Janette asuu alle 18 neliön miniyksiössä koiran kanssa – näppärät ratkaisut saavat tilan tuntumaan paljon isommalta

Vierailija kirjoitti:

Kuvaa varten lavastettu muka joku tarjotin ja astiat tonne parvelle. Ei kukaan jaksa tollasissa tikkaissa oikeasti niitä koko ajan sinne raahata

Mullekin tuli mieleen että on tosi hankalaa kuljettaa aamupalatarvikkeita tikkaita pitkin ylös ja alas, ja mahtuuko tuolla parvella edes istuma-asennossa juomaan kahvia?

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan perheen kanssa minikodissa (30m2) neljä henkilöä. Tavaraa meillä ei juuri ole, jokaisen henkilökohtainen omaisuus mahtuu isoon matkalaukkuun ja käsimatkatavaraan. Reissataan paljon (ennen koronaa) ja kierretään myös asuntoautolla useampi kuukausi vuodesta. Asunto on meille siis enemmänkin tukikohta ja lepopaikka, ei siellä vietetä koko elämää. 

Silloin kun emme reissaa ja ollaan enemmän kotona, käymme paljon puistoissa, kävelyllä, kirjastossa, museossa ja koska meillä on pieni keittiö, käydään myös aika usein syömässä ulkona tai kahvilassa. Meillä lapset nauttii kun on se oma pieni pesä mihin mennä nukkumaan ja huomenna taas koko päivä seikkaillaan. Elämä on valintoja. Kaikki se mikä asumisessa säästyy menee suoraan elämiseen. 

Mahtaa teillä olla ankea korona-aika. Mitäs sitten kun lapset kaipaa omaa rauhaa vaikkapa läksyjen tekoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan perheen kanssa minikodissa (30m2) neljä henkilöä. Tavaraa meillä ei juuri ole, jokaisen henkilökohtainen omaisuus mahtuu isoon matkalaukkuun ja käsimatkatavaraan. Reissataan paljon (ennen koronaa) ja kierretään myös asuntoautolla useampi kuukausi vuodesta. Asunto on meille siis enemmänkin tukikohta ja lepopaikka, ei siellä vietetä koko elämää. 

Silloin kun emme reissaa ja ollaan enemmän kotona, käymme paljon puistoissa, kävelyllä, kirjastossa, museossa ja koska meillä on pieni keittiö, käydään myös aika usein syömässä ulkona tai kahvilassa. Meillä lapset nauttii kun on se oma pieni pesä mihin mennä nukkumaan ja huomenna taas koko päivä seikkaillaan. Elämä on valintoja. Kaikki se mikä asumisessa säästyy menee suoraan elämiseen. 

Mahtaa teillä olla ankea korona-aika. Mitäs sitten kun lapset kaipaa omaa rauhaa vaikkapa läksyjen tekoon?

Hyvin mahtuvat keittiön pöydällä molemmat tekemään läksynsä. Läksyjen teko on aika hiljaista hommaa, emmekä me vanhemmat ole mitään möykkääjiä. Silloin kun lapset opiskelee, me yleensä luetaan tai ollaan asioilla. Vielä eivät lapset ole omaa tilaa sen enempää kaivanneet, mutta jos alkavat sitä kovasti kaivata niin tottakai tilannetta katsotaan sitten uudestaan että millaista elämää ja missä me halutaan elää. Ei mikään ole ikuista. 

Korona ei ole juuri meidän perheeseen negatiivisesti vaikuttanut, ei reissaaminen ole meidän perheelle mikään pakkomielle. Olemme viihtyneet ulkona kuten tavallista, ainut oikeastaan mikä on ulkomaan matkojen lisäksi muuttunut on että tehdään enemmän ruokaa kotona ja ollaan puistoissa syöty omia eväitä. Talvella vuokrattiin mökki pohjoisesta, siellä oltiin 3kk. Hiihdettiin, saunottiin ja luettiin. Ihan tavallista elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan perheen kanssa minikodissa (30m2) neljä henkilöä. Tavaraa meillä ei juuri ole, jokaisen henkilökohtainen omaisuus mahtuu isoon matkalaukkuun ja käsimatkatavaraan. Reissataan paljon (ennen koronaa) ja kierretään myös asuntoautolla useampi kuukausi vuodesta. Asunto on meille siis enemmänkin tukikohta ja lepopaikka, ei siellä vietetä koko elämää. 

Silloin kun emme reissaa ja ollaan enemmän kotona, käymme paljon puistoissa, kävelyllä, kirjastossa, museossa ja koska meillä on pieni keittiö, käydään myös aika usein syömässä ulkona tai kahvilassa. Meillä lapset nauttii kun on se oma pieni pesä mihin mennä nukkumaan ja huomenna taas koko päivä seikkaillaan. Elämä on valintoja. Kaikki se mikä asumisessa säästyy menee suoraan elämiseen. 

Täytyy sanoa, että kuulostaa uskomattomalta, että jaksatte seikkailla päivästä toiseen. Marraskuussakin töiden/päiväkodin/koulun jälkeen vaan lähdette aina ulos tutkimaan ja käymään samoissa museoissa?

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan perheen kanssa minikodissa (30m2) neljä henkilöä. Tavaraa meillä ei juuri ole, jokaisen henkilökohtainen omaisuus mahtuu isoon matkalaukkuun ja käsimatkatavaraan. Reissataan paljon (ennen koronaa) ja kierretään myös asuntoautolla useampi kuukausi vuodesta. Asunto on meille siis enemmänkin tukikohta ja lepopaikka, ei siellä vietetä koko elämää. 

Silloin kun emme reissaa ja ollaan enemmän kotona, käymme paljon puistoissa, kävelyllä, kirjastossa, museossa ja koska meillä on pieni keittiö, käydään myös aika usein syömässä ulkona tai kahvilassa. Meillä lapset nauttii kun on se oma pieni pesä mihin mennä nukkumaan ja huomenna taas koko päivä seikkaillaan. Elämä on valintoja. Kaikki se mikä asumisessa säästyy menee suoraan elämiseen. 

Saanko arvata: lapset ovat alle kouluikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan perheen kanssa minikodissa (30m2) neljä henkilöä. Tavaraa meillä ei juuri ole, jokaisen henkilökohtainen omaisuus mahtuu isoon matkalaukkuun ja käsimatkatavaraan. Reissataan paljon (ennen koronaa) ja kierretään myös asuntoautolla useampi kuukausi vuodesta. Asunto on meille siis enemmänkin tukikohta ja lepopaikka, ei siellä vietetä koko elämää. 

Silloin kun emme reissaa ja ollaan enemmän kotona, käymme paljon puistoissa, kävelyllä, kirjastossa, museossa ja koska meillä on pieni keittiö, käydään myös aika usein syömässä ulkona tai kahvilassa. Meillä lapset nauttii kun on se oma pieni pesä mihin mennä nukkumaan ja huomenna taas koko päivä seikkaillaan. Elämä on valintoja. Kaikki se mikä asumisessa säästyy menee suoraan elämiseen. 

Mahtaa teillä olla ankea korona-aika. Mitäs sitten kun lapset kaipaa omaa rauhaa vaikkapa läksyjen tekoon?

Hyvin mahtuvat keittiön pöydällä molemmat tekemään läksynsä. Läksyjen teko on aika hiljaista hommaa, emmekä me vanhemmat ole mitään möykkääjiä. Silloin kun lapset opiskelee, me yleensä luetaan tai ollaan asioilla. Vielä eivät lapset ole omaa tilaa sen enempää kaivanneet, mutta jos alkavat sitä kovasti kaivata niin tottakai tilannetta katsotaan sitten uudestaan että millaista elämää ja missä me halutaan elää. Ei mikään ole ikuista. 

Korona ei ole juuri meidän perheeseen negatiivisesti vaikuttanut, ei reissaaminen ole meidän perheelle mikään pakkomielle. Olemme viihtyneet ulkona kuten tavallista, ainut oikeastaan mikä on ulkomaan matkojen lisäksi muuttunut on että tehdään enemmän ruokaa kotona ja ollaan puistoissa syöty omia eväitä. Talvella vuokrattiin mökki pohjoisesta, siellä oltiin 3kk. Hiihdettiin, saunottiin ja luettiin. Ihan tavallista elämää. 

Siis lapset voi olla koulusta pois 3 kk?

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan perheen kanssa minikodissa (30m2) neljä henkilöä. Tavaraa meillä ei juuri ole, jokaisen henkilökohtainen omaisuus mahtuu isoon matkalaukkuun ja käsimatkatavaraan. Reissataan paljon (ennen koronaa) ja kierretään myös asuntoautolla useampi kuukausi vuodesta. Asunto on meille siis enemmänkin tukikohta ja lepopaikka, ei siellä vietetä koko elämää. 

Silloin kun emme reissaa ja ollaan enemmän kotona, käymme paljon puistoissa, kävelyllä, kirjastossa, museossa ja koska meillä on pieni keittiö, käydään myös aika usein syömässä ulkona tai kahvilassa. Meillä lapset nauttii kun on se oma pieni pesä mihin mennä nukkumaan ja huomenna taas koko päivä seikkaillaan. Elämä on valintoja. Kaikki se mikä asumisessa säästyy menee suoraan elämiseen. 

Onko tämä joku vitsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan perheen kanssa minikodissa (30m2) neljä henkilöä. Tavaraa meillä ei juuri ole, jokaisen henkilökohtainen omaisuus mahtuu isoon matkalaukkuun ja käsimatkatavaraan. Reissataan paljon (ennen koronaa) ja kierretään myös asuntoautolla useampi kuukausi vuodesta. Asunto on meille siis enemmänkin tukikohta ja lepopaikka, ei siellä vietetä koko elämää. 

Silloin kun emme reissaa ja ollaan enemmän kotona, käymme paljon puistoissa, kävelyllä, kirjastossa, museossa ja koska meillä on pieni keittiö, käydään myös aika usein syömässä ulkona tai kahvilassa. Meillä lapset nauttii kun on se oma pieni pesä mihin mennä nukkumaan ja huomenna taas koko päivä seikkaillaan. Elämä on valintoja. Kaikki se mikä asumisessa säästyy menee suoraan elämiseen. 

Mahtaa teillä olla ankea korona-aika. Mitäs sitten kun lapset kaipaa omaa rauhaa vaikkapa läksyjen tekoon?

Hyvin mahtuvat keittiön pöydällä molemmat tekemään läksynsä. Läksyjen teko on aika hiljaista hommaa, emmekä me vanhemmat ole mitään möykkääjiä. Silloin kun lapset opiskelee, me yleensä luetaan tai ollaan asioilla. Vielä eivät lapset ole omaa tilaa sen enempää kaivanneet, mutta jos alkavat sitä kovasti kaivata niin tottakai tilannetta katsotaan sitten uudestaan että millaista elämää ja missä me halutaan elää. Ei mikään ole ikuista. 

Korona ei ole juuri meidän perheeseen negatiivisesti vaikuttanut, ei reissaaminen ole meidän perheelle mikään pakkomielle. Olemme viihtyneet ulkona kuten tavallista, ainut oikeastaan mikä on ulkomaan matkojen lisäksi muuttunut on että tehdään enemmän ruokaa kotona ja ollaan puistoissa syöty omia eväitä. Talvella vuokrattiin mökki pohjoisesta, siellä oltiin 3kk. Hiihdettiin, saunottiin ja luettiin. Ihan tavallista elämää. 

Eli neljäsosan vuotta ette kuitenkaan kituneet siellä miniyksiössä.

Olisin ihan raivona koko ajan jos joutuisin asumaan 4 henkeä 30 neliötä-tilassa.

Miten voi perheessä lapset olla läksyikäisiä mutta kuitenkin olla talvella 3 kk pois koulusta?

Vierailija kirjoitti:

Kuvaa varten lavastettu muka joku tarjotin ja astiat tonne parvelle. Ei kukaan jaksa tollasissa tikkaissa oikeasti niitä koko ajan sinne raahata

Sen kun saisi videolle kun Janette romahtaa tikkaat aamiaistarjottimineen.

Janette varmaan nostaa tarjottimen ensin parvelle ja kipuaa itse perässä?

(En minä viitsisi.)

Vierailija kirjoitti:

Asunnon paheksujat eivät ymmärrä, miksi joku haluaa asua tietyssä osoitteessa. Maalla sellaisella ei ole varmasti juurikaan merkitystä, mutta Helsingissä on isot erot kaupunginosien välillä ja siinä on todellakin eroa, missä asuu. Voi asua esim 30 m3 yksiössä ns monikulttuurisessa laupunginosassa, jossa on sosiaalisia ongelmia, ja josta kuljetaan keskustaan metrolla, tai 18 m2 yksiössä hienolla alueella, josta voi kävellä ydinkeskustaan ja sen baareihin. Aika moni nuori tykkää jälkimmäisestä vaihtoehdosta.

Monet lapsiperheetkin asuvat mielellään ahtaasti, esim 3 hlöä 40 m2 kaksiossa, koska se tarkoittaa käytännössä, että lapsi pääsee parhaaseen kouluun hyvien perheiden lasten kanssa. Koulut ovat eriytyneet samalla lailla kuin asuinalueetkin.

Noilla hyvillä alueilla asunnot myös pitävät arvonsa parhaiten.

Näille ökyhintaisiin koppeihin löytyy aina asukkaita. Koska yhteiskunta voi viime kädessä maksaa vuokran suoraan omistajalle. Sen sijaan, että pyydettäisiin etsimään edullisempi asunto. Päättävissä elimissä on aivan liian paljon asuntosijoittajia, siksi tämä on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan perheen kanssa minikodissa (30m2) neljä henkilöä. Tavaraa meillä ei juuri ole, jokaisen henkilökohtainen omaisuus mahtuu isoon matkalaukkuun ja käsimatkatavaraan. Reissataan paljon (ennen koronaa) ja kierretään myös asuntoautolla useampi kuukausi vuodesta. Asunto on meille siis enemmänkin tukikohta ja lepopaikka, ei siellä vietetä koko elämää. 

Silloin kun emme reissaa ja ollaan enemmän kotona, käymme paljon puistoissa, kävelyllä, kirjastossa, museossa ja koska meillä on pieni keittiö, käydään myös aika usein syömässä ulkona tai kahvilassa. Meillä lapset nauttii kun on se oma pieni pesä mihin mennä nukkumaan ja huomenna taas koko päivä seikkaillaan. Elämä on valintoja. Kaikki se mikä asumisessa säästyy menee suoraan elämiseen. 

Mahtaa teillä olla ankea korona-aika. Mitäs sitten kun lapset kaipaa omaa rauhaa vaikkapa läksyjen tekoon?

Hyvin mahtuvat keittiön pöydällä molemmat tekemään läksynsä. Läksyjen teko on aika hiljaista hommaa, emmekä me vanhemmat ole mitään möykkääjiä. Silloin kun lapset opiskelee, me yleensä luetaan tai ollaan asioilla. Vielä eivät lapset ole omaa tilaa sen enempää kaivanneet, mutta jos alkavat sitä kovasti kaivata niin tottakai tilannetta katsotaan sitten uudestaan että millaista elämää ja missä me halutaan elää. Ei mikään ole ikuista. 

Korona ei ole juuri meidän perheeseen negatiivisesti vaikuttanut, ei reissaaminen ole meidän perheelle mikään pakkomielle. Olemme viihtyneet ulkona kuten tavallista, ainut oikeastaan mikä on ulkomaan matkojen lisäksi muuttunut on että tehdään enemmän ruokaa kotona ja ollaan puistoissa syöty omia eväitä. Talvella vuokrattiin mökki pohjoisesta, siellä oltiin 3kk. Hiihdettiin, saunottiin ja luettiin. Ihan tavallista elämää. 

Siis lapset voi olla koulusta pois 3 kk?

Etäkoulussa olivat kuten monet muutkin. 

Vierailija kirjoitti:

Eniten minua järkyttää vuokra, 750€ tuollaisesta kopista, itsellä lähes 3x isompi kämppä saunalla ja vuokra parisataa euroa vähemmän

Järkyttävä vuokra.

Vierailija kirjoitti:

Mietin sisäilman laatua tuossa kämpässä esim aamutuimaan, kun siellä on janette ja koira hengitelleet ja piereskelleet yön, märät pykit riippuu pitkin kämppää ja edellisen päivän ruuanlaiton käryt viipyilee ilmassa.

Kiva mielikuva. Mä oksennan kohta 🤢

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asunnon paheksujat eivät ymmärrä, miksi joku haluaa asua tietyssä osoitteessa. Maalla sellaisella ei ole varmasti juurikaan merkitystä, mutta Helsingissä on isot erot kaupunginosien välillä ja siinä on todellakin eroa, missä asuu. Voi asua esim 30 m3 yksiössä ns monikulttuurisessa laupunginosassa, jossa on sosiaalisia ongelmia, ja josta kuljetaan keskustaan metrolla, tai 18 m2 yksiössä hienolla alueella, josta voi kävellä ydinkeskustaan ja sen baareihin. Aika moni nuori tykkää jälkimmäisestä vaihtoehdosta.

Monet lapsiperheetkin asuvat mielellään ahtaasti, esim 3 hlöä 40 m2 kaksiossa, koska se tarkoittaa käytännössä, että lapsi pääsee parhaaseen kouluun hyvien perheiden lasten kanssa. Koulut ovat eriytyneet samalla lailla kuin asuinalueetkin.

Noilla hyvillä alueilla asunnot myös pitävät arvonsa parhaiten.

Näille ökyhintaisiin koppeihin löytyy aina asukkaita. Koska yhteiskunta voi viime kädessä maksaa vuokran suoraan omistajalle. Sen sijaan, että pyydettäisiin etsimään edullisempi asunto. Päättävissä elimissä on aivan liian paljon asuntosijoittajia, siksi tämä on mahdollista.

Helsinkiin on ihan tahallaan järjestetty tämä systeemi. Vuokrafirmat hyötyy älyttömästi, kansa sullotaan säilyketölkkeihin.

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan perheen kanssa minikodissa (30m2) neljä henkilöä. Tavaraa meillä ei juuri ole, jokaisen henkilökohtainen omaisuus mahtuu isoon matkalaukkuun ja käsimatkatavaraan. Reissataan paljon (ennen koronaa) ja kierretään myös asuntoautolla useampi kuukausi vuodesta. Asunto on meille siis enemmänkin tukikohta ja lepopaikka, ei siellä vietetä koko elämää. 

Silloin kun emme reissaa ja ollaan enemmän kotona, käymme paljon puistoissa, kävelyllä, kirjastossa, museossa ja koska meillä on pieni keittiö, käydään myös aika usein syömässä ulkona tai kahvilassa. Meillä lapset nauttii kun on se oma pieni pesä mihin mennä nukkumaan ja huomenna taas koko päivä seikkaillaan. Elämä on valintoja. Kaikki se mikä asumisessa säästyy menee suoraan elämiseen. 

Pelaatteko lautapelejä myös ja heitätte hassunhauskaa läppää? Aivan painajaismaista että pitää lähteä johonkin "seikkailemaan" tai seinät kaatuu päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan perheen kanssa minikodissa (30m2) neljä henkilöä. Tavaraa meillä ei juuri ole, jokaisen henkilökohtainen omaisuus mahtuu isoon matkalaukkuun ja käsimatkatavaraan. Reissataan paljon (ennen koronaa) ja kierretään myös asuntoautolla useampi kuukausi vuodesta. Asunto on meille siis enemmänkin tukikohta ja lepopaikka, ei siellä vietetä koko elämää. 

Silloin kun emme reissaa ja ollaan enemmän kotona, käymme paljon puistoissa, kävelyllä, kirjastossa, museossa ja koska meillä on pieni keittiö, käydään myös aika usein syömässä ulkona tai kahvilassa. Meillä lapset nauttii kun on se oma pieni pesä mihin mennä nukkumaan ja huomenna taas koko päivä seikkaillaan. Elämä on valintoja. Kaikki se mikä asumisessa säästyy menee suoraan elämiseen. 

Täytyy sanoa, että kuulostaa uskomattomalta, että jaksatte seikkailla päivästä toiseen. Marraskuussakin töiden/päiväkodin/koulun jälkeen vaan lähdette aina ulos tutkimaan ja käymään samoissa museoissa?

Emme toki ihan joka päivä seikkaile. Olemme aika hiljainen perhe, tykkäämme paljon lukea ja keskustella, kuunnella musiikkia ja tehdään käsillä juttuja esim. minä tykkään virkkaamisesta. Lapset tykkäävät molemmat maalaamisesta. Talviaikaan ollaan enemmän sisällä, mutta myös marraskuussa käydään paljon retkillä ja ulkona. Ulkoilu on meidän perheelle tosi tärkeää ja mieluisaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan perheen kanssa minikodissa (30m2) neljä henkilöä. Tavaraa meillä ei juuri ole, jokaisen henkilökohtainen omaisuus mahtuu isoon matkalaukkuun ja käsimatkatavaraan. Reissataan paljon (ennen koronaa) ja kierretään myös asuntoautolla useampi kuukausi vuodesta. Asunto on meille siis enemmänkin tukikohta ja lepopaikka, ei siellä vietetä koko elämää. 

Silloin kun emme reissaa ja ollaan enemmän kotona, käymme paljon puistoissa, kävelyllä, kirjastossa, museossa ja koska meillä on pieni keittiö, käydään myös aika usein syömässä ulkona tai kahvilassa. Meillä lapset nauttii kun on se oma pieni pesä mihin mennä nukkumaan ja huomenna taas koko päivä seikkaillaan. Elämä on valintoja. Kaikki se mikä asumisessa säästyy menee suoraan elämiseen. 

Täytyy sanoa, että kuulostaa uskomattomalta, että jaksatte seikkailla päivästä toiseen. Marraskuussakin töiden/päiväkodin/koulun jälkeen vaan lähdette aina ulos tutkimaan ja käymään samoissa museoissa?

Emme toki ihan joka päivä seikkaile. Olemme aika hiljainen perhe, tykkäämme paljon lukea ja keskustella, kuunnella musiikkia ja tehdään käsillä juttuja esim. minä tykkään virkkaamisesta. Lapset tykkäävät molemmat maalaamisesta. Talviaikaan ollaan enemmän sisällä, mutta myös marraskuussa käydään paljon retkillä ja ulkona. Ulkoilu on meidän perheelle tosi tärkeää ja mieluisaa. 

No hyvä. Ihan järkevää asua edullisesti, ja ok niin kauan kun on ihmisten oma valinta eikä pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan perheen kanssa minikodissa (30m2) neljä henkilöä. Tavaraa meillä ei juuri ole, jokaisen henkilökohtainen omaisuus mahtuu isoon matkalaukkuun ja käsimatkatavaraan. Reissataan paljon (ennen koronaa) ja kierretään myös asuntoautolla useampi kuukausi vuodesta. Asunto on meille siis enemmänkin tukikohta ja lepopaikka, ei siellä vietetä koko elämää. 

Silloin kun emme reissaa ja ollaan enemmän kotona, käymme paljon puistoissa, kävelyllä, kirjastossa, museossa ja koska meillä on pieni keittiö, käydään myös aika usein syömässä ulkona tai kahvilassa. Meillä lapset nauttii kun on se oma pieni pesä mihin mennä nukkumaan ja huomenna taas koko päivä seikkaillaan. Elämä on valintoja. Kaikki se mikä asumisessa säästyy menee suoraan elämiseen. 

Täytyy sanoa, että kuulostaa uskomattomalta, että jaksatte seikkailla päivästä toiseen. Marraskuussakin töiden/päiväkodin/koulun jälkeen vaan lähdette aina ulos tutkimaan ja käymään samoissa museoissa?

Emme toki ihan joka päivä seikkaile. Olemme aika hiljainen perhe, tykkäämme paljon lukea ja keskustella, kuunnella musiikkia ja tehdään käsillä juttuja esim. minä tykkään virkkaamisesta. Lapset tykkäävät molemmat maalaamisesta. Talviaikaan ollaan enemmän sisällä, mutta myös marraskuussa käydään paljon retkillä ja ulkona. Ulkoilu on meidän perheelle tosi tärkeää ja mieluisaa. 

Miten teillä on siellä 30 neliön kodissa säilytystilaa kaikille käsityö- ja maalaustarvikkeille ja itse töille? Vai heitättekö pois sitä mukaa kun uusia valmistuu?