Köyhän lapsuuden kokeneiden elämä aikuisena

Ei mitenkään.

Minusta tuli omilla ansioillani varakas, vaikka lapsuus oli köyhää. Halveksun niitä, jotka eivät yritä elämässä eteenpäin.

Läheltä seurattuna voin sanoa, että sellainen tietynlainen "korostaminen" kaikessa. Se rikkauden näyttäminen ja tavoittelu on niin pinnalla.

Äänensävystä ja eleistä näkee miten iso juttu se raha ja tavara on. Toisaalta ihan ymmärrettävää.

Lahjoitan paljon hyvää ja käyttökelpoista tavaraa eteenpäin. Teen myös vuosittain isoja lahjoituksia hyväntekeväisyyteen. 

Tuttu vanhempi pariskunta on köyhistä oloista ja vaurastunut vanhemmiten. Jännä ajattelutapa heillä. Toisaalta ovat hirveän ahneita ja itsekkäitä. Varastavat pikkujuttuja jos pystyvät, ja valehtelevat lastenlasten iät kun menevät pääsymaksulliseen paikkaan. Oikeasti tosi noloa liikkua heidän kanssaan. Ja heillä on oikeasti usean miljoonan omaisuus. Omille lapsille voidaan olla anteliaita, mutta jotenkin hirveän herkästi mittaavat asioita rahassa.

Oma taustani on hyvin erilainen, olen keskiluokkaisesta kodista, ja minulle raha on vain väline elää mukavaa elämää. Heille se on jotain isompaa.