Ahtaasti asuminen ahdistaa. Onko ero ainoa vaihtoehto?
Mitä tehdä tässä tilanteessa?
Muutin mieheni ja hänen aiemmassa suhteessa syntyneen lapsen luokse. Mies omistaa (pankkilainaa 80k jäljellä) talon.
Talossa on neliöitä noin 90. Kaksi makuuhuonetta, joista toinen on todella pieni. Keittiö ja olohuone on isoja, mutta huonosti suunniteltuja. Yksi vessa ja säilytystilaa parin neliön verran. Eteinen on niin ahdas, että kenkähylly on oviaukon edessä.
Nyt muutamaa vuotta myöhemmin meillä on kaksi yhteistä lasta. Miehen lapsi asuu toisessa makuuhuoneessa ja me muut neljä toisessa. Olohuoneeseen ei mahdu sänkyä ja se on täynnä leluja ja vauvan tavaroita. Vaunut säilytetään aulassa keskellä taloa. Keittiö on alkuperäinen 80-luvulta ja suunniteltu aiempien, lyhyiden, omistajien tarpeeseen. Myös vessa on alkuperäinen. Olen siivoushullu ja minua kuvottaa keittiön ja vessan vuosia vanha, jo pinttynyt, lika.
Meillä on myös kissoja, jotka merkkailevat paikkoja kun eivät saa omaa rauhaa tilanpuutteen vuoksi. Mieheni lapsen vanhat tavarat ja lelut ovat tallessa eikä niitä saa hävittää. Vievät ihan tajuttomasti tilaa kaapeista ja kellarista (jossa ei voi säilyttää mitään käyttötavaraa hajuhaitan vuoksi).
Rakastan siivousta ja sisusta ja olen (olin) minimalisti. Suorastaan ahdistun tästä kaaoksesta. Itken ja raivoan, kun en yhtään viihdy tässä talossa.
Olen vanhempainvapaalla eikä minulla ole vakituista työpaikkaa odottamassa. En siis saa pankista lainaa remonttia ja laajennusta varten. Mies ei suostu muuttamaan. Oletteko saaneet työttömänä jostain lainaa, mistä? Mitä voin enää tehdä? Käytännössä asumme nelisteen kaksiossa, johan siinä suhdekkin kärsii kun koskaan ei saa kahdenkeskistä- tai omaa aikaa.
Tuntuu typerältä, että lainaa ei myönnetä ja sen takia joutuisi muuttamaan vuokralle ja maksamaan tuplasti sen verran mitä omaa lainaa lyhentäisi.
Kommentit (64)
Lähti "vähän" sivuraiteille tämä. Kysyn uudestaan: onko kukaan saanut pankkilainaa ei ihanteellisessa tilanteessa? Riittääkö pankille, että maksukykyä kyllä piisaa, vai pitääkö taustalla olla vakituinen työsuhde ja koeaika ohi? Tuntuu ikuisuudelta, jos nyt haen töitä ja pitää koeaikakin odottaa. Säästöjä on noin 10k, valtiontakaus ensilainaan jne.
Miehen arvostelijoille:
Mies on valmis ottamaan itselleen lisää lainaa, mutta minä en siihen suostu. En ole mikään kotona lojuva lusmuilija joka elää muiden rahoilla. Haluan laittaa oman korteni kekoon ja töihin (ja opiskelemaan siinä ohella) aion kyllä.
Jos mies ottaisi lisää lainaa, olisi se aikamoinen riski, en soisi sitä taakkaa hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä paskaa taas trollaat ap.
Etenkin kun muka kysyt, onko ero ainoa mahdollisuus.
Mihin sinä kahden lapsen kanssa pääset sen kummemmin paremmin asumaan?
Ja kuinka paljon leveämmin?
Ja milläs sinä sitten elät. Saat elatusavun ja lapsinlisät.Lisäksi jotain rahoja kunnalta, eli olisit siis kunnan elätti, yksinhuoltaja.
Kuinkas sitten pääsisit yleensä asumaan omakotitaloon, jossa on oma piha lapsille.
Sinä oot ap taas se ja yks ja sama provojen postailija. Olet kuvottava.
Ero auttaisi, koska voisimme asua kolmiossa kolmestaan, siistissä asunnossa ilman turhaa rohja. Se on eri asia kuin kolmiossa viidestään. En tarvitse, tai edes halua kontolleni pihaa tai omakotitalon ongelmia. Olen myös menossa heti vanhempainvapaan jälkeen töihin, jolloin saan rahaa. Ennen töihinpaluuta saisi varmasti muitakin tukia, esim. asumistukea.
Lisään vielä, että vsrsinaisen eron sijaan parempi olisi "asumusero", eli ollaan yhdessä mutta olisi kaksi kotia. Emme kuitenkaan koe sitä lasten kannalta vaihtoehdoksi. Ja sama se, kun kuitenkin oltaisiin aina täällä.
Ja kissat ei lähde, koska ei ole niiden vika ja ovat muuten terveitä.
Porvoo?