Väkisin vanhemmuutta
Lähipiirissä on tilanne, jossa vuosia huumeita ja alkoholia käyttänyt äiti on vihdoin ollut huumeista kuivilla n 11 kuukautta ja alkoholista noin 5 kk. (Retkahti 6 kk sitten, olisi muuten 11 kk molemmista).
Kys. äidillä on 15 v (tänä vuonna 16 v) täyttävä tytär, joka on vakavasti kärsinyt äitinsä päihdeongelmista lähes koko ikänsä. Tytön isä, minun velipuoleni, on kuollut lapsen ollessa n. 5 kk ikäinen. Äidin "ystävien" tullessa kylään tyttö tuli aina minun luokseni turvaan, sillä koti ei todellakaan ollut hyvä paikka olla. Todella pahaksi tilanne alkoi mennä tytön ollessa toisella luokalla koulussa ja käytännössä tyttö on minun luonani viettänyt suurimman osan elämästään 8-15 v ikäisenä.
Nyt päästyään irti huumeista ja alkoholista (toivottavasti), äiti on päättänyt ryhtyä "vanhemmaksi". Laitan lainausmerkkeihin, koska touhu on todella hankalaa. Hän yrittää puuttua aivan kaikkeen tyttöä koskevaan ja tytär, joka on tottunut hoitamaan omat asiansa itse, ahdistuu erittäin paljon. Hän ei luota äitiinsä, enkä asiaa yhtään ihmettele: Mitään aihetta luottamukseen ei todellakaan ole ollut ja tyttö on vuosia joutunut peittelemään äitinsä sekoiluja, ja samalla hoitamaan kaikki asiat itse.
Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta tilanteesta?
Kuinka saisin äidin ymmärtämään, että tytär tietyllä tapaa liian vanha "holhottavaksi", koska tyttö on ikäistään kypsempi jouduttuaan kaikki asiat aina itse hoitamaan?
En haluaisi rikkoa välejä tytön äitiin, koska pelkään, että hän silloin ryhtyisi estämään minua tapaamasta tyttöä.
Huolestuttavaa kirjoittamassasi on, että kyseinen äiti tahtoisi nyt "hoitaa" tytärtään. 15 vuotias ei usein enää kaipaa hoitamista tai holhoamista, ja saattaa jopa inhota ja pistää hanttiin jos sellaista yrittää. Lisäksi, vaikka äiti itse kokisi voivansa ryhtyä vanhemmaksi ollessaan eri ihminen nyt päästyään irti huumeista ja alkoholismista, ei luottamus, saati sitten äiti-tytär suhde korjaannu ensimmäisen melkein raittiin vuoden aikana. Kuten itse jo spekuloit, luottamus ei synny hetkessä, saati sitten, jos kyseessä on ikäänkuin petetty luottamus.
Silti kyseisen suhteen korjaamiseksi olisi hyvä tehdä töitä, mutta tytön ehdoilla, ja hänen turvallisuudentunteensa ja mukavuutensa huomioiden. Jokin molemmille mieluisa yhteinen tekeminen tai keskustelut äidin kanssa tytölle turvallisessa ja tutussa paikassa voisivat olla hyvä alku.
Parasta olisi, jos tyttö voisi, ellei suullisesti, niin kirjallisesti kertoa äidille tunteistaan, mitkä liittyvät hänen raitistumiseensa ja aiempaan hylkäämisen tunteeseen ja nyt tahtoonsa palata hänen elämäänsä. Äidille on kerrottava, ettei teini-ikäistä voi pakottaa muuttuneeseen arkeensa ja ymmärtämään muuttunutta äitiään, ja että ymmärryksen on tultava häneltä, jonka tulee tukea ja rakastaa tytärtään, ei rajoittaa häntä, ja täten pahimmassa tapauksessa vahingoittaa häntä niillä toimillaan mentaalisesti uudestaan, vain toisella tapaa. Vanhempien tarve hallita voi olla hyvin vahingollista lapsille, eikä ole myöskään merkki terveestä kotiympäristöstä. Aina on myös tärkä, että hänellä on turvallinen aikuinen, joka ei pakota häntä oitis äitinsä holhouksen alle, vaan kuuntelee häntä, ja on hänen tukenaan konfliktitilanteissa.
Olisipa minulla ollut joku kaltaisesi aikuinen oman lapsuuteni ja nuoruuteni aikana! Vanhempani erosivat ja jäin alkoholismin värittämään arkeen toisen vanhempani kanssa. Pakenin toisen vanhempani luo, joka sen sijaan oli pakkomielteisen hallitseva kaikkeen tekemiseeni, syömisestä pukeutumiseen ja arvosanoihin. Pakenin kirjojen kuvitteellisiin maailmoihin. Vasta aikuisena, kun olen oppinut ymmärtämään itseäni ja vanhempiani olen oppinut kommunikoimaan heidän kanssaan. Se että vanhemmat eivät kuuntele lapsiaan on minusta ollut aina isoin kasvatuksessa mahdollisesti tehtävä virhe, ennenkuin näin sellaisia vanhempia joiden koko elämä pyörii lapsen ympärillä, ja jotka lellittelevät heidät piloille. On oltava kunnioittava, luottava molemminpuolinen suhde lapsen ja vanhemman välillä. Siihen ei voi myöskään pyrkiä vain toinen. Jos tytöllä ei ole luottamusta tai kunnioitusta, äidin on ansaittava se, ja se saattaa viedä aikaa. Jos he eivät kahdestaan, tai sinun avullasikaan voi alkaa tutustua toisiinsa uudestaan, on parempi hakea apua ammattilaiselta.
Anteeksi pitkä teksti. En edes tiedä onko siitä minkäänlaista hyötyä.