Lapsen neurologinen poikkeavuus vaikuttaa negatiivisesti arvosanaan, onko oikein?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli oppilaalla ei ole yksilöllistettyä oppimäärää, hänet kuuluu arvioida opetussuunnitelman kriteerien mukaisesti. Oppilaan heikko menestys johtuu periaatteessa aina jostain ymmärrettävästä syystä kuten mt-ongelma, nepsy-ongelma, tuen puute kotoa, murrosikä, alhainen älykkyys ynnä muu, mihin oppilas ei voi vaikuttaa. Siitä huolimatta opettajan pitäisi antaa arvosanat ohjeiden mukaan, ei säälistä.

Tämä. Jos jollekulle tulee huono numero pelkän pärstäkertoimen ja diagnoosin perusteella, siitä kannattaa reklamoida opettajalle ja reksille.

Mutta kyllä tuntiosallistuminen ja läksyjen teko saa ja sen pitääkin vaikuttaa numeroon. En tiedä, onko vielä periaate, että tuntiosallistuminen ja aktiivisuus voi vaikuttaa numeron ylös tai alaspäin kokeiden keskiarvoon verrattuna.

Kannattaa jutella sen nepsylapsen kanssa, että näin se on ja hän voi ensi lukukaudella vaikuttaa ihan itse asiaan esimerkiksi ottamalla lääkkeensä.

T. Autismikirjolaisen sekä add-lapsen äiti

Lääkkeensä? Ei kaikilla nepsy-lapsilla mitään lääkkeitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Siis jos neurologinen poikkeavuus vaikuttaa ymmärrykseen ja sitä kautta kykyyn tehdä koulutehtäviä ja kokeita, niin tietenkin vaikuttaa. Mitä ap ajaa takaa? Että hänen lastaan pitäisi kohdella kuin lasta, jolla ei ole poikkeavuutta?

Neurologinen poikkeavuus vaikuttaa usein käytökseen. Se voi oireilla esim selektiivisenä mutismina. Se tarkoittaa sitä, että ei pysty puhumaan tietyissä tilanteissa vaikka haluaisi. Esimerkiksi ei pysty vastaamaan tunnilla suullisesti opettajan kysymykseen.

Miksi sellaisesta pitäisi rangaista? Rangaistaanko mykkiä koululaisia siitä että eivät pysty puhumaan?

Neurologinen poikkeavuus voi aiheuttaa myös sellaista että puhetta on vaikea kuulla. Pitääkö siitä rangaista että ei kuule kunnolla ja siksi ei osaa vastata kysymykseen tai osallistua aktiivisesti ryhmätyöhön?

Neurologinen poikkeavuus voi aiheuttaa sellaistakin, että näkee loistevalojen (ja joidenkin ledivalojen) värähtelyn. Pahimmillaan ne näyttävät samalta kuin strobovalot meille muille. Pitääkö rangaista siitä, että koulun valaistuksen takia ei näe tehtäviä kunnolla eikä näe omaa kirjoitustaan?

Huonoa tuntityöskentelyähän semmoinen on. Asenneongelma nyt ainakin.

Niistä oireista kärsivä ei osaa edes kertoa ongelmistaan, sillä hän luulee että kaikki muutkin näkevät ja kuulevat samalla tavalla. Hän luulee vain olevansa huonompi kuin muut.

Ei se tuntityöskentely muillakaan kovin mahtavaa olisi jos luokka valaistaisiin strobovaloilla ja puhe peittyisi jonkun taustamölinän alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli oppilaalla ei ole yksilöllistettyä oppimäärää, hänet kuuluu arvioida opetussuunnitelman kriteerien mukaisesti. Oppilaan heikko menestys johtuu periaatteessa aina jostain ymmärrettävästä syystä kuten mt-ongelma, nepsy-ongelma, tuen puute kotoa, murrosikä, alhainen älykkyys ynnä muu, mihin oppilas ei voi vaikuttaa. Siitä huolimatta opettajan pitäisi antaa arvosanat ohjeiden mukaan, ei säälistä.

Tämä. Jos jollekulle tulee huono numero pelkän pärstäkertoimen ja diagnoosin perusteella, siitä kannattaa reklamoida opettajalle ja reksille.

Mutta kyllä tuntiosallistuminen ja läksyjen teko saa ja sen pitääkin vaikuttaa numeroon. En tiedä, onko vielä periaate, että tuntiosallistuminen ja aktiivisuus voi vaikuttaa numeron ylös tai alaspäin kokeiden keskiarvoon verrattuna.

Kannattaa jutella sen nepsylapsen kanssa, että näin se on ja hän voi ensi lukukaudella vaikuttaa ihan itse asiaan esimerkiksi ottamalla lääkkeensä.

T. Autismikirjolaisen sekä add-lapsen äiti

Lääkkeensä? Ei kaikilla nepsy-lapsilla mitään lääkkeitä ole.

Lääkkeillä ei voi korjata sitä jos luokassa on lapselle sopimaton valaistus ja kehno akustiikka, tai muut oppilaat ovat turhan levottomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli oppilaalla ei ole yksilöllistettyä oppimäärää, hänet kuuluu arvioida opetussuunnitelman kriteerien mukaisesti. Oppilaan heikko menestys johtuu periaatteessa aina jostain ymmärrettävästä syystä kuten mt-ongelma, nepsy-ongelma, tuen puute kotoa, murrosikä, alhainen älykkyys ynnä muu, mihin oppilas ei voi vaikuttaa. Siitä huolimatta opettajan pitäisi antaa arvosanat ohjeiden mukaan, ei säälistä.

Tämä. Jos jollekulle tulee huono numero pelkän pärstäkertoimen ja diagnoosin perusteella, siitä kannattaa reklamoida opettajalle ja reksille.

Mutta kyllä tuntiosallistuminen ja läksyjen teko saa ja sen pitääkin vaikuttaa numeroon. En tiedä, onko vielä periaate, että tuntiosallistuminen ja aktiivisuus voi vaikuttaa numeron ylös tai alaspäin kokeiden keskiarvoon verrattuna.

Kannattaa jutella sen nepsylapsen kanssa, että näin se on ja hän voi ensi lukukaudella vaikuttaa ihan itse asiaan esimerkiksi ottamalla lääkkeensä.

T. Autismikirjolaisen sekä add-lapsen äiti

Lääkkeensä? Ei kaikilla nepsy-lapsilla mitään lääkkeitä ole.

Lääkkeillä ei voi korjata sitä jos luokassa on lapselle sopimaton valaistus ja kehno akustiikka, tai muut oppilaat ovat turhan levottomia.

Tai opettaja taitamaton kiusaaja.

Missään nimessä ei saa olla niin että diagnoosi stigmatisoisi lasta! Diagnoosin tarkoitus on antaa oireille nimi, ymmärrys, hoito, lääkitys ja ajatelkaapas meitä kiitettäviä saaneita naisia jotka myöhemmin aikuisena saivat adhd diagnoosin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli oppilaalla ei ole yksilöllistettyä oppimäärää, hänet kuuluu arvioida opetussuunnitelman kriteerien mukaisesti. Oppilaan heikko menestys johtuu periaatteessa aina jostain ymmärrettävästä syystä kuten mt-ongelma, nepsy-ongelma, tuen puute kotoa, murrosikä, alhainen älykkyys ynnä muu, mihin oppilas ei voi vaikuttaa. Siitä huolimatta opettajan pitäisi antaa arvosanat ohjeiden mukaan, ei säälistä.

Tämä. Jos jollekulle tulee huono numero pelkän pärstäkertoimen ja diagnoosin perusteella, siitä kannattaa reklamoida opettajalle ja reksille.

Mutta kyllä tuntiosallistuminen ja läksyjen teko saa ja sen pitääkin vaikuttaa numeroon. En tiedä, onko vielä periaate, että tuntiosallistuminen ja aktiivisuus voi vaikuttaa numeron ylös tai alaspäin kokeiden keskiarvoon verrattuna.

Kannattaa jutella sen nepsylapsen kanssa, että näin se on ja hän voi ensi lukukaudella vaikuttaa ihan itse asiaan esimerkiksi ottamalla lääkkeensä.

T. Autismikirjolaisen sekä add-lapsen äiti

Ei ole mitään tuollaista sääntöä. Ihan hyvin voi olla suurempikin vaikutus.

ohis