Lasten ikäero

Meidän lapsille tuli liki 3 vuotta ikäeroa. Tähdättiin noin kahteen, mutta yksi raskaus meni välissä kesken. Ihan tyytyväisiä on oltu, vaikka esikoinen välillä uhmaileekin. Lapset ovat eri sukupuolta, ja isompi jumaloi vauvaa ihan täysillä. Mustasukkaisuutta ei ole ollut, ja esikoisen kanssa voi jo ihan jutellakin asioista. Kovasti kehutaan kun leikittää ja naurattaa vauvaa, ja vauva tykkää kun saa isommalta huomiota. Mielestäni hyvä ikäero on siis sellainen, että vanhempi lapsi ymmärtää mitä sanotaan ja osaa myös itse kertoa tarpeistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esikoisen äiti kirjoitti:

Ärsyttää. Kirjoitin tähän aiemmin pitkää vastausta ja se ei näköjään tullutkaan.

Mutta siis lapset ei ole mikään itsestäänselvyys. Tämä esikoinenkaan ei todellakaan kerrasta tärpännyt, ja 30 lähestyessä, ettei jää myöhemmin harmittamaan olen alkanut pohtia toista lasta.

Kuten sanoin, asialla ei ole kiire. Esikoinen sais vähintään olla lähemmäs sen 2v jos ja kun toinen tulisi. Laitoin tuohon tuon 1v vaihtoehdon ihan siksi, jos joku on kokenut sen hyvänä ikäerona, mutta meille se ei ole vaihtoehto.

Nämä on varmaan aika yksilöllisiä juttuja, mikä sopii kullekin. Tuosta 3v ikäerosta, lähipiirissä yhdellä perheellä oli tuo ikäero ja se se vasta paha olikin, kun esikoisella oli hirveä mustasukkaisuus ja uhma kun oli tottunut saamaan kaiken huomion.

Mulla taas vuorostaan esimerkki lähipiiristä kun lapsilla alle 2v ikäero ja esikoinen oli hirveän mustasukkainen ja hirveä uhma pikkusisaruksen syntymästä. Puri ja löi pikkusisarustaan jos ei vahtinut koko ajan. Vielä myöhemmin huusi ja raivosi, sekä heitteli tavaroita. Ei mennyt uhmakaan ohi helpolla.

Mustasukkaisuutta voi olla minkä ikäisellä vaan, mutta 3v uskoo ja ymmärtää paremmin järkipuhetta, uhkailua, kiristystä ja lahjontaa kuin 2v. Äänestin kylläkin 3,5v ikäeroa, silloin hyvä ja seesteinen elämänvaihe ainakin omalla lapsellani ollut ja alkanut.

Hyvä huomio. Mulla esikoinen oli 1v10kk, tosi mustasukkainen vaikka oli vauvasta myös innoissaan jo ennen syntymää. 1v10kk ei kutienkaan ymmärrä eikä usko mitään vaan on itsekin vasta vaiheessa vauhti sata, äly nolla. Hänen elämänsä olikin kahta lausetta: Minna herättää vauvan ja Minna hyppii vauvan päällä. Siinä sitten yritin hoitaa molempia.  Lapset kyllä pitävät toisistaan kovasti ja kuopuksesta oli seuraa jo vauvana mutta yhteisleikin säännötr hukassa molemmilta joten jatkuvaa lelujen viemistä kädestä vaikka paljon iloakin toisistaan on. Silti tämä ei minusta ole ihanneikäero vaan 2,5v alkaen.

Ensin pari vuotta. Sitten viisi vuotta, menee esikoinen sopivasti kouluun. Samalla hoitovapaalla menee siis toinenkin kouluun. Sitten vielä neljäs 7 vuoden ikäerolla kolmanteen. Taas hoituu iltapäivähoito kolmannelle koulun alussa.

Meillä tuli ikäeroa 5,5v vaikka olin aina ajatellut että 3-4v olisi hyvä. Ei vaan toista lasta kuulunut niinkuin suunniteltiin, ja nyt mennään tällä. Toki tämä esikoinen on tottunut saamaan kaiken ajan ja huomion, mutta toisaalta hänellä on omat harrastukset ja kaverit jo, niin jää hyvin aikaa vauvallekin eikä isompia mustasukkaisuuksia ole näkynyt. Sitten jos tulee niin niitä keskustellaan läpi, kun on jo sen verran ikää että osaa selittää omia ajatuksiaan ja ymmärtää paljon kun vaan puhutaan asioista. Välillä mietin, että pienempi ikäero olisi ollut hyvä, mutta toisaalta nuo vuodet välissä tekivät myös hyvää ihan jokaiselle.

Meillä on ikäerona vain 11kk. Ja kyllä esikoinen sai olla ihan rauhassa myös vauva. Koskaan en ole odottanut että olisi vahtimassa pienempää, kun on itsekin lähes samanikäinen. Enemmän noita toisen vahtimisia näkee isomman ikäeron perheissä, niinkuin omassa lapsuuden perheessä. Ja mitään mustasukkaisuutta ei ollut, kun oli itsekin vielä vauva. Helpommin menee sama rytmi, kun ovat niin samanikäisiä. Mutta pidän kyllä huolen, että säännöt menee sitten iän mukaan, ei se reilua ole, jos toisella kotiintuloaika myöhenee jo vuotta aiemmin. Tosin vielä ei moisia ole tarvinnut asettaa, kun alle 10v ja eivät notku missään pitkin kyliä.

Eihän tämä kaikille sovi ja olihan se ajoittain rankkaa. Mutta mieluummin menin vuoden pari kahden vaippaikäisen kanssa, kuin että just kun ekan saat kuivaksi jne, aloitat tokan kanssa alusta. Molemmat on toki olleet suht helppoja ja isäkin osallistui osaltaan. Ja kiva kun on osittain sama kaveripiiri, nuoremman luokan vanhimmat lapset on enemmän tämän meidän esikoisen ikäisiä.

Nostelen tätä, jos löytyisi vielä lisää mielipiteitä :)

6 vuotta. Hyvä ikäero :) Isompi "saa" leikkiä pidempään ja myös toki opettaa pienemmälle juttuja. Kiva seurata lapsia eri kehitysvaiheissa, eivätkä tappele juurikaan. Monilla ystävillä lapset 2vuoden ikäeroilla ja ovat jo sitten kerralla molemmat isoja. Ite oon nauttinut siitä, että pikkulapsivuodet ovat "venyneet"  eikä kerralla ohi.