Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut masentunut 20 vuotta
06.06.2021 |
Siitä asti kun olin teini. Kiusattiin enemmän tai vähemmän, oli kaikkea muutakin ja elämä on antanut sarjan pettymyksiä ja tuskaa. Elämässä on kaikkea hienoakin, mutta raskaalta tuntuu herätä. Tämmöiseen tarjotaan aina a) lääkäriin, b) lenkille, c) kirkkoon mutta en ole se johon nämä hommat toimivat.
Lusin elinkautista heräämällä joka aamu tekemään jotain kärsimyksen sijaistoimintoa. Jotenkin tulee entistä pahempi olo kun neuvotaan, että pitäisi nauttia ja elämä on lahja. Ei se ole aina vaan voi olla hyvinkin kovaa varsinkin jollekin joka tietää, että vielä vuosikymmeniä on ehkä lusimista edessä.
Eipä tässä muuta haluttu kuin avautua ja trolliarmeija tähän varmaan tulee jotain mölisemään. Tai ylläpito poistaa kun jostain syystä täältä aina poistuvat vähänkään asiallisemmat mietiskelyt, mutta sara sieppi bikineissä hotellilla-jutut saavat jäädä.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kärsinyt masennuksesta pitkään.
Huomasin erään asian eli fyysinen työ auttaa. Liikunnalla ei auttanut kun olisi pitänyt ehkä juosta maraton joka viikko.
Nyt olen raskaassa työssä ja työpäivän jälkeen olen väsynyt mutta jotenkin tyytyväinen. Uni laittaa ja voi herkutella.
Meni muutama voiko ennenkuin totuin työhön mutta palkitsevaa on.
Saan vielä palkkaa👍 liikunnasta.
Tällainen auttoi kyllä, mutta meni nivelet vuosien aikana huonoon kuntoon. Noin 15 vuotta tein fyysisiä töitä. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sinä kulutat aikaasi itseesi, minä raadan töissä josta maksetaan liian vähän, jotta saisin lapset kasvatettua aikuisiksi. Työkyky on, ei masenna, mutta hitto kun saisin joskus lukea vaikka kirjaa.
Sulla on liikaa aikaa, siitä kaikki johtuu. Mee töihin ja hommaa pari mukulaa niin et ehdi masentua.
Hyvinvointivaltion ongelmia tuommoiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneita monesti vain syyllistetään, eikä heidän kokemukseensa luoteta. Jos edes yksi ihminen vain kuuntelisi ja uskoisi sen pahan olon olemassa oloon, eikä alkaisi miettimään mitä masentunut tekee VÄÄRIN ja mikä hänessä on VIKANA, tuntisi masentunut jo pienen helpotuksen tuskaansa.
Toi uhriutuminen ei auta mitään tai ketään. Masentuneet odottaa, että heidän puolestaan tehtäisiin kaikki. Masennus ja anoreksia on kaksi ihmisen itsekkääksi tekevää sairautta. Kaikki pyörii oman navan ympärillä. #sorrynotsorry
Tässä on monta näkökulmaa. Ihmisen joka voi hyvin voi olla vaikea ymmärtää masentuneen käytöstä, jonka päämääränä ei kuitenkaan ole muiden satuttaminen.
Kaikki pyörii oman navan ympärillä juuri siitä syystä kun siinä osa-alueessa on hälyyttävä hätä, joka pitää korjata. Ja kun korjaantumista ei tapahdu, aivot eivät lopeta tätä hälyytystä vaan se jatkuu ja jatkuu. Masentunut neuroottisesti käy läpi asioita itsessään missä saattaisi olla vika, ja näin ollen kaikki muu ajattelu jää vähälle.
Sitä voi jäädä ajattelemaan että masentuneet ovat ilkeitä ja itsekkäitä, tai voi myös ajatella hieman pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Ristiriitaista on masennuksen hoito, pitäisi hyväksyä ja myöntää muttei velloakaan saa. Yksi syy masennukseeni oli, että vihdoin myönsin, että kourallisessa tosiystäviäni oli ylipäänsä ehkä yksi ystävä, muuten olivat lähinnä kavereita tms.
Yksi jopa petti luottamukseni ja hankki minulle potkut yhdestä työpaikasta. Olin silloin hyvin heikoilla ja kaikki tällainen on nakertanut elämänhalua ja luottamusta muihin ihmisiin.
En pysty oikein muihinkaan luottamaan, en oikein tavatakaan ketään. Raskasta on. AP
Tuon myöntäminen itseasiassa on aika oleellista ja kuuluu parantumiseen. Sen että ymmärrät selittäväsi totuutta muuksi kuin se on. Eikä ne ole kavereita. Ne on tuttuja. Jos mietit kuka toivoo sinulle hyvää, kuka on tukenasi, kuka on sinulle, niin luultavasti et löydä ketään. Ja juuri siksi sinun on paha olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ristiriitaista on masennuksen hoito, pitäisi hyväksyä ja myöntää muttei velloakaan saa. Yksi syy masennukseeni oli, että vihdoin myönsin, että kourallisessa tosiystäviäni oli ylipäänsä ehkä yksi ystävä, muuten olivat lähinnä kavereita tms.
Yksi jopa petti luottamukseni ja hankki minulle potkut yhdestä työpaikasta. Olin silloin hyvin heikoilla ja kaikki tällainen on nakertanut elämänhalua ja luottamusta muihin ihmisiin.
En pysty oikein muihinkaan luottamaan, en oikein tavatakaan ketään. Raskasta on. AP
Tuon myöntäminen itseasiassa on aika oleellista ja kuuluu parantumiseen. Sen että ymmärrät selittäväsi totuutta muuksi kuin se on. Eikä ne ole kavereita. Ne on tuttuja. Jos mietit kuka toivoo sinulle hyvää, kuka on tukenasi, kuka on sinulle, niin luultavasti et löydä ketään. Ja juuri siksi sinun on paha olla.
Tämä. Yksinäisyys tai juuri tuo, että ei ole edes sitä yhtä, joka ymmärtää.
Mssennus saa aikaan sen, että joutuu pyytämään anteeksi olemassaoloaan. Ei vain jaksa.
T: masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sinä kulutat aikaasi itseesi, minä raadan töissä josta maksetaan liian vähän, jotta saisin lapset kasvatettua aikuisiksi. Työkyky on, ei masenna, mutta hitto kun saisin joskus lukea vaikka kirjaa.
Sulla on liikaa aikaa, siitä kaikki johtuu. Mee töihin ja hommaa pari mukulaa niin et ehdi masentua.
Hyvinvointivaltion ongelmia tuommoiset.
Koulutus on x 2, työvuosia takana noin 15 ja lasta olen yrittänyt saada aikaan. En ole saanut. Sulla on asiat hyvin kun et ole masentunut ja lapsiakin olet saanut. Mulla on vähissä syyt elää ja kirjan lukeminenkin on pelkkä sijaistoiminto. Jos noin kivasti lukea haluat niin lue vaikka lomalla. AP
missä se ap:n lupaama linkki sara siepin bikinikuviin on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
missä se ap:n lupaama linkki sara siepin bikinikuviin on?
Ai oot ollut 20 v. naimisissa? No eipä sitten yllätä ollenkaan.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai oot ollut 20 v. naimisissa? No eipä sitten yllätä ollenkaan.....
Luetun ymmärtäminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ei vielä tänäkään päivänä tajua, että huonojen asioiden ja tunteiden kieltäminen ja vähättely vain pahentaa oireita. Pitää kohdata ja myöntää se kaikki paska, että pystyy hallitsemaan sitä tunnetta millään tavalla, muuten se pulppuaa täysin hallitsemattomasti ja syö energiaa.
Aivan, ja niinhän ap. on tehnyt. Sen jälkeen on otettava tietoisesti askelia, että saa niitä havaitsemiaan masentuneita ajatus- ja tunnekehiä purettua. Ja täytyy muistaa, ettei elämä tässä maailmassa koskaan muutu sellaiseksi, että olisi koko ajan kivaa ja mielekästä.
Ihmiselo vain on aika ajoin rankkaa ja ikävää. Sen takia on hyvä olla joitain selviytymismekanismeja, joilla pystyy välillä irrottautumaan / etääntymään olosuhteista. Mekanismien pitää olla sellaisia, etteivät ne aiheuta lisää ongelmia. Esim. haaveilu ja kirjallisuuteen tai elokuviin uppoutuminen ovat hyviä mekanismeja, alkoholin käyttö tai ylensyöminen huonoja.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai oot ollut 20 v. naimisissa? No eipä sitten yllätä ollenkaan.....
Luetun ymmärtäminen
Naimisissa olleena ymmärrän vitsin, sinulta meni ohi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai oot ollut 20 v. naimisissa? No eipä sitten yllätä ollenkaan.....
Luetun ymmärtäminen
Naimisissa olleena ymmärrän vitsin, sinulta meni ohi?
Ei mennyt. Naimisissa olo ei masenna, kaikki muu kylläkin. Ymmärrän tietysti kantasi ”naimisissa olleena”.
Vierailija kirjoitti:
Ristiriitaista on masennuksen hoito, pitäisi hyväksyä ja myöntää muttei velloakaan saa. Yksi syy masennukseeni oli, että vihdoin myönsin, että kourallisessa tosiystäviäni oli ylipäänsä ehkä yksi ystävä, muuten olivat lähinnä kavereita tms.
Yksi jopa petti luottamukseni ja hankki minulle potkut yhdestä työpaikasta. Olin silloin hyvin heikoilla ja kaikki tällainen on nakertanut elämänhalua ja luottamusta muihin ihmisiin.
En pysty oikein muihinkaan luottamaan, en oikein tavatakaan ketään. Raskasta on. AP
Ihan normielämältä tähän mennessä kuulostanut. Luet kirjaa ja käyt kävelyllä ja semmosta. Elämässä on pettymyksiä ja kaverit ovat mitä ovat; ihmiset vaan ovat erilaisia.
Kannattaisi mahdollisesti miettiä miten suhtautuu elämään ja siinä esiintyviin normaaleihin tunteisiin sekä tilanteisiin. Kaikkea ei tarvitse diagnosoida.
Normaali arki hyvin usein tepsii näissä alakulo-asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Luonnossa liikkuminen tekee hyvää pääkopalle.
Suksi vi*tuun!
t: mt-ongelmainen
Vierailija kirjoitti:
Ristiriitaista on masennuksen hoito, pitäisi hyväksyä ja myöntää muttei velloakaan saa. Yksi syy masennukseeni oli, että vihdoin myönsin, että kourallisessa tosiystäviäni oli ylipäänsä ehkä yksi ystävä, muuten olivat lähinnä kavereita tms.
Yksi jopa petti luottamukseni ja hankki minulle potkut yhdestä työpaikasta. Olin silloin hyvin heikoilla ja kaikki tällainen on nakertanut elämänhalua ja luottamusta muihin ihmisiin.
En pysty oikein muihinkaan luottamaan, en oikein tavatakaan ketään. Raskasta on. AP
Muiden ihmisten tulisi olla vähättelemättä toisen masennusta ja pahaa oloa. Kun on paha olo ja joku tulee kertomaan, että ei saa jäädä vellomaan ja se pitäisi vain lakaista maton alle, muuttuu paha olo kaksinkertaiseksi.
Masennus on vain yksi piste elämässä kun omia arvoja kyseenalaisetaan. Se on risteymäkohta, jossa joudut valitsemaan mihin suuntaan lähdet ja miten toimit. Joudut rakentamaan monta asiaa uudestaan.
Yksi näistä "ystävistä" oli sellainen joka piti yhteyttä kun olin hyvin masentunut, halusi auttaa. Juorusi kuitenkin isälleni asioista jotka eivät hänelle kuulu. Kun minulla meni paremmin ns. katosi aina elämästäni. Puuttui miessuhteisiini ja valehteli miesystäväni pettävän ja myönsi jälkikäteen valheeksi.
Toinen jäi kun ei tarvinnut enää apuani lasten huoltajuusasiassa palattuaan exänsä kanssa yhteen. Minua tarvittiin tukemaan ja antamaan yh-äidille rahaa perheen menoihin.
Kolmas tosiaan hankki potkut. Tiesi työpaikkani ja jo ensimmäisestä päivästä alkoi haukkua työtä minulle, sen jälkeen pärjäämistäni siellä ja loppuviimeksi oli yhteydessä johonkin korkeassa asemassa olevaan ja hankki potkut.
Neljäs ei alunperinkään ollut kummoinen ystävä. Tarvitsi baariseuraksi, mutta vastavuoroisuutta ei löytynyt. Täysin itsekäs ihminen.
Viides oli mukavaa seuraa, mutta saattoi kärkkäästi haukkua meikkini suttuiseksi kun se ei ollut niin "nätti" työpäivän jälkeen. Sitä ennen oltiin oltu hyvää pataa. Ei myöskään ollut mitään vastavuoroisuutta.
On muitakin esimerkkejä ja nykyään pidän välit lähinnä tuttavallisina ns. kavereihin. On parempi ettei kerro itsestään liikaa, ettei anna liikaa. Nuokin ihmiset olin jo vuosikausia tuntenut, mutta sellainen ei merkitse mitään. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ristiriitaista on masennuksen hoito, pitäisi hyväksyä ja myöntää muttei velloakaan saa. Yksi syy masennukseeni oli, että vihdoin myönsin, että kourallisessa tosiystäviäni oli ylipäänsä ehkä yksi ystävä, muuten olivat lähinnä kavereita tms.
Yksi jopa petti luottamukseni ja hankki minulle potkut yhdestä työpaikasta. Olin silloin hyvin heikoilla ja kaikki tällainen on nakertanut elämänhalua ja luottamusta muihin ihmisiin.
En pysty oikein muihinkaan luottamaan, en oikein tavatakaan ketään. Raskasta on. AP
Ihan normielämältä tähän mennessä kuulostanut. Luet kirjaa ja käyt kävelyllä ja semmosta. Elämässä on pettymyksiä ja kaverit ovat mitä ovat; ihmiset vaan ovat erilaisia.
Kannattaisi mahdollisesti miettiä miten suhtautuu elämään ja siinä esiintyviin normaaleihin tunteisiin sekä tilanteisiin. Kaikkea ei tarvitse diagnosoida.
Normaali arki hyvin usein tepsii näissä alakulo-asioissa.
Näyttää siltä että kommentoit asiaa, josta et tiedä yhtään mitään.
Ristiriitaista on masennuksen hoito, pitäisi hyväksyä ja myöntää muttei velloakaan saa. Yksi syy masennukseeni oli, että vihdoin myönsin, että kourallisessa tosiystäviäni oli ylipäänsä ehkä yksi ystävä, muuten olivat lähinnä kavereita tms.
Yksi jopa petti luottamukseni ja hankki minulle potkut yhdestä työpaikasta. Olin silloin hyvin heikoilla ja kaikki tällainen on nakertanut elämänhalua ja luottamusta muihin ihmisiin.
En pysty oikein muihinkaan luottamaan, en oikein tavatakaan ketään. Raskasta on. AP