saadaan poistettua vääryyden tekijän syyllisyyttä.
Vääryyden tekeminen ja toisen kohteleminen epäoikeudenmukaisesti taas on kiusaamista, ja sellaista harjoittava ihminen on kiusaaja.
Kiusaamisella ei siis tässä yhteydessä tarkoiteta lasten koulukiusaamista, vaan muuta.
Ymmärsitkö nyt?
Maailmassa on paljon vääryyttä ja kaikki kokevat joskus vääryyttä ja jopa rikoksia. Kaikki eivät kuitenkaan jää vellomaan niihin, vaan kyse taitaa olla pitkälti ihmisen perusluonteesta. Aikuisella on vastuu omasta elämästään, aina, myös huonosta valinnoistaan olla tekemisissä tietynlaisten ihmisten kanssa, jos nämä ovat pahoinpitelijöitä tms. Oma vastuun kantaminen auttaisi sinuakin etenemään asioissa ja jättämään ne taakse.
Omalla kohdalla se ”huono valinta” oli syntyä perheeseen, jossa sain syntipukin roolin ja pahoinpidellyn kohtalon jo taaperoiässä.
Viha, tietty katkeruus ja se epäreiluuden kokemus, jota ihan objektiivisesti todella epäreilut vanhempani ja suosikkilapsi sisarukseni kutsuvat ”kateudeksi” ovat auttaneet jättämään koko hullunmyllyn taakse.
On helpompaa olla ”vellomatta” asiassa, jos se ei koko ajan toistu arjessa. Aiheesta keskusteleminen silloin, kun keskustelu osuu kohdalle, ei ole aiheessa vellomista.
Jos taas et koe kateutta, vaan tämä on vain sinuun istutettu nimilappu, niin tämä keskustelu ei edes koske sinua. Olet kokenut vääryyttä ja pahuutta omien vanhempien taholta kuten sisaresikin. Teillä on heikot lähtökohdat elämään ja teihin oli istutettu kateuden siemen molempiin kuten varmaan vanhempiesikin elämään, jos he kerran tarvitsivat syntipukkia. Sellaiset perheet eivät synny tyhjästä, mutta hyvä, jos olet tämän kohdallasi katkaissut.
En kärsi niinkään kateudesta, vaan vihasta. Ei sekään ole mikään mukava tunne. Silti täytyy sanoa, että vihan tunteen ”vapautuminen” on tuonut elämääni paljon hyvää. Se on kaikessa raskaudessaan hieno muutosvoima.
Ja onneksi omalla kohdalla se akuutti vihan tunne jäi lyhytaikaiseksi. Se kesti sen aikaa että irrottautuminen onnistui. Ei sellaista tunnetta kyllä kestäisikään pitemmän päälle. Nyt on tullut enemmänkin välinpitämättömyys aiemmin niin tärkeitä ihmisiä kohtaan. Jos ovat yhteydessä, niin lähinnä ihmetyttää, että mitäs te siinä mesoatte. He ovat minulle ikään kuin kuolleita, heidät on jo surtu loppuun.
Kyllä kai mutta onko siitä mitään hyötyä? Sinulle itsellesi nimittäin.
Jep. Ja katkerimpia ovat ne, joille tehty "vääryys" on taso "heppalehdet lainattiin serkulle". Oikeasti pahoja asioita kokeneet ovat usein kiitollisia nykyelämästään.
Mutta kaikin mokomin, sen kun on katkera ja oikein kiristelee hampaita vatvoen vääryyksiä, todellisia tai kuviteltuja. Itseään siinä vaan vahingoittaa.