Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monen lapset ovat lomalla hoidossa tänä kesänä?
10.06.2021 |
Itse olen kyllä työtön, enkä ole töissä ollut koko vuonna. Lapsi jää lomalle sitten kun isällä loppuu työt, eli heinäkuussa. Mietin että olisiko pitänyt ottaa jo aiemmin pois hoidosta, toisaalta on siellä vaan kolme päivää viikossa, joten jää vapaa-aikaakin.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmisillä riittää energiaa toisten kyttäämiseen ja arvosteluun? Varmaan on laiskoja ja huonoja vanhempia, jotka haluavat silkkaa itsekkyyttään maata manikyyrissä ilman lastaan ja työlääntyvät heti normi arjessa. Mutta onko tällaisten lasten etu sitten olla kotona eikä ”virikelapsena” hoidossa? Vaikka se olisikin tavallaan ihan oikein vanhemmalle joutua kantamaan vastuuta omasta lapsestaan, ei varmasti ole lapsen etu tuijottaa pädiä aamusta iltaan, kun äiti/isi ei vaan ihan just nyt jaksa. Ja ”mitäs teit lapsia”-argumenttiin on sanottava, että kaikilla ei tosiaankaan ole sellaista elämänhallintaa tai kykyä arvioida omia voimavarojaan, ja joskus elämäkin vaan yllättää huonolla tavalla. Sekään ei ole sen lapsen vika. Nämä lapsiarjesta täysin rinnoin nauttivat eivät tosiaankaan ole niitä samoja ihmisiä, joiden lapset ovat kaikki mahdolliset ajat hoidossa, niin tuntuu hölmöltä heidän pätemisensä. ”En minä vaan voi ymmärtää.”
Ja tähän ikuisuuskysymykseen, että onko oikein viedä vanhempi lapsi hoitoon, jos vauva on kotona, ei ole mielestäni kenelläkään muulla oikeus puuttua. Ei siitä äidistä näe päälle päin, mikä on tilanne perheen sisällä ja miksi lapsi käy hoidossa. Oma vauvani nukkui yöt tunnin - 20 min pätkissä, lasten isä reagoi stressiin ja unenpuutteeseen väkivaltaisella käytöksellä ja raivokohtauksilla. Esikoinen oli todella temperamenttinen lapsi, joka oli näihin aikoihin päiväkodissa kaksi päivää viikosta. Enempää en kehdannut viedä, koska pelkäsin vaikuttavani mukavuudenhaluiselta. Tosiasiassa olin romahduspisteessä henkisesti ja fyysisesti valvomisen ja parisuhdetilanteen vuoksi. Rajun synnytyksen jälkeen selkäni oli pitkään niin kipeä, että esikoisen nostelu ja esim lattialla leikkiminen oli tuskallista. Kävin neuvolapsykologilla, jotta jaksaisin edes jotenkin. Aamuisin kampasin hiukset, työnsin trendikkäitä vaunuja ja hymyilin iloisesti siellä päiväkodin eteisessä. Mieheni oli myös ulkoisesti niin ihana ja kohtelias, kaikkien päiväkodin lasten lemppari, joka hauskuutti lapsia siellä käydessään. Mihin niin ihana perhe tarvitsee virikehoitoa? Onpa itsekästä! Se kaksi päivää viikossa oli henkireikä, jolloin pystyin edes nukkumaan päiväunia vauvan nukkuessa. Vaunulenkeillä vauvan kanssa kahdestaan kuuntelin podcasteja, joissa neuvottiin elämänmuutoksen tekemiseen, jotta uskaltaisin erota.
Ei kannata kadehtia näitä ”virikelasten” vanhempia, ette voi tietää todellista tilannetta ja hoidon tarvetta.
Pystyit kuitenkin nukkumaan päiväunia vauvan kanssa? Nukkui sitten päivällä kunnolla? Eikö esikoinen enää nukkunut?
Esikoinen ei nukkunut enää päiväunia, ja päivisin vauva saattoi hyvässä lykyssä nukkua sen tunnin putkeen, jolloin oli mahdollista itsekin torkahtaa. En siinä kohtaa oikein tajunnut oman väsymykseni ja epätoivon syvyyttä, yritin edelleenkin suorittaa täydellistä äitiyttä ja esimerkiksi yritin siivota kotona, jotta puolisoni ei saisi sotkuisuudesta syytä räjähtää. Lopulta olin niin väsynyt, että jos joku tavara tipahti kädestäni lattialle, saatoin purskahtaa lasten nähden itkuun. Siinä kohtaa tajusin hakeutua neuvolapsykologin juttusille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmisillä riittää energiaa toisten kyttäämiseen ja arvosteluun? Varmaan on laiskoja ja huonoja vanhempia, jotka haluavat silkkaa itsekkyyttään maata manikyyrissä ilman lastaan ja työlääntyvät heti normi arjessa. Mutta onko tällaisten lasten etu sitten olla kotona eikä ”virikelapsena” hoidossa? Vaikka se olisikin tavallaan ihan oikein vanhemmalle joutua kantamaan vastuuta omasta lapsestaan, ei varmasti ole lapsen etu tuijottaa pädiä aamusta iltaan, kun äiti/isi ei vaan ihan just nyt jaksa. Ja ”mitäs teit lapsia”-argumenttiin on sanottava, että kaikilla ei tosiaankaan ole sellaista elämänhallintaa tai kykyä arvioida omia voimavarojaan, ja joskus elämäkin vaan yllättää huonolla tavalla. Sekään ei ole sen lapsen vika. Nämä lapsiarjesta täysin rinnoin nauttivat eivät tosiaankaan ole niitä samoja ihmisiä, joiden lapset ovat kaikki mahdolliset ajat hoidossa, niin tuntuu hölmöltä heidän pätemisensä. ”En minä vaan voi ymmärtää.”
Ja tähän ikuisuuskysymykseen, että onko oikein viedä vanhempi lapsi hoitoon, jos vauva on kotona, ei ole mielestäni kenelläkään muulla oikeus puuttua. Ei siitä äidistä näe päälle päin, mikä on tilanne perheen sisällä ja miksi lapsi käy hoidossa. Oma vauvani nukkui yöt tunnin - 20 min pätkissä, lasten isä reagoi stressiin ja unenpuutteeseen väkivaltaisella käytöksellä ja raivokohtauksilla. Esikoinen oli todella temperamenttinen lapsi, joka oli näihin aikoihin päiväkodissa kaksi päivää viikosta. Enempää en kehdannut viedä, koska pelkäsin vaikuttavani mukavuudenhaluiselta. Tosiasiassa olin romahduspisteessä henkisesti ja fyysisesti valvomisen ja parisuhdetilanteen vuoksi. Rajun synnytyksen jälkeen selkäni oli pitkään niin kipeä, että esikoisen nostelu ja esim lattialla leikkiminen oli tuskallista. Kävin neuvolapsykologilla, jotta jaksaisin edes jotenkin. Aamuisin kampasin hiukset, työnsin trendikkäitä vaunuja ja hymyilin iloisesti siellä päiväkodin eteisessä. Mieheni oli myös ulkoisesti niin ihana ja kohtelias, kaikkien päiväkodin lasten lemppari, joka hauskuutti lapsia siellä käydessään. Mihin niin ihana perhe tarvitsee virikehoitoa? Onpa itsekästä! Se kaksi päivää viikossa oli henkireikä, jolloin pystyin edes nukkumaan päiväunia vauvan nukkuessa. Vaunulenkeillä vauvan kanssa kahdestaan kuuntelin podcasteja, joissa neuvottiin elämänmuutoksen tekemiseen, jotta uskaltaisin erota.
Ei kannata kadehtia näitä ”virikelasten” vanhempia, ette voi tietää todellista tilannetta ja hoidon tarvetta.
Mitenköhän naiset muualla maailmassa pärjää kun ei ole olemassa virikehoitoa.. Itse en ole edes kuullut että kukaan toisi pelkästään kahdeksi päiväksi, kyllä täällä pk-seudulla virikelapsetkin ovat siellä säilössä sen 3-5 päivää viikossa ja täydet tunnit tietenkin.
Tuskin sen kummemmin pärjäävät, eiköhän väsymys ole universaalisti samanlaista. Ihminen pärjää sen minkä on pakko pärjätä, jossakin kohtaa tulee totaalinen seis. Toki muualla maailmassa usein isoäidit ja muu perhe osallistuvat tiiviisti lastenlasten elämään ja varakkaammissa perheissä on lastenhoitaja. Ja varmaan kulttuurikin vaikuttaa, minkälaista hoivaa ja läsnäoloa ajatellaan että vauva ja lapset tarvitsevat. Suomessa äidit hoitavat lapsia yksin, mummolassa käydään kahvittelemassa ja juttelemassa mukavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmisillä riittää energiaa toisten kyttäämiseen ja arvosteluun? Varmaan on laiskoja ja huonoja vanhempia, jotka haluavat silkkaa itsekkyyttään maata manikyyrissä ilman lastaan ja työlääntyvät heti normi arjessa. Mutta onko tällaisten lasten etu sitten olla kotona eikä ”virikelapsena” hoidossa? Vaikka se olisikin tavallaan ihan oikein vanhemmalle joutua kantamaan vastuuta omasta lapsestaan, ei varmasti ole lapsen etu tuijottaa pädiä aamusta iltaan, kun äiti/isi ei vaan ihan just nyt jaksa. Ja ”mitäs teit lapsia”-argumenttiin on sanottava, että kaikilla ei tosiaankaan ole sellaista elämänhallintaa tai kykyä arvioida omia voimavarojaan, ja joskus elämäkin vaan yllättää huonolla tavalla. Sekään ei ole sen lapsen vika. Nämä lapsiarjesta täysin rinnoin nauttivat eivät tosiaankaan ole niitä samoja ihmisiä, joiden lapset ovat kaikki mahdolliset ajat hoidossa, niin tuntuu hölmöltä heidän pätemisensä. ”En minä vaan voi ymmärtää.”
Ja tähän ikuisuuskysymykseen, että onko oikein viedä vanhempi lapsi hoitoon, jos vauva on kotona, ei ole mielestäni kenelläkään muulla oikeus puuttua. Ei siitä äidistä näe päälle päin, mikä on tilanne perheen sisällä ja miksi lapsi käy hoidossa. Oma vauvani nukkui yöt tunnin - 20 min pätkissä, lasten isä reagoi stressiin ja unenpuutteeseen väkivaltaisella käytöksellä ja raivokohtauksilla. Esikoinen oli todella temperamenttinen lapsi, joka oli näihin aikoihin päiväkodissa kaksi päivää viikosta. Enempää en kehdannut viedä, koska pelkäsin vaikuttavani mukavuudenhaluiselta. Tosiasiassa olin romahduspisteessä henkisesti ja fyysisesti valvomisen ja parisuhdetilanteen vuoksi. Rajun synnytyksen jälkeen selkäni oli pitkään niin kipeä, että esikoisen nostelu ja esim lattialla leikkiminen oli tuskallista. Kävin neuvolapsykologilla, jotta jaksaisin edes jotenkin. Aamuisin kampasin hiukset, työnsin trendikkäitä vaunuja ja hymyilin iloisesti siellä päiväkodin eteisessä. Mieheni oli myös ulkoisesti niin ihana ja kohtelias, kaikkien päiväkodin lasten lemppari, joka hauskuutti lapsia siellä käydessään. Mihin niin ihana perhe tarvitsee virikehoitoa? Onpa itsekästä! Se kaksi päivää viikossa oli henkireikä, jolloin pystyin edes nukkumaan päiväunia vauvan nukkuessa. Vaunulenkeillä vauvan kanssa kahdestaan kuuntelin podcasteja, joissa neuvottiin elämänmuutoksen tekemiseen, jotta uskaltaisin erota.
Ei kannata kadehtia näitä ”virikelasten” vanhempia, ette voi tietää todellista tilannetta ja hoidon tarvetta.
Mitenköhän naiset muualla maailmassa pärjää kun ei ole olemassa virikehoitoa.. Itse en ole edes kuullut että kukaan toisi pelkästään kahdeksi päiväksi, kyllä täällä pk-seudulla virikelapsetkin ovat siellä säilössä sen 3-5 päivää viikossa ja täydet tunnit tietenkin.
Täällä taas virikehoito on vain 2 päivää viikossa ja 5h kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmisillä riittää energiaa toisten kyttäämiseen ja arvosteluun? Varmaan on laiskoja ja huonoja vanhempia, jotka haluavat silkkaa itsekkyyttään maata manikyyrissä ilman lastaan ja työlääntyvät heti normi arjessa. Mutta onko tällaisten lasten etu sitten olla kotona eikä ”virikelapsena” hoidossa? Vaikka se olisikin tavallaan ihan oikein vanhemmalle joutua kantamaan vastuuta omasta lapsestaan, ei varmasti ole lapsen etu tuijottaa pädiä aamusta iltaan, kun äiti/isi ei vaan ihan just nyt jaksa. Ja ”mitäs teit lapsia”-argumenttiin on sanottava, että kaikilla ei tosiaankaan ole sellaista elämänhallintaa tai kykyä arvioida omia voimavarojaan, ja joskus elämäkin vaan yllättää huonolla tavalla. Sekään ei ole sen lapsen vika. Nämä lapsiarjesta täysin rinnoin nauttivat eivät tosiaankaan ole niitä samoja ihmisiä, joiden lapset ovat kaikki mahdolliset ajat hoidossa, niin tuntuu hölmöltä heidän pätemisensä. ”En minä vaan voi ymmärtää.”
Ja tähän ikuisuuskysymykseen, että onko oikein viedä vanhempi lapsi hoitoon, jos vauva on kotona, ei ole mielestäni kenelläkään muulla oikeus puuttua. Ei siitä äidistä näe päälle päin, mikä on tilanne perheen sisällä ja miksi lapsi käy hoidossa. Oma vauvani nukkui yöt tunnin - 20 min pätkissä, lasten isä reagoi stressiin ja unenpuutteeseen väkivaltaisella käytöksellä ja raivokohtauksilla. Esikoinen oli todella temperamenttinen lapsi, joka oli näihin aikoihin päiväkodissa kaksi päivää viikosta. Enempää en kehdannut viedä, koska pelkäsin vaikuttavani mukavuudenhaluiselta. Tosiasiassa olin romahduspisteessä henkisesti ja fyysisesti valvomisen ja parisuhdetilanteen vuoksi. Rajun synnytyksen jälkeen selkäni oli pitkään niin kipeä, että esikoisen nostelu ja esim lattialla leikkiminen oli tuskallista. Kävin neuvolapsykologilla, jotta jaksaisin edes jotenkin. Aamuisin kampasin hiukset, työnsin trendikkäitä vaunuja ja hymyilin iloisesti siellä päiväkodin eteisessä. Mieheni oli myös ulkoisesti niin ihana ja kohtelias, kaikkien päiväkodin lasten lemppari, joka hauskuutti lapsia siellä käydessään. Mihin niin ihana perhe tarvitsee virikehoitoa? Onpa itsekästä! Se kaksi päivää viikossa oli henkireikä, jolloin pystyin edes nukkumaan päiväunia vauvan nukkuessa. Vaunulenkeillä vauvan kanssa kahdestaan kuuntelin podcasteja, joissa neuvottiin elämänmuutoksen tekemiseen, jotta uskaltaisin erota.
Ei kannata kadehtia näitä ”virikelasten” vanhempia, ette voi tietää todellista tilannetta ja hoidon tarvetta.
Mitenköhän naiset muualla maailmassa pärjää kun ei ole olemassa virikehoitoa.. Itse en ole edes kuullut että kukaan toisi pelkästään kahdeksi päiväksi, kyllä täällä pk-seudulla virikelapsetkin ovat siellä säilössä sen 3-5 päivää viikossa ja täydet tunnit tietenkin.
Tuskin sen kummemmin pärjäävät, eiköhän väsymys ole universaalisti samanlaista. Ihminen pärjää sen minkä on pakko pärjätä, jossakin kohtaa tulee totaalinen seis. Toki muualla maailmassa usein isoäidit ja muu perhe osallistuvat tiiviisti lastenlasten elämään ja varakkaammissa perheissä on lastenhoitaja. Ja varmaan kulttuurikin vaikuttaa, minkälaista hoivaa ja läsnäoloa ajatellaan että vauva ja lapset tarvitsevat. Suomessa äidit hoitavat lapsia yksin, mummolassa käydään kahvittelemassa ja juttelemassa mukavia.
Kyllähän toiset toisaalta pärjäävät Suomessakin hyvin, monenkin lapsen kanssa. Ehkä asenne myös ratkaisee. Tosi moni ei tee muuta kuin valittaa kuinka raskas lapsi on ja silti hankitaan se toinen. Tätä en vaan ymmärrä. Ja toisaalta voihan sitä olla omassa kiintymyssuhteessa jotain pielessä, eikä siksi kiinnytä lapsiin kuten luonnollisesti kuuluisi. Ja samalla siirretään ongelmat seuraavalle sukupolvelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmisillä riittää energiaa toisten kyttäämiseen ja arvosteluun? Varmaan on laiskoja ja huonoja vanhempia, jotka haluavat silkkaa itsekkyyttään maata manikyyrissä ilman lastaan ja työlääntyvät heti normi arjessa. Mutta onko tällaisten lasten etu sitten olla kotona eikä ”virikelapsena” hoidossa? Vaikka se olisikin tavallaan ihan oikein vanhemmalle joutua kantamaan vastuuta omasta lapsestaan, ei varmasti ole lapsen etu tuijottaa pädiä aamusta iltaan, kun äiti/isi ei vaan ihan just nyt jaksa. Ja ”mitäs teit lapsia”-argumenttiin on sanottava, että kaikilla ei tosiaankaan ole sellaista elämänhallintaa tai kykyä arvioida omia voimavarojaan, ja joskus elämäkin vaan yllättää huonolla tavalla. Sekään ei ole sen lapsen vika. Nämä lapsiarjesta täysin rinnoin nauttivat eivät tosiaankaan ole niitä samoja ihmisiä, joiden lapset ovat kaikki mahdolliset ajat hoidossa, niin tuntuu hölmöltä heidän pätemisensä. ”En minä vaan voi ymmärtää.”
Ja tähän ikuisuuskysymykseen, että onko oikein viedä vanhempi lapsi hoitoon, jos vauva on kotona, ei ole mielestäni kenelläkään muulla oikeus puuttua. Ei siitä äidistä näe päälle päin, mikä on tilanne perheen sisällä ja miksi lapsi käy hoidossa. Oma vauvani nukkui yöt tunnin - 20 min pätkissä, lasten isä reagoi stressiin ja unenpuutteeseen väkivaltaisella käytöksellä ja raivokohtauksilla. Esikoinen oli todella temperamenttinen lapsi, joka oli näihin aikoihin päiväkodissa kaksi päivää viikosta. Enempää en kehdannut viedä, koska pelkäsin vaikuttavani mukavuudenhaluiselta. Tosiasiassa olin romahduspisteessä henkisesti ja fyysisesti valvomisen ja parisuhdetilanteen vuoksi. Rajun synnytyksen jälkeen selkäni oli pitkään niin kipeä, että esikoisen nostelu ja esim lattialla leikkiminen oli tuskallista. Kävin neuvolapsykologilla, jotta jaksaisin edes jotenkin. Aamuisin kampasin hiukset, työnsin trendikkäitä vaunuja ja hymyilin iloisesti siellä päiväkodin eteisessä. Mieheni oli myös ulkoisesti niin ihana ja kohtelias, kaikkien päiväkodin lasten lemppari, joka hauskuutti lapsia siellä käydessään. Mihin niin ihana perhe tarvitsee virikehoitoa? Onpa itsekästä! Se kaksi päivää viikossa oli henkireikä, jolloin pystyin edes nukkumaan päiväunia vauvan nukkuessa. Vaunulenkeillä vauvan kanssa kahdestaan kuuntelin podcasteja, joissa neuvottiin elämänmuutoksen tekemiseen, jotta uskaltaisin erota.
Ei kannata kadehtia näitä ”virikelasten” vanhempia, ette voi tietää todellista tilannetta ja hoidon tarvetta.
Mitenköhän naiset muualla maailmassa pärjää kun ei ole olemassa virikehoitoa.. Itse en ole edes kuullut että kukaan toisi pelkästään kahdeksi päiväksi, kyllä täällä pk-seudulla virikelapsetkin ovat siellä säilössä sen 3-5 päivää viikossa ja täydet tunnit tietenkin.
Täällä taas virikehoito on vain 2 päivää viikossa ja 5h kerralla.
Tuo on ihan kohtuullista ainakin yli 3-vuotiaalle. Sitä pienemmälle olisi parempi kuin esim perhetyöstä tulisi hoitaja kotiin, ulkoiluttamaan jne siksi aikaa että äiti saa levätä. Näin äidin lepo ei tapahtuisi pienen lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. Onhan se kamalaa kun syntyy pienempi sisarus jo muutenkin lapselle, joku kasvatustieteilijä vertasi että sama kuin mies toisi uuden naisen kotiin, ja sitten vielä pieni lapsi sysätään päiväkotiin pitkiksi päiviksi.. Tuskinpa kovin hyvää suhdetta lapseen sillä tavalla saa rakennettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmisillä riittää energiaa toisten kyttäämiseen ja arvosteluun? Varmaan on laiskoja ja huonoja vanhempia, jotka haluavat silkkaa itsekkyyttään maata manikyyrissä ilman lastaan ja työlääntyvät heti normi arjessa. Mutta onko tällaisten lasten etu sitten olla kotona eikä ”virikelapsena” hoidossa? Vaikka se olisikin tavallaan ihan oikein vanhemmalle joutua kantamaan vastuuta omasta lapsestaan, ei varmasti ole lapsen etu tuijottaa pädiä aamusta iltaan, kun äiti/isi ei vaan ihan just nyt jaksa. Ja ”mitäs teit lapsia”-argumenttiin on sanottava, että kaikilla ei tosiaankaan ole sellaista elämänhallintaa tai kykyä arvioida omia voimavarojaan, ja joskus elämäkin vaan yllättää huonolla tavalla. Sekään ei ole sen lapsen vika. Nämä lapsiarjesta täysin rinnoin nauttivat eivät tosiaankaan ole niitä samoja ihmisiä, joiden lapset ovat kaikki mahdolliset ajat hoidossa, niin tuntuu hölmöltä heidän pätemisensä. ”En minä vaan voi ymmärtää.”
Ja tähän ikuisuuskysymykseen, että onko oikein viedä vanhempi lapsi hoitoon, jos vauva on kotona, ei ole mielestäni kenelläkään muulla oikeus puuttua. Ei siitä äidistä näe päälle päin, mikä on tilanne perheen sisällä ja miksi lapsi käy hoidossa. Oma vauvani nukkui yöt tunnin - 20 min pätkissä, lasten isä reagoi stressiin ja unenpuutteeseen väkivaltaisella käytöksellä ja raivokohtauksilla. Esikoinen oli todella temperamenttinen lapsi, joka oli näihin aikoihin päiväkodissa kaksi päivää viikosta. Enempää en kehdannut viedä, koska pelkäsin vaikuttavani mukavuudenhaluiselta. Tosiasiassa olin romahduspisteessä henkisesti ja fyysisesti valvomisen ja parisuhdetilanteen vuoksi. Rajun synnytyksen jälkeen selkäni oli pitkään niin kipeä, että esikoisen nostelu ja esim lattialla leikkiminen oli tuskallista. Kävin neuvolapsykologilla, jotta jaksaisin edes jotenkin. Aamuisin kampasin hiukset, työnsin trendikkäitä vaunuja ja hymyilin iloisesti siellä päiväkodin eteisessä. Mieheni oli myös ulkoisesti niin ihana ja kohtelias, kaikkien päiväkodin lasten lemppari, joka hauskuutti lapsia siellä käydessään. Mihin niin ihana perhe tarvitsee virikehoitoa? Onpa itsekästä! Se kaksi päivää viikossa oli henkireikä, jolloin pystyin edes nukkumaan päiväunia vauvan nukkuessa. Vaunulenkeillä vauvan kanssa kahdestaan kuuntelin podcasteja, joissa neuvottiin elämänmuutoksen tekemiseen, jotta uskaltaisin erota.
Ei kannata kadehtia näitä ”virikelasten” vanhempia, ette voi tietää todellista tilannetta ja hoidon tarvetta.
Mitenköhän naiset muualla maailmassa pärjää kun ei ole olemassa virikehoitoa.. Itse en ole edes kuullut että kukaan toisi pelkästään kahdeksi päiväksi, kyllä täällä pk-seudulla virikelapsetkin ovat siellä säilössä sen 3-5 päivää viikossa ja täydet tunnit tietenkin.
Täällä taas virikehoito on vain 2 päivää viikossa ja 5h kerralla.
Tuo on ihan kohtuullista ainakin yli 3-vuotiaalle. Sitä pienemmälle olisi parempi kuin esim perhetyöstä tulisi hoitaja kotiin, ulkoiluttamaan jne siksi aikaa että äiti saa levätä. Näin äidin lepo ei tapahtuisi pienen lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. Onhan se kamalaa kun syntyy pienempi sisarus jo muutenkin lapselle, joku kasvatustieteilijä vertasi että sama kuin mies toisi uuden naisen kotiin, ja sitten vielä pieni lapsi sysätään päiväkotiin pitkiksi päiviksi.. Tuskinpa kovin hyvää suhdetta lapseen sillä tavalla saa rakennettua.
Tai sisarussuhdetta varsinkaan. No sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Sääli lapsia vaan, jotka ovat viattomia ja joutuvat kärsimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmisillä riittää energiaa toisten kyttäämiseen ja arvosteluun? Varmaan on laiskoja ja huonoja vanhempia, jotka haluavat silkkaa itsekkyyttään maata manikyyrissä ilman lastaan ja työlääntyvät heti normi arjessa. Mutta onko tällaisten lasten etu sitten olla kotona eikä ”virikelapsena” hoidossa? Vaikka se olisikin tavallaan ihan oikein vanhemmalle joutua kantamaan vastuuta omasta lapsestaan, ei varmasti ole lapsen etu tuijottaa pädiä aamusta iltaan, kun äiti/isi ei vaan ihan just nyt jaksa. Ja ”mitäs teit lapsia”-argumenttiin on sanottava, että kaikilla ei tosiaankaan ole sellaista elämänhallintaa tai kykyä arvioida omia voimavarojaan, ja joskus elämäkin vaan yllättää huonolla tavalla. Sekään ei ole sen lapsen vika. Nämä lapsiarjesta täysin rinnoin nauttivat eivät tosiaankaan ole niitä samoja ihmisiä, joiden lapset ovat kaikki mahdolliset ajat hoidossa, niin tuntuu hölmöltä heidän pätemisensä. ”En minä vaan voi ymmärtää.”
Ja tähän ikuisuuskysymykseen, että onko oikein viedä vanhempi lapsi hoitoon, jos vauva on kotona, ei ole mielestäni kenelläkään muulla oikeus puuttua. Ei siitä äidistä näe päälle päin, mikä on tilanne perheen sisällä ja miksi lapsi käy hoidossa. Oma vauvani nukkui yöt tunnin - 20 min pätkissä, lasten isä reagoi stressiin ja unenpuutteeseen väkivaltaisella käytöksellä ja raivokohtauksilla. Esikoinen oli todella temperamenttinen lapsi, joka oli näihin aikoihin päiväkodissa kaksi päivää viikosta. Enempää en kehdannut viedä, koska pelkäsin vaikuttavani mukavuudenhaluiselta. Tosiasiassa olin romahduspisteessä henkisesti ja fyysisesti valvomisen ja parisuhdetilanteen vuoksi. Rajun synnytyksen jälkeen selkäni oli pitkään niin kipeä, että esikoisen nostelu ja esim lattialla leikkiminen oli tuskallista. Kävin neuvolapsykologilla, jotta jaksaisin edes jotenkin. Aamuisin kampasin hiukset, työnsin trendikkäitä vaunuja ja hymyilin iloisesti siellä päiväkodin eteisessä. Mieheni oli myös ulkoisesti niin ihana ja kohtelias, kaikkien päiväkodin lasten lemppari, joka hauskuutti lapsia siellä käydessään. Mihin niin ihana perhe tarvitsee virikehoitoa? Onpa itsekästä! Se kaksi päivää viikossa oli henkireikä, jolloin pystyin edes nukkumaan päiväunia vauvan nukkuessa. Vaunulenkeillä vauvan kanssa kahdestaan kuuntelin podcasteja, joissa neuvottiin elämänmuutoksen tekemiseen, jotta uskaltaisin erota.
Ei kannata kadehtia näitä ”virikelasten” vanhempia, ette voi tietää todellista tilannetta ja hoidon tarvetta.
Mitenköhän naiset muualla maailmassa pärjää kun ei ole olemassa virikehoitoa.. Itse en ole edes kuullut että kukaan toisi pelkästään kahdeksi päiväksi, kyllä täällä pk-seudulla virikelapsetkin ovat siellä säilössä sen 3-5 päivää viikossa ja täydet tunnit tietenkin.
Täällä taas virikehoito on vain 2 päivää viikossa ja 5h kerralla.
Tuo on ihan kohtuullista ainakin yli 3-vuotiaalle. Sitä pienemmälle olisi parempi kuin esim perhetyöstä tulisi hoitaja kotiin, ulkoiluttamaan jne siksi aikaa että äiti saa levätä. Näin äidin lepo ei tapahtuisi pienen lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. Onhan se kamalaa kun syntyy pienempi sisarus jo muutenkin lapselle, joku kasvatustieteilijä vertasi että sama kuin mies toisi uuden naisen kotiin, ja sitten vielä pieni lapsi sysätään päiväkotiin pitkiksi päiviksi.. Tuskinpa kovin hyvää suhdetta lapseen sillä tavalla saa rakennettua.
Mites työssäkäyvän lapset? Tai vauvat joita viedään hoitoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis häh? Olette itse lomalla ja lapsi on tarhassa? Ihan oikeesti? Mitä v***********tua mä just luin? Te itse tarvitsette hoitoa, jos tuolla tavalla teette! Missä helvetissä on kaikki aikuiset?
Yksi sana: Vastuu.
Teillä ei ole mitään käsitystä, mitä tuo sana tarkoittaa.
No eipä ois kyllä tullut mieleenkään. Kaikki lapset hoidin kotona kunnes nuorinkin meni hoitoon. Sen jälkeen kaikki lomat ovat olleet ihan saman mittaisia heillä kun itsellänikin. On kyllä laiskuuden multihuipennus, jos ei jaksa edes lapsensa kanssa lomailla. Kaikkea sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis häh? Olette itse lomalla ja lapsi on tarhassa? Ihan oikeesti? Mitä v***********tua mä just luin? Te itse tarvitsette hoitoa, jos tuolla tavalla teette! Missä helvetissä on kaikki aikuiset?
Yksi sana: Vastuu.
Teillä ei ole mitään käsitystä, mitä tuo sana tarkoittaa.
Tää on ikävä kyllä tosi yleistä ja ihan normi meininkiä tänä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
No eipä ois kyllä tullut mieleenkään. Kaikki lapset hoidin kotona kunnes nuorinkin meni hoitoon. Sen jälkeen kaikki lomat ovat olleet ihan saman mittaisia heillä kun itsellänikin. On kyllä laiskuuden multihuipennus, jos ei jaksa edes lapsensa kanssa lomailla. Kaikkea sitä.
Toisilla on isovanhemmat. Meillä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on työttömänä niin voi olla työnhakua edistävä seikka se jos lapsi on jonkin verran hoidossa; 3 pv viikossa päiväkodissa klo 8.00 - 14.30, varsinkin jos on ainoa lapsi, siellä päiväkodissa on kavereita. Eritoten asiantuntijatöihin hakeminen on ihan täyttä työtä.
😢😢