Lasten palkitseminen todistuksen arvosanoista kun perheen lapsilla eri tasoiset todistukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kyllä lapsetkin ymmärtää sen, että ysiluokan 9,7 ka:lla päättänyt veli saa palkinnon ja se, jolla sama ka oli 7,9, ei saanut. Kolmanen kohdalla ei vielä tiedä.

Kunhan tuo perustuu siihen, että paremman keskiarvon saanut on myös tehnyt enemmän töitä numeroidensa eteen. Jos toinen saa ysejä ja kymppejä helposti ja toinen joutuu ponnistelemaan tosissaan seiskoihin ja kaseihin, se matalammankin keskiarvon saanut ansaitsee palkinnon.

OK, eli älykkyydestä ei saisi palkita? Ainoastaan työnteosta? Mikä ihanan protestanttinen asenne... Mutta joo, on tehnyt enemmän töitäkin, ei siinä mitään. 

n,akki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eufides kirjoitti:

kuule,ei se palkitsemisella parane! Tai vaan tyyliin teenpäs mansikkakakun todisteusten kunniaksi.

Lasten kuuluu käyfä koulua,ei tarvi saada palkkaa tai palkintoa

Sitten aikanaan korotapps saksa seiskaan jouluksi,saat kymmenen euroa,jos kasiin saat 20...

Paranee se. Korotin keskiarvoa numerolla, kun vanhemmat lupasivat korotuksesta rahaa.

Lueppas nyt ajatuksen kanssa. En pysty nyt alleviivaamaan paikkoja. Tsemppaas nyt vähän. Ajattele mikä oli pointti!

Kerro pointtisi, koska se ei näemmä välittynyt tästä. 

En ihan käsitä numeroista palkitsemista. Yllä tulikin jo hyviä pointteja, että lapsia voisi (jos ylipäätään haluaa) palkita työnteosta ja ponnistelusta koulumenestyksen eteen. Jos kumpikin on hoitanut koulu-urakkansa kunnialla, kumpaakin pitäisi palkita riippumatta siitä, mikä numero todistuksessa on. Esimerkiksi vaikka se huvipuistoreissu tms yhteiseksi palkkioksi hyvin suoritetusta lukuvuodesta voisi olla hyvä ajatus. 

t. kympin tyttö, jonka tarvitsi alkaa lukea kokeisiin vasta lukiossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kyllä lapsetkin ymmärtää sen, että ysiluokan 9,7 ka:lla päättänyt veli saa palkinnon ja se, jolla sama ka oli 7,9, ei saanut. Kolmanen kohdalla ei vielä tiedä.

Kunhan tuo perustuu siihen, että paremman keskiarvon saanut on myös tehnyt enemmän töitä numeroidensa eteen. Jos toinen saa ysejä ja kymppejä helposti ja toinen joutuu ponnistelemaan tosissaan seiskoihin ja kaseihin, se matalammankin keskiarvon saanut ansaitsee palkinnon.

OK, eli älykkyydestä ei saisi palkita? Ainoastaan työnteosta? Mikä ihanan protestanttinen asenne... Mutta joo, on tehnyt enemmän töitäkin, ei siinä mitään. 

Kyllähän älykkyydestä saa palkita, jos muistetaan samalla arvostaa myös muita ominaisuuksia. Törkeää lapsia kohtaan, jos arvostetaan vain lukuaineita, ja ohitetaan kokonaan vaikka lahjakkuus taito- ja taideaineissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kyllä lapsetkin ymmärtää sen, että ysiluokan 9,7 ka:lla päättänyt veli saa palkinnon ja se, jolla sama ka oli 7,9, ei saanut. Kolmanen kohdalla ei vielä tiedä.

Kunhan tuo perustuu siihen, että paremman keskiarvon saanut on myös tehnyt enemmän töitä numeroidensa eteen. Jos toinen saa ysejä ja kymppejä helposti ja toinen joutuu ponnistelemaan tosissaan seiskoihin ja kaseihin, se matalammankin keskiarvon saanut ansaitsee palkinnon.

OK, eli älykkyydestä ei saisi palkita? Ainoastaan työnteosta? Mikä ihanan protestanttinen asenne... Mutta joo, on tehnyt enemmän töitäkin, ei siinä mitään. 

Kyllähän älykkyydestä saa palkita, jos muistetaan samalla arvostaa myös muita ominaisuuksia. Törkeää lapsia kohtaan, jos arvostetaan vain lukuaineita, ja ohitetaan kokonaan vaikka lahjakkuus taito- ja taideaineissa.

Mitä törkeää siinä on, jos säännöt kerrotaan etukäteen? 

ohis

Miksi älykkyydestä palkittaisiin? Samalla logiikalla voisi palkita myös sinisilmäisyydestä, oikeakätisyydestä ja kengännumerosta.

Meillä ei koskaan lahjota lapsia hyvistä koearvosanoista. Tuolla tavalla lapsi ei opi ikinä saavuttamaan tuloksia niiden tulosten itsensä tähden - mikä on elämässä menestymisen kannalta oleellista - vaan pelkästään oheishyötyjen kuten jonkun satunnaisen porkkanan saadakseen, ja se alkuperäinen tavoite ei voisi vähempää kiinnostaa.

On mahtavaa huomata se kun lapsi tavoittelee lahjomattakin menestystä itselleen ja tekee kovasti töitä sen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kyllä lapsetkin ymmärtää sen, että ysiluokan 9,7 ka:lla päättänyt veli saa palkinnon ja se, jolla sama ka oli 7,9, ei saanut. Kolmanen kohdalla ei vielä tiedä.

Kunhan tuo perustuu siihen, että paremman keskiarvon saanut on myös tehnyt enemmän töitä numeroidensa eteen. Jos toinen saa ysejä ja kymppejä helposti ja toinen joutuu ponnistelemaan tosissaan seiskoihin ja kaseihin, se matalammankin keskiarvon saanut ansaitsee palkinnon.

OK, eli älykkyydestä ei saisi palkita? Ainoastaan työnteosta? Mikä ihanan protestanttinen asenne... Mutta joo, on tehnyt enemmän töitäkin, ei siinä mitään. 

Kyllähän älykkyydestä saa palkita, jos muistetaan samalla arvostaa myös muita ominaisuuksia. Törkeää lapsia kohtaan, jos arvostetaan vain lukuaineita, ja ohitetaan kokonaan vaikka lahjakkuus taito- ja taideaineissa.

Mitä törkeää siinä on, jos säännöt kerrotaan etukäteen? 

ohis

Se että ihmiset ovat lahjakkaita eri asioissa. Jos sisaruksilla ovat tässä suhteessa kovin erilaisia, on vanhemmilta epäreilua arvostaa vain toisen ominaisuuksia.

Meillä on kympin lapsi ja seiskan lapsi.

Molempia kehutaan todistuksesta. Hyvästä menestyksestä ei palkita, koska en halua ohjata sisäistä oppimisen motivaatiota ulkoiseksi. Seiskan oppilas ei myöskään millään harjoittelun määrällä pääsisi kympin oppilaaksi, se on ihan selvä.

Paras palkinto älykkäämmälle sisarukselle on haluamansa koulupaikat myöhemmin ja menestys sitä kautta. Heikommin suoriutuvaa tuetaan vahvuuksiensa pohjalta oikeaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni yli 9 ka:n lapsi on palkintonsa ansainnut. Sovitte tietysti, että hyvistä uurastuksista palkitaan kaikki. Esim. jos poikasi tsemppaa seuraavaan todistukseen käytöksessään, saa hänkin pienen yllärin.

Eriarvoistaminen on negatiivinen juttu, mutta niin on senkin viestittäminen, että huonosti käyttäytyvä/vähemmän tekevä on yhtä hyvä kuin panostava.

Voi luoja! Ai sun lapsi ei ole yhtä hyvä kuin toinen, jos todistuksessa ei ole pelkkiä kiitettäviä? Kaikki ne saakin olla vanhempia.

Ap. Älä palkitse tyttöäsi yseistä ja kympeistä, kasvatat hänestä vain paniikkihäiriöisen, syömishäiriöisen, kontrollifriikin suorittajan. Samalla kerrot pojallesi ettei hän ole koskaan sinulle riittävän hyvä, jollei hän saa kiitettäviä numeroita.

Palkitse molemmat siitä, että ovat jaksaneet käydä koulua taas koko vuoden. Voit myös kehua molempia erikseen. Tytärtäsi vaikka siitä, että hän on panostanut kotitehtäviin ja kokeisiin, poikaasi vaikkapa siitä, että hän on ollut hyvä kaveri luokkatovereilleen tai aktiivisesti halunnut oppia uutta tai mitä vain.

Meillä saatiin 500 mk / 100 € per todistuksessa oleva kymppi silloin kun olin lapsi/nuori. Meitä on kolme sisarusta ja voin sanoa, että koulukirjojen pänttäys oli melkeinpä kuin kilpailu siitä, kuka kerää isoimmat rahat, minä vai jompikumpi veljistä. Kymppejä sitten tulikin sen mukaisesti ja rahaakin ihan kivasti etenkin yläasteella, kun annettiin jaksoittain todistukset. Isä sanoi kuitenkin, että tämä on asia, mistä hän maksaa erittäin mielellään. Joku voi tietysti sanoa, että raha ei ole oikea syy opiskella, vaan pitäisi opiskella elämää varten yms. mutta kyllä tuo kummasti laittoi tulta persuksien alle sen opiskelun suhteen ja tuloksia syntyi, joten en näe, miksi tuo olisi ollut huono asia.

Jos haluaa palkita, palkitsisin omaan tasoon nähden. Eli, jos poika on aiemmin saanut seiskoja ja nyt saikin kaseja, voi sen huomioida. 9-10 todistuksessa ei ole parantamisen varaa, joten silloin palkitaan lähinnä ahkeruudesta. Itse kuitenkin näkisin, että koulumenestyksessä pitäisi olla vähän muut motiivit varsinkin lähestyessä 18-vuoden ikää kuin vanhemman antama palkinto. Esimerkiksi jokin ammattihaave voi olla sellainen.

Eikös se oo ihan todistettukin että poikien aivot, etenkin juuri ne alueet, jotka vaikuttavat tietynlaiseen suunnitelmallisuuteen, kehittyvät hitaammin kuin tyttöjen. Eli tyttö ja poika voivat lähtötasoonsa nähden ponnistella ihan yhtä paljon, mutta tytöllä se johtaa parempiin tuloksiin, koska aivot ovat eri kehitysvaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä saatiin 500 mk / 100 € per todistuksessa oleva kymppi silloin kun olin lapsi/nuori. Meitä on kolme sisarusta ja voin sanoa, että koulukirjojen pänttäys oli melkeinpä kuin kilpailu siitä, kuka kerää isoimmat rahat, minä vai jompikumpi veljistä. Kymppejä sitten tulikin sen mukaisesti ja rahaakin ihan kivasti etenkin yläasteella, kun annettiin jaksoittain todistukset. Isä sanoi kuitenkin, että tämä on asia, mistä hän maksaa erittäin mielellään. Joku voi tietysti sanoa, että raha ei ole oikea syy opiskella, vaan pitäisi opiskella elämää varten yms. mutta kyllä tuo kummasti laittoi tulta persuksien alle sen opiskelun suhteen ja tuloksia syntyi, joten en näe, miksi tuo olisi ollut huono asia.

Ja mitä sä tästä opit? Sen, että ne numerot on tärkeitä? Oliko ne tärkeitä ammatinvalinnassa? Oliko ne tärkeämpiä kuin sisarussuhteet? Miksi koulua käydään, numeroiden vuoksiko?

Jos haluatte palkita rahallisesti, niin voisi etukäteen sopia, että esim 9.5 keskiarvosta saa niin ja niin paljon ja 8.5 keskiarvosta näin paljon.

Toki molemmat voi palkita jollain tasapuolisella tekemisellä, esim. piknikillä, jäätelöllä tms.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kympin lapsi ja seiskan lapsi.

Molempia kehutaan todistuksesta. Hyvästä menestyksestä ei palkita, koska en halua ohjata sisäistä oppimisen motivaatiota ulkoiseksi. Seiskan oppilas ei myöskään millään harjoittelun määrällä pääsisi kympin oppilaaksi, se on ihan selvä.

Paras palkinto älykkäämmälle sisarukselle on haluamansa koulupaikat myöhemmin ja menestys sitä kautta. Heikommin suoriutuvaa tuetaan vahvuuksiensa pohjalta oikeaan suuntaan.

Oletko nyt aivan varma, ettei tuo seiskan lapsi kykene parempaan suoritukseen? Ei sillä että hänen tarvisi, koska maailma tarvitsee seiskan ihmisiäkin ja pakkokymppien suorittaminen on todella stressaavaa.

Meillä vanhemmille merkitsi vain ja ainoastaan koulumenestys, kahden kympin oppilaan pikkusisaruksena olikin oikein mukavaa olla ihan tavallinen kasin oppilas. Olin kuulemma laiska enkä ansainnut mitään palkintoja toisin kuin vanhemmat sisarukset. Minä perustin myöhemmin firman ja tienaan meistä eniten, olen niin laiska.

en kokenut koulua älyllisesti haastavana, joten aloin pinnaamaan ja olemaan osallistumatta tunneille enkä viitsinyt lukea kokeisiin. Numerot tippuivat ns. lukuaineissa, kun ns. älyaineissa sain vain kymppejä. Isäni sitten alkoi palkita minua ja maksoi ihan riihikuivaa rahaa niin koemumeroista kuin todistusnumeroistakin. Se oli oikeasti ainoa keino millä innostuin koulusta. Isä tunnisti, että olin samanlainen kuin hän itse, joten tiesi mikä toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kyllä lapsetkin ymmärtää sen, että ysiluokan 9,7 ka:lla päättänyt veli saa palkinnon ja se, jolla sama ka oli 7,9, ei saanut. Kolmanen kohdalla ei vielä tiedä.

Kunhan tuo perustuu siihen, että paremman keskiarvon saanut on myös tehnyt enemmän töitä numeroidensa eteen. Jos toinen saa ysejä ja kymppejä helposti ja toinen joutuu ponnistelemaan tosissaan seiskoihin ja kaseihin, se matalammankin keskiarvon saanut ansaitsee palkinnon.

OK, eli älykkyydestä ei saisi palkita? Ainoastaan työnteosta? Mikä ihanan protestanttinen asenne... Mutta joo, on tehnyt enemmän töitäkin, ei siinä mitään. 

Kyllähän älykkyydestä saa palkita, jos muistetaan samalla arvostaa myös muita ominaisuuksia. Törkeää lapsia kohtaan, jos arvostetaan vain lukuaineita, ja ohitetaan kokonaan vaikka lahjakkuus taito- ja taideaineissa.

Mitä törkeää siinä on, jos säännöt kerrotaan etukäteen? 

ohis

Se että ihmiset ovat lahjakkaita eri asioissa. Jos sisaruksilla ovat tässä suhteessa kovin erilaisia, on vanhemmilta epäreilua arvostaa vain toisen ominaisuuksia.

Entä jos kolmas lapsi ei ole hyvä kummassakaan, mutta on todella taitava tekemään pieruääniä kehon osillaan. Pitääkö hänellekin myöntää samat palkkiot? Yhteiskunta on sellainen, että lukuaineilla on merkitystä jatkoa ajatellen, joten niihin on hyvä lapsia kannustaa rahallisesti. Jos ei ole lahjoja, niin sitten tehdään enemmän duunia. Niin se menee aikuisten maailmassakin.

Olen palkinnut avokätisesti, jos keskiarvo on noussut. Vähän rahaa on saanut jos on ka on pysynyt ennallaan  ja jos on laskenut, niin sitten ei ole palkkiota tullut.  Mielestäni palkitsee tasaisesti eritasoiset oppijat pyrkimään aina parempaan.