Kateellisena katselen kun laihat äidit työntelevät lastenvaunuja
Hei!
Olen huomannut katselevani tuoreita ja suht tuoreita, laihoja tai timmejä äitejä valtavan kateellisena.
Omassa tapauksessamme painoa tuli odotusaikana varmaan 15kg, ja synnytyksen jälkeen paino sen kun nousi, kunnes muoto oli peruslaihasta nuoresta naisesta muuttunut lähinnä perunaksi jonka alta pilkotti 10 varvasta. Rinnat kasvoivat lähinnä pituutta ei niinkään kokoa.
Nykyään katselen kaihoistasti ja jopa halukkaasti (!?) tuoreita äitejä joilla muodot ovat pysyneet paikallaan, eivätkä valuneet kuin sulanut muotoiluvaha.
Erityisesti nyt kun vaatetus ohenee helteen takia.
Miten pääsisin tästä yli? Lapsi on syntynyt kohta 9 vuotta sitten, ja peffa on edelleen muhkurainen kuin kuplavolkkarin kolaroitu keula.
Miten voisin pitää silmät kurissa ja omassa parisuhteessa?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin moni haluaa pitää kiinni kiloistaan? eikö voi laihduttaa jos ei tykkää olla lihava?
Kilojen hankkiminen ei ole aina oma valinta. Helpompaa on pysyä normaalipainossa, kuin laihduttaa pysyvästi isosta ylipainosta normaaliksi.
No kuka ne ruuat oikeen sinne suuhun laittaa?
Tässä tarkoitetaan elämäntilannetta. Stressiä työstä, jaksamisesta. Mahdollisesta sairaudesta.
Esimerkiksi ammatinvalinta voi aiheuttaa rajoituksia säännölliselle ruokailulle, mitä ruokaa on mahdollista ostaa, mitä valmistaa itse. Myös levon määrä voi olla muista, kuin itsestä riippuvaista.
Lisäksi on tunnettua, että lähinnä koulutetummat ymmärtävät painon merkityksen hyvinvoinnissa. Samaan aikaan heillä on mahdollisuudet parempiin valintoihin ruoan laadussa.
Luettelit syyt joiden vuoksi olin vuosikymmeniä alipainon rajoilla ja siitä haukuttuna.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on 8kk ikäinen lapsi.
Raskausaikana painoin viimeisilläni 57kg, olen 173cm pitkä.
Vatsa ei kasvanut odotusaikana juuri lainkaan.
Lapsen synnyttyä paino näytti 48kg ja siihen jäi.
En imetä, maito ei noussut missään vaiheessa.
Älä ole ap kateellinen, koska neuvolassa joudut järkyttävään syyniin, jos luut näkyvät läpi. Tälle en itse mitään voi ja syömishäiriövihjailut ovat ahdistavia ja loukkaavia.
Syön useamman kerran päivässä, liikun toki paljon lapsen kanssa.
Olen kyllä myös onnellinen, että paino on näinkin alhainen ja kroppa timmissä kunnossa.
Sun BMI on 16 eli olet vaarallisen alipainoinen. Tottakai neuvolassa ollaan huolissaan. (Eikä sun kroppa ole timmi. Noilla lukemilla olet syönyt lihaksesi ajat sitten).
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tajunnut mitä muka ovat raskauskilot. Tottahan vauva kohdussa lisää äidin painoa mutta kun vauva syntyy, samalla katoaa kilot. Turha syyttää raskautta jos mättää suklaata ja sipsejä eikä harrasta minkäänlaista liikuntaa.
No hohhoijaa! Raskaudessa KUULUU tulla muutakin painoa kun se vauva. Lisääntynyt veri- ja nestemäärä, turvotus jne. Itselle tuli ekassa raskaudessa 14kg ja se oli ilmeisesti omassa tapauksessani liian vähän, kun muutaman kuukauden imetyksen jälkeen olin pahasti alipainoinen. Raskauskiloja lähti siis huomattavasti enemmän kuin vaan ne raskauskilot, vaikka juuri mitään ei jäänyt synnärille. Toisesta lapsesta kertyi 20kg, ja muutaman kuukauden päästä olin lähtöpainossa, mutta tällä kertaa en laihtunut alipainoiseksi ja luut törröttäneet. Eli kertynyt rasvavarasto riitti 6kk täysimetykseen, toisin kuin ekalla kerralla. Että mietinpä vaan miltä olisin näyttänyt jos raskauskiloja olisi tullut vaikkapa vaan sen lapsen painon verran, olisin varmaan haihtunut savuna ilmaan imetyksen myötä.
NO olisiko AP:lle jotain vinkkiä miten lakkaisi olemasta viehättynyt normikokoisista naisista vs. lihonneesta kumppanistaan?
Älä tuojota omaa painoa niin tarkkaan, tuo on haitallista sinulle ja lapselle kun lapsi kasvaa hän saa itsetunto-ongelmia, koska itse et koe olevasi riittävä, niin ei koe lapsikaan. Paino on asia mikä on yksilöllinen, niinkuin pituus, ulkonäkö, älykkyys yms. Niihin ei voi juurikaan vaikuttaa. On vaan opittava pitämään itsestään, se on tärkeintä, varsinkin kun sinulla on lapsia kasvatettavana. Näin lapsi oppii että erilaisuus on hyväksyttävää, ketään ei tarvitse kiusata tai arvostella, kaikki ovat saman arvoisia ja hänestä pidetään juuri sellaisena kuin hän on.