Lasten palkitseminen todistuksen arvosanoista kun perheen lapsilla eri tasoiset todistukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kyllä lapsetkin ymmärtää sen, että ysiluokan 9,7 ka:lla päättänyt veli saa palkinnon ja se, jolla sama ka oli 7,9, ei saanut. Kolmanen kohdalla ei vielä tiedä.

Kunhan tuo perustuu siihen, että paremman keskiarvon saanut on myös tehnyt enemmän töitä numeroidensa eteen. Jos toinen saa ysejä ja kymppejä helposti ja toinen joutuu ponnistelemaan tosissaan seiskoihin ja kaseihin, se matalammankin keskiarvon saanut ansaitsee palkinnon.

OK, eli älykkyydestä ei saisi palkita? Ainoastaan työnteosta? Mikä ihanan protestanttinen asenne... Mutta joo, on tehnyt enemmän töitäkin, ei siinä mitään. 

Kyllähän älykkyydestä saa palkita, jos muistetaan samalla arvostaa myös muita ominaisuuksia. Törkeää lapsia kohtaan, jos arvostetaan vain lukuaineita, ja ohitetaan kokonaan vaikka lahjakkuus taito- ja taideaineissa.

Mitä törkeää siinä on, jos säännöt kerrotaan etukäteen? 

ohis

Se että ihmiset ovat lahjakkaita eri asioissa. Jos sisaruksilla ovat tässä suhteessa kovin erilaisia, on vanhemmilta epäreilua arvostaa vain toisen ominaisuuksia.

Entä jos kolmas lapsi ei ole hyvä kummassakaan, mutta on todella taitava tekemään pieruääniä kehon osillaan. Pitääkö hänellekin myöntää samat palkkiot? Yhteiskunta on sellainen, että lukuaineilla on merkitystä jatkoa ajatellen, joten niihin on hyvä lapsia kannustaa rahallisesti. Jos ei ole lahjoja, niin sitten tehdään enemmän duunia. Niin se menee aikuisten maailmassakin.

Ihanko oikeasti pidät pieruäänien tekemistä vertailukelpoisena esimerkiksi kädentaitoihin tai taiteelliseen lahjakkuuteen?

Työllistymismielessä kyllä. Itsensä elättäviä taiteilijoita on hyvin vähän.

Taito- ja taideaineissa menestyvillehän ei luonnollisesti ole mitään muuta ammattivaihtoehtoa kuin taiteilija. Vai kuinka?

Mihin uravaihtoehtoihin taito- ja taideaineissa menestyminen johtaa?

Ihan muutaman mainitakseni puusepät, artesaanit, kondiittorit yms. tarvitsevat kädentaitoja, sorminäppäryyttä, luovuutta, visuaalisuutta jne. Juuri niitä taitoja, mitä peruskoulun taito- ja taideaineissa opitaan.

Eli taito- ja taideaineilla pääsee amisammatteihin ja lukuaineilla fiksuihin ammatteihin. Miksi ihmeessä siis haluaisin kannustaa lastani amikseen?

No huh!

Itse palkitsin kaikki lapset samalla rahasummalla, jokaiselle keksin jotain positiivista palautetta mistä sai palkinnon annettua.

Ei ole minusta reilua odottaa, että kaikkien olisi edes mahdollista saada yhtä hyviä arvosanoja joten niistä palkitseminen on kyseenalaista. Toisen lapsen paras voi olla kasi ja toisen kymppi ja jos aina se parempi palkittaisiin niin toinen jäisi aina ilman.

Vierailija kirjoitti:

En halua kannustaa lapsia kilpailemaan keskenään tai tavoittelemaan vain kymppejä. Itse en ole koskaan saanut yhtä hyvää todistusta kun tyttö nyt sai ja hän todella itse panosti koulunkäyntiin oma-aloitteisesti tietämättä, että siitä saisi edes mitään palkintoa. Poika sen sijaan ”otti rennommin” eikä todistus ole sellainen, kun se voisi hänellä olla, jos hän näkisi yhtä paljon vaivaa kun siskonsa. Sanoisin, että meillä on enemminkin niin päin, että poika saa arvosanansa helpolla ja tytön täytyy nähdä vaivaa niiden eteen. Poika siis mielestäni ”alisuoriutui” tämän todistuksen osalta enkä siksi haluaisi palkita siitä. Palkitsemisen on tarkoitus toimia kannustimena enkä halua antaa pojalle sitä kuvaa, että ”alisuoriutuminen” on tavoitetila, josta palkitaan enkä tytölle kuvaa, että hänkin voi lopettaa kokeisiin lukemisen, koska kaikki saavat joka tapauksessa samat ”palkinnot” tekivät mitä tahansa tai olivat tekemättä.

Ap

Älä viesti yhtään mitään alleviivattua ja sun ajatukseen sopivaa, siksi numeroista palkitseminen on täysin väärä suunta! Palkitse molemmat tehdystä työstä ja kehu nyt ja pitkin kouluvuotta niistä asioista, joista molemmat ovat kehun ansainneet. Ja tällöinkin aidosti toista lyttäämättä.

Jos poikasi kuulee/tuntee sun ajattelevan hänen alisuoriutuvan, on se viesti riittämättömyydestä ja huonoudesta. Jos tyttäresi kuulee olevansa hyvä, koska sai 9 tai 10, on se viesti siitä ettei hän muuten kelpaisi. Nää on kuule paljon isompia asioita kun sä luulet. Oikeista asioista kehumalla se toinenkin herää, palkinnot aiheuttavat vain haittaa.

Kuulostaa järkevältä tuo toiminta jos haluat pilata sisarusten välit. Sisarusten vertailu toisiinsa ei koskaan ole hyvä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kyllä lapsetkin ymmärtää sen, että ysiluokan 9,7 ka:lla päättänyt veli saa palkinnon ja se, jolla sama ka oli 7,9, ei saanut. Kolmanen kohdalla ei vielä tiedä.

Kunhan tuo perustuu siihen, että paremman keskiarvon saanut on myös tehnyt enemmän töitä numeroidensa eteen. Jos toinen saa ysejä ja kymppejä helposti ja toinen joutuu ponnistelemaan tosissaan seiskoihin ja kaseihin, se matalammankin keskiarvon saanut ansaitsee palkinnon.

OK, eli älykkyydestä ei saisi palkita? Ainoastaan työnteosta? Mikä ihanan protestanttinen asenne... Mutta joo, on tehnyt enemmän töitäkin, ei siinä mitään. 

Kyllähän älykkyydestä saa palkita, jos muistetaan samalla arvostaa myös muita ominaisuuksia. Törkeää lapsia kohtaan, jos arvostetaan vain lukuaineita, ja ohitetaan kokonaan vaikka lahjakkuus taito- ja taideaineissa.

Mitä törkeää siinä on, jos säännöt kerrotaan etukäteen? 

ohis

Se että ihmiset ovat lahjakkaita eri asioissa. Jos sisaruksilla ovat tässä suhteessa kovin erilaisia, on vanhemmilta epäreilua arvostaa vain toisen ominaisuuksia.

Entä jos kolmas lapsi ei ole hyvä kummassakaan, mutta on todella taitava tekemään pieruääniä kehon osillaan. Pitääkö hänellekin myöntää samat palkkiot? Yhteiskunta on sellainen, että lukuaineilla on merkitystä jatkoa ajatellen, joten niihin on hyvä lapsia kannustaa rahallisesti. Jos ei ole lahjoja, niin sitten tehdään enemmän duunia. Niin se menee aikuisten maailmassakin.

Ihanko oikeasti pidät pieruäänien tekemistä vertailukelpoisena esimerkiksi kädentaitoihin tai taiteelliseen lahjakkuuteen?

Työllistymismielessä kyllä. Itsensä elättäviä taiteilijoita on hyvin vähän.

Taito- ja taideaineissa menestyvillehän ei luonnollisesti ole mitään muuta ammattivaihtoehtoa kuin taiteilija. Vai kuinka?

Mihin uravaihtoehtoihin taito- ja taideaineissa menestyminen johtaa?

Ihan muutaman mainitakseni puusepät, artesaanit, kondiittorit yms. tarvitsevat kädentaitoja, sorminäppäryyttä, luovuutta, visuaalisuutta jne. Juuri niitä taitoja, mitä peruskoulun taito- ja taideaineissa opitaan.

Eli taito- ja taideaineilla pääsee amisammatteihin ja lukuaineilla fiksuihin ammatteihin. Miksi ihmeessä siis haluaisin kannustaa lastani amikseen?

Amisammateissa ei ole mitään vikaa. Alunperinhän kyse ei kuitenkaan ollut ammatinvalinnasta vaan siitä, että osaa arvostaa lapsensa ominaisuuksia. "Vain" kasin oppilaskin voi päästä "fiksuihin" ammatteihin, joten miksi väheksyä lasta, joka on lahjakas jollain muulla alueella kuin kielissä ja/tai matemaattisissa aineissa, varsinkin jos se tapahtuu erilaiseen sisarukseen vertailemalla.

Tottakai hyvin menestynyttä palkitaan ja toista, joka pystyisi kyllä vielä parempaan, kannustetaan tekemään paremmin ja enemmän seuraavalla lukuvuodella. Eli palkitseminen ja kannustaminen. Ensi keväänä poika saa myös palkinnon jos suoriutuu paremmin. Tärkeää on sanoa että tiedän, että pystyt vielä parempaan ja tarvittaessa saat minulta apua missä vain, jotta pääset tavoitteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kyllä lapsetkin ymmärtää sen, että ysiluokan 9,7 ka:lla päättänyt veli saa palkinnon ja se, jolla sama ka oli 7,9, ei saanut. Kolmanen kohdalla ei vielä tiedä.

Kunhan tuo perustuu siihen, että paremman keskiarvon saanut on myös tehnyt enemmän töitä numeroidensa eteen. Jos toinen saa ysejä ja kymppejä helposti ja toinen joutuu ponnistelemaan tosissaan seiskoihin ja kaseihin, se matalammankin keskiarvon saanut ansaitsee palkinnon.

OK, eli älykkyydestä ei saisi palkita? Ainoastaan työnteosta? Mikä ihanan protestanttinen asenne... Mutta joo, on tehnyt enemmän töitäkin, ei siinä mitään. 

Kyllähän älykkyydestä saa palkita, jos muistetaan samalla arvostaa myös muita ominaisuuksia. Törkeää lapsia kohtaan, jos arvostetaan vain lukuaineita, ja ohitetaan kokonaan vaikka lahjakkuus taito- ja taideaineissa.

Mitä törkeää siinä on, jos säännöt kerrotaan etukäteen? 

ohis

Se että ihmiset ovat lahjakkaita eri asioissa. Jos sisaruksilla ovat tässä suhteessa kovin erilaisia, on vanhemmilta epäreilua arvostaa vain toisen ominaisuuksia.

Entä jos kolmas lapsi ei ole hyvä kummassakaan, mutta on todella taitava tekemään pieruääniä kehon osillaan. Pitääkö hänellekin myöntää samat palkkiot? Yhteiskunta on sellainen, että lukuaineilla on merkitystä jatkoa ajatellen, joten niihin on hyvä lapsia kannustaa rahallisesti. Jos ei ole lahjoja, niin sitten tehdään enemmän duunia. Niin se menee aikuisten maailmassakin.

Ihanko oikeasti pidät pieruäänien tekemistä vertailukelpoisena esimerkiksi kädentaitoihin tai taiteelliseen lahjakkuuteen?

Työllistymismielessä kyllä. Itsensä elättäviä taiteilijoita on hyvin vähän.

Taito- ja taideaineissa menestyvillehän ei luonnollisesti ole mitään muuta ammattivaihtoehtoa kuin taiteilija. Vai kuinka?

Mihin uravaihtoehtoihin taito- ja taideaineissa menestyminen johtaa?

Ihan muutaman mainitakseni puusepät, artesaanit, kondiittorit yms. tarvitsevat kädentaitoja, sorminäppäryyttä, luovuutta, visuaalisuutta jne. Juuri niitä taitoja, mitä peruskoulun taito- ja taideaineissa opitaan.

Eli taito- ja taideaineilla pääsee amisammatteihin ja lukuaineilla fiksuihin ammatteihin. Miksi ihmeessä siis haluaisin kannustaa lastani amikseen?

Amisammateissa ei ole mitään vikaa. Alunperinhän kyse ei kuitenkaan ollut ammatinvalinnasta vaan siitä, että osaa arvostaa lapsensa ominaisuuksia. "Vain" kasin oppilaskin voi päästä "fiksuihin" ammatteihin, joten miksi väheksyä lasta, joka on lahjakas jollain muulla alueella kuin kielissä ja/tai matemaattisissa aineissa, varsinkin jos se tapahtuu erilaiseen sisarukseen vertailemalla.

Koska oikea ratkaisu on kannustaa tekemään työtä ja pärjäämään lukuaineissa eikä selitellä, että ainakin osaat tehdä kakkuja, vaikka laskeminen ja lukeminen ei sujukaan. Lahjakkuuksien miettiminen on epäoleellista, kun on kyse peruskouluikäisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä. Palkinnot kympeistä ja yseistä, ja ehkä siitä, jos on reilusti korottanut jotain itselle tärkeää tai vaikeaa ainetta. 

Juuri kiitettävästä todistuksesta tytön haluaisinkin palkita, se siinä oli pointtinakin. Todettakoon lisäksi, että poika on vielä luokalla, jossa hyvän arvosanan saa vielä helposti, kun tyttö taas sen verran vanhempi, että kiitettävien arvosanojen eteen täytyy oikeasti tehdä töitä. Mielestäni pojan hyvän/ok-todistuksen palkitseminen antaa hänelle lisäksi täysin väärää viestiä etenkin kun käytöspuoli oli vielä melko hyvää eikä edes hyvää. Mieheni mielestä tyttöä ja poikaa ei voi kuitenkaan laittaa samaan kategoriaan, ”koska poika on poika”. Itse en ymmärrä tuota ajatusmaailmaa ollenkaan.

Ap

Poika on siis nuorempi. Sanokaa hänelle, että hänkin saa sitten aikanaan palkinnon luokalla x, jos pärjää hyvin. Kyllä tyttö on palkkionsa nyt ansainnut. Eikä mitään pojat on poikia -skeidaa vaan tarvittaessa sovellatte aikanaan sitä, mikä on "hyvin", jos poikakin on on tehnyt parhaansa ja yrittänyt kunnolla.

Oispa ollut kiva tuollainen vanhempi, joka olisi jättänyt minut aina palkitsematta, koska olin sisaruksiani huonompi.

Aikuisena vasta selvisi, että olenkin ihan normaaliälyinen, mutta kärsin ADD:sta. Olen kouluttautunut korkeammalle kuin sisarukseni, jotka saivat parempia arvosanoja. Onneksi vanhemmat eivät latistaneet minua.

Miksi todistuksesta pitäisi palkita?

Itse sain rahaa vain kun peruskoulu loppui ja lukio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä. Palkinnot kympeistä ja yseistä, ja ehkä siitä, jos on reilusti korottanut jotain itselle tärkeää tai vaikeaa ainetta. 

Juuri kiitettävästä todistuksesta tytön haluaisinkin palkita, se siinä oli pointtinakin. Todettakoon lisäksi, että poika on vielä luokalla, jossa hyvän arvosanan saa vielä helposti, kun tyttö taas sen verran vanhempi, että kiitettävien arvosanojen eteen täytyy oikeasti tehdä töitä. Mielestäni pojan hyvän/ok-todistuksen palkitseminen antaa hänelle lisäksi täysin väärää viestiä etenkin kun käytöspuoli oli vielä melko hyvää eikä edes hyvää. Mieheni mielestä tyttöä ja poikaa ei voi kuitenkaan laittaa samaan kategoriaan, ”koska poika on poika”. Itse en ymmärrä tuota ajatusmaailmaa ollenkaan.

Ap

Meillä kaikkien kolmen lapsen kohdalla toimittiin niin, että alemmilla luokilla kannustettiin ja kehuttiin, ja yläasteella ja lukiossa sai kympistä 10€ ja ysistä 5€. Vanhin jo opiskelee ja käy töissä eli ei enääole palkitsemissysteemissä mukana. Keskimmäinen ja nuorin vielä ovat.

Ei ollut ongelmaa silloinkaan kun nuorin oli vasta aloittanut koulun ja isommat sisarukset jo saivat rahaa hyvistä numeroista, selitykseksi riitti että saa itsekin kun menee yläasteelle.

Rahalla palkitsemisesta voi olla montaa mietä, meillä se on toiminut hyvin ekstrakannustimena. Meillä tämä toimi hyvin, osittain myös siksi että koulumenestys on ollut kaikilla suht samantasoinen. Lapset ovat oppineet, että kun panostaa ja tekee töitä, saa rahaa. Niinhän se menee aikuisillakin, rahaa saa kun tekee töitä.

Jos olisi ollut kovin eritasoinen, olisi pitänyt varmaan tehdä erillisiä sääntöjä kuten esim. Yhden numerom korottamisesta se vitonen ja kahden numerom korottamisesta kymppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä. Palkinnot kympeistä ja yseistä, ja ehkä siitä, jos on reilusti korottanut jotain itselle tärkeää tai vaikeaa ainetta. 

Juuri kiitettävästä todistuksesta tytön haluaisinkin palkita, se siinä oli pointtinakin. Todettakoon lisäksi, että poika on vielä luokalla, jossa hyvän arvosanan saa vielä helposti, kun tyttö taas sen verran vanhempi, että kiitettävien arvosanojen eteen täytyy oikeasti tehdä töitä. Mielestäni pojan hyvän/ok-todistuksen palkitseminen antaa hänelle lisäksi täysin väärää viestiä etenkin kun käytöspuoli oli vielä melko hyvää eikä edes hyvää. Mieheni mielestä tyttöä ja poikaa ei voi kuitenkaan laittaa samaan kategoriaan, ”koska poika on poika”. Itse en ymmärrä tuota ajatusmaailmaa ollenkaan.

Ap

Meillä kaikkien kolmen lapsen kohdalla toimittiin niin, että alemmilla luokilla kannustettiin ja kehuttiin, ja yläasteella ja lukiossa sai kympistä 10€ ja ysistä 5€. Vanhin jo opiskelee ja käy töissä eli ei enääole palkitsemissysteemissä mukana. Keskimmäinen ja nuorin vielä ovat.

Ei ollut ongelmaa silloinkaan kun nuorin oli vasta aloittanut koulun ja isommat sisarukset jo saivat rahaa hyvistä numeroista, selitykseksi riitti että saa itsekin kun menee yläasteelle.

Rahalla palkitsemisesta voi olla montaa mietä, meillä se on toiminut hyvin ekstrakannustimena. Meillä tämä toimi hyvin, osittain myös siksi että koulumenestys on ollut kaikilla suht samantasoinen. Lapset ovat oppineet, että kun panostaa ja tekee töitä, saa rahaa. Niinhän se menee aikuisillakin, rahaa saa kun tekee töitä.

Jos olisi ollut kovin eritasoinen, olisi pitänyt varmaan tehdä erillisiä sääntöjä kuten esim. Yhden numerom korottamisesta se vitonen ja kahden numerom korottamisesta kymppi.

Tämä kuulostaa oikein hyvältä systeemiltä. Mielestäni on tyttöä kohtaan väärin, jos poika alkaa saamaan todistuksesta palkintoja useaa vuotta aiemmin kuin tyttö vain siksi, että tyttö ylitti tällä kertaa itsensä. Hän ei ole saanut pojan ikäisenä mitään palkintoa vaan kehuja ja kannustusta vain. Ehkä koko kannustamissysteemi sitten on liian haastava tällaisessa tilanteessa, itse vaan olin niin iloisesti yllättynyt tytön upeasta todistuksesta, että olisin halunnut palkita sen jotenkin. Tyttö itse ei edes palkintoja kaipaa; lupasin joskus muutaman euron kiitettävästä koetuloksesta, mutta hän ei sitten keksinyt rahalle mitään käyttöä eikä kysellyt perään kun en niitä muistanut enää antaa kun kiitettäviä alkoi tulemaan urakalla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä. Palkinnot kympeistä ja yseistä, ja ehkä siitä, jos on reilusti korottanut jotain itselle tärkeää tai vaikeaa ainetta. 

Juuri kiitettävästä todistuksesta tytön haluaisinkin palkita, se siinä oli pointtinakin. Todettakoon lisäksi, että poika on vielä luokalla, jossa hyvän arvosanan saa vielä helposti, kun tyttö taas sen verran vanhempi, että kiitettävien arvosanojen eteen täytyy oikeasti tehdä töitä. Mielestäni pojan hyvän/ok-todistuksen palkitseminen antaa hänelle lisäksi täysin väärää viestiä etenkin kun käytöspuoli oli vielä melko hyvää eikä edes hyvää. Mieheni mielestä tyttöä ja poikaa ei voi kuitenkaan laittaa samaan kategoriaan, ”koska poika on poika”. Itse en ymmärrä tuota ajatusmaailmaa ollenkaan.

Ap

Meillä kaikkien kolmen lapsen kohdalla toimittiin niin, että alemmilla luokilla kannustettiin ja kehuttiin, ja yläasteella ja lukiossa sai kympistä 10€ ja ysistä 5€. Vanhin jo opiskelee ja käy töissä eli ei enääole palkitsemissysteemissä mukana. Keskimmäinen ja nuorin vielä ovat.

Ei ollut ongelmaa silloinkaan kun nuorin oli vasta aloittanut koulun ja isommat sisarukset jo saivat rahaa hyvistä numeroista, selitykseksi riitti että saa itsekin kun menee yläasteelle.

Rahalla palkitsemisesta voi olla montaa mietä, meillä se on toiminut hyvin ekstrakannustimena. Meillä tämä toimi hyvin, osittain myös siksi että koulumenestys on ollut kaikilla suht samantasoinen. Lapset ovat oppineet, että kun panostaa ja tekee töitä, saa rahaa. Niinhän se menee aikuisillakin, rahaa saa kun tekee töitä.

Jos olisi ollut kovin eritasoinen, olisi pitänyt varmaan tehdä erillisiä sääntöjä kuten esim. Yhden numerom korottamisesta se vitonen ja kahden numerom korottamisesta kymppi.

Eikö jälkimmäinen huomio ole kovin ristiriitainen? Eihän työelämässäkään saa bonuksia parantamisen perusteella vaan tuloksen perusteella.

ohis

Meillä oli alunperin numeroihin perustuva taulukko (tyyliin 9 = 1e) ja se oli ihan toimiva systeemi. Molemmat yrittivät saada hyviä numeroita. Äiti kuitenkin vesitti koko systeemin, kun hänestä oli epäreilua että sain enemmän (näin myös vaivaa numeroiden eteen). Näin veljen 9=2e siinä kun omani oli 1e. Veli ei tällä motivoitunut yhtään sen enempää, päin vastoin. Itse taas koin systeemin pohjattoman epäreiluna ja sellaisena, että minua rangaistiin.

Sanonkin siis, että se joka on koulussa parempi ansaitsee kyllä palkintonsa. Rahaa voi antaa vaikka joka numerosta 5 alkaen, mutta palkitsemisperusteiden täytyy olla kaikille selvät ja samat. Muuten systeemissä ei ole järkeä. Lisäksi voi antaa isomman potin keskiarvosta ja/tai sen parantamisesta.

Ap, minusta ideasi kuulostaa huonolta. Omassa lapsuudessani isovanhemmillani oli tapana palkita lapsenlapsia hyvistä numeroista rahalla. Systeemi oli juurikin 10:stä 10 mk, ysistä 5 mk ja muista ei mitään. Minua kuukautta vanhempi serkkuni oli ylemmällä luokalla, eli kun pääsin kuudennelta, hän pääsi seiskalta. Minun arvosanani olivat parempia, mutta hän sai silti enemmän rahaa, koska yksinkertaisesti yläasteella opiskeltavia aineita oli enemmän. Muistan vieläkin kuinka epäreilulta tämä "palkitseminen" tuntui, vaikka aikaa on kulunut jo 25 vuotta.