”Kavereiden exiin ei kosketa.” Missä menee raja?

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt eroaisi mielestäni ja lasteni isästä, niin toivoisin hänelle ihan parasta mahdollista kumppania. Jos se olisi paras ystäväni, niin asia olisi oikeasti mieleeni ja olisin onnellinen heidän puolestaan, samoin myös lasteni puolesta, jotka saisivat elämäänsä upean ihmisen.

Myös minä menisin eteenpäin ja ero olisi ero, pitkään ja hartaasti mietitty asia, jossa historia olisi yhteinen ja tulevaisuuskin lasten osalta, mutta ei muuten. Niin aikuiset tekevät.

Minäkin haluaisin olla näin kypsä ja hyvä ihminen, mutta rehellisesti sanoen en oikein usko että pystyisin tähän. Mutta se, että vetäisin herneet nenään siitä että alkaisi seurustella jonkun minun lukioaikaisen kaverini kanssa jota en ole tässä välissä edes nähnyt olisi kyllä todella naurettavaa. Tottakai jos ei erosta itse ole päässyt yli tuntuu pahalta kun ex menee elämässä eteenpäin, mutta ei se tarkoita että sen varjolla voi perseillä miten sattuu.

Omaan exään on veto-oikeus koko loppuiän.

Raja on siinä, että sinulla on sinun elämä ja saat tehdä sille mitä haluat. Saat olla parisuhteessa kenen kanssa tahaansa.

Voi jösses. En todellakaan miettisi mitään entisiä lukiokavereita tuossa! Kyllä pitäisi olla nykyinen ja läheinen kaveri, ja en siltikään pitäisi tätä "sääntöä" mitenkään ehdottomana. Aina voi myös tästäkin keskustella, että olisiko se ok kaverille.

Mulle esimerkiksi olisi aivan täysin ok, jos joku läheinen kaverini haluaisi parisuhteeseen jonkun exäni kanssa. Go ahead! Tosin en välttämättä suosittelisi heitä kaikkia, latelisin kyllä faktat tiskiiin varoituksen sanana ja voipi olla että hommat jäisi siihen sitten. :D En toki myöskään hirveän innolla näitä exiäni tapaisi enää, mutta jos olisi kyse kaverin onnesta versus se että siedänkö nähdä exiäni, niin kyllä valitsen kaverin onnen. En halua exiäni takaisin, joten miksi kieltäisin ketään muuta heitä ottamasta, jos näin haluavat?

Mä olen naimisissa mun kaverin exän kanssa. He tosin eivät ikinä ehtineet mennä naimisiin tai perustaa perhettä. Kaverille on ok, että ollaan yhdessä. Heidän omien sanojensa mukaan eivät vaan sopineet yhteen. Joten mikä ongelma tommosen asian pitäisi olla??

Vierailija kirjoitti:

Voi jösses. En todellakaan miettisi mitään entisiä lukiokavereita tuossa! Kyllä pitäisi olla nykyinen ja läheinen kaveri, ja en siltikään pitäisi tätä "sääntöä" mitenkään ehdottomana. Aina voi myös tästäkin keskustella, että olisiko se ok kaverille.

Mulle esimerkiksi olisi aivan täysin ok, jos joku läheinen kaverini haluaisi parisuhteeseen jonkun exäni kanssa. Go ahead! Tosin en välttämättä suosittelisi heitä kaikkia, latelisin kyllä faktat tiskiiin varoituksen sanana ja voipi olla että hommat jäisi siihen sitten. :D En toki myöskään hirveän innolla näitä exiäni tapaisi enää, mutta jos olisi kyse kaverin onnesta versus se että siedänkö nähdä exiäni, niin kyllä valitsen kaverin onnen. En halua exiäni takaisin, joten miksi kieltäisin ketään muuta heitä ottamasta, jos näin haluavat?

Jatkan. Sitä en tietenkään pysty sanomaan, että jos eroaisin miehestäni, niin olisiko hän tai missä vaiheessa olisi vapaata riistaa kavereille. Riippuu varmasti paljon siitä, miten parisuhde päättyy ja siitä, miten asian saa käsiteltyä. Aikaisemmat suhteeni (joissa olen ollut sekä jättäjä että jätetty) olen käsitellyt ja kuopannut, joten näiden henkilöiden tekemiset ei kiinnosta sen enempää kuin naapurin pekan, mutta tästä nykyisestä kun ei tiedä, miten se päättyy. Toki nykyisen kanssa myös rakennettu elämää vähän eri vakavuudella ja oltu pidempään yhdessä. Mutta entisille lukiokavereille hän olisi kyllä saatavilla heti avioeron astuessa voimaan. 

Vierailija kirjoitti:

Voi jösses. En todellakaan miettisi mitään entisiä lukiokavereita tuossa! Kyllä pitäisi olla nykyinen ja läheinen kaveri, ja en siltikään pitäisi tätä "sääntöä" mitenkään ehdottomana. Aina voi myös tästäkin keskustella, että olisiko se ok kaverille.

Mulle esimerkiksi olisi aivan täysin ok, jos joku läheinen kaverini haluaisi parisuhteeseen jonkun exäni kanssa. Go ahead! Tosin en välttämättä suosittelisi heitä kaikkia, latelisin kyllä faktat tiskiiin varoituksen sanana ja voipi olla että hommat jäisi siihen sitten. :D En toki myöskään hirveän innolla näitä exiäni tapaisi enää, mutta jos olisi kyse kaverin onnesta versus se että siedänkö nähdä exiäni, niin kyllä valitsen kaverin onnen. En halua exiäni takaisin, joten miksi kieltäisin ketään muuta heitä ottamasta, jos näin haluavat?

Tätä minäkin toitotan, eli jos exä olisi vaikka väkivaltainen, niin aivan varmasti faktat kertoisin, mutta siinäpä se, pesisin käteni siitä jutusta sen jälkeen.

En myöskään ole ikinä tavannut mitään eron jälkeen kiksauttelijoita, vaan ihan kaikki ovat erotessaan todella eronneet ja eivät ole edes harkinneet mitään epätoivonaimista.

Viron nykyinen presidentti on naimisissä kaverin exän kanssa, kaveri taas naimisissä presidentin exän kanssa. Kaikki kaverit keskenään nykyään ainskin julkisten tiedojen mukaan

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi kukaan haluaisi olla kaverin tai edes tutun eksän kanssa, vaikka olisi kuinka ihana. Mulla menee tyypistä heti maku jos tiedän, että joku tuttuni on ollut hänen kanssaan. Mitään parisuhdetta en edes harkitsisi, maailmassa on aika paljon muitakin miehiä.

Ei ole. Mistä tämä väite aina tulee, että miehiä on vaikka kuinka paljon? Ei niitä vain poimita käyttöön vaan tarvitaan keskinäinen rakastuminen. Kuinka moneen ihmiseen muka rakastutaan elämän aikana?

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä koodistoa ja olen ihan samaa mieltä, että ihmisiä ei ole korvamekitty loppuiäksi. Vaikuttaa siltä, että joku ei ole vaan päässyt erostaan yli.

Tapasin elämäni naisen eräissä juhlissa vuosia sitten. Rakastuin päätä pahkaa. Vasta loppuillasta kävi ilmi, että tyttö olikin kaverini uusi tyttöystävä, nykyään vaimo, ja lapsiakin on. Kuitenkin jos he eroaisivat, kävisin heti kiinni tähän herkkupalaan.