Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut masentunut 20 vuotta
06.06.2021 |
Siitä asti kun olin teini. Kiusattiin enemmän tai vähemmän, oli kaikkea muutakin ja elämä on antanut sarjan pettymyksiä ja tuskaa. Elämässä on kaikkea hienoakin, mutta raskaalta tuntuu herätä. Tämmöiseen tarjotaan aina a) lääkäriin, b) lenkille, c) kirkkoon mutta en ole se johon nämä hommat toimivat.
Lusin elinkautista heräämällä joka aamu tekemään jotain kärsimyksen sijaistoimintoa. Jotenkin tulee entistä pahempi olo kun neuvotaan, että pitäisi nauttia ja elämä on lahja. Ei se ole aina vaan voi olla hyvinkin kovaa varsinkin jollekin joka tietää, että vielä vuosikymmeniä on ehkä lusimista edessä.
Eipä tässä muuta haluttu kuin avautua ja trolliarmeija tähän varmaan tulee jotain mölisemään. Tai ylläpito poistaa kun jostain syystä täältä aina poistuvat vähänkään asiallisemmat mietiskelyt, mutta sara sieppi bikineissä hotellilla-jutut saavat jäädä.
Kommentit (67)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aika raskaalta elämältä.
Keskustelu on jo näemmä delannut. Olisin vielä halunnut vastauksia noihin perhesuhteisiin. AP
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu on jo näemmä delannut. Olisin vielä halunnut vastauksia noihin perhesuhteisiin. AP
Terapiassa voi käydä lävitse sitä omaa lapsuutta ja rooleja siinä. Kuulostaa siltä, että vastauksia et saa vanhemmiltasi. Isäsi kuulostaa siltä, ettei kykene ilmaisemaan itseään ja äitisi pakenee vastuutaan. Syyllistäminen on ikävää.
Terapiassa ehdotetaan myös läheisten osallistumista sessioihin. Ehkä he tulevat, ehkä eivät, mutta sitä ei voi vielä tietää.
Olen itse alkanut elää omaa elämääni suht' varhaisessa vaiheessa jättäen lapsuudenperheeni taakseni. En ole kaivannut heitä, eivätkä he tule mieleeni. Sinulla on vielä käsittelemättä nämä asiat.
En usko, että täällä kukaan tietää oikeita vastauksia, eikä ehkä missään tiedetä, mutta terapeuteilla on ainakin koulutus tähän. Luulen, että myös muut tahot tarjoavat keskusteluapua - mm diagoni. On sinusta itsestäsi kiinni minkä verran ja mistä tätä haluat ottaa vastaan.
Suurin työ tapahtuu oman pään sisällä. Olen itse käynyt terapiassa yli 10 vuotta. Siellä oli puhetta mm mindfulness'ista. Sitä voi kokeilla tai olla kokeilematta; en tuputa mitään, kerron vain vaihtoehdoista.
Masentunut?
Jospa oletkin vaan melankoliaan taipuvainen ihmistyyppinä? Itse koen olevani sellainen. Joku toinen varmasti voisi kutsua tätä jatkuvaa olotilaani masennukseksi, mutta itse olen oppinut elämään itseni ja oloni kanssa myöntämällä että this is just me. Synkkä, pessimistinen, surumielinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ei vielä tänäkään päivänä tajua, että huonojen asioiden ja tunteiden kieltäminen ja vähättely vain pahentaa oireita. Pitää kohdata ja myöntää se kaikki paska, että pystyy hallitsemaan sitä tunnetta millään tavalla, muuten se pulppuaa täysin hallitsemattomasti ja syö energiaa.
Juuri näin.
Ehkä et olekaan masentunut, vaan kärsit depressiivisestä persoonallisuushäiriöstä? Minulla diagnosoitiin se 25 vuoden masennuksen jälkeen. Oli huojentavaa huomata, että en olekaan masentunut, vaan ainoastaan ajatukseni ovat vääristyneitä. Avasi silmäni, kun psykiatri sanoi, että voithan sinä käydä täällä vaikka loppuelämäsi valittamassa, mutta ei se auta.