Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapset leikkivät niin vähän yhdessä ulkona nykyään?
09.06.2021 |
Ei juuri näe lapsia leikkimässä esimerkiksi ulkopelejä, kuten kymmentä tikkua laudalla. Mistä tämä johtuu? Missä lapset luuraavat?
Kommentit (37)
Koska nykyään täytyy tehdä vain "cooleja" asioita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korona. On suositeltu välttämään kontakteja. Ei meillä ainakaan nyt kavereita tapailla. Korkeintaan serkkujen kanssa käydään välillä leikkimässä.
Ehkä ne sun naapurin lapset kasvoi aikuisiksi ja muutti pois?
Mistä nykyisin saa kerrostalon pihaan laudan ja tikut?
Netissä on kivempaa kuin juosta ulkona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korona. On suositeltu välttämään kontakteja. Ei meillä ainakaan nyt kavereita tapailla. Korkeintaan serkkujen kanssa käydään välillä leikkimässä.
Joopa joo. Nyt on kesä, päästä ne lapset ulos leikkimään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska "kivat pelihetket".
Itsepä äänestitteXD
Vierailija kirjoitti:
Korona. On suositeltu välttämään kontakteja. Ei meillä ainakaan nyt kavereita tapailla. Korkeintaan serkkujen kanssa käydään välillä leikkimässä.
Eivät ne leikkineet tuolla ulkona ennen koronaakaan, vaikka lapsia on joka kerrostalon rapussa (ja nimenomaan leikki-ikäisiä lapsia). Toista oli minun lapsuudessani 1980-luvulla. Pihalla oltiin paljon kesät ja talvet, puuhailtiin ja leikittiin kaikenlaisia leikkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä nykyisin saa kerrostalon pihaan laudan ja tikut?
Tikut löytyy metsästä ja lautakin hyvällä säkällä. Niin ennenkin.
Mun serkku joka on lastentarhanope (opettaa pääasiassa eskarilaisia) sanoi mulle kerran että nykyajan lapset ei osaa enää oikein leikkiä. Sen takia ne pitää laittaa päiväkoteihin jo pienestä pitäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama tilanne ja olen miettinyt mistä johtuu. Asutaan Helsingissä lähiössä ja ympärillä asuu paljon lapsia. Kaikki käyvät eri päiväkodeissa, joten sitä kautta ei ole tuttuja. Lapsia näkyy niin harvoin ulkona, että vaikea tutustua. Ollaan nyt itsekin lähdetty leikkipuistoihin ja harrastuksiin kun lähipihoilla ei ole ketään.
Meilläkin naapurin mummeli valittaa, kun lapset eivät leiki pihassa. Ei mummo ymmärrä, että me ei haluta mennä siihen pihaan leikkimään, koska siinä on ärsyttävää olla hänen kytättävänään. Vartin välein käy joku mummo neuvomassa, miten lapset pitäisi pukea, valittamassa kukkapenkin rikkaruohoista, utelemassa asioita juorujen toivossa tai haukkumassa kaikki muut naapurit. En vain jaksa olla ilmaisena psykologina. En myöskään jaksa naapuria, joka lykkää lapsensa minun vahdittavaksi. Eikä kiinnosta vahtia räkäisiä lapsia korona-aikana. Lähdemme siis lenkille. Yritä pärjätä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapset touhuaa omalla pihalla, mut ei mitään tuollaisia iänikuisuuden vanhoja pelejä enkä kyllä hakua tähän mitään hirveetä lössiä kerralla. Silloin tällöin jollain joku kaveri käymässä. Ja hyppivät trampalla, uiskentelevat, pelaavat sulista tai jalista... Joskus käyvät puistossa, mutta se menee kyllä liian usein puhelin kädessä istuskeluun. Lähiliikuntapaikat ovst myös kovassa huudossa: kesällä jalista, talvella luistelemaan, mäkeä laskemaan tai hiihtämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korona. On suositeltu välttämään kontakteja. Ei meillä ainakaan nyt kavereita tapailla. Korkeintaan serkkujen kanssa käydään välillä leikkimässä.
Joopa joo. Nyt on kesä, päästä ne lapset ulos leikkimään!
Lapset leikkivät kyllä ulkona. Tänäänkin pelattiin jalkapalloa ja käytiin uimassa, mutta kyläilyjä ja massaleikkejä, kuten kymmenen tikkua laudalla, ei nyt mennä.
On kyllä ihan hemmetin surullista kun näkee jonkun alle kouluikäisen joku pädi tai puhelin kädessä "leikkimässä". Syytän tästä ehdottomasti vanhempia joilla ei enää ole aikaa lapsilleen.
On kyllä surullinen lapsuus nykynuorilla. Ei niille jää edes mitään muistoja. Itse olen todella yksinäinen, mutta mieltä lämmittää sentään ne lapsuusmuistot, kun kaikki lähiseudun ipanat kirmattiin ulkona kesät talvet.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä surullinen lapsuus nykynuorilla. Ei niille jää edes mitään muistoja. Itse olen todella yksinäinen, mutta mieltä lämmittää sentään ne lapsuusmuistot, kun kaikki lähiseudun ipanat kirmattiin ulkona kesät talvet.
Lapsuusmuistona voipi muistella monennellako levelillä oltiin 8 vuotiaana jossain kielletty alle 18 v pelissä.
Kyllä sitä ite varsinkin kesällä oltiin ulkona vähintään sen 16 tuntia joka päivä. Ennenhän äidit huuteli ikkunasta jotta heti syömään. Ei ole kuulunut vuosi kausiin....
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ihan hemmetin surullista kun näkee jonkun alle kouluikäisen joku pädi tai puhelin kädessä "leikkimässä". Syytän tästä ehdottomasti vanhempia joilla ei enää ole aikaa lapsilleen.
Olitko yhtä surullinen, kun näit 30-vuotta sitten lapsen selaavan Aku Ankkaa, lasten kirjaa tai katsova Pikku Kakkosta? Raukka istui paikoillaan! Voi kaksinaismoralismi! Ihan sama katsooko lapsi sen Pikku Kakkosen puhelimesta tai lukee kirjan Elisa-kirjalta omasta kännykästään.
Itse katsoin lapsena muumeja VHS:ltä. Omat lapseni kännykästä? Mikä ero?
Ja joka päivä käydään ulkona!
Alue: Aihe vapaa
Puhelin kädessä kotona.