Mihin ihmisiltä kadonnut kyky myötäelämiseen/empatiaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee sekä kiusallinen olo ETTÄ semmonen olo että haaskasin aikaa kirjoittaessani jonkun ihmisen kanssa jos "empatia ei yhtäkkiä ole vahvuuksia" tai kadotaan linjoilta. Tämä ei ollut mikään juttu josta olisin edes kirjoittanut 10v sitten tänne. Ihmiset halusi itsekin avautua. Nykyään ei joko kiinnosta tai sitten koetaan heti toinen toksisena tai ärsyttävänä.. Tai pelätään että joutuu ajattelemaan jotain syvällisiä. En tiedä mitä ilmapiirille on oikein tapahtunut. Ei vaan kestetä mitään. Ap

Kulta se on tää uusi sukupolvi, jotka kasvatettu pumpulissa ja jotka järkyttyivät ja pahoittavat mielensä perus historian ja bilsan tunnilla. He ovat kasvaneet kiiltokuva yltiöpositiivisten Suomen ,facen ja toinen maailmassa, jossa ei ole oikeita tunteita tai oikeita ongelmia tai oikeaa empatia. Hymiö äksdee niin kuin meitä nuorena pilkattiin kuvaa oikeastaan paremmin tätä aikaa. Jaxuhalit ja tsempit etähali Jne LoL. Ja nykyään on jo ihme jos tämän osaavat sanoa. Yleensä tulee vittuilua tai ghostaus. Ei nämä ole ihmisiä, vaan jo ohjailtavia bittejä,zombeja nämä nykynuoret. Säälittävä. Ei omia mielipiteitä ei mitään. Yhtä massaa ja empatiakyvytöntä, mennään ja ollaan niin kuin muut ja leikitään menestyviä. Hurraa.

Onneksi sinulla tuntuu riittävän tuota empatiaa ja ymmärrystä...

Mä olen valtaosan elämästäki ollut kuuntelija ja seinäruusu ja nyt kun on joutunut pitämään puoliaan ja ajaa asioitaan eli puhua, niin kylmä kylpy aina vastassa. Vaikka kehoitetaan puhumaan ja ottamaan selvää ym.

Luepa Raamatusta 2.Timoteuksen kirjeen luku 3. Siellä selitys empatian katoamiseen. 

Helposti unohtuu nykyihmiseltä että asioissa on aina kaksi puolta.

https://pbs.twimg.com/media/E3F5n26XwAQNAu-.jpg

AP, jos sulla ei ole edes yhtä esimerkkiä tästä asiasta, niin on aika vaikea sanoa mitään. Puhut turhan epämääräisesti. Kerro mitä asioita olet toisille yrittänyt jakaa, ja miten he ovat reagoineet. Ihan konkreettisesti. 

Kaikki on tehty niin "aikariippuvaiseksi".

Lääkärin aika 10-15minsaa...

Tunnissakaan kerkeä mitään tolkkua saamaan lääkärissä tai terapiassa tai kehityskeskustelussa saati kaveritapaamisessa!

Olen huomannut täsmälleen samaa. Kaikesta yhtä vääntöä, kaikki nykyään ovat vain omissa oloissaan eikä mistään saa puhua. Aika yksinäistä... Tätä ei todellakaan ollut vielä 15v sitten! Silloin autettiin ja kannustettiin. Nyt kaikki vaa on vastakkainasettelua ja kokoajan kielletään sun puheet ja kokemukset.

Vierailija kirjoitti:

AP, jos sulla ei ole edes yhtä esimerkkiä tästä asiasta, niin on aika vaikea sanoa mitään. Puhut turhan epämääräisesti. Kerro mitä asioita olet toisille yrittänyt jakaa, ja miten he ovat reagoineet. Ihan konkreettisesti. 

Anna olla, sulta ei tähän odoteta mitään.

Siis jos samat ihmiset, jotka ennen on kuunnelleet sun murheita ja nyt ei enää jaksa, niin kyse voi olla muustakin kuin niiden muiden empatiakyvyttömyydestä. Minäminä-ihmiset vaan odottaa, että muiden pitää kannatella itseä aina ja ikuisesti, ja kun ne ei jaksa tai halua niin alkaa vinkuna toisten vioista. Vähintään empatiakyvyttömyydestä. 

Mulla on tasan kaksi ystävää, ja molemmat on sanoneet mulle, että jos asetun kynnysmatoksi, on turha ihmetellä kun ihmiset kävelee päältä. Myönsin että olen väärän ihmisen kanssa naimisissa ja lopetin valittamisen. Valitan sitten vain täällä vauvapalstalla :)

Minä olen joskus vastannut noin, jos joku liian tuntematon on alkanut avatumaan. Nuorempana kuuntelin ja olen oppinut läksyni. Voisko muutos olla aikuiseksi kasvaneet ihmiset, jotka osaavat laittaa rajoja...