G:Miten teillä " uhkaillaan" lasta?

en tottele.

äidin kanssa. Sitten taas jos on oikein uhmisteltu ja huudettu ym niin äiti lähtee kauppaan yksin. ihan kivasti toiminut.

Meillä iskää uskotaan paremmin.

Mä olen se vaan se nalkuttava akka, joka päivästä toiseen jankkaa samoja asioita.

Meillä esikoinen pääsee kerran viikossa kauppareissun yhteydessä pallomereen tai sellaiseen jättitrampoliiniin pomppimaan. Jos tulee jostain ongelmaa, sanon että nyt minun pitää jo miettiä, voidaanko tällä viikolla mennä ollenkaan. Se on tepsinyt joka kerta.

Miksi en voisi sanoa että, soitan isin paikalle, kun kerta isää totellaan?

Miksi ei ole hyvä UHKAILLA isällä/äidillä, rakkaalla ihmisellä, lasta?

Ei kaikki toimiva ole fiksua.

Lapset tietävät ja tuntevat olevansa silti rakastettuja.

Jos mun sana ei mene perille, niin sitten isä laittaa sen menemään. Se kun kerran karjasee, niin johan on lapset taas aisoissa. Tosin harvemmein edes tarvitsee.

Kukin tavallaan.

Tärkeintä on, että uhkailee sellaisella, minkä todella voi toteuttaa. Katteettömat lupaukset ei auta mitään.



Jos et lopeta ruokapöydässä ryystämistä / syljeskelyä / ruuasta valitusta, niin se on sitten kiitos ruuasta ja pois pöydästä. Yksi varoitus ja seuraavan kerran täytäntöön.



Jos et lakkaa hakkaamasta peiliä sillä lelulla, äiti ottaa sen pois.



Ei saa lyödä veljeä. Jos vielä lyöt, äiti laittaa sut jäähylle.



Kun väsynyt lapsi nousee koko ajan sängystä. Pää tyynyyn (toista 20 x). Jos ei pää pysy nyt tyynyssä, niin äiti laittaa makuuhuoneen oven kiinni. Pää ei pysy tyynyssä, ovi kiinni , kauhee karjunta, odotan minuutin, avaan oven ja kysyn, joko pää pysyy tyynyssä.



Palkitseminen taasen, saat pusuja jos laitat sen sukan pyykkikoriin, ensin pestään hampaat ja sitten saat purkkaa. Kun poika yli kolmivuotiaana ei suostunut kakkaamaan pottaan (vaikka muuten oli kuiva), ostettiin lelu, joka laitettiin vessaan odottamaan uskalluksen hetkeä. Poika oli tosi ylpeä, kun eka kertaa uskalsi ja sai lelun.



Tarroja myös kerätään, jos on jotain vähän pitkäkestoisempaa kasvatustavoitetta. Kun niin ja niin monta tarraa niin sitten saa / tehdään jotain kivaa.

Sillä että uhkailee toisella vanhemmalla, on sekin huono puoli, että siinä itse jo myöntää, ettei itsellä ole arvovaltaa. Eli miksi lapset ikinä tottelisivat, jos äiti itsekin on sitä mieltä, ettei ole mistään kotoisin?

esim. " jos et lopeta huitomista, niin minun täytyy ottaa sinulta tuo tavara pois, muuten käy vahinko" tai " jos ette lakkaa tappelemasta, en voi ottaa teitä mukaan kauppaan, sillä kaupassa ei voi tapella" .



Joskus tiukassa paikassa voi oma arvostelukyky pettää ja tulee uhkailtua jotain ihan älytöntä tai annettua yhtä älyttömiä rangaistuksia. Kerrankin suutuspäissäni sanoin 4-vuotiaalle: " tiedätkö, tuolla kaapissa olisi ollut sinulle karkkeja varattuna, mutta nyt kun teit noin tuhmasti, niin MINÄ syönkin ne!" Voitte arvata, mikä selkkaus siitä nousi. *nolo äiti*

Jäähyä en ole monesti joutunut käyttämään, koska lapset lopettavat kielletyn puuhan heti ensi uhkauksesta.

Mutta... minullapa on ongelmana se, että he tekevät kiellettyä asiaa taas uudelleen myöhemmin, kun tilanne on jo eri. En siis voi käyttää edellistä uhkausta hyväkseni ja viedä lasta jäähylle, vaan joudun sanomaan asian uudelleen. Ja taas tilanne toistuu joko tunteja myöhemmin tai päivien kuluttua. Mikäs tällaiseen avuksi?

Mun äiti teki sitä aina ja halveksin häntä jo lapsena ja ja halveksin vieläkin siitä. Että ihmisellä ei ole sen enempää vaikutusvaltaa, että pitää toisella vanhemmalla uhkailla... Keksi mitä tahansa muuta.



Meillä ei toistaiseksi ole tarvinnut uhkailla millään, mutta meillä ollaankin vasta 1v ja rapiat päälle.

Vierailija:

Sillä että uhkailee toisella vanhemmalla, on sekin huono puoli, että siinä itse jo myöntää, ettei itsellä ole arvovaltaa. Eli miksi lapset ikinä tottelisivat, jos äiti itsekin on sitä mieltä, ettei ole mistään kotoisin?

Mutta uskoisin sen johtuvan siitä, että mä olen lasten kanssa melkein koko ajan. Ja ollaan enempi törmäyskurssilla. Isä taas on se kiva kaveri jonka kanssa on melkein aina hauskaa, eihän se isä ole komentelemassa päivisin.

Mutta ei noi mun lapset niin mahdottomia ole etteikö niiden kanssa pärjäis useinmiten. Toinen on jo 13-vuotias ja fiksu sellainen, vaikka murkku onkin.

Eli jotain tosi isoa, mitä ei kuitenkaan raaski ottaa pois on turha uhkailla.



Uhkailua parempi sana pitäisi (järkevässä kasvatuksessa) olla varoitus.



Meillä esim. varoitetaan, että jos joku asia ei lopu, niin sitten vaikkapa lelu menee takavarikkoon tai lapsi joutuu jähylle. Ensin siis kielletään (jos on siis kieltämisen arvoinen asia) ja kerrotaamn miksi kiellettyä. Jos ei lopu, niin noin 5 sekunnin päästä tulee varoitus eli " uhkaus" esim. jäähystä. Ja jos ei ole loppunut noin 5 sekunnin päästä, niin sitten toteutetaan, eli lapsi jäähylle.



Meillä ei koskaan uhkailla millään perusturvallisuuteen, eli että lapsi joutuisi yksin johonkin, tai menettäisi iltasadun tai ruokaa tms. Palkinnoksi sen sijaan saattaa saada jotain extrakivaa: kahdenkeskisen kauppareissun tai jätskin esim. kun on muutaman kerran onnistunut jossain haastavassa asiassa (2-vuotias esim. sai onnistuneista pottailuista alkuun ja 3-vuotias vaatteiden pukemisesta opetteluvaiheessa jne.)



Itseasiassa meillä ainakin kannustaminen ja palkitseminen on osoittanutunut paljon toimivammaksi kasvatuskeinoksi kuin minkäänlainen " uhkaileminen" .

Vierailija:

Uhkailua parempi sana pitäisi (järkevässä kasvatuksessa) olla varoitus.

Minä puhun joskus myös uhkasakosta tai ehdonalaisesta.

Uhkailen pienillä, konkreettisilla asioilla, joiden tiedän kuitenkin olevan tärkeitä lapselle. Eli otan tuon lelun pois, jos et nyt tottele; ei mennä leikkikentälle, jos et nyt tule nätisti pukemaan jne. TOSI törkeä :) uhkaus tuli eilen, kun poika juoksi päättömästi tiellä karkuun: Ei pillimehua tänään, jos et NYT pysähdy. Jouduin juoksemaan lapsen kiinni, eikä saanut pillimehua. Kyllä oli myrtynyt kaveri.

" mitä se mummi ja vaarikin sanois jos tietäis" , " huone kuntoon, tai et pääse mummolaan viikonloppuna" .

En koe että oisin saanut tästä traumoja. Eihän se nyt ole sellaista oikeata uhkailua. Ihan väärä sana toi uhkailu!

arjen kynnysmatto ja isä sitten se kiva " kaveri" . Minusta molempien vanhempien pitää olla arjessa mukana ja lapsille auktoriteetteja ja minusta äidinkin pitää saada tehdä myös mukavia asioita lastensa kanssa!

Vierailija:

arjen kynnysmatto ja isä sitten se kiva " kaveri" . Minusta molempien vanhempien pitää olla arjessa mukana ja lapsille auktoriteetteja ja minusta äidinkin pitää saada tehdä myös mukavia asioita lastensa kanssa!

Tottakai, me tehdään kivoja asioita ja nauretaan ja leikitään. Ollaan yhdessä. Mä nyt kärjistin asia noissa edellisissä, toiset ei sitä heti ymmärrä. Mun mies on yrittäjä, ja siitä johtuen hänellä ei aikaa ole lapseille niin paljon kun mulla. Viikonloppuisin sitten isä tahtoo lasten kanssa mennä ja jos haluan, niin saan silloin sitä omaa aikaa. Isä sitten touhuaa lasten kanssa paljon, sellaista mikä ei multa luonnistu tai kiinnosta, esim. autonäyttelyt.

Mä en todellakaan ole mikään kynnysmatto! Ois tosi kiva, jos ei heti ruvettais tekemään tälläisiä ilkeitä huomautuksia, jotka eivät edes pidä paikkaansa.

Aivan sama miten paljon kiellät, pyydät tai anelet lopettamaan jonkin kielletyn asian, niin kielto menee perille vasta kun uhkaan tukkapöllyllä. Ennen tätä kaksivuotiaan uhmista lapsi oli kiltti vaikka vilkkaan puoleinen.