Lue keskustelun säännöt.
Onko/oliko äidilläsi erikseen "kotiminä" ja "julkinen minä"?
06.06.2021 |
Omassa lapsuudenperheessäni tilanne oli seuraava:
Isä oli aikalailla samanlainen kotona ja vieraiden ihmisten kanssa (ja työpaikalla), mutta äidillä tuntui olleen kuin kaksi eri persoonaa. Kotona saattoi olla välillä hyvinkin rennosti tai raivota silmittömästi, mutta julkisilla paikoilla oli erittäin ulkokultainen ja ollakseen, niin ettei meinannut samaksi ihmiseksi tunnistaa.
Mites teidän äitien persoonat?
Kommentit (38)
Äiti oli kotona ilman housuja tissutteleva kilarimuija, kodin ulkopuolella kunnollinen huolehtiva äiti. Mutta eipä isäkään mikään aito ihminen ollut. Kotona kaljaa kittaava lapsia hakkaava raivopää, kodin ulkopuolella kylmä muka-alfa. Että semmosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotona raivohullu hirviö, julkisesti maailman avulian ja herttaisin ihminen. 🤮
Kyllä, ihan juuri näin myös meillä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi äiti ei saisi kotona näyttää tunteitaan? Täällähän koko ajan ihmetellään tunnekylmiä suhteita, joissa ei riidellä ja nyt sitten tunteet onkin pahasta, kun kokijana on äiti.
Terve tunteiden ilmaisu ja riitelykin, joka ei vahingoita ketään vaan puhdistaa ilmaa, on ihan eri asioita kuin silmitön raivoaminen ja kaiken oman p*skan purkaminen väkivalloin omiin perheenjäseniin, joille se yksi hirmuvaltias ei suo sen enempää tunteita kuin omia ajatuksiakaan. Ja ihan yhtä väärin se on isältäkin, mutta tässä ketjussa satuttiin kysymään äideistä.
Ei hitto mistä oloista ihmisiä tulee!
En ollut ymmärtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto mistä oloista ihmisiä tulee!
En ollut ymmärtänyt.
Uskoisin että tämä on suhteellisen yleistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äidistä varmaan ulkopuoliset kuvittelis, että on todella herttainen ihminen, joka ei sanoisi pahaa sanaa toisista, mutta on kyllä oikeasti kova juoruamaan ja puhuu ihmisistä todella paljon pa*kaa selän takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti oli aika oma kyrrpä itsensä, tilanteesta viis, ei paljon naisisen pehmeyden odotukset painaneet. Isästä sai sijaan aina pohtia, mitä oikeasti tarkoitti, manipuloi, esitti pitävänsä kaikista, vaikka oli täynnä vihaa ja kotona kilahteli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto mistä oloista ihmisiä tulee!
En ollut ymmärtänyt.Uskoisin että tämä on suhteellisen yleistä
Ei voi olla totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni on samanlainen aina, leppoisa ihminen. Äiti on juuri tuollainen kotona raivohullu mutta julkisilla paikoilla jopa ihan ujo. Paitsi että välillä hänen fasaadi voi romahtaa hetkellisesti ulkonakin ja hän saattaa alkaa yhtäkkiä raivoamaan tai sanoo jotain todella ilkeää sieltä ujon kuoren takaa jollekin tuntemattomalle. Haistattelee vaikkapa liikenteessä jollekin joka sattui ärsyttämään. Muulloin ujo mutta totta puhuen hän on aika paljon linnoittautuneena kotiinsa.
Eli ei siis missään nimessä mairea mutta hiljainen ja ujo. Ja joskus kontrolli pettää jos häntä tarpeeksi hermostuttaa julkisellakin paikalla. Tuollainen ihminen ei ole henkisesti ihan tasapainossa ja sen näkee. Impulssikontrolli pettää mitättömästä, on paranoidi, haukkuu kaikkia koko ajan, tosi onneton tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yliarvostettua kirjoitti:
Isäni on. Hän ei saa raivareita yms, mutta on yli-iloinen takapuolennuolija muille. Kotona hänen persoonansa on enemmänkin Gordon Ramsey. Kaikesta huiolimatta oikein mukava ihminen, vain erilainen julkisilla paikoilla ja kotona. Joskus tosin vähän haastava.
Olen työni kautta (parisuhdeneuvoja) tavannut näitä tapauksia, joissa kotona ja julkisilla ollaan erilaisia ja valitettavasti se menee nimenomaan siten, että ne, jotka saavat raivareita tai käyttävät väkivaltaa, ovat myös niitä kimeä-äänisiä ilopillereitä ihmisten ilmoilla...
Meillä Ylä-Savossa on tälle ihan sanontakin: Kylän hyvä on kodin piru.
Minun äiti ei ollut mikään raivoaja, mutta hän oli aika katkera monille ihmisille ja synkkämielinen. Muille ystävällinen ja huumorintajuinen( ei mikään mairea kuitenkaan).Ymmärrän sen ihan hyvin, ei asioitaan voi vieraammille voivotella.
Työelämässä ja suvun parissa olen oppinut varomaan ns.yltiömukavia ihmisiä, eivät ole sitä miltä vaikuttavat. Kiinalaisetkin sanoivat että buddhan kasvot, skorpionin sydän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan maireuden vieraille.
Jälkikäteen haukuttiin oman perheen kuullen.
Ja se kilpailu vaatteista, sen kerran kun oli paremmin kuin koetulla kilpailijalla!
Isompana kuulin muilta ihmisiltä, miten isäni on hauska ja leppoisa mies, joka kertoo vitsejä. Minä ihmettelin, että kenestä ne puhuu, ovat varmaan erehtyneet henkilöstä. Kotona meillä oli huutava, kiroileva ja murjottava mies, jota sai pelätä.
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeastaan. Kyllähän tietysti kaikki käyttäytyy vähän eri tavalla eri ihmisten kanssa, mutta äiti on kuitenkin sama mukava ja kiltti itsensä kaikkien kanssa.
Meillä myös. Tottakai hän tarvittaessa torui meitä lapsia, mutta ei koskaan saanut mitään raivareita.
Totta kai tunteita saa näyttää missä tahansa, mutta rajansa kaikella. Raivoaminen ei ole koskaan ok, etenkään jos sitä tekee lasten kuullen monta tuntia putkeen.
Hyvä nyrkkisääntö on, että jos et kehtaisi sanoa/tehdä jotain julkisesti vieraiden ihmisten edessä, et kehtaa myöskään lastesi läsnäollessa.