Somekuvat lapsen todistuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todistukset ei kuulu nettiin kaikkien näkyville, olipahan hyvät arvosanat tai ei.

Joka vuosi samat vanhemmat ne kuitenkin laittaa, eskarista lähtien. Samalla kerrotaan kaikki huolet ja murheet ja silti ollaan kiitollisia numeroista.

Olen niin pahoillani näiden lasten takia, ei mitään yksityisyyttä. Ja olen pahoillani noiden vanhempien takia, ei mitään muuta pädettävää kuin omat lapset.

Mieti hetki miltä sinusta tuntuisi jos sinun koko elämä kaikkine kommähdyksineen olisi netissä julkisena syntymästäsi lähtien? Etkä itse voisi vaikuttaa sisältöön? Nämä nuoret tulee kärsimään kovasti vielä jossain vaiheessa elämää vanhempiensa valinnoista.

Ihmisten yksityisyyden pitäisi olla suojatumpaa, kun tekniikka kehittyy. Huoltajat muodostavat suurimman uhan yksityisyydelle ja sitä varten pitäisi olla jotain sääntöjä.

Nykyaikana on ihan turha puhua enää mistään yksityisyydestä. Se on harhaa nykyään. Google tietää joka tapauksessa kuka sinun lapsesi on, ja se oma mukulasi alkaa työntämään itseään pois keinotekoisesta yksityisyydestään heti kun siihen on pienikin mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kympin tyttö laittaa ihan itse instaan ja wa-ryhmiin todistuksensa, koska on ylpeä siitä, ja haluaa kehuja.

Ja et näe tässä mitään huolestuttavaa?

Siis kumpaa ei saa olla, ylpeä todistuksestaan, vai haluta kehuja?

Tuo kehujen kalastelu voi kertoa, että on luonut omaa identiteettiä ulkoisilla asioilla. Vaikuttaa ettei usko riittävänsä omana itsenään, vaan hakee hyväksyntää numeroilla. Samalla vuorovaikutustaidoista ja empatiassa voi olla osittain opittavaa, koska ei ymmärrä että joillekin tuo numeroilla ”brassailu” on vain punainen vaate ja toisille sillä hierotaan suolaa haavoihin.

Ainoastaan samantyylisten WA-ryhmässä ja jos toiset ovat kiinnostuneita, niin todistusten jakaminen on ymmärrettävää ja Ok. Mutta Instassa ei.

Sekoitatko nyt lapsen/nuoren johonkin älykkövanhempaan? Jokainen teini hakee hyväksyntää ja huomiota tavalla tai toisella, se vähän niin kuin kuuluu siihen aikuiseksi kasvamiseen. Tuosta ei tarvitse olla huolissaan, kuten ei siitäkään että joku töröttää huulia somekuvassa, tai omia kampaustaitojaan, ja hakee niillä tykkäyksiä ja kehuja. Moni jopa pitää älykkyyttä ja koulumenestystä paljon hienompana asiana kuin noita ennen mainitsemiani. Miksi siis ei haittaa kiitosten kalastelu muilla tavoin, kuin sillä koulumenestyksellä? Lyökö se niin kovaa juopaa huonomminpärjäävien ja heidän välille?

Kyllä se kiitosten kalastelu muillakin tavoin haittaa ja kertoo samoista ongelmista. Tämä ketju nyt on aiheesta todistusten jakamisesta someen, joten siksi siitä näkökulmasta täällä on kirjoitettu. Voit avata vaikka toisen ketjun aiheesta huulien törötys instassa ja keskustella onko se yleisesti hyväksyttävää.

Ei minun tarvitse, koska minulle on täysin selvää että lasten/nuorten aikuiseksi kasvuun kuuluu monenlaista ilman että joku yksittäinen asia ennustaisi empatiakyvyttömyyttä myöhemmin. Aika paljon löytyy kyllä tutkimuksia aiheesta, ja googlellakin löytyy. Kannatta lukea niin et ole täällä arvelemassa, vaan sitten sinulla on se tieto mikä on muillekin tarjolla. Et taida juurikaan tietää lapsen/nuoren kehityksestä mitään. Se on ok ettei ole ymmärrystä, mutta silloin ei kannata väittää asiaa x, koska se ei pidä paikkaansa, ja se saa sinut näyttämään vähän yksinkertaiselta.

Mitä pahaa sen todistuksen jakamisesta seuraa, tai lapsen kuvan? Joillakin on ihmeellinen kuvitelma että ketään kiinnostaisi joku somepostaus niin paljon, että sen kohde voisi tulevaisuudessa joutua tyyliin kiusatuksi sen takia. Edes oikeasti noloja juttuja ei kukaan jaksa vuosien päästä kaivaa esiin, ellei henkilö itse niin tee. Relatkaa vähän tuon naurettavan "yksityisyyden suojan" kanssa, kun sokeakin näkee että oikeasti kyse on kateudesta kun toisten lapset pärjää ja on kauniita ja vanhemmat ylpeitä. Pitäisi vaan olla nöyrä ja näkymätön perisuomalaiseen tapaan, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän muuten keskiarvoa ei enää merkitä todistuksiin, vaikka sillä kuitenkin on merkitystä?

Milloin on merkattu? Olen käynyt koulua vuodesta 1999 (koko ajan ollut jonkinnäiköisessä koulussa oppilaana, opiskelijana tai opettajana) mutta ikinä en ole tälläiseen törmännyt. Opinnoissa on kyllä vanhoja todistuksia tutkittu ja naureskeltu raittiusopille, mutta tämä on uutta.

Minun kouluaikanani merkattiin. Mitään raittiusoppia en ole opiskellut:D N79

Meillä tytär sai keskiarvoksi 6,8 ja poika 9,1. Tytöllä on kavereita, harrastuksia ja sosiaalinen elämä, mutta pojalla vain koulu ja on omasta mielestäni selvä asperger. Välillä itseänikin ärsyttää, kun poikaa ei kiinnosta mikään muu kuin nyhrääminen, joten turha pyytää mökille tai rannalle mukaan. Tyttö on eläväinen, mutta koulu ei kiinnosta. Hän taas rakastaa kesäaktiviteetteja, kuten eilenkin, kun oltiin rannalla ja olisi halunnut, ett oltaisiin vuokrattu lautaa ja vesiskootteria. Poika istui autossa lukemassa tabletiltaan takki päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kympin tyttö laittaa ihan itse instaan ja wa-ryhmiin todistuksensa, koska on ylpeä siitä, ja haluaa kehuja.

Ja et näe tässä mitään huolestuttavaa?

Mitä huolestuttavaa tuossa on?

ERI

Se, että että sosiaaliset taidot ovat vähän kateissa. Ei ole yleisesti positiivinen asia jakaa todistuksiaan somessa.

Miten niin ei ole? Missä tämä lukee? Tottakai on positiivista se että pärjää jossain, ja että se somessakin näkyy. Eri asia on tietysti jos joku toinen ottaa kunniaa (esim. vanhemmat) mutta voihan sitä olla lapsen antama lupa julkaisuun. Mites sitten nämä joita aina haastatellaan 100 ällää kirjoittaneita ihgan valtakunnan uutisiin? Tuleeko heistäkin sinulle paha mieli? Tuskin haastateltaisiin, tai kukaan suostuisi haastatteluun jos se ei olisi "yleisesti positiivinen asia".

Ihmisten mielipiteet ja sosiaaliset säännöt ovat tosiaan toisille vaikeasti tulkittavissa. Meitä on moneen junaan ja ehkä jokainen löytää sitten sen oman porukkansa, jossa on noita saman mielisiä. Mutta sukulaisten, työpaikkojen ja niillä nuorilla oppilaitosten yhteisössä voi olla haastavaa, jos ei ole käsitystä mikä on yleinen normi ja nähdään positiivisena.

Moni pitää tuollaista todistuksesta otetun kuvan jakamista julkisesti somessa jonkinasteisena pätemisen tarpeena. Näin siitäkin huolimatta, vaikka jotkut eivät sitä ymmärrä.

Ja itselleni ei tule paha mieli noista todistusten kuvien jakamisesta, mutta mietin onkohan tällaisella nuorella jotain sosiaalisia ongelmia. Ja vanhemmista, jotka jakavat näitä kuvia mietin vain, että ovat vähän yksinkertaisia. Itse numeroita pidän kyllä arvossaan ja uskon, että auttaa hyviin opintoihin.

Ei ole ajankohtaista itsellä, mutta ei mua haittaa, jos jotkut laittavat rajatulle sometililleen kuvia lapsen todistuksesta, kilpailupalkinnoista yms. Eikä haittaa vaikka laittavat kuvan Jaguaristaan tai huvijahdistaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa sen todistuksen jakamisesta seuraa, tai lapsen kuvan? Joillakin on ihmeellinen kuvitelma että ketään kiinnostaisi joku somepostaus niin paljon, että sen kohde voisi tulevaisuudessa joutua tyyliin kiusatuksi sen takia. Edes oikeasti noloja juttuja ei kukaan jaksa vuosien päästä kaivaa esiin, ellei henkilö itse niin tee. Relatkaa vähän tuon naurettavan "yksityisyyden suojan" kanssa, kun sokeakin näkee että oikeasti kyse on kateudesta kun toisten lapset pärjää ja on kauniita ja vanhemmat ylpeitä. Pitäisi vaan olla nöyrä ja näkymätön perisuomalaiseen tapaan, eikö?

Aivan samaa mieltä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kympin tyttö laittaa ihan itse instaan ja wa-ryhmiin todistuksensa, koska on ylpeä siitä, ja haluaa kehuja.

Ja et näe tässä mitään huolestuttavaa?

Mitä huolestuttavaa tuossa on?

ERI

Se, että että sosiaaliset taidot ovat vähän kateissa. Ei ole yleisesti positiivinen asia jakaa todistuksiaan somessa.

Miten niin ei ole? Missä tämä lukee? Tottakai on positiivista se että pärjää jossain, ja että se somessakin näkyy. Eri asia on tietysti jos joku toinen ottaa kunniaa (esim. vanhemmat) mutta voihan sitä olla lapsen antama lupa julkaisuun. Mites sitten nämä joita aina haastatellaan 100 ällää kirjoittaneita ihgan valtakunnan uutisiin? Tuleeko heistäkin sinulle paha mieli? Tuskin haastateltaisiin, tai kukaan suostuisi haastatteluun jos se ei olisi "yleisesti positiivinen asia".

Ihmisten mielipiteet ja sosiaaliset säännöt ovat tosiaan toisille vaikeasti tulkittavissa. Meitä on moneen junaan ja ehkä jokainen löytää sitten sen oman porukkansa, jossa on noita saman mielisiä. Mutta sukulaisten, työpaikkojen ja niillä nuorilla oppilaitosten yhteisössä voi olla haastavaa, jos ei ole käsitystä mikä on yleinen normi ja nähdään positiivisena.

Moni pitää tuollaista todistuksesta otetun kuvan jakamista julkisesti somessa jonkinasteisena pätemisen tarpeena. Näin siitäkin huolimatta, vaikka jotkut eivät sitä ymmärrä.

Ja itselleni ei tule paha mieli noista todistusten kuvien jakamisesta, mutta mietin onkohan tällaisella nuorella jotain sosiaalisia ongelmia. Ja vanhemmista, jotka jakavat näitä kuvia mietin vain, että ovat vähän yksinkertaisia. Itse numeroita pidän kyllä arvossaan ja uskon, että auttaa hyviin opintoihin.

Miten selität eron urheilusaavutusten hehkuttamisesta? Entä tämä tapa haastatella ällien saajia? Vai koskeeko tämä vain kohdaalsi jotain rahattua pientä porukkaa, esim omaa lähipiiriäsi, että heidän lasten hyvät todistukset somessa on junttia, mutta tuntemattomien ei?

Tässä on oikeasti niin paljon aukkoja että pitäisi oikeasti nyt kyetä selittämään miksi näin on, jos ei muille pysty, niin edes itsellleen, koska jostain huonommuudentunteestahan tuo kertoo, että pahoitetaan mieli, ja perustellaan "yleisellä hyväksyttävyydellä" jne, vaikka mikään fakta ei tue tätä käsitystä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vanhemmat ovat ylpeitä fiksusta ja menestyvästä lapsesta?

Kuinka nämä vanhemmat ovat sitten pärjänneet aikaa ennen sosiaalista mediaa, kun eivät ole voineet kuuluttaa koko maailmalle lastensa onnistumista? Tuskin he ovat mihinkään paikallislehteen laittaneet ilmoitusta että ”meidän lapsi sai pelkkiä kymppejä”.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ettei laita jos kakara on jonkun seiskan oppilas, mutta kyllä minä pistin someen ihan siksi, että olen ylpeä tyttärestäni: kaksi ysiä ja loput kymppejä. Matikasta ja musiikista ysi ja sovittiin jo että panostaa nyt ysillä matikkaan, niin voisi olla kaikki aineet kymppejä musiikkia lukuunottamatta. Musiikissa ongelma on ettei ole lauluääntä.

Tyttärenne lienee vaihtunut synnärillä, kun noin surkeita numeroita on. Matikasta tulisi ehdottomasti olla kymppi. Laittakaa tyttärenne johonkin metallibändiin raakkumaan, niin kymppi tulee harrastuneisuudesta.

En ota kantaa todistuksen jakamiseen Suomessa mutta olisi hyvä jos yleisimmin muistettaisiin kasvatustieteen emeritusprofessorin Kari Uusikylän toteamus että seiskan koulutodistus ei tarkoita seiskan lasta, ja yhtä vähän se kympin todistus tarkoittaa kympin lasta. Lapsensa menestyksestä saa toki iloita mutta koskaan se ei saisi olla hyväksynnän ehtona. Kannattaa myös huomata että joku on saattanut joutua ponnistelemaan enemmän seiskansa eteen kuin joku toinen ysinsä. Siitä työnteosta, ahkeruudesta ja yrittämisestäkin soisi palkittavan. Kun korona-aikana koulunkäynti on monella ollut etänä ja lähin vuorottelua, ym poikkeuksellista , ajattelen että ihan jokainen olisi ansainnut vähintäänkin jonkinlaisen selviytyjä-stipendin.

Sekä vanhempien että oppilaiden pitäisi ymmärtää ettei todistus arvosanoineen myöskään peilaa saajaansa kokonaan. Meillä kaikilla on sellaista osaamista ja taitoja joista todistus ei kerro mitään, ihan syytä syystä että koulun arviointi ei niihin kohdistu.

Koulun päätös saa olla juhla jokaiselle todistuksen saaneelle, nyt vaan kesälaitumille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vanhemmat ovat ylpeitä fiksusta ja menestyvästä lapsesta?

Kuinka nämä vanhemmat ovat sitten pärjänneet aikaa ennen sosiaalista mediaa, kun eivät ole voineet kuuluttaa koko maailmalle lastensa onnistumista? Tuskin he ovat mihinkään paikallislehteen laittaneet ilmoitusta että ”meidän lapsi sai pelkkiä kymppejä”.

Ihan samalla tavalla kuin pärjättiin silloin kun ei ollut nettiä eikä älykännyköitä. Mites itse olisit pärjännyt? ;)

Vierailija kirjoitti:

En ota kantaa todistuksen jakamiseen Suomessa mutta olisi hyvä jos yleisimmin muistettaisiin kasvatustieteen emeritusprofessorin Kari Uusikylän toteamus että seiskan koulutodistus ei tarkoita seiskan lasta, ja yhtä vähän se kympin todistus tarkoittaa kympin lasta. Lapsensa menestyksestä saa toki iloita mutta koskaan se ei saisi olla hyväksynnän ehtona. Kannattaa myös huomata että joku on saattanut joutua ponnistelemaan enemmän seiskansa eteen kuin joku toinen ysinsä. Siitä työnteosta, ahkeruudesta ja yrittämisestäkin soisi palkittavan. Kun korona-aikana koulunkäynti on monella ollut etänä ja lähin vuorottelua, ym poikkeuksellista , ajattelen että ihan jokainen olisi ansainnut vähintäänkin jonkinlaisen selviytyjä-stipendin.

Sekä vanhempien että oppilaiden pitäisi ymmärtää ettei todistus arvosanoineen myöskään peilaa saajaansa kokonaan. Meillä kaikilla on sellaista osaamista ja taitoja joista todistus ei kerro mitään, ihan syytä syystä että koulun arviointi ei niihin kohdistu.

Koulun päätös saa olla juhla jokaiselle todistuksen saaneelle, nyt vaan kesälaitumille!

Totta! Koulua nyt vain arvostellaan näin, ja kun siinä pärjää, saa kymppejä. Sama asia kaikessa muussa mitä arvostellaan jollain asteikolla. Se että joku on jossain erinomainen, ei ole pois siltä joka on jossain toisessa asiassa erinomainen, tai surkea. Jos lapsi on hyvä soittamaan ja laulamaan, hän saa siitä kehuja, jos on hyvä koulussa, tulee kehut siitä. On vähän köyhää kuvitella että ne jotka eivät ole hyviä millään asteikolla oikein missään, olisivat sen tähden jotenkin ylevämpiä ihmisiä, tai että olisivat ihmisenä sen kummempi kuin kympin ihmisetkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vanhemmat ovat ylpeitä fiksusta ja menestyvästä lapsesta?

Kuinka nämä vanhemmat ovat sitten pärjänneet aikaa ennen sosiaalista mediaa, kun eivät ole voineet kuuluttaa koko maailmalle lastensa onnistumista? Tuskin he ovat mihinkään paikallislehteen laittaneet ilmoitusta että ”meidän lapsi sai pelkkiä kymppejä”.

Ihan samalla tavalla kuin pärjättiin silloin kun ei ollut nettiä eikä älykännyköitä. Mites itse olisit pärjännyt? ;)

Sulla taisi nyt mennä pointti vähän ohi.

Nuo ääliöt voisivat laittaa kuvat omista työtodistuksistaan tai kehityskeskustelupalautteistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todistukset ei kuulu nettiin kaikkien näkyville, olipahan hyvät arvosanat tai ei.

Joka vuosi samat vanhemmat ne kuitenkin laittaa, eskarista lähtien. Samalla kerrotaan kaikki huolet ja murheet ja silti ollaan kiitollisia numeroista.

Olen niin pahoillani näiden lasten takia, ei mitään yksityisyyttä. Ja olen pahoillani noiden vanhempien takia, ei mitään muuta pädettävää kuin omat lapset.

Mieti hetki miltä sinusta tuntuisi jos sinun koko elämä kaikkine kommähdyksineen olisi netissä julkisena syntymästäsi lähtien? Etkä itse voisi vaikuttaa sisältöön? Nämä nuoret tulee kärsimään kovasti vielä jossain vaiheessa elämää vanhempiensa valinnoista.

Ihmisten yksityisyyden pitäisi olla suojatumpaa, kun tekniikka kehittyy. Huoltajat muodostavat suurimman uhan yksityisyydelle ja sitä varten pitäisi olla jotain sääntöjä.

Tämä niin isosti! Kuten kaikki jo tietää niin FB kerää tietoa kaikista, myös niistä jotka ei ole koko palvelussa. Sieltähän mukavasti saa sitten tahot lapsen elämästä kaiken tietoon, syntymästä asti. Tiesittekö muuten että vakuutusyhtiöt on erittäin kiinnostuneita ostamaan näitä tietoja? Moni tuudittautuu uskoon että näillä kohdistetaan vain mainontaa mutta mistä me tiedetään mitä tulevaisuudessa on edessä. Se että aikuinen tilittää elämänsä someen on ihan eri asia että tilitetään toisen asiat miettimättä seurauksia.

Päätin jo ennen kuin lapsi aloitti koulun että en tule jakamaan enkä kertomaan todistuksesta arvosanoja kenellekään. Kerron vain että olen hyvin ylpeä lapsesta.

Todistusten jakamisesta somessa tulee mieleen, että on surullista, jos lapsi joutuu olemaan vanhempansa egon jatke. Surullista sekin, että facebookista ja instasta yms. täytyy etsiä peiliä olemassaololleen.

Minun isoäitini kertoi aikoinaan koko kylälle, millainen todistus minulla oli. Koin sen todella nolona ja kiusallisena, vaikka keskiarvoni oli lähellä kymppiä. Onneksi siihen aikaan ei ollut somea.