HOHHOIJAA! Opettaja kirjoitti, että "lapseni on tyhjän paperin tuijottelija"

Vierailija kirjoitti:

Olen päättänyt, että jos saan joskus lapsia, kotikoulutan heidät itse. Nykyinen koulusysteemi, jossa häiriintyneet lapset ja kieltämme ja kulttuuriamme ymmärtämättömät lapset integroidaan normiluokkiin, on täysin kestämätön. Kukaan ei opi mitään ja kaikki tehdään huonoimpien ehdoilla, lahjakkaat eivät pääse näyttämään oikeaa tasoaan.

En ole ihan samaa mieltä; suomalaisessa koulussa on paljon hyvääkin. Mutta kyllä koululaitoksen pitäisi kovasti kehittyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miksi teidän mammojen pitää aina vängätä vastaan ja puolustella omaa kakaraa. kyllä se opettaja siellä koulussa näkee ilman ruusunpunaisia laseja, että sinun kakarasi on yhteiskuntaan sopeutumaton turha tapaus. sen tulevaisuudessa näkyy vain masennusta ja vauvapalstailua yh:na työttömänä sossun tuella

Ihan yksinkertaisesti: lapseni sattuu olemaan erityislahjakas. En tykkää siitä, että häntä yritetään painaa alaspäin. Tykkään siitä, että lapseni saa toteuttaa itseään.  Lohduttaako yhtään jos kerron, että lapsellani on myös monenlaisia haasteita elämässään? Hänen lahjakkuutta – joka sattuu tuottamaan hänelle paljon iloa elämään – aion vaalia jatkossakin, tajusivatpa luokanopet sitä tai eivät. 

ap

Mahdollista lahjakkuuttaan hän ei ainakaan ole perinyt äidiltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miksi teidän mammojen pitää aina vängätä vastaan ja puolustella omaa kakaraa. kyllä se opettaja siellä koulussa näkee ilman ruusunpunaisia laseja, että sinun kakarasi on yhteiskuntaan sopeutumaton turha tapaus. sen tulevaisuudessa näkyy vain masennusta ja vauvapalstailua yh:na työttömänä sossun tuella

Ihan yksinkertaisesti: lapseni sattuu olemaan erityislahjakas. En tykkää siitä, että häntä yritetään painaa alaspäin. Tykkään siitä, että lapseni saa toteuttaa itseään.  Lohduttaako yhtään jos kerron, että lapsellani on myös monenlaisia haasteita elämässään? Hänen lahjakkuutta – joka sattuu tuottamaan hänelle paljon iloa elämään – aion vaalia jatkossakin, tajusivatpa luokanopet sitä tai eivät. 

ap

Mikset laita lastasi johonkin erikoiskouluun, niitä on tarjolla useissakin kouluissa.

Niissä otetaan huomioon lapsen yksilöllisyys.

Tai miksi et ota lastasi kotiopetukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miksi teidän mammojen pitää aina vängätä vastaan ja puolustella omaa kakaraa. kyllä se opettaja siellä koulussa näkee ilman ruusunpunaisia laseja, että sinun kakarasi on yhteiskuntaan sopeutumaton turha tapaus. sen tulevaisuudessa näkyy vain masennusta ja vauvapalstailua yh:na työttömänä sossun tuella

Ihan yksinkertaisesti: lapseni sattuu olemaan erityislahjakas. En tykkää siitä, että häntä yritetään painaa alaspäin. Tykkään siitä, että lapseni saa toteuttaa itseään.  Lohduttaako yhtään jos kerron, että lapsellani on myös monenlaisia haasteita elämässään? Hänen lahjakkuutta – joka sattuu tuottamaan hänelle paljon iloa elämään – aion vaalia jatkossakin, tajusivatpa luokanopet sitä tai eivät. 

ap

Miksi erityislahjakas lapsi vain tuijottelee paperia? Eikö hänen erityislahjansa anna hänen ymmärtää, että sille paperille on olemassa joku syy?

Koulu ei ole paikka, missä lapset toteuttavat itseään. Koulussa on opetussuunnitelma ja sen mukaan mennään, ja se kannattaa tajuta heti.

Ja juuri se on ongelma - lapset ovat toteuttamassa opetussuunnitelmaa, eikä suinkaan päinvastoin. Ajatelkaa mitä siitä tulisi jos koulu olisi tehty lapsia varten? Jännä ajatelma

Tosi jännä joo. Aikamoinen sekamelska siitä tulisi. Ja se ei ole jännää. Meillä on toimiva systeemi ja sitä kannattaa jatkaa. Lasten pitää oppia systeemiin, koska vanhempana se on pakko. Koulu opettaa työntekoon ja siitä on hyötyä, sitten kun se on pakko.

Kaikki se, mitä ala-asteella opitaan, avaa tietä ylempään koulutukseen. Se oppi kannattaa hyödyntää.

Joopa joo... Miten näitä erityislahjakkaita Suomessa piisaakin ja kaikilla aina "mistään mitään ymmärtämättömät opettajat", vaikka maailmalla suomalaisopettajia kehutaan poikkeuksellisen osaaviksi ja ammattitaitoisiksi?

No joo. Asiaan.

Ap, on totta kai niin, että kaikki lapset eivät kukoista samoissa olosuhteissa. Hälyisä luokka on itse asiassa melkein kaikille lapsille huono vaihtoehto.

Silti sinun kuten meidän kaikkien lasten on viimeistään aikuisena osattava keskittyä ja ryhtyä toimeen vaikka ympärillä ei olisikaan rikkumaton hiljaisuus. Sinunkin erityislapsesi on kyettävä kirjoittamaan ylioppilaaksi ja haettava opiskelemaan sellaisissa olosuhteissa, jos et meinaa pitää kotinne neljän seinän sisällä lopun elämäänsä.

Siksi sinun pitäisi tehdä YHDESSÄ opettajan kanssa töitä sen eteen, että lapsesi kykenee keskittymään hälyssäkin ja uskaltaa aloittaa vastaamisen, eikä lamaannu tuijottelemaan koepaperia. Eikä se ole lapsesi lahjakkuuksien kieltämistä tunnustaa, että hänellä on toimeen ryhtymisessä ja keskittymisessä ilmeisesti vaikeuksia! Aika harva ihminen on täydellinen kaikessa ja opettajan tehtävä ON tunnistaa lapsisss paitsi lahjakkuudet, myös haasteet.

Alaluokkien sanallisissa arvosteluissa ei suinkaan ole tarkoitus pelkästään kehua lasta, vaan jos tällä on selkeitä haasteita jollain osa-alueella, sekin pitää sanoa. Omalla esikoisellani alettiin lukioiässä epäillä keskittymisen häiriötä ja kas, alaluokkien todistuksissa oli parissa rehellistä arviota, että keskittyminen ei ole kovin hyvää. Älykäs tyttö oli pärjänyt lukematta lukioon saakka, mutta siellä olisi pitänyt jo opiskella omatoimisesti, missä siis ilmeni ongelmia ja add-diagnoosi tuli. Iso osa siinä oli tunnistaa, että ongelmia on ollut keskittymisessä pienestä pitäen, eikä vasta teini-iässä, add kun on synnynnäinen neurologinen ominaisuus

Joten älä nyt hauku lapsesi kuullen opettajaa, vaan tue häntä hänen lahjakkuuksissaan ja toimi opettajan KANSSA mahdollisten puutteiden korjaamisessa! Jos opettaja on pätevä, hän näkee ne kyllä maallikkoa ja subjektiivisesti omaa lastaan tarkastelevaa äitiä paremmin, hiukan kannattaa nyt omata luottoa ammatti-ihmisiä kohtaan.

T. Ei opetusalalla oleva kahden erityisoppilaan äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miksi teidän mammojen pitää aina vängätä vastaan ja puolustella omaa kakaraa. kyllä se opettaja siellä koulussa näkee ilman ruusunpunaisia laseja, että sinun kakarasi on yhteiskuntaan sopeutumaton turha tapaus. sen tulevaisuudessa näkyy vain masennusta ja vauvapalstailua yh:na työttömänä sossun tuella

Ihan yksinkertaisesti: lapseni sattuu olemaan erityislahjakas. En tykkää siitä, että häntä yritetään painaa alaspäin. Tykkään siitä, että lapseni saa toteuttaa itseään.  Lohduttaako yhtään jos kerron, että lapsellani on myös monenlaisia haasteita elämässään? Hänen lahjakkuutta – joka sattuu tuottamaan hänelle paljon iloa elämään – aion vaalia jatkossakin, tajusivatpa luokanopet sitä tai eivät. 

ap

Mahdollista lahjakkuuttaan hän ei ainakaan ole perinyt äidiltään.

Äly periytyy äidiltä ja sen on tiede todistanut. Tässä tapauksessa todennäköisesti kyse on äidin näkemyksestä lapseensa ja koulu tarjoaa toisen kannan siihen näkemykseen.

Tyhjäpäät tuijottaa täytettyä paperia.

Täyspäät tuijottaa tyhjää paperia.

No tippuupahan korkeemmalta ku nyt kuvittelee jotain erityislahjakasta. Kersa alkaa koht dokaamaan, vähä huumeita ja hoorausta. Kyllästyny toho erityislahjakas vaatimuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo... Miten näitä erityislahjakkaita Suomessa piisaakin ja kaikilla aina "mistään mitään ymmärtämättömät opettajat", vaikka maailmalla suomalaisopettajia kehutaan poikkeuksellisen osaaviksi ja ammattitaitoisiksi?

No joo. Asiaan.

Ap, on totta kai niin, että kaikki lapset eivät kukoista samoissa olosuhteissa. Hälyisä luokka on itse asiassa melkein kaikille lapsille huono vaihtoehto.

Silti sinun kuten meidän kaikkien lasten on viimeistään aikuisena osattava keskittyä ja ryhtyä toimeen vaikka ympärillä ei olisikaan rikkumaton hiljaisuus. Sinunkin erityislapsesi on kyettävä kirjoittamaan ylioppilaaksi ja haettava opiskelemaan sellaisissa olosuhteissa, jos et meinaa pitää kotinne neljän seinän sisällä lopun elämäänsä.

Siksi sinun pitäisi tehdä YHDESSÄ opettajan kanssa töitä sen eteen, että lapsesi kykenee keskittymään hälyssäkin ja uskaltaa aloittaa vastaamisen, eikä lamaannu tuijottelemaan koepaperia. Eikä se ole lapsesi lahjakkuuksien kieltämistä tunnustaa, että hänellä on toimeen ryhtymisessä ja keskittymisessä ilmeisesti vaikeuksia! Aika harva ihminen on täydellinen kaikessa ja opettajan tehtävä ON tunnistaa lapsisss paitsi lahjakkuudet, myös haasteet.

Alaluokkien sanallisissa arvosteluissa ei suinkaan ole tarkoitus pelkästään kehua lasta, vaan jos tällä on selkeitä haasteita jollain osa-alueella, sekin pitää sanoa. Omalla esikoisellani alettiin lukioiässä epäillä keskittymisen häiriötä ja kas, alaluokkien todistuksissa oli parissa rehellistä arviota, että keskittyminen ei ole kovin hyvää. Älykäs tyttö oli pärjänyt lukematta lukioon saakka, mutta siellä olisi pitänyt jo opiskella omatoimisesti, missä siis ilmeni ongelmia ja add-diagnoosi tuli. Iso osa siinä oli tunnistaa, että ongelmia on ollut keskittymisessä pienestä pitäen, eikä vasta teini-iässä, add kun on synnynnäinen neurologinen ominaisuus

Joten älä nyt hauku lapsesi kuullen opettajaa, vaan tue häntä hänen lahjakkuuksissaan ja toimi opettajan KANSSA mahdollisten puutteiden korjaamisessa! Jos opettaja on pätevä, hän näkee ne kyllä maallikkoa ja subjektiivisesti omaa lastaan tarkastelevaa äitiä paremmin, hiukan kannattaa nyt omata luottoa ammatti-ihmisiä kohtaan.

T. Ei opetusalalla oleva kahden erityisoppilaan äiti

Erinomainen kommentti. 10+

Kuulostaa vähän mun lapsen luokkakaverin äidiltä. Lapsi lopetti just seiskaluokan, pääsi luokaltaan hädin tuskin. Äiti suorastaan kannustaa lastaan alisuoriutumaan. Lapsesta tulee kuulemma isona taiteilija, ja tää tarkottaa äidin mielestä sitä, että koulussa ei tarvitse oppia mitään. Koulusta voi olla hyvin pois vaikka koko päivän, jos sattuu väsyttämään, kun on koko yö mennyt maalatessa tauluja, jne.

Vierailija kirjoitti:

Tyhjäpäät tuijottaa täytettyä paperia.

Täyspäät tuijottaa tyhjää paperia.

Kyllä. Ja lahjakas täyttää sen tyhjän paperin.

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo... Miten näitä erityislahjakkaita Suomessa piisaakin ja kaikilla aina "mistään mitään ymmärtämättömät opettajat", vaikka maailmalla suomalaisopettajia kehutaan poikkeuksellisen osaaviksi ja ammattitaitoisiksi?

No joo. Asiaan.

Ap, on totta kai niin, että kaikki lapset eivät kukoista samoissa olosuhteissa. Hälyisä luokka on itse asiassa melkein kaikille lapsille huono vaihtoehto.

Silti sinun kuten meidän kaikkien lasten on viimeistään aikuisena osattava keskittyä ja ryhtyä toimeen vaikka ympärillä ei olisikaan rikkumaton hiljaisuus. Sinunkin erityislapsesi on kyettävä kirjoittamaan ylioppilaaksi ja haettava opiskelemaan sellaisissa olosuhteissa, jos et meinaa pitää kotinne neljän seinän sisällä lopun elämäänsä.

Siksi sinun pitäisi tehdä YHDESSÄ opettajan kanssa töitä sen eteen, että lapsesi kykenee keskittymään hälyssäkin ja uskaltaa aloittaa vastaamisen, eikä lamaannu tuijottelemaan koepaperia. Eikä se ole lapsesi lahjakkuuksien kieltämistä tunnustaa, että hänellä on toimeen ryhtymisessä ja keskittymisessä ilmeisesti vaikeuksia! Aika harva ihminen on täydellinen kaikessa ja opettajan tehtävä ON tunnistaa lapsisss paitsi lahjakkuudet, myös haasteet.

Alaluokkien sanallisissa arvosteluissa ei suinkaan ole tarkoitus pelkästään kehua lasta, vaan jos tällä on selkeitä haasteita jollain osa-alueella, sekin pitää sanoa. Omalla esikoisellani alettiin lukioiässä epäillä keskittymisen häiriötä ja kas, alaluokkien todistuksissa oli parissa rehellistä arviota, että keskittyminen ei ole kovin hyvää. Älykäs tyttö oli pärjänyt lukematta lukioon saakka, mutta siellä olisi pitänyt jo opiskella omatoimisesti, missä siis ilmeni ongelmia ja add-diagnoosi tuli. Iso osa siinä oli tunnistaa, että ongelmia on ollut keskittymisessä pienestä pitäen, eikä vasta teini-iässä, add kun on synnynnäinen neurologinen ominaisuus

Joten älä nyt hauku lapsesi kuullen opettajaa, vaan tue häntä hänen lahjakkuuksissaan ja toimi opettajan KANSSA mahdollisten puutteiden korjaamisessa! Jos opettaja on pätevä, hän näkee ne kyllä maallikkoa ja subjektiivisesti omaa lastaan tarkastelevaa äitiä paremmin, hiukan kannattaa nyt omata luottoa ammatti-ihmisiä kohtaan.

T. Ei opetusalalla oleva kahden erityisoppilaan äiti

Jos haluat, että sinun kirjoitelmasi luetaan, niin kannattaa aloittaa se vähemmän vit*uilevaan sävyyn. Mistä näitä erityislahjakkaita piiskaakin -kommentti riitti minulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miksi teidän mammojen pitää aina vängätä vastaan ja puolustella omaa kakaraa. kyllä se opettaja siellä koulussa näkee ilman ruusunpunaisia laseja, että sinun kakarasi on yhteiskuntaan sopeutumaton turha tapaus. sen tulevaisuudessa näkyy vain masennusta ja vauvapalstailua yh:na työttömänä sossun tuella

Ihan yksinkertaisesti: lapseni sattuu olemaan erityislahjakas. En tykkää siitä, että häntä yritetään painaa alaspäin. Tykkään siitä, että lapseni saa toteuttaa itseään.  Lohduttaako yhtään jos kerron, että lapsellani on myös monenlaisia haasteita elämässään? Hänen lahjakkuutta – joka sattuu tuottamaan hänelle paljon iloa elämään – aion vaalia jatkossakin, tajusivatpa luokanopet sitä tai eivät. 

ap

Opettajat eivät taatusti yritä ”painaa lasta alaspäin”, vaan mieluummin ylöspäin. Tämä on sisäänrakennettu suomalaiseen opettajainkoulutukseen ja opettajuuteen.

Jossain on vikaa, jos lapsi ei koulussa kirjoita mitään ja kotona on kirjoittanut ”kirjan”, niin kuin äiti sanoo. Luulisi, että tämä olisi kerrottu opettajalle, jos se on totta. Onko äiti varmaan suostunut yhteistyöhän ja keskusteluihin opettajan kanssa? Eikö sinne Wilmaan voisi opettajalta kysyä, mistä tämän mielestä kiikastaa, kun kotona kirjoittaminen sujuu. Voisiko kirjaa vaikka näyttää opettajalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo... Miten näitä erityislahjakkaita Suomessa piisaakin ja kaikilla aina "mistään mitään ymmärtämättömät opettajat", vaikka maailmalla suomalaisopettajia kehutaan poikkeuksellisen osaaviksi ja ammattitaitoisiksi?

No joo. Asiaan.

Ap, on totta kai niin, että kaikki lapset eivät kukoista samoissa olosuhteissa. Hälyisä luokka on itse asiassa melkein kaikille lapsille huono vaihtoehto.

Silti sinun kuten meidän kaikkien lasten on viimeistään aikuisena osattava keskittyä ja ryhtyä toimeen vaikka ympärillä ei olisikaan rikkumaton hiljaisuus. Sinunkin erityislapsesi on kyettävä kirjoittamaan ylioppilaaksi ja haettava opiskelemaan sellaisissa olosuhteissa, jos et meinaa pitää kotinne neljän seinän sisällä lopun elämäänsä.

Siksi sinun pitäisi tehdä YHDESSÄ opettajan kanssa töitä sen eteen, että lapsesi kykenee keskittymään hälyssäkin ja uskaltaa aloittaa vastaamisen, eikä lamaannu tuijottelemaan koepaperia. Eikä se ole lapsesi lahjakkuuksien kieltämistä tunnustaa, että hänellä on toimeen ryhtymisessä ja keskittymisessä ilmeisesti vaikeuksia! Aika harva ihminen on täydellinen kaikessa ja opettajan tehtävä ON tunnistaa lapsisss paitsi lahjakkuudet, myös haasteet.

Alaluokkien sanallisissa arvosteluissa ei suinkaan ole tarkoitus pelkästään kehua lasta, vaan jos tällä on selkeitä haasteita jollain osa-alueella, sekin pitää sanoa. Omalla esikoisellani alettiin lukioiässä epäillä keskittymisen häiriötä ja kas, alaluokkien todistuksissa oli parissa rehellistä arviota, että keskittyminen ei ole kovin hyvää. Älykäs tyttö oli pärjänyt lukematta lukioon saakka, mutta siellä olisi pitänyt jo opiskella omatoimisesti, missä siis ilmeni ongelmia ja add-diagnoosi tuli. Iso osa siinä oli tunnistaa, että ongelmia on ollut keskittymisessä pienestä pitäen, eikä vasta teini-iässä, add kun on synnynnäinen neurologinen ominaisuus

Joten älä nyt hauku lapsesi kuullen opettajaa, vaan tue häntä hänen lahjakkuuksissaan ja toimi opettajan KANSSA mahdollisten puutteiden korjaamisessa! Jos opettaja on pätevä, hän näkee ne kyllä maallikkoa ja subjektiivisesti omaa lastaan tarkastelevaa äitiä paremmin, hiukan kannattaa nyt omata luottoa ammatti-ihmisiä kohtaan.

T. Ei opetusalalla oleva kahden erityisoppilaan äiti

Jos haluat, että sinun kirjoitelmasi luetaan, niin kannattaa aloittaa se vähemmän vit*uilevaan sävyyn. Mistä näitä erityislahjakkaita piiskaakin -kommentti riitti minulle. 

Minua ei kyllä ap varsinaisesti kiinnosta, luetko vai et. Vaikutat sen kokoluokan porvoontrollilta, että aivan sama, et sinä tuota ymmärrä kumminkaan.

Muut sen sijaan ymmärtävät.

Piiskaamisesta en puhunut, mutta vanhempien arviointikyvyn pettämisestä kyllä. Tietysti omaa lastaan kuuluukin arvostaa ja rakastaa, mutta pahin karhunpalvelus, mitä vanhempi voi tehdä, on jättää lapsensa kasvattamatta sen varjolla, että "se nyt on niin lahjakas, että muun maailman pitää sopeutua häneen, ei hänen tarvitse oppia luovimaan maailmassa"!