Lue keskustelun säännöt.
Tutullani reilu puolivuotias vauva ja koira. Eivät käy kuulemma ollenkaan vaunulenkillä, koska koiran kanssa niin hankalaa
09.06.2021 |
Kun kiskoo joka suuntaan. Mutta miten mä oon kyllä nähny moniakin äitejä vaunulenkillä koiran kanssa ja hyvin on näyttänyt menevän. 🙄
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No useimmat voi kyllä käydä erikseenkin. Iskä voi vaikka käydä vaunulenkillä ja äiskä reippaammalla lenkillä koiran kanssa. Lähtee ne vauvakilotkin nopeammin. Välillä voi tietty vaihtaa vuoroja. Fiksu olisi opettanut vaunujen kanssa kulkemista koiralle jo ennen sitä vauvan saapumista. Koira kyllä tarvii yleensä muutenkin lenkkiä enemmän kuin joku maarustelu vauvan kanssa. Ja äidin (ja koiran) mieleterveydelle olisi hyvä olla välillä vaikka tunti erossa lapsesta.
Juurikin näin meillä toimitaan! Ihana päästä koirien kanssa vähän tyhjentää päätä sinne metsäpolulle kun iskä saa samalla kahdenkeskeistä aikaa vauvamme kanssa!
Taas tääll kauhistellaab kun äidit tekee sitä tätä ja tota väärin. Kai joku olisi siitäkin mielensä pahoittanut että kauhea mamma raahaa vauvarukkanda pihalle koska pitää pissattaa koiraa.... Koskaan ei voi voittaa.
Hän ilmeisesti lenkkeilyttää koiran mielummin ilman vauvaa.
No ei ole kumma jos mammat on lihavii, kun ei koskaan käy edes lenkillä niiden pilttien kanssa, saati edes koiran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koira oppii kävelemään vaunujen vierellä.
Ei meidän kyllä oppinut vaikka monta vuotta yritin sitkeästi
Ihan uteliaisuudesta kysyn: oletteko siis menneet autolla joka paikkaan vai käyttäneet kantoliinaa/-reppua, kun ette ole vaunutelleet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas tääll kauhistellaab kun äidit tekee sitä tätä ja tota väärin. Kai joku olisi siitäkin mielensä pahoittanut että kauhea mamma raahaa vauvarukkanda pihalle koska pitää pissattaa koiraa.... Koskaan ei voi voittaa.
Sen olen kyllä äidiksi tulemisen myötä huomannut, että kasvatusmielipiteitä on sata ja ihan sama mitä tekee se on jonkun mielestä väärin. Äitiys etenkin vauva-aikana on ihan tarpeeksi rankkaa ilman muiden kauhistelua, joten itse otin sellaisen mantran, että kunhan vauvalla on kaikki hyvin niin asiat on hyvin. Vaikka sitten muut olisivatkin sitä mieltä että nyt vauvasta tulee vähintään jälkeenjäänyt kun en jo 2 kk iässä osannut leikkiä ergonomisia ja kehitystä stimuloivia leikkejä tai en sormiruokaillut tai sormiruokailin väärin tai annoin pilttiä enkä itsetehtyä vegaaniruokaa. Menen siitä mistä aita niin sanotusti tuntuu sopivalta, välillä se on aika matalalta, välillä vähän korkeammalta, kunhan vauva voi hyvin. Ja uskallan myös väittää tässä maassa missä äidin oikeudet unohtuu sillä sekunnillankun vauva on puserrettu pihalle, että onnellinen, hyvinvoiva ja terve äiti on myös vauvan etu. Tähän panostetaan Suomessa aivan liian vähän. Äideistä puserretaan viimeisetkin mehut pihalle ja kaikki pitää jaksaa valittamatta koska se tuska ja väsymys ja itku kuuluu vanhemmuuteen koska niin on aina ollut. Olkaa armollisia itsellenne, äidit!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut koirat kiskoo enemmän kuin toiset.
Mulla on ollut neljä vauvaa (nyt isoja) ja yhdenkään kanssa ei ole millään vaunulenkeillä käyty. Esikoinen huusi vaunuissa kuin hyeena, ei siinä minnekään lenkkeilty.
Siis olitteko kaikki päivät vaan kotona? Miten jaksoit ilman että olisit tullut hulluksi?
Musta oli ainakin ihana käydä vaunulenkillä kun vauva nukkui vaunuissa ja rauhassa sai kävellä vaikka metsäpolkua pitkin kuunnellen linnunlaulua. Tosin ekan vauvan kanssa en pystyny tekemään kuin puolen tunnin lenkkejä kun jo heräs kesken kaiken.
Onneksi mulla ei ollu koiraa, eikä oo edelkeenkään, en tiie miten sitten olis rauhalliset vaunulenkit onnistunu. Ap
Myös minulle käsittämätön ajatus, etten olisi tehnyt päivittäin vaunulenkkejä (koiraa ei ollut). Parina päivänä viikossa kävelin mieheni siskon luo, 3 km suuntaansa, kun hänelläkin oli lähes saman ikäinen lapsi. Muina päivinä vähintään saman verran muualla ympäristössä. Kun lapsi istui rattaissa niin käytiin mm. katselemassa junia kahden kilometrin päässä kotoa. Joka päivä vähintään puolentoista tunnin lenkki jonnekin suuntaan, satoi tai paistoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan uteliaisuudesta kysyn: oletteko siis menneet autolla joka paikkaan vai käyttäneet kantoliinaa/-reppua, kun ette ole vaunutelleet?
Tässä on kyse vaunulenkistä, ei vaunuilla liikkumisesta. Ei sitä koiraa esim neuvolaan raahata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut koirat kiskoo enemmän kuin toiset.
Mulla on ollut neljä vauvaa (nyt isoja) ja yhdenkään kanssa ei ole millään vaunulenkeillä käyty. Esikoinen huusi vaunuissa kuin hyeena, ei siinä minnekään lenkkeilty.
Siis olitteko kaikki päivät vaan kotona? Miten jaksoit ilman että olisit tullut hulluksi?
Musta oli ainakin ihana käydä vaunulenkillä kun vauva nukkui vaunuissa ja rauhassa sai kävellä vaikka metsäpolkua pitkin kuunnellen linnunlaulua. Tosin ekan vauvan kanssa en pystyny tekemään kuin puolen tunnin lenkkejä kun jo heräs kesken kaiken.
Onneksi mulla ei ollu koiraa, eikä oo edelkeenkään, en tiie miten sitten olis rauhalliset vaunulenkit onnistunu. Ap
Myös minulle käsittämätön ajatus, etten olisi tehnyt päivittäin vaunulenkkejä (koiraa ei ollut). Parina päivänä viikossa kävelin mieheni siskon luo, 3 km suuntaansa, kun hänelläkin oli lähes saman ikäinen lapsi. Muina päivinä vähintään saman verran muualla ympäristössä. Kun lapsi istui rattaissa niin käytiin mm. katselemassa junia kahden kilometrin päässä kotoa. Joka päivä vähintään puolentoista tunnin lenkki jonnekin suuntaan, satoi tai paistoi.
Kiva, mutta lisääppä tuohon se remmirähjäilevä vaunun alle säntäilevä koira niin ei ehkä lenkkeily olisikaan niin maittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopettakaa vanhempien syyllistäminen! Vaunulenkkeily ei ole mikään pakko tai autuaaksi tekevä asia. Myös pihalla nukuttaminen on täysin vapaaehtoista. Juuri ap:n kaltaisten paheksujien takia varsinkin äitien mielenterveys kärsii kun koko ajan pitäisi todistella tekevänsä kaikkensa ja kaiken oikein. Jos vauva syö ja nukkuu hyvin, kaikki sen päälle on plussaa.
Itsekin koin paineita suorittaa, mutta sitten oli vaan pakko päästää siitä irti. Itselleni otin tavoitteen että jos luen päivittäin perushoidon päälle niin se riittää. Välillä on niitä päiviä kun ei tehdä mitään ja se on ihan hemm etin ok!
Meillä oli kolme isoa koiraa ja kävin kyllä vaunulenkeillä niiden kanssa. Lisäksi sitten puolison tullessa töistä lähdin koirien kanssa metsään pidemmälle lenkille. Kyllä sen koiran voi opettaa kulkemaan vaunujen vierellä nätisti, mutta jos ei ole opettanut ennen vauvan tuloa kulkemaan hihnassa nätisti tai on aggre koira, joka hyökkii, niin vainujen kanssa se voi olla vaarallistakin.
Kun lapsi kasvoi, niin kantorinkassa pääsi mukaan sitten jo pidemmille metsälenkeillekin. Helppoa oli lenkitys sillälailla.
Ja meillä toki lisäksi se oma piha, missä koirat sai olla ja kirmailla niin paljon kuin halusi.
Jos kaverillasi on kerrostalokoira, joka ei saa päivittäin purkaa energiaansa esim.vapaana metsässä/omalla pihalla/koirapuistossa, ei sellaiselle riitä hihnalenkit ja voi vetää kuin hullupää. Koiran puolesta hyvin harmillista jos näin on.
Itsellä ois kyl niin hajonnut pää olla vaan sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa vanhempien syyllistäminen! Vaunulenkkeily ei ole mikään pakko tai autuaaksi tekevä asia. Myös pihalla nukuttaminen on täysin vapaaehtoista. Juuri ap:n kaltaisten paheksujien takia varsinkin äitien mielenterveys kärsii kun koko ajan pitäisi todistella tekevänsä kaikkensa ja kaiken oikein. Jos vauva syö ja nukkuu hyvin, kaikki sen päälle on plussaa.
Itsekin koin paineita suorittaa, mutta sitten oli vaan pakko päästää siitä irti. Itselleni otin tavoitteen että jos luen päivittäin perushoidon päälle niin se riittää. Välillä on niitä päiviä kun ei tehdä mitään ja se on ihan hemm etin ok!
Kyllä!👏👏👏👏👏👏👏👏👏
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kolme isoa koiraa ja kävin kyllä vaunulenkeillä niiden kanssa. Lisäksi sitten puolison tullessa töistä lähdin koirien kanssa metsään pidemmälle lenkille. Kyllä sen koiran voi opettaa kulkemaan vaunujen vierellä nätisti, mutta jos ei ole opettanut ennen vauvan tuloa kulkemaan hihnassa nätisti tai on aggre koira, joka hyökkii, niin vainujen kanssa se voi olla vaarallistakin.
Kun lapsi kasvoi, niin kantorinkassa pääsi mukaan sitten jo pidemmille metsälenkeillekin. Helppoa oli lenkitys sillälailla.
Ja meillä toki lisäksi se oma piha, missä koirat sai olla ja kirmailla niin paljon kuin halusi.
Jos kaverillasi on kerrostalokoira, joka ei saa päivittäin purkaa energiaansa esim.vapaana metsässä/omalla pihalla/koirapuistossa, ei sellaiselle riitä hihnalenkit ja voi vetää kuin hullupää. Koiran puolesta hyvin harmillista jos näin on.
Itsellä ois kyl niin hajonnut pää olla vaan sisällä.
Taas tää ihme ajatus, että jos ei käy vaunulenkillä niin pakosta kököttää sisällä kaikki päivät! Come ooon, vähän mielikuvitusta kehiin! Muutakin voi vauvan kanssa tehdä!
Lisänä vielä että kerrostalokoiria on monenlaisia. Joku chihu ei tarvitse yhtä paljon liikuntaa kun sun kolme isoa koiraa. Oma koirani inhoaa lenkkejä ja maleksii ja vetää kotiin, jonka takia käydään koirapuistossa päivittäin (ja ilman sitä vauvaa koska en halua vauvaa koirapuistoon!). Eri tapoja on miljoona, sekä koiran- että lapsenkasvatuksessa. Se, ettei jonkun koira kirmaile pihalla ei tarkoita että se rähjää remmissä koska se ei saa tarpeeksi liikuntaa "kerrostalokoirana"...
Paheksuvassa kuplassa äidissä on vikaa jos ei vaunulenkkeile. Samassa kuplassa mitään muuta ei tehdä kuin ollaan tarkasti kellon mukaan joko kotona, neuvolassa, muskarissa tai vaunuttelemassa.
Muuten on joku häiriö.
Ai että miten ihana on reissata jo vauvojen kanssa autolla, tai vaikka joskus vaunuillakin, millä milloinkin. Ihan sama onko päikkäriaika, päikkärit hoituu autossa (vaikka puoli tuntia myöhässä), tai vaikka lentokoneessa. Koko perhe näkee muutakin kuin kodin seinät tai lähimetsän, ruokailu onnistuu missä tahansa ja kaikki voivat niillä pääosin hyvin.
neuvo sitä hankkimaan kantoreppu. vauva reppuun ja menoksi! kyllä koira oppii!
Meillä päin ei paljoa vaunulenkkeillä (kapeita metsäpolkuja), mutta ajattelin heittää vauvan kantoreppuun, kun lähen lenkittään koiraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut koirat kiskoo enemmän kuin toiset.
Mulla on ollut neljä vauvaa (nyt isoja) ja yhdenkään kanssa ei ole millään vaunulenkeillä käyty. Esikoinen huusi vaunuissa kuin hyeena, ei siinä minnekään lenkkeilty.
Siis olitteko kaikki päivät vaan kotona? Miten jaksoit ilman että olisit tullut hulluksi?
Musta oli ainakin ihana käydä vaunulenkillä kun vauva nukkui vaunuissa ja rauhassa sai kävellä vaikka metsäpolkua pitkin kuunnellen linnunlaulua. Tosin ekan vauvan kanssa en pystyny tekemään kuin puolen tunnin lenkkejä kun jo heräs kesken kaiken.
Onneksi mulla ei ollu koiraa, eikä oo edelkeenkään, en tiie miten sitten olis rauhalliset vaunulenkit onnistunu. Ap
Myös minulle käsittämätön ajatus, etten olisi tehnyt päivittäin vaunulenkkejä (koiraa ei ollut). Parina päivänä viikossa kävelin mieheni siskon luo, 3 km suuntaansa, kun hänelläkin oli lähes saman ikäinen lapsi. Muina päivinä vähintään saman verran muualla ympäristössä. Kun lapsi istui rattaissa niin käytiin mm. katselemassa junia kahden kilometrin päässä kotoa. Joka päivä vähintään puolentoista tunnin lenkki jonnekin suuntaan, satoi tai paistoi.
Kiva, mutta lisääppä tuohon se remmirähjäilevä vaunun alle säntäilevä koira niin ei ehkä lenkkeily olisikaan niin maittanut.
Sittemmin on ollut koiria, parhaillaan neljäs. Yksikään ei ole remmirähjännyt. Nykyisellä on riistaviettiä, mutta siinä vaiheessa kun meinaa lähteä hajujen takia "kuulo", pysähdytään. Joskus pitää aamulenkillä pysähtyä hyvinkin kymmenen, jopa parikymmentä kertaa ennen kuin palaa mieleen, että matka jatkuu vasta kun hihna on löysällä, mutta eipä sitä vielä ole päästy harjoittelemaankaan kuin muutama kuukausi.
Tää nyt on ihan ohiskeskustelu mutta kai hyvä koiranomistaja osaa päätellä mitä se koira siellä pihalla tekee ja riittääkö liikunnaksi. Meidän kolme sakemannia kyllä leikkii ja rehaa pitkin pihaa yhdessä, kiipeilee kalliolla jne. Eri asia tietenkin jos pihalle päästää sellaisen fifin joka vaan nukkuu ja syö papanoita, mutta hyvä koiranomistaja kyllä silloin tietää ettei liikunnaksi riitä ulkoilu omalla pihalla.