Osaatko antaa ensiapua?

Työssä, kurssilla, koulussa ja tosielämässä improvisoiden (sydänvikaisen vauvan hengitys pysähtyi ja halvaantunut pyörätuolipotilas oli tukehtua, onnistuin pelastamaan molemmat)

En osaa enkä opettele. Kerran kävelin vain ohi kun yks nainen lyyhistyi

osaan vaan alapään kautta puhaltaa eloa

uhriin, en tiedä onko tämä vaarallista,

kuulemma ei mutta se pörinä on jännä juttu..

Teoriassa ja nukella kyllä. Käytännössä ei ole koskaan tarvinnut. Ensiapukurssi kuuluu mun ammattitutkintoon. Tiedän myös, miten sairaalaelvytyksessä tulisi toimia. Tottakai tositilanne olisi ihan eri. Ja noitakin asioita olisi jo aika kerrata.

Sähköalalla työskenteleville hätäensiapukoulutus on monissa firmoissa käytännössä pakollista "sähköturvallisuusmääräyksien" l. nykyisen standardin velvoittamana.

  https://www.suomenensiapukoulutus.fi/ensiapukurssit/sahkotyon-hataensia…

Osaan. Ensin opettelin partiossa. Teini-iässä kävin SPR:n ensiapukurssit. Sitten opiskelin sairaanhoitajaksi ja nyt työskentelen yliopistollisen sairaalan ensiavussa.

En osaa. Tiedän teorian, mutta en silti osaa.

En osaisi riittävän hyvin, että uskaltaisin ruveta toimimaan omin päin. Soittaisin hätänumeroon ja seuraisin ohjeita.

Katsoin hiljattain elokuvan, jossa nainen pahoinpideltiin heittämällä happoa hänen päälleen. Elokuvan jälkeen googlasin, miten kuuluu antaa ensiapua sellaisessa tilanteessa. 

Pitää 1. soittaa hätänumeroon 2. poistaa hapon saastuttamat vaatteet (varoen ettei oma iho koske happoon) ja 3. huuhdella hapon saastuttamaa ihoa runsaassa vedessä, esim. juoksevan vesihanan alla, ensisijaistaen silmät ja kasvot. Huuhtelu pitää pyrkiä aloittamaan välittömästi ja sen tulisi kestää vähintään 20 minuuttia.

Euroopassa, erityisesti Britanniassa, happohyökkäykset ovat yleistyneet rajusti viime vuosina.

Meillä on töissä ea-kurssit säännöllisesti. Osaan elvyttää nuken, mutta oikeasti en tiedä, pärjäisinkö tositilanteessa. Pelkäisin tappavani hänet tai aiheuttavani elinikäiset vauriot. Muu ensiapu ja sairaskohtausten ensiapu onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä ea-kurssit säännöllisesti. Osaan elvyttää nuken, mutta oikeasti en tiedä, pärjäisinkö tositilanteessa. Pelkäisin tappavani hänet tai aiheuttavani elinikäiset vauriot. Muu ensiapu ja sairaskohtausten ensiapu onnistuu.

"Osaan elvyttää nuken, mutta oikeasti en tiedä, pärjäisinkö tositilanteessa."

Asia on juuri näin, live-tilanne on sata kertaa dramaattisempi kuin osaa edes kuvitella. Olen ehdottoman varma siitä, että jos ensi kerralla saa tehtyä edes jotain, se toinen kerta on jo sitten 10x helpompaa. Kursseilla vaan ei ole mahdollista kait mitenkään  valmentaa todellisen tilanteen hektisyyteen ja tunnemyrskyihin?

Jopa erään kurssin  ea-kouluttaja mainitsi, että jouduttuaan itse tositilanteeseen, jälkikäteen olisi hän  tehnyt ainakin  joitain asioita eri tavalla.

EA2 on työn puolesta tarjottiin halukkaille. Oppi siinä sen nuken ja millainen side erilaisten haavojen päälle laitetaan.

Osaan antaa ensiapua. Olen ollut sairaanhoitajana 33 vuotta ja olen myös SPR: n ensiapukouluttaja. Jokainen osaa auttaa. Ja maallikon tärkein ensiaputaito on 112.

EA1:n olen käynyt, kortti on tosin vanhentunut. Tosielämässä en ole joutunut tilanteisiin, joissa oppeja tarvittaisiin, niin en ole ihan varma, kuinka selviäisin. Olen vähän arka reagoimaan ensimmäisenä ja kynnys auttaa ei-ilmiselvissä tilanteissa on korkea. Toisaalta olen kyllä rauhallinen ja toimin hyvin paineen alla. Pärjäisin luultavasti paremmin vuotavien haavojen kuin penkille istahtaneiden sydänkohtauspotilaiden kanssa.

Kyllä varmaan joten kuten työn ulkopuolellakin onnistuisi, vaikka välineitä saattaisi tulla ikävä. T. Eh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä ea-kurssit säännöllisesti. Osaan elvyttää nuken, mutta oikeasti en tiedä, pärjäisinkö tositilanteessa. Pelkäisin tappavani hänet tai aiheuttavani elinikäiset vauriot. Muu ensiapu ja sairaskohtausten ensiapu onnistuu.

"Osaan elvyttää nuken, mutta oikeasti en tiedä, pärjäisinkö tositilanteessa."

Asia on juuri näin, live-tilanne on sata kertaa dramaattisempi kuin osaa edes kuvitella. Olen ehdottoman varma siitä, että jos ensi kerralla saa tehtyä edes jotain, se toinen kerta on jo sitten 10x helpompaa. Kursseilla vaan ei ole mahdollista kait mitenkään  valmentaa todellisen tilanteen hektisyyteen ja tunnemyrskyihin?

Jopa erään kurssin  ea-kouluttaja mainitsi, että jouduttuaan itse tositilanteeseen, jälkikäteen olisi hän  tehnyt ainakin  joitain asioita eri tavalla.

Kyllä ammattilaisetkin pohtivat tehtävän jälkeen mikä meni, mitä olisi voitu tehdä toisin jne. Aina tehtävät eivät ole selkeitäkuten esim.pysähtyikö sydän komarinvuoksi vai aiheuttiko se kolarin.