Hankala perinnönjako, mistä apua

Tuon nyt luulisi olevan yksinkertainen pesä. Anna valittaa, ei se mihinkään johda.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ap avata vähän, millainen testamentti oli. Jos oli omistusoikeustestamentti leskelle, niin lapset saavat halutessaan lakiosuudet, jos muistavat anoa niitä 6kkn kuluessa.

Keksitkö ihan itse että pesässä on leski ja testamentti?

Ei AP puhunut kummastakaan yhtään mitään.

Mitä ihmettä? Tuostahan koko aloitus lähti, toisen vanhemman kuolema ja perinnönjako(testamentti)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti alussa pesälle yhteinen lakimies tekemään perunkirjat ja kiinteistöjen ja osakkeiden arvot arvioitettava välittäjän tai muun ulkopuolisen arvioijan avulla.

Sitten ositus ja perinnönjako siten että esim. kesämökki niille jotka sitä aikovat käyttää ja investoida ja muille hyvitys muusta omaisuuden arvosta.

Jos on leski, niin hänet on saatava ymmärtämään luopumaan rahavarojen hallinnasta jotta perikunta voi maksaa perintöverot vainajan varoista.

Irtain on parasta luetteloida ja merkitä perikunnan jäsenille jotta jälkeenpäin ei tule epäselvyyksiä omistajuudesta.

Älä viitsi. Jos olet laatinut perukirjan joskus 80-luvulla, luulet, että se hoituu vielä noinkin. Sitä paitsi lesken painostamisesta päätyy viranomaisten kanssa tekemisiin, jos leski niin haluaa. Irtainta ei nykyään luetteloida, ellei se ole poikkeuksellisen arvokasta esim. vakuutettua omaisuutta. Kukaan ei ole kiinnostunut jostain Miina-tädin ompelemasta tyynynpäälisestä tai Ikean sohvasta enää nykyään ja muutenkin normaali irtain kuuluu lesken hallintaan ilman eri mainintaa. 

Yhteinen lakimies säästää monelta turhalta riidalta. Kahdessa 1 milj ja 3,5 milj pesän perunkirjoituksessa ja jaossa ollut ollut ihan reilun vuoden sisään joten tiedän miten se menee. Irtain joudutaan joka tapauksessa luetteloimaan senkin takia jos arvo menee rajan yli. Ja aika helposti menee jos pesässä on arvoesineitä tai taidetta tai soittimia. Myöhemmin ei sitten tule riitaa niistäkään kenelle ruokasalin antiikkikalustus, kristallikruunut tai aidot matot oli luvattu. Ja joo jätetään suosiolla ne Miinatädin pitsityöt keskustelun ulkopuolelle ;) Oma lukunsa ovat nämä perunkirjoitukseen tulevat osin jakamattomat pesät joissa voi olla isojakin omaisuuksia, esim. asuntoja jotka ovat aina 1800-luvun puolelta.

Älä viitsi suunnata huomiota pois asiasta. Normaalia koti-irtainta - siis normaalia - ei luetteloida, vaan se jää suoraan lesken hallintaan. Arvoesineistä käytetään vakuutusarvoja ja toki ne luetteloidaan. Rupesit tässä puhumaan ihan muista asioista kuin aluksi oli puhe. En tiedä, mikä tässä on motiivisi, mutta älä jatka asioiden sekoittamista miljoonaomaisuuksilla ja antiikkikalusteilla, koska ap ei sellaisista ole kysynyt. 

Onko AP jossain kohtaa puhunut yhtään mitään pesän arvosta? Vai oletatko itse että kyse on tavanomaisesta alle 4 000 € irtaimistosta jota ei tarvitse ilmoittaa? Vai mistä päättelet ettei APn pesän omaisuutta tarvitse luetteloida? Kovasti sinulla on halu tuntemattomien puolesta asiasta vänkätä. Ja ihan ystävällisesti kerron ettei vanhusten kodeista löytyvä arvotavarakaan ole missään vakuutuksissa erikseen kirjattuna tai arvio on jostain 1900-luvulta.

Toki en minäkään tiedä APn pesän irtaimiston arvoa. Siksi kirjoitan vain omista kokemuksistani ja annan neuvoksi jo heti alussa antaa perunkirja ja perinnönjako toimeksiannoksi pesän yhteiselle lakimiehelle.

Lopeta nyt jo. Jos olisit yhdenkin perukirjan tehnyt, tietäisit jopa sen, ettei sitä kutsuta peruNkirjaksi. Mene muualle pätemään vanhoine tietoinesi ja miljoonaomaisuuksinesi. 

Voi olla koska suomen kieleni ei ole kovin hyvä ja perunkirja ja perunkirjoitus ovat hieman vaikeita sanoja.

Mutta oletko sinä se APn riitelevä ja vaikea pesän jäsen? Ainakin sinulla tuntuu olevan henkisiä ongelmia. Olisiko hyvä hakea apua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ap avata vähän, millainen testamentti oli. Jos oli omistusoikeustestamentti leskelle, niin lapset saavat halutessaan lakiosuudet, jos muistavat anoa niitä 6kkn kuluessa.

Keksitkö ihan itse että pesässä on leski ja testamentti?

Ei AP puhunut kummastakaan yhtään mitään.

Mitä ihmettä? Tuostahan koko aloitus lähti, toisen vanhemman kuolema ja perinnönjako(testamentti)

Testamentti siis on.

Mutta onko leski?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti alussa pesälle yhteinen lakimies tekemään perunkirjat ja kiinteistöjen ja osakkeiden arvot arvioitettava välittäjän tai muun ulkopuolisen arvioijan avulla.

Sitten ositus ja perinnönjako siten että esim. kesämökki niille jotka sitä aikovat käyttää ja investoida ja muille hyvitys muusta omaisuuden arvosta.

Jos on leski, niin hänet on saatava ymmärtämään luopumaan rahavarojen hallinnasta jotta perikunta voi maksaa perintöverot vainajan varoista.

Irtain on parasta luetteloida ja merkitä perikunnan jäsenille jotta jälkeenpäin ei tule epäselvyyksiä omistajuudesta.

Älä viitsi. Jos olet laatinut perukirjan joskus 80-luvulla, luulet, että se hoituu vielä noinkin. Sitä paitsi lesken painostamisesta päätyy viranomaisten kanssa tekemisiin, jos leski niin haluaa. Irtainta ei nykyään luetteloida, ellei se ole poikkeuksellisen arvokasta esim. vakuutettua omaisuutta. Kukaan ei ole kiinnostunut jostain Miina-tädin ompelemasta tyynynpäälisestä tai Ikean sohvasta enää nykyään ja muutenkin normaali irtain kuuluu lesken hallintaan ilman eri mainintaa. 

Yhteinen lakimies säästää monelta turhalta riidalta. Kahdessa 1 milj ja 3,5 milj pesän perunkirjoituksessa ja jaossa ollut ollut ihan reilun vuoden sisään joten tiedän miten se menee. Irtain joudutaan joka tapauksessa luetteloimaan senkin takia jos arvo menee rajan yli. Ja aika helposti menee jos pesässä on arvoesineitä tai taidetta tai soittimia. Myöhemmin ei sitten tule riitaa niistäkään kenelle ruokasalin antiikkikalustus, kristallikruunut tai aidot matot oli luvattu. Ja joo jätetään suosiolla ne Miinatädin pitsityöt keskustelun ulkopuolelle ;) Oma lukunsa ovat nämä perunkirjoitukseen tulevat osin jakamattomat pesät joissa voi olla isojakin omaisuuksia, esim. asuntoja jotka ovat aina 1800-luvun puolelta.

Älä viitsi suunnata huomiota pois asiasta. Normaalia koti-irtainta - siis normaalia - ei luetteloida, vaan se jää suoraan lesken hallintaan. Arvoesineistä käytetään vakuutusarvoja ja toki ne luetteloidaan. Rupesit tässä puhumaan ihan muista asioista kuin aluksi oli puhe. En tiedä, mikä tässä on motiivisi, mutta älä jatka asioiden sekoittamista miljoonaomaisuuksilla ja antiikkikalusteilla, koska ap ei sellaisista ole kysynyt. 

Onko AP jossain kohtaa puhunut yhtään mitään pesän arvosta? Vai oletatko itse että kyse on tavanomaisesta alle 4 000 € irtaimistosta jota ei tarvitse ilmoittaa? Vai mistä päättelet ettei APn pesän omaisuutta tarvitse luetteloida? Kovasti sinulla on halu tuntemattomien puolesta asiasta vänkätä. Ja ihan ystävällisesti kerron ettei vanhusten kodeista löytyvä arvotavarakaan ole missään vakuutuksissa erikseen kirjattuna tai arvio on jostain 1900-luvulta.

Toki en minäkään tiedä APn pesän irtaimiston arvoa. Siksi kirjoitan vain omista kokemuksistani ja annan neuvoksi jo heti alussa antaa perunkirja ja perinnönjako toimeksiannoksi pesän yhteiselle lakimiehelle.

Lopeta nyt jo. Jos olisit yhdenkin perukirjan tehnyt, tietäisit jopa sen, ettei sitä kutsuta peruNkirjaksi. Mene muualle pätemään vanhoine tietoinesi ja miljoonaomaisuuksinesi. 

Voi olla koska suomen kieleni ei ole kovin hyvä ja perunkirja ja perunkirjoitus ovat hieman vaikeita sanoja.

Mutta oletko sinä se APn riitelevä ja vaikea pesän jäsen? Ainakin sinulla tuntuu olevan henkisiä ongelmia. Olisiko hyvä hakea apua?

- På svenska?

- In English?

- Auf Deutsch?

- En Español?

Pesänjakaja ehkä nimitettävä, jos riitaa jo perunkirjoituksessa. Kalliiksi tulee mujtta parempi ammattilaisen avulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti alussa pesälle yhteinen lakimies tekemään perunkirjat ja kiinteistöjen ja osakkeiden arvot arvioitettava välittäjän tai muun ulkopuolisen arvioijan avulla.

Sitten ositus ja perinnönjako siten että esim. kesämökki niille jotka sitä aikovat käyttää ja investoida ja muille hyvitys muusta omaisuuden arvosta.

Jos on leski, niin hänet on saatava ymmärtämään luopumaan rahavarojen hallinnasta jotta perikunta voi maksaa perintöverot vainajan varoista.

Irtain on parasta luetteloida ja merkitä perikunnan jäsenille jotta jälkeenpäin ei tule epäselvyyksiä omistajuudesta.

Älä viitsi. Jos olet laatinut perukirjan joskus 80-luvulla, luulet, että se hoituu vielä noinkin. Sitä paitsi lesken painostamisesta päätyy viranomaisten kanssa tekemisiin, jos leski niin haluaa. Irtainta ei nykyään luetteloida, ellei se ole poikkeuksellisen arvokasta esim. vakuutettua omaisuutta. Kukaan ei ole kiinnostunut jostain Miina-tädin ompelemasta tyynynpäälisestä tai Ikean sohvasta enää nykyään ja muutenkin normaali irtain kuuluu lesken hallintaan ilman eri mainintaa. 

Yhteinen lakimies säästää monelta turhalta riidalta. Kahdessa 1 milj ja 3,5 milj pesän perunkirjoituksessa ja jaossa ollut ollut ihan reilun vuoden sisään joten tiedän miten se menee. Irtain joudutaan joka tapauksessa luetteloimaan senkin takia jos arvo menee rajan yli. Ja aika helposti menee jos pesässä on arvoesineitä tai taidetta tai soittimia. Myöhemmin ei sitten tule riitaa niistäkään kenelle ruokasalin antiikkikalustus, kristallikruunut tai aidot matot oli luvattu. Ja joo jätetään suosiolla ne Miinatädin pitsityöt keskustelun ulkopuolelle ;) Oma lukunsa ovat nämä perunkirjoitukseen tulevat osin jakamattomat pesät joissa voi olla isojakin omaisuuksia, esim. asuntoja jotka ovat aina 1800-luvun puolelta.

Älä viitsi suunnata huomiota pois asiasta. Normaalia koti-irtainta - siis normaalia - ei luetteloida, vaan se jää suoraan lesken hallintaan. Arvoesineistä käytetään vakuutusarvoja ja toki ne luetteloidaan. Rupesit tässä puhumaan ihan muista asioista kuin aluksi oli puhe. En tiedä, mikä tässä on motiivisi, mutta älä jatka asioiden sekoittamista miljoonaomaisuuksilla ja antiikkikalusteilla, koska ap ei sellaisista ole kysynyt. 

Onko AP jossain kohtaa puhunut yhtään mitään pesän arvosta? Vai oletatko itse että kyse on tavanomaisesta alle 4 000 € irtaimistosta jota ei tarvitse ilmoittaa? Vai mistä päättelet ettei APn pesän omaisuutta tarvitse luetteloida? Kovasti sinulla on halu tuntemattomien puolesta asiasta vänkätä. Ja ihan ystävällisesti kerron ettei vanhusten kodeista löytyvä arvotavarakaan ole missään vakuutuksissa erikseen kirjattuna tai arvio on jostain 1900-luvulta.

Toki en minäkään tiedä APn pesän irtaimiston arvoa. Siksi kirjoitan vain omista kokemuksistani ja annan neuvoksi jo heti alussa antaa perunkirja ja perinnönjako toimeksiannoksi pesän yhteiselle lakimiehelle.

Lopeta nyt jo. Jos olisit yhdenkin perukirjan tehnyt, tietäisit jopa sen, ettei sitä kutsuta peruNkirjaksi. Mene muualle pätemään vanhoine tietoinesi ja miljoonaomaisuuksinesi. 

Voi olla koska suomen kieleni ei ole kovin hyvä ja perunkirja ja perunkirjoitus ovat hieman vaikeita sanoja.

Mutta oletko sinä se APn riitelevä ja vaikea pesän jäsen? Ainakin sinulla tuntuu olevan henkisiä ongelmia. Olisiko hyvä hakea apua?

- På svenska?

- In English?

- Auf Deutsch?

- En Español?

Miksi haluat kirjottaa Suomen perintölakia vieraalla kielellä? Luulen että se olisi sinulle hyvin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti alussa pesälle yhteinen lakimies tekemään perunkirjat ja kiinteistöjen ja osakkeiden arvot arvioitettava välittäjän tai muun ulkopuolisen arvioijan avulla.

Sitten ositus ja perinnönjako siten että esim. kesämökki niille jotka sitä aikovat käyttää ja investoida ja muille hyvitys muusta omaisuuden arvosta.

Jos on leski, niin hänet on saatava ymmärtämään luopumaan rahavarojen hallinnasta jotta perikunta voi maksaa perintöverot vainajan varoista.

Irtain on parasta luetteloida ja merkitä perikunnan jäsenille jotta jälkeenpäin ei tule epäselvyyksiä omistajuudesta.

Älä viitsi. Jos olet laatinut perukirjan joskus 80-luvulla, luulet, että se hoituu vielä noinkin. Sitä paitsi lesken painostamisesta päätyy viranomaisten kanssa tekemisiin, jos leski niin haluaa. Irtainta ei nykyään luetteloida, ellei se ole poikkeuksellisen arvokasta esim. vakuutettua omaisuutta. Kukaan ei ole kiinnostunut jostain Miina-tädin ompelemasta tyynynpäälisestä tai Ikean sohvasta enää nykyään ja muutenkin normaali irtain kuuluu lesken hallintaan ilman eri mainintaa. 

Yhteinen lakimies säästää monelta turhalta riidalta. Kahdessa 1 milj ja 3,5 milj pesän perunkirjoituksessa ja jaossa ollut ollut ihan reilun vuoden sisään joten tiedän miten se menee. Irtain joudutaan joka tapauksessa luetteloimaan senkin takia jos arvo menee rajan yli. Ja aika helposti menee jos pesässä on arvoesineitä tai taidetta tai soittimia. Myöhemmin ei sitten tule riitaa niistäkään kenelle ruokasalin antiikkikalustus, kristallikruunut tai aidot matot oli luvattu. Ja joo jätetään suosiolla ne Miinatädin pitsityöt keskustelun ulkopuolelle ;) Oma lukunsa ovat nämä perunkirjoitukseen tulevat osin jakamattomat pesät joissa voi olla isojakin omaisuuksia, esim. asuntoja jotka ovat aina 1800-luvun puolelta.

Älä viitsi suunnata huomiota pois asiasta. Normaalia koti-irtainta - siis normaalia - ei luetteloida, vaan se jää suoraan lesken hallintaan. Arvoesineistä käytetään vakuutusarvoja ja toki ne luetteloidaan. Rupesit tässä puhumaan ihan muista asioista kuin aluksi oli puhe. En tiedä, mikä tässä on motiivisi, mutta älä jatka asioiden sekoittamista miljoonaomaisuuksilla ja antiikkikalusteilla, koska ap ei sellaisista ole kysynyt. 

Onko AP jossain kohtaa puhunut yhtään mitään pesän arvosta? Vai oletatko itse että kyse on tavanomaisesta alle 4 000 € irtaimistosta jota ei tarvitse ilmoittaa? Vai mistä päättelet ettei APn pesän omaisuutta tarvitse luetteloida? Kovasti sinulla on halu tuntemattomien puolesta asiasta vänkätä. Ja ihan ystävällisesti kerron ettei vanhusten kodeista löytyvä arvotavarakaan ole missään vakuutuksissa erikseen kirjattuna tai arvio on jostain 1900-luvulta.

Toki en minäkään tiedä APn pesän irtaimiston arvoa. Siksi kirjoitan vain omista kokemuksistani ja annan neuvoksi jo heti alussa antaa perunkirja ja perinnönjako toimeksiannoksi pesän yhteiselle lakimiehelle.

Lopeta nyt jo. Jos olisit yhdenkin perukirjan tehnyt, tietäisit jopa sen, ettei sitä kutsuta peruNkirjaksi. Mene muualle pätemään vanhoine tietoinesi ja miljoonaomaisuuksinesi. 

Voi olla koska suomen kieleni ei ole kovin hyvä ja perunkirja ja perunkirjoitus ovat hieman vaikeita sanoja.

Mutta oletko sinä se APn riitelevä ja vaikea pesän jäsen? Ainakin sinulla tuntuu olevan henkisiä ongelmia. Olisiko hyvä hakea apua?

Nyt kyllä kiinnostaa, millä kielellä tänne vauva-palstalle pitäisi kirjoittaa :D

Sori, mutta ei voinut kuin nauraa ap. aloitukselle.

Mikä ihme siinä on, kun jokaisesta kuolinpesästä löytyy aina vähintäin yksi, joka riitelee kaikesta, vaikka kuolinpesän arvo nolla euroa.

Itselläni sama tilanne, eikä kiinnosta pätkääkään, kunhan pääsisin eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti alussa pesälle yhteinen lakimies tekemään perunkirjat ja kiinteistöjen ja osakkeiden arvot arvioitettava välittäjän tai muun ulkopuolisen arvioijan avulla.

Sitten ositus ja perinnönjako siten että esim. kesämökki niille jotka sitä aikovat käyttää ja investoida ja muille hyvitys muusta omaisuuden arvosta.

Jos on leski, niin hänet on saatava ymmärtämään luopumaan rahavarojen hallinnasta jotta perikunta voi maksaa perintöverot vainajan varoista.

Irtain on parasta luetteloida ja merkitä perikunnan jäsenille jotta jälkeenpäin ei tule epäselvyyksiä omistajuudesta.

Älä viitsi. Jos olet laatinut perukirjan joskus 80-luvulla, luulet, että se hoituu vielä noinkin. Sitä paitsi lesken painostamisesta päätyy viranomaisten kanssa tekemisiin, jos leski niin haluaa. Irtainta ei nykyään luetteloida, ellei se ole poikkeuksellisen arvokasta esim. vakuutettua omaisuutta. Kukaan ei ole kiinnostunut jostain Miina-tädin ompelemasta tyynynpäälisestä tai Ikean sohvasta enää nykyään ja muutenkin normaali irtain kuuluu lesken hallintaan ilman eri mainintaa. 

Yhteinen lakimies säästää monelta turhalta riidalta. Kahdessa 1 milj ja 3,5 milj pesän perunkirjoituksessa ja jaossa ollut ollut ihan reilun vuoden sisään joten tiedän miten se menee. Irtain joudutaan joka tapauksessa luetteloimaan senkin takia jos arvo menee rajan yli. Ja aika helposti menee jos pesässä on arvoesineitä tai taidetta tai soittimia. Myöhemmin ei sitten tule riitaa niistäkään kenelle ruokasalin antiikkikalustus, kristallikruunut tai aidot matot oli luvattu. Ja joo jätetään suosiolla ne Miinatädin pitsityöt keskustelun ulkopuolelle ;) Oma lukunsa ovat nämä perunkirjoitukseen tulevat osin jakamattomat pesät joissa voi olla isojakin omaisuuksia, esim. asuntoja jotka ovat aina 1800-luvun puolelta.

Älä viitsi suunnata huomiota pois asiasta. Normaalia koti-irtainta - siis normaalia - ei luetteloida, vaan se jää suoraan lesken hallintaan. Arvoesineistä käytetään vakuutusarvoja ja toki ne luetteloidaan. Rupesit tässä puhumaan ihan muista asioista kuin aluksi oli puhe. En tiedä, mikä tässä on motiivisi, mutta älä jatka asioiden sekoittamista miljoonaomaisuuksilla ja antiikkikalusteilla, koska ap ei sellaisista ole kysynyt. 

Onko AP jossain kohtaa puhunut yhtään mitään pesän arvosta? Vai oletatko itse että kyse on tavanomaisesta alle 4 000 € irtaimistosta jota ei tarvitse ilmoittaa? Vai mistä päättelet ettei APn pesän omaisuutta tarvitse luetteloida? Kovasti sinulla on halu tuntemattomien puolesta asiasta vänkätä. Ja ihan ystävällisesti kerron ettei vanhusten kodeista löytyvä arvotavarakaan ole missään vakuutuksissa erikseen kirjattuna tai arvio on jostain 1900-luvulta.

Toki en minäkään tiedä APn pesän irtaimiston arvoa. Siksi kirjoitan vain omista kokemuksistani ja annan neuvoksi jo heti alussa antaa perunkirja ja perinnönjako toimeksiannoksi pesän yhteiselle lakimiehelle.

Lopeta nyt jo. Jos olisit yhdenkin perukirjan tehnyt, tietäisit jopa sen, ettei sitä kutsuta peruNkirjaksi. Mene muualle pätemään vanhoine tietoinesi ja miljoonaomaisuuksinesi. 

Voi olla koska suomen kieleni ei ole kovin hyvä ja perunkirja ja perunkirjoitus ovat hieman vaikeita sanoja.

Mutta oletko sinä se APn riitelevä ja vaikea pesän jäsen? Ainakin sinulla tuntuu olevan henkisiä ongelmia. Olisiko hyvä hakea apua?

- På svenska?

- In English?

- Auf Deutsch?

- En Español?

Miksi haluat kirjottaa Suomen perintölakia vieraalla kielellä? Luulen että se olisi sinulle hyvin vaikeaa.

Siis täh? Tääkö ymmärtää kaikkea muuta paitsi suomea? AV-palstalla. Voi herramunjee ja anna mun kaikki kestää. Kohta me ollaan täällä kaikki google-kääntäjän kimpussa, että saadaan selvitettyä jokainen kuppi ja ryijy ja miljardi, joita meille jätetään jostain Einari-vaarin vanhan kalamökin eväslaatikosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos perukirja on jo kerran tehty, jäät vain odottamaan sen vahvistusta. Jos riitapukari kyseenalaistaa ja riitauttaa perukirjan, ota yhteyttä juristiin. Ellei riitauta, omaisuus jaetaan perukirjan määräämässä muodossa rintaperillisten ja testamentinsaajien kesken. 

Mitä tarkoittaa perukirjan vahvistus?

Perukirjassa kyllä näkyy, kuinka suuri on kunkin perillisen osuus kuolinpesän arvosta, mutta ei mitenkään se, mitä omaisuuslajia tulee kullekin perilliselle, esim. kuka saa kesämökin ja kuka metsää. Tästä saadaan helposti aikaan riitoja.

Jos yksi osakas ei esim. allekirjoita saaneensa testamenttia tiedoksi, on se tehtävä haastemiehen bälityksellä. Kaikkea jäynää voi siis tehdä mutta pääasia, että testamentti ja tietenkin myös perunkirja on saatettava virallisesti tiedoksi jotenkin rintaperillisille ja testamentim edunsaajille. Kun se on tehty, alkaa 6 kk testamentin moiteaika, jolloin käräjäoikeuteen voi nostaa moitekanteen testamentista. Oikeuskulut menevät tietysti kanteen nostaneelle. Jos testamentti loukkaa rintaperillisten lakiosaa, on näiden myös itse vaadittava lakiosaa 6 kk kuluessa testamentin tiedoksiannosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos perukirja on jo kerran tehty, jäät vain odottamaan sen vahvistusta. Jos riitapukari kyseenalaistaa ja riitauttaa perukirjan, ota yhteyttä juristiin. Ellei riitauta, omaisuus jaetaan perukirjan määräämässä muodossa rintaperillisten ja testamentinsaajien kesken. 

Mitä tarkoittaa perukirjan vahvistus?

Perukirjassa kyllä näkyy, kuinka suuri on kunkin perillisen osuus kuolinpesän arvosta, mutta ei mitenkään se, mitä omaisuuslajia tulee kullekin perilliselle, esim. kuka saa kesämökin ja kuka metsää. Tästä saadaan helposti aikaan riitoja.

Jos yksi osakas ei esim. allekirjoita saaneensa testamenttia tiedoksi, on se tehtävä haastemiehen bälityksellä. Kaikkea jäynää voi siis tehdä mutta pääasia, että testamentti ja tietenkin myös perunkirja on saatettava virallisesti tiedoksi jotenkin rintaperillisille ja testamentim edunsaajille. Kun se on tehty, alkaa 6 kk testamentin moiteaika, jolloin käräjäoikeuteen voi nostaa moitekanteen testamentista. Oikeuskulut menevät tietysti kanteen nostaneelle. Jos testamentti loukkaa rintaperillisten lakiosaa, on näiden myös itse vaadittava lakiosaa 6 kk kuluessa testamentin tiedoksiannosta.

Vielä: kun 6 kk on mennyt eikä testamenttia ole moitittu eikä lakiosia vaadittu, astuu testamentti voimaan.

Perunkirjoituksessa köydään läpi vainajan varat ja velat ja aviolesken, jos häntä on. Testamentti otetaan myös esille. Kyse on verottajalle menevästä asiakirjasta, jonka mukaan perintöverot lasketaan. Varsinainen pesän jako tehdään yleensä erikseen. Venkoilijalla ei ole mitään asiaa mennä sorkkimaan perunkirjoitusta. Ei hänen myöskään ole pakko sinne mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti alussa pesälle yhteinen lakimies tekemään perunkirjat ja kiinteistöjen ja osakkeiden arvot arvioitettava välittäjän tai muun ulkopuolisen arvioijan avulla.

Sitten ositus ja perinnönjako siten että esim. kesämökki niille jotka sitä aikovat käyttää ja investoida ja muille hyvitys muusta omaisuuden arvosta.

Jos on leski, niin hänet on saatava ymmärtämään luopumaan rahavarojen hallinnasta jotta perikunta voi maksaa perintöverot vainajan varoista.

Irtain on parasta luetteloida ja merkitä perikunnan jäsenille jotta jälkeenpäin ei tule epäselvyyksiä omistajuudesta.

Älä viitsi. Jos olet laatinut perukirjan joskus 80-luvulla, luulet, että se hoituu vielä noinkin. Sitä paitsi lesken painostamisesta päätyy viranomaisten kanssa tekemisiin, jos leski niin haluaa. Irtainta ei nykyään luetteloida, ellei se ole poikkeuksellisen arvokasta esim. vakuutettua omaisuutta. Kukaan ei ole kiinnostunut jostain Miina-tädin ompelemasta tyynynpäälisestä tai Ikean sohvasta enää nykyään ja muutenkin normaali irtain kuuluu lesken hallintaan ilman eri mainintaa. 

Yhteinen lakimies säästää monelta turhalta riidalta. Kahdessa 1 milj ja 3,5 milj pesän perunkirjoituksessa ja jaossa ollut ollut ihan reilun vuoden sisään joten tiedän miten se menee. Irtain joudutaan joka tapauksessa luetteloimaan senkin takia jos arvo menee rajan yli. Ja aika helposti menee jos pesässä on arvoesineitä tai taidetta tai soittimia. Myöhemmin ei sitten tule riitaa niistäkään kenelle ruokasalin antiikkikalustus, kristallikruunut tai aidot matot oli luvattu. Ja joo jätetään suosiolla ne Miinatädin pitsityöt keskustelun ulkopuolelle ;) Oma lukunsa ovat nämä perunkirjoitukseen tulevat osin jakamattomat pesät joissa voi olla isojakin omaisuuksia, esim. asuntoja jotka ovat aina 1800-luvun puolelta.

Tuollaisia pesiä on muutamalla prosentilla joten yhtä tyhjän kanssa leuhottaa täällä. Suuimmalla osalla on asunto tai talo ja ehkä kesämökki ja auto. Ei siinä paljon jää tapeltavaa

Juu. sanoin huonosti, koska en tunne lakimiessanastoa. Idea on se, että kun perukirja on tehty, se lähetetään verottajalle. Kun verottaja määrää sen perusteella perintöveron osakkaille, on perukirja tavallaan hyväksytty oikeaksi arvioksi pesästä. Sen jälkeen jos joku urputtaa, hänen pitää pystyä osoittamaan, että perukirjassa on tahallisesti valehdeltu tai jätetty kertomatta totuus. En tiedä, mitä sitten tapahtuisi, jos joku näin väittäisi. 

Tyytymätön osakas voi toimittaa oman perunkirjoituksensa. Sitä saa kutsua esimerkiksi oikaisuperunkirjoitukseksi. Verottaja sitten tekee päätökset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos perukirja on jo kerran tehty, jäät vain odottamaan sen vahvistusta. Jos riitapukari kyseenalaistaa ja riitauttaa perukirjan, ota yhteyttä juristiin. Ellei riitauta, omaisuus jaetaan perukirjan määräämässä muodossa rintaperillisten ja testamentinsaajien kesken. 

Mitä tarkoittaa perukirjan vahvistus?

Perukirjassa kyllä näkyy, kuinka suuri on kunkin perillisen osuus kuolinpesän arvosta, mutta ei mitenkään se, mitä omaisuuslajia tulee kullekin perilliselle, esim. kuka saa kesämökin ja kuka metsää. Tästä saadaan helposti aikaan riitoja.

Perukirja lähetetään verottajalle. Kun perintövero on perukirjassa ilmoitetun omaisuuden perusteella vahvistettu, perukirjasta tulee lainvoimainen ja sen perusteella voidaan jakaa omaisuus. Perukirjan perusteella käy ilmi vain pesän osakkaiden rahamääräisten osuuksien arvo. Jakaminen joudutaan hoitamaan osakkaiden kesken. Jos on riitaisa perikunta, joudutaan usein myymään omaisuutta. Nyt on todella huono hetki myydä kiinteää omaisuutta, joten koita saada myös muut ymmärtämään se. Siitä tulee kaikille takkiin. Pitäkää vaikka jakamattomana ja jakakaa tuotot. Ottakaa vuokralaiset kiinteistöihin ja jakakaa tuotot. 

Tässä jutussa mennään testamentin mukaan. Olen melko varma, että testamentti on tehty lesken hyväksi.

Sääli, että ap hävisi. Olisi ollut kiva tietää testamentin sisältö. Jos se on omistusoikeustestamentti, niin lapset voivat vaatia lakiosuutensa. Usein on toive, että lapset eivät vaatisi.

Ap on tehnyt aloituksensa toissa vuoden kesäkuussa eli on aika normaalia että hän on nk hävinnyt tästä keskustelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos perukirja on jo kerran tehty, jäät vain odottamaan sen vahvistusta. Jos riitapukari kyseenalaistaa ja riitauttaa perukirjan, ota yhteyttä juristiin. Ellei riitauta, omaisuus jaetaan perukirjan määräämässä muodossa rintaperillisten ja testamentinsaajien kesken. 

Mitä tarkoittaa perukirjan vahvistus?

Perukirjassa kyllä näkyy, kuinka suuri on kunkin perillisen osuus kuolinpesän arvosta, mutta ei mitenkään se, mitä omaisuuslajia tulee kullekin perilliselle, esim. kuka saa kesämökin ja kuka metsää. Tästä saadaan helposti aikaan riitoja.

Jos yksi osakas ei esim. allekirjoita saaneensa testamenttia tiedoksi, on se tehtävä haastemiehen bälityksellä. Kaikkea jäynää voi siis tehdä mutta pääasia, että testamentti ja tietenkin myös perunkirja on saatettava virallisesti tiedoksi jotenkin rintaperillisille ja testamentim edunsaajille. Kun se on tehty, alkaa 6 kk testamentin moiteaika, jolloin käräjäoikeuteen voi nostaa moitekanteen testamentista. Oikeuskulut menevät tietysti kanteen nostaneelle. Jos testamentti loukkaa rintaperillisten lakiosaa, on näiden myös itse vaadittava lakiosaa 6 kk kuluessa testamentin tiedoksiannosta.

Testamentti kannattaa antaa tiedoksi kirjattuna kirjeenä. Käräjäoikeus ei nosta mitään moitekanteita, ellei joku tee vaatimusta sellaisesta. Testamentin tiedoksiannon ohessa on yleensä tapana laittaa mukaan allekirjoitettava suostumus, jossa ilmoitetaan, että allekirjoittaja luopuu vaatimuksistaan testamentilla määrätyn omaisuuden suhteen, jolloin testamentin moiteaikaa ei tule odotettavaksi. Koskee myös rintaperillisiä. Näin nämä asiat käytännössä hoidetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista on kun vainajan muistoa kunnioitetaan perintöriidoin ja jäljelle jääneiden välit rikkoutuvat pysyvästi. Pohdittiin tätä isoveljien kanssa ja mietittiin että onko vanhemmilla ylipäätään mitään riitelyn arvoista, vanhaa krääsää. Pari arvoesinettä on josta en usko että riitaa syntyy, asunnot myyntiin ja jaetaan tasan. Luulen että dementillä isälläni on minua suosiva testamentti, koska olen hänen "suosikkinsa".

ja kuopus. Hävitän sen jos löydän. En halua periä vanhempiemme riitaista ja epätasa-arvoista suhtautumista meihin kolmeen. En halua riidellä jostain Muurlan lasipystistä tai Sotkan sohvasta. En halua edes nähdä vaivaa. Vanhempien elämä on ollut rikkinäistä ja raastavaa ja toivon että perheen kaunat haudataan heidän mukanaan. Kumpikin elää vielä, toinen jalka haudassa. Puheet on sekavuudessakin katkeria.

Harvoin ne riidat liittyy mihinkään iittalan kynttelikköön. Usealla perus tallaajallakin talo jonka arvo on aikaa myöten noussut, kesämökki jne. Rahat mistä riita tulee ovat ihan helpostikin parinkymmenen tuhannen euron arvoisia ja monille ne ovat isoja rahoja ne. Usein myös vainajan aviopuoliso on se, joka närkästyy kun perilliset tulevat lainmukaisille osuuksilleen. Vaikka se laissa oikein selvästi sanotaan, että aviopuoliso ei peri yhtään mitään ja testamentillakin vain maksimissaan puolet, niin silti moni tuntuu kokevan että heiltä viedään.

70-80 -luvun remppaamaton omakotitalo jostain Taka-Yyppyältä Sonninsuon perukoilta ei kyllä arvoaan nosta. Helpompi olisi vain vahingossa polttaa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti alussa pesälle yhteinen lakimies tekemään perunkirjat ja kiinteistöjen ja osakkeiden arvot arvioitettava välittäjän tai muun ulkopuolisen arvioijan avulla.

Sitten ositus ja perinnönjako siten että esim. kesämökki niille jotka sitä aikovat käyttää ja investoida ja muille hyvitys muusta omaisuuden arvosta.

Jos on leski, niin hänet on saatava ymmärtämään luopumaan rahavarojen hallinnasta jotta perikunta voi maksaa perintöverot vainajan varoista.

Irtain on parasta luetteloida ja merkitä perikunnan jäsenille jotta jälkeenpäin ei tule epäselvyyksiä omistajuudesta.

Älä viitsi. Jos olet laatinut perukirjan joskus 80-luvulla, luulet, että se hoituu vielä noinkin. Sitä paitsi lesken painostamisesta päätyy viranomaisten kanssa tekemisiin, jos leski niin haluaa. Irtainta ei nykyään luetteloida, ellei se ole poikkeuksellisen arvokasta esim. vakuutettua omaisuutta. Kukaan ei ole kiinnostunut jostain Miina-tädin ompelemasta tyynynpäälisestä tai Ikean sohvasta enää nykyään ja muutenkin normaali irtain kuuluu lesken hallintaan ilman eri mainintaa. 

Yhteinen lakimies säästää monelta turhalta riidalta. Kahdessa 1 milj ja 3,5 milj pesän perunkirjoituksessa ja jaossa ollut ollut ihan reilun vuoden sisään joten tiedän miten se menee. Irtain joudutaan joka tapauksessa luetteloimaan senkin takia jos arvo menee rajan yli. Ja aika helposti menee jos pesässä on arvoesineitä tai taidetta tai soittimia. Myöhemmin ei sitten tule riitaa niistäkään kenelle ruokasalin antiikkikalustus, kristallikruunut tai aidot matot oli luvattu. Ja joo jätetään suosiolla ne Miinatädin pitsityöt keskustelun ulkopuolelle ;) Oma lukunsa ovat nämä perunkirjoitukseen tulevat osin jakamattomat pesät joissa voi olla isojakin omaisuuksia, esim. asuntoja jotka ovat aina 1800-luvun puolelta.

Älä viitsi suunnata huomiota pois asiasta. Normaalia koti-irtainta - siis normaalia - ei luetteloida, vaan se jää suoraan lesken hallintaan. Arvoesineistä käytetään vakuutusarvoja ja toki ne luetteloidaan. Rupesit tässä puhumaan ihan muista asioista kuin aluksi oli puhe. En tiedä, mikä tässä on motiivisi, mutta älä jatka asioiden sekoittamista miljoonaomaisuuksilla ja antiikkikalusteilla, koska ap ei sellaisista ole kysynyt. 

Onko AP jossain kohtaa puhunut yhtään mitään pesän arvosta? Vai oletatko itse että kyse on tavanomaisesta alle 4 000 € irtaimistosta jota ei tarvitse ilmoittaa? Vai mistä päättelet ettei APn pesän omaisuutta tarvitse luetteloida? Kovasti sinulla on halu tuntemattomien puolesta asiasta vänkätä. Ja ihan ystävällisesti kerron ettei vanhusten kodeista löytyvä arvotavarakaan ole missään vakuutuksissa erikseen kirjattuna tai arvio on jostain 1900-luvulta.

Toki en minäkään tiedä APn pesän irtaimiston arvoa. Siksi kirjoitan vain omista kokemuksistani ja annan neuvoksi jo heti alussa antaa perunkirja ja perinnönjako toimeksiannoksi pesän yhteiselle lakimiehelle.

Lopeta nyt jo. Jos olisit yhdenkin perukirjan tehnyt, tietäisit jopa sen, ettei sitä kutsuta peruNkirjaksi. Mene muualle pätemään vanhoine tietoinesi ja miljoonaomaisuuksinesi. 

Voi olla koska suomen kieleni ei ole kovin hyvä ja perunkirja ja perunkirjoitus ovat hieman vaikeita sanoja.

Mutta oletko sinä se APn riitelevä ja vaikea pesän jäsen? Ainakin sinulla tuntuu olevan henkisiä ongelmia. Olisiko hyvä hakea apua?

- På svenska?

- In English?

- Auf Deutsch?

- En Español?

Miksi haluat kirjottaa Suomen perintölakia vieraalla kielellä? Luulen että se olisi sinulle hyvin vaikeaa.

Siis täh? Tääkö ymmärtää kaikkea muuta paitsi suomea? AV-palstalla. Voi herramunjee ja anna mun kaikki kestää. Kohta me ollaan täällä kaikki google-kääntäjän kimpussa, että saadaan selvitettyä jokainen kuppi ja ryijy ja miljardi, joita meille jätetään jostain Einari-vaarin vanhan kalamökin eväslaatikosta. 

Pakko kirjoittaa Einari-vaarin tapaus teille. Se on sen verran hauska juttu 90-luvulta. Einarin puoliso Helvi oli pahasti dementoitunut, kuin Einari-vaari kuoli. Häneltä ei siis saanut tietoja pesän omaisuudesta. Tiedossa oli vain, että Einarilla oli kalamökki Keski-Suomessa kalaisan järven rannalla. Hän kävi siellä säännöllisesti vanhan rintamakaverinsa kanssa kalassa ja toi suuria saaliita myös lastensa perheille.

Kun Einari kuoli, yhden lapsen vaimo rupesi muistelemaan, että omaisuutta on ja peräti vielä järven rannalla. Papereita ei kuitenkaan omaisuudesta löytynyt ja Helvi-puolisolta ei voinut kysyä dementian vuoksi. Ennen perunkirjoitusta myös Helvi kuoli ja em. pojan vaimo rupesi havittelemaan kesämökkitonttia järven rannalta. Kaikki vaarin vanhat paperit kaivettiin, jotta löytyi rintamakaverin nimi ja osoite. Ja eikun ottamaan yhteyttä heihin ja tiedustelemaan mökkitontin olemassaolosta. Rintamakaverikin oli kuollut, mutta hänen lapsensa löytyi ja tiesi kalamajan olemassaolosta.

Poika ja vaimonsa lähtivät suurin elkein paikalle suurin piirtein mökkipiirustukset matkassa ja laiturimalli päätettynä. Kävi ilmi, että Einarilla todella oli kalamaja: Muutaman neliön maja, jossa oli pienen pieni polttoölylämmitin, kerrossänky, muutama peltimuki- ja lautanen, kahvipannu sekä lukittu peltirasia. Maja oli tehty puusta ja vanerista ja vuorattu jollain pinkopahvilla. Einari oli rakentanut majan, joka oli hyvin vaatimaton, mutta oli palvellut tarkoitustaan. Pojan vaimo oli kädet täristen murtanut peltirasian. Löytyi piipputupakkaa. No järvi oli hieno ja maisema upea. Hyvä rantakin. Markat kilahtelivat pojan puolison päässä, kun kävikin ilmi, että rintamakaverukset olivat päättäneet, että kaveri tarjoaa paikan kalamajalle, jos Einari heille sellaisen rakentaa.

Ei tullut rantatonttia, ei mökkiä eikä laituria, mutta sukuun tuli esimerkki ahneudesta. Juttua kalakaverusten järjestelyistä kerrotaan edelleen vielä tänäkin päivänä suvussa. Anteeksi Anneli ja Jorma, kun kirjoitin tämän tänne. En mahtanut itselleni mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Sori, mutta ei voinut kuin nauraa ap. aloitukselle.

Mikä ihme siinä on, kun jokaisesta kuolinpesästä löytyy aina vähintäin yksi, joka riitelee kaikesta, vaikka kuolinpesän arvo nolla euroa.

Itselläni sama tilanne, eikä kiinnosta pätkääkään, kunhan pääsisin eroon.

Totta, ehkäpä se juuri koukuttikin jatkamaan lukemista... Meidän perheessä myös tällainen norsu. Tuossa perukirjoitusvaiheessa on vielä suruaika päällä ja se perheen riitapukari vaan vänkää esiin. Mikä on tämä riitelygeeni?? Kaikki pääsisi niin paljon vähemmällä, kun selvästä asiasta voisi sopia asiallisesti - aikuiset ihmiset. Mutta aina on näitä 'lapsia', jotka ovat täysi-ikäisiä, ellei sitten jo yli viiskymppisiä. Aika huvittavaa ellei sitten ole - niin musertavaa!