voi herranduudeli oon täsä kattonu yhen tutun 35v. äiti ja yli nelikymppinen isi,

Miten hän olisi voinut säätää, että juuri te olisitte syntyneet aikaisemmin?

No kun äiti alkoi seurustelemaan ekaa kertaa vasta 37-vuotiaana. Uskonnollinen vakaumus käski odottamaan kunnes Se Oikea tulee vastaan ja äiti pidättäytyi siihen asti. Seurakunta varmaan seurasi myös hänen suhteitaan tarkasti(kuuluu pienempään " lahkoon" ) Äiti on kyllä muutenkin aika traumatisoitunut mm. seksuaalisuudesta. Hän vähättelee minullekin seksin tärkeyttä ja korostaa vaan käytännön asioita. Tunneasiat ovat toissijaisia. Muistan kun varhaisteininä äitini käräytti minut masturboimasta ja järkyttyi siitä niin paljon että sain pitkään kuulla kunniani. Tuli ahdistunut olo kun äiti huusi minulle: " Seksi on vain lasten tekoa varten!" ...Muuta ei ole koskaan aiheesta maininnutkaan...Sekin kertoo jo epävarmuudesta itsensä kanssa.

Ei auta siinä unikoulut eikä vanhempien korvatulpat. Huutaa vielä vartinkin päästä, jollei häntä jotenkin rauhoiteta. Tervettä järkeä todellakin. Huomaa taas, ettei kaikilla ole ollut näitä ongelmanukkujia.

-5-

Vierailija:

Tervettä järkeä ja itsekkyyttä peliin, niin nuo uniongelmat sun muut kiukut loppuvat. Ja nyt, kun joku moniallergisen ainopetterin äiti tästä suuttuu, niin totean, että puhun näistä terveistä piloillepassatuista lapsista.

Ei hän kuitenkaan juuri sinua ja sisaruksiasi olisi voinut tehdä yhtään aikaisemmin, vaikka olisi alkanut seurustella 16-vuotiaana ja pamahtanut paksuksi saman tien.

Toisille terve järki tarkoittaa opaskirjojen lukemista, toisille korvien sulkemista ja jollekulle toiselle taas siihen inahdukseen vastaamista =)

Itse olen kasvatettu nöyristelemään vanhempia ja vaikea on vieläkin sanoa vastaan. Tietty viha alkanut tulla esiin vasta myöhemmin ja tuntuu myös siltä ettei äitini ollut koskaan valmis äidiksi. Sen luonteinen...Hän vain halusi lapset ja jäi koukkuun.



27

Tiedän montakin perhettä jossa saatu lapset vanhemmalla iällä ja kaikki pitää tarkistaa kirjasta kun muuten hoidetaan väärin.



Yksi esimerkki on tätini. Saivat lapsen 40 vuotiaana. Kaikki tehdään kirjojen ohjeen mukaan. Muistan kun tätini antoi lainaksi Lapsikirjan sen ruotsalaishörhöakan kirjoittaman. No kirja oli viikon pari lainalla. Ja tätini sitten kysyi saako kirjan takaisin, kun pitää lukea mitä 4 vuotias osaa ja tekee ja kuinka 4 vuotiasta pitäis hoitaa. Huoh... Ja aina kun olivat kylässä, niin ulkona ollessa pojalle sanottiin: " kävele tätä reittiä" . Neuvolasta piti kaikki kysyä eli lupa siihen saako jo aloittaa kiinteät, neuvolasta kysyttiin joka itkuun syy, jopa sitä kuinka usein vaipat vaihetaan. Kerran sanoin ihan kohteliaasti, että oletteko kokeilleet sitä juttua? no tätini sanoi, että mun täytyy kyllä ensin kysyä mitä mieltä ovat neuvolassa ja voiko tosiaan noin tehä. Tätini ihan tohkeissaan sanoi, että oletko ommellut vauvaa varten kankaasta liinoja joita voi käyttää kun vauvan pyllyn pesee ne on tosi käteviä ja kangas ei paljoa maksa. Sanoin, että kyllä nuo äitiyspakkauksen harsot taitaa riittää siihen tai ihan normaali pyyhe.



Pojalla ei saanut käyttää kuin hänelle itselleen ostettuja pyyhkeitä, koska voihan lapsi saada bakteereja aikuisten käyttämistä pyyhkeistä. Kyselivät meiltä että vieläkö keitätte tutit ja pullot kun meidän poika oli 4kk. Sanoin, että on lopetetu jo ajat sitten. Vastasivat siihen, että " neuvolassahan suositellaan että lopettaa sitten kun vauva ½vuotias" Mä sanoin, että joopa joo. Tää oli silloin -90 luvun alkupuolella.



Niin.. joku taas voi älähtää tästäkin. Ei en ole supreäiti joka osaa kaiken ja tekee kaiken oikein. Minäkin olen tehnyt virheitä ja ottanut opikseen. Mutta en nyt todellakaan neuvolaa pidä minään ihme paikkana josta kaikki lupa kysytään

Olen samaa mieltä kyllä siinä että vaistovanhemmuuteen kuuluu juuri inahduksiin vastaaminen, mutta harkintaa saa käyttää miten niihin vastaa. Äitini vastasi niihin joko panikoimalla tai sitten jotenkin tylyn rutiininomaisesti. Ei koskaan jättänyt reagoimatta mutta itse säikähdin vaan siitä hysteriasta eniten vaikkei äiti pahaa tarkoittanut. :( Aina oli painostava ilmapiiri.



27

Eiköhän hieman liika huolehtiminenkin (jossain rajoissa tietty) ole parempi kuin esim. vauvan jatkuva riepottelu hoitajalta toiselle, että äiti " pääsee ryyppäämään" .. huoh. Tällaisia tapauksia todellakin on enemmän tuossa nuorten äitien ikäryhmässä. Mikä ei tietenkään tarkoita, että kaikki nuoret tuollasia olisivat, mutta kun tässä yleistämään lähdettiin..



Omat lapseni olen saanut 3-kymppisenä, ja täytyy sanoa että toisen lapsen myötä ja lasten kasvaessa ylimääräinen hössötys on kyllä jäänyt pois.

Vierailija:

Olen samaa mieltä kyllä siinä että vaistovanhemmuuteen kuuluu juuri inahduksiin vastaaminen, mutta harkintaa saa käyttää miten niihin vastaa. Äitini vastasi niihin joko panikoimalla tai sitten jotenkin tylyn rutiininomaisesti. Ei koskaan jättänyt reagoimatta mutta itse säikähdin vaan siitä hysteriasta eniten vaikkei äiti pahaa tarkoittanut. :( Aina oli painostava ilmapiiri.

27

mulla on 8, 10 ja 12 vuotta vanhemmat sisarukset ja pienenä mietin että onkohan heillä ollut jotenkin kivempi lapsuus kuin mulla kun mutsi ja faija olleet nuorempia. haastattelin kaikkia ja selvisi että ei ole. ihan yhtä kamalaa jo silloin. eli luonne-kysymys.

sen järjettömämpää sen lapsen hyysääminen ja kehityksen tarkkaileminen on. Vierestä seuranneena voin todeta näin.

No onhan sillä jo nyt yläikäraja. Biologisia lapsia ei saa kun kuukautiset loppuvat ja adoptiovanhemmillakin on 45 vuoden yläraja.

Vierailija:

touhua kun säätävät ekan lapsensa kanssa... HUH HUH!

kummatkin ihan poikki kun pitää säätää semmosta ylimääräistä.. kirja kädessä kattovat mitä nyt pitikään tehdä. heti kun lapsi ynähtää, hyppäävät ylös ja tissi suuhun... nyt sitten laps ei nuku! eli äitiysloma loppuu ja laps herättää tunnin välein..

sähläävät ja säätävät lämpimällä ilmalla pipoa päähän yms turhaa

sääliks käy, mut meepä neuvomaan.

Vauva ei myöskään voi olla liikaa sylissä. Itse kannoin esikoista kolme kuukautta lähes tauotta. Kun alkoi ryömimään, tahtoi itse pois sylistä ja maailmaa tutkimaan. Annoin mennä. Mutta syli oli avoin tarvittaessa.

Isommat, jotka jo osaa itkeä pelkkää kiukkua/suuttumusta, pystyvät odottamaan hetken aikaa. Mutta jos heillä on oikea hätä, minkä itkun sävystä kuuleekin, reagoin heidänkin itkuihin heti.

Mutta: oikeasti voi tehdä lapselleen karhunpalveluksen yöaikaan. Eli vauvathan pitää meteliä ja känisee yöllä, eivätkä välttämättä ole hereillä. Silloin olisi vain maltettava odotella, milloin vauva oikeasti herää. Ja yösyötöt vois jättää pois vuoden ikään mennessä, mun mielestä.

Eikä kaikki lapset silti nuku öitään. Tiedän sen, sillä meillä on kaksi huonosti nukkuvaa, yksi paremmin nukkuva, vaikka ihan melkein samalla lailla on öisin syötetty/oltu syöttämättä.