Lue keskustelun säännöt.
sinä, joka olit kympin oppilas itse ja lapsesi tuo kotiin 7 todistuksia. Miltä tuntuu?
05.06.2021 |
En näytä lapsilleni harmitustani, mutta koen epäonnistuneeni äitinä. Olen myös ollut niin työorientoitunut, että en ole ehtinyt panostamaan lasten kasvatukseen.
Kommentit (23)
Muuten ei tunnu miltään, mutta käyttäytymisestä 6 masentaa. Seiskaa suunnilleen lukuaineista, pari kasia, tiedän että poika on hyvä monissa käytännön asioissa enkä odotakaan että menis lukioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo vähän nipisti, vaikka seiskoja ei kolmea enempää ollutkaan.
Mun lapsi on kasin oppilas. Mulla myös suurin osa ajasta menee omiin töihin.
Eniten harmittaa, että lapsi ei oikeastaan yhtään jaksa ponnistella, menee vaan siitä mistä aita on matalin. Ei kuulema huvita, vaikka matikan kokeessa tarkistaa ennen kokeen palautusta tuliko huolimattomuusvirheitä, sit niitä on niin paljon että numeroksi tulee kasi. Sama lasku on silti toisaalla kokeessa laskettu oikein. Lapsi on alakoulussa.
En koskaan edes kuvitellut, että lapseni suorituisivat koulussa yhtä hyvin kuin minä. Ja kun isänsä on ollut kutosen oppilas, niin eipä ole yllätys tuo seiskan-kasin linja. Jos sietäisivät ruotsin opiskelua, niin se nostaisi heti keskiarvoa, kun vitosella/kutosella se laskee sitä.
Mutta rakkaita ovat, jokaisella on vahvuuksia, joita minulla ei ollut.
Olisihan se mukava yllätys, että loistaisivat koulussa (jatko-opintoihin pääsy olisi helpompaa, kun voisi valita ihan vapaasti, eikä vain niiden joukosta, mihin todistus riittää), mutta en mene sellaista heiltä vaatimaan. Kukaan ei jäänyt luokalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kasin oppilas mutta lukihäiriö ja Asperger eli aika loner. Luonnontieteet kiinnostaa.
Parempi seiskan oppilas kuin kympin pakkomielteinen hikipinko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen, miten poikamme suoriutui edes yo-kirjoituksista. Yliopistoon kuitenkin pääsi, mutta oli ruotsin kielen kokeen kanssa hankaluuksia ihan riittävästi matkan varrella.
Kysyin joskus hänen alakoulun opettajaltaan, että miksi lapsen käytösnumero on 9 ? Omana kouluaikanani olisi pitänyt tehdä melkoisia rikkeitä, että käytösnumero olisi alentunut.
Kuulemma johtui siitä, että repussa olivat olleet väärät kirjat muutamat kerrat.
Meillä oli aikanaan lukiossa sellainen systeemi, että lukkari vaihtui joka toinen viikko. Olin huolimattomuuttani väärässä viikossa noin 47 kertaa ja osallistuin kokeisiin, joita en muistanut olevankaan. Onnistuin myös muutaman muun kanssa myöhästymään niin usein, että koulun ovet laitettiin lukkoon klo 8:05 ja avattiin sitten kun seuraava tunti alkoi ja lukittiin taas.
Silti yo-tokarini keskiarvo oli 9,8 ja kirjoitin kuusi ällää.
Minusta, miltei kympin oppilaasta tuli epäonnistunut luuseri.
Toinen lapsi on ollut seiskan, toinen 9-10 oppilas. Toivoisin että se lähes kymppiä vedellyt osaisi relata vähän, eikä vetäisi itseään ihan piippuun ja luovuttaisi, kuten itse tein. Toinen osaa ottaa rennosti ainakin! Ei edes yo-kokeisiin lukenut, monessa aineessa tuskin kirjojaan avasi koko lukion aikana.
Tietysti vähän mietityttää että jos olisi edes vähän yrittänyt, niin voisi papereilla tehdä jotain. Siis mihin se olisi pystynytkään, jos olisi edes vähän tehnyt töitä, kun läpäisi kirjoitukset lukematta?
No, ehkä se löytää vielä sen alan jonka eteen haluaa nähdä vaivaa, tai pärjää muutoin vain elämässään, se on tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti!? Miltä sen pitäisi tuntua? Lapsi on elossa ja voi hyvin. Millä arvosanalla pääsee luokalta? Ja vaikka ei pääsi edes luokalta ensimmäisellä kerralla, mitä sitten? Se, että lapsi saa seiskoja, osoittaa, että hän käy koulussa ja opiskelee ja on jotain oppinutkin. Hän ei ole jäänyt masentuneena sänkyynsä tai sohvalle pelaamaan netissä ja kieltäytynyt menemästä kouluun. Sen sijaan jos lapsi on aiemmin saanut kymppejä ja sitten yhtäkkiä seiskoja, on syytä kysellä miksi, mitä lapsen elämässä on tapahtunut. Jos lapsen jatko-opiskeluihin pääseminen vaatii tiettyä keskiarvoa (yleensä ei), silloin on syytä tehdä suunnitelma miten siihen tavoitteeseen pääsee ja miettiä myös onko kyseessä realistinen haave vai ei. Muutoin jollain peruskoulun tai lukionkaan numeroilla ja keskiarvoilla ei ole mitään merkitystä työllistymisen kannalta kunhan koulu vain on suoritettuna.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miten poikamme suoriutui edes yo-kirjoituksista. Yliopistoon kuitenkin pääsi, mutta oli ruotsin kielen kokeen kanssa hankaluuksia ihan riittävästi matkan varrella.
Kysyin joskus hänen alakoulun opettajaltaan, että miksi lapsen käytösnumero on 9 ? Omana kouluaikanani olisi pitänyt tehdä melkoisia rikkeitä, että käytösnumero olisi alentunut.
Kuulemma johtui siitä, että repussa olivat olleet väärät kirjat muutamat kerrat.
Meillä oli aikanaan lukiossa sellainen systeemi, että lukkari vaihtui joka toinen viikko. Olin huolimattomuuttani väärässä viikossa noin 47 kertaa ja osallistuin kokeisiin, joita en muistanut olevankaan. Onnistuin myös muutaman muun kanssa myöhästymään niin usein, että koulun ovet laitettiin lukkoon klo 8:05 ja avattiin sitten kun seuraava tunti alkoi ja lukittiin taas.
Silti yo-tokarini keskiarvo oli 9,8 ja kirjoitin kuusi ällää.
Siitä on kauan kun 10 käytöksestä oli oletusarvo. Jo 80-luvulla 9 oli se numero, jonka sai normaalilla käytöksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miten poikamme suoriutui edes yo-kirjoituksista. Yliopistoon kuitenkin pääsi, mutta oli ruotsin kielen kokeen kanssa hankaluuksia ihan riittävästi matkan varrella.
Kysyin joskus hänen alakoulun opettajaltaan, että miksi lapsen käytösnumero on 9 ? Omana kouluaikanani olisi pitänyt tehdä melkoisia rikkeitä, että käytösnumero olisi alentunut.
Kuulemma johtui siitä, että repussa olivat olleet väärät kirjat muutamat kerrat.
Meillä oli aikanaan lukiossa sellainen systeemi, että lukkari vaihtui joka toinen viikko. Olin huolimattomuuttani väärässä viikossa noin 47 kertaa ja osallistuin kokeisiin, joita en muistanut olevankaan. Onnistuin myös muutaman muun kanssa myöhästymään niin usein, että koulun ovet laitettiin lukkoon klo 8:05 ja avattiin sitten kun seuraava tunti alkoi ja lukittiin taas.
Silti yo-tokarini keskiarvo oli 9,8 ja kirjoitin kuusi ällää.
Siitä on kauan kun 10 käytöksestä oli oletusarvo. Jo 80-luvulla 9 oli se numero, jonka sai normaalilla käytöksellä.
Minulla oli kultaisella 80-luvulla käytösnumero 7. Keskiarvo oli ala-asteella sellaista 8,7-9,4 luokkaa (nousi siis joka vuosi peruskoulussa, siihen aikaan alkoi numeroarvostelu jo tokaluokalta), yläasteella käytösnumero oli 8 luokkaa, keskiarvo 9,7. Olin kovaääninen, kyseenalaistava, peloton, itsepäinen, laiska, mukavuudenhaluinen ja minulla oli hyvin voimakkaat mielipiteet. Olin ala-asteen rehtorin lempioppilas (ja sellainen, jota kehui ympäriinsä vielä vuosikausia sen jälkeen kun olin jo korkeakoulussa opiskelemassa) ja kun olin hänen oppilaansa, niin tosiaan käytösnumero oli myös tuo seiska ;-)
Lukiossa ei kyllä ollut enää käytösnumeroa.
Vierailija kirjoitti:
Parempi seiskan oppilas kuin kympin pakkomielteinen hikipinko.
Osa on lahjakkaita ja oppii helposti. Ei siinä ole mitään sen kummempaa.
Meillä on tällainen tilanne. Ei haittaa yhtään. Kärsin itse aina kauheista paineista ja odotuksista. Lasteni suhteen toivon, että ovat kunnollisia ihmisiä ja elävät onnellisina.
Semmoisella "tavallisella" käytöksellä saa nykyisin kasin. Jos on yksikin rangaistus, ei voi saada enempää. Kympin saa vain ihan huippukäytöksellä.
Minulla on kaksi lasta, toisella seiskan todistus ja toisella ysin. Toinen on tekijä, toinen lukija. Kumpikin löytänee paikkansa maailmassa. Itse olin 9-10 oppilas, mutta ei tullut uraohjusta minusta; hoitelen lähärinä vanhuksia ja olen tyytyväinen elämääni.
Ei kympin oppilas tarkoita aina että on älykäs.
Monista aineista saa kympin ihan lukemalla ja olemalla aktiivinen.
Ne todella älykkäät on lahjakkaita ihmisiä. Ja uuden oppiminen on helppoa. Ei tarvitse päntätä.
Sukulaispoika hyppi luokkien yli alakoulussa. Keskiverto-oppilas ja laiska. Nyt todella menestynyt työssään.
Toinen taas seiskan oppilas. Tuplasi lukiossa ja pääsi justjajust tekniseen yliopistoon. Hyvät sosiaaliset taidot. Nyt huippujohtaja pörssiyhtiössä.
Ja todellakin kumpikin heistä oli koulussa melko huonoja. Mutta muuten kyvykkäitä ja lahjakkaita.
Ajattelen että on isäänsä tullut, ei kasvatus kaikkea korjaa.