Kumppanuusvanhemmuus. Mistä löytää tasokas mies? Kuinka varmistua sitoutumisesta lapseen? Vai suosiolla spermapankkiin?
Mistä löytää vapaaehtoinen kumppanivanhempi? Löytyvätkö nämä yleensä tuttavapiiristä vai jostain deittipalstalta?
Ovatko kumppanivanhemmuutta haluavat miehet keskimäärin tasokkaita (mielenterveys, elämäntavat, talous ja ulkonäkö kunnossa) vai ressukoita jotka jääneet vaille perhettä ja parisuhdetta puutteellisten taitojensa takia?
Kuinka varmistua siitä että mies on oikeasti tosissaan asian kanssa ja oikeasti kantaa 50% vastuun lapsesta?
Vai onko tämä tuhoon tuomittu ajatus ja paras vaan kääntyä spermapankin puoleen?
Olen 37 v eronnut nainen. Haluan lapsen, mutta ei aikaa eikä kiinnostustakaan koluta jotain Tinderiä. Oman elämän peruspalikat kunnossa, mutta lapselle olisi hyväksi olla isä. Tässä olisi jollekin vastaavassa tilanteessa olevalle miehelle mahdollisuus isyyteen.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Kumppanuusvanhemmuutta haluavat ovat yleensä niitä "jämäpaloja", joita kukaan ei ole halunnut suhteeseen. Eli taso ei ole mitenkään korkea.
Samoin spermapankissa. Kukaan terve mene omia geenejään jakamaan tuntemattomille.
Lapsella on OIKEUS molempaan vanhempaan. Miten joku voi edes ajatella tekevänsä äpäriä?
Miksi puhut kuin teini jos olet 37-vuotias? Haluat tietää tuntemattoman ihmisen kyvystä pitkäaikaiseen, syvään luottamussuhteeseen mahdollisimman nopeasti. Katsos, kun sen asian voi varmistaa olemalla kyseisen henkilön kanssa pitkäaikaisessa luottamussuhteessa. Kumppanuusvanhemmuus toki päällisin puolin näyttää yksinkertaiselta sosiaaliselta hankkeelta. Ja vaikka se parisuhteeseen ja ydinperheeseen verrattuna saattaa olla helpompi hanke, niin silti äärimmäisen moniulotteinen, jossa suunnatonta haastetta luo teidän vastuunne tästä herkästä ja haavoittuvasta pienestä ihmisestä.
Jos siis haet kumppanuusvanhempaa, niin sinun pitää tietenkin pystyä luottamaan häneen ihan samalla tavalla kuin vaikka omaan puolisoonkin tai läheisiin ystäviisi. Ei se luottamuksen rakentaminen ole mikään nopea prosessi, varsinkaan n. 40-vuotiaalle. Aito luottamus vaatii, että koet kyseisen henkilön kanssa sekä onnellisia hetkiä, että katastrofeja. Yhdessä sitten kasvatte näistä kokemuksista, oppien rakentavasti ratkaisemaan konflikteja. Tällaisen henkilön haluat löytää kumppanuusvanhemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppanuusvanhemmuutta haluavat ovat yleensä niitä "jämäpaloja", joita kukaan ei ole halunnut suhteeseen. Eli taso ei ole mitenkään korkea.
Samoin spermapankissa. Kukaan terve mene omia geenejään jakamaan tuntemattomille.
Yksityisklinikoilla on tarkka seula esim. perinnölisten sairauksien yms. suhteen. Parhailla klinikoilla luovuttajasta kerrotaan mm. koulutus ja ammatti, ulkonäkö, ruumiinrakenne, luonteenpiirteet, perhesuhteet, kiinnostuksenkohteet, jne. Moni luovuttaja on menestyvä ja perheellinen, mutta luovuttaa spermaa auttaakseen muita.
Se ei toki takaa että lapsesta tulee samanlainen, mutta ainakin lähtökohta on parempi kuin Sami Syrjäytyneellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppanuusvanhemmuutta haluavat ovat yleensä niitä "jämäpaloja", joita kukaan ei ole halunnut suhteeseen. Eli taso ei ole mitenkään korkea.
Samoin spermapankissa. Kukaan terve mene omia geenejään jakamaan tuntemattomille.
AHHAhah vähänkö olet väärässä,sopiva pubiruusu sattuu kohdalle niin siemeniä oikein tyrkytetään.
Vierailija kirjoitti:
Haluat tietää tuntemattoman ihmisen kyvystä pitkäaikaiseen, syvään luottamussuhteeseen mahdollisimman nopeasti. Katsos, kun sen asian voi varmistaa olemalla kyseisen henkilön kanssa pitkäaikaisessa luottamussuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se luottamuksen rakentaminen ole mikään nopea prosessi, varsinkaan n. 40-vuotiaalle. Aito luottamus vaatii, että koet kyseisen henkilön kanssa sekä onnellisia hetkiä, että katastrofeja. Yhdessä sitten kasvatte näistä kokemuksista, oppien rakentavasti ratkaisemaan konflikteja.
Ideaalitilanteessa juuri näin. Reealimaailmassa ellei kumppani löydy lähipiiristä, 37-vuotiaan aika pitkäaikaisen luottamussuhteen hitaaseen kypsyttelyyn yhteisten onnen hetkien ja katastrofien kautta on kovin rajallinen.
Vierailija kirjoitti:
Up
sä ja sun typerä uppis,paljonko auttaa tässä asiassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluat tietää tuntemattoman ihmisen kyvystä pitkäaikaiseen, syvään luottamussuhteeseen mahdollisimman nopeasti. Katsos, kun sen asian voi varmistaa olemalla kyseisen henkilön kanssa pitkäaikaisessa luottamussuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se luottamuksen rakentaminen ole mikään nopea prosessi, varsinkaan n. 40-vuotiaalle. Aito luottamus vaatii, että koet kyseisen henkilön kanssa sekä onnellisia hetkiä, että katastrofeja. Yhdessä sitten kasvatte näistä kokemuksista, oppien rakentavasti ratkaisemaan konflikteja.
Ideaalitilanteessa juuri näin. Reealimaailmassa ellei kumppani löydy lähipiiristä, 37-vuotiaan aika pitkäaikaisen luottamussuhteen hitaaseen kypsyttelyyn yhteisten onnen hetkien ja katastrofien kautta on kovin rajallinen.
Tykkäsin siitä ohjelmasta,en nyt muista nimeä. Kun ei voi sotkea mustasukkaisuutta asiaan,mutta se tulee,kemiat ei natsaakkaan jne.
Rohkea teko. MUTTA. Kun ja jos se onnistuu niin mikä ettei. Onhan noita yhden illan hoitojenkin kanssa onnistuneita vanhemmuuksia vaikkei ois uskonut. Miksi ei sitten näin.
onnea sulle.
Ps. Eiks Helsingissä ole jokin tapaamispaikka,kysyppä sieltä joka toimitti sitä ohjelmaa,jos kertoisivat,en muista. Oliko SETA:n tiloissa tms.
Aika monet kumppanuusvanhemmuutta haluavat miehet ovat h o m o seksuaaleja. Eli heillä ei ole fyysistä mahdollisuutta lisääntyä parisuhdekumppaninsa kanssa, joten se lisääntymiskumppani pitää etsiä muualta.
Lapselle parasta, kun et synnytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluat tietää tuntemattoman ihmisen kyvystä pitkäaikaiseen, syvään luottamussuhteeseen mahdollisimman nopeasti. Katsos, kun sen asian voi varmistaa olemalla kyseisen henkilön kanssa pitkäaikaisessa luottamussuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se luottamuksen rakentaminen ole mikään nopea prosessi, varsinkaan n. 40-vuotiaalle. Aito luottamus vaatii, että koet kyseisen henkilön kanssa sekä onnellisia hetkiä, että katastrofeja. Yhdessä sitten kasvatte näistä kokemuksista, oppien rakentavasti ratkaisemaan konflikteja.
Ideaalitilanteessa juuri näin. Reealimaailmassa ellei kumppani löydy lähipiiristä, 37-vuotiaan aika pitkäaikaisen luottamussuhteen hitaaseen kypsyttelyyn yhteisten onnen hetkien ja katastrofien kautta on kovin rajallinen.
Juuri näin, mutta ei kai lasta tietoisesti tuoda epävakaalla pohjalla olevaan ihmissuhteeseen. Vaikka näin toki moni toimii, koska he haluavat tyydyttää lapsella omia tarpeitaan.
Hyvä myös tuoda esille seuraava asia. Jos ihmisen kyky ylläpitää ihmissuhteita on niin huono, ettei 37-vuotiaana ole vielä pysyvässä parisuhteessa, niin mikä on kyseisen henkilön kyvykkyys opettaa pienelle lapselle sosiaalisia taitoja? 37-vuotiailla sinkuilla on tietenkin taustallaan vaihtelevia elämäntarinoita, parisuhde on vaikea projekti. Niin on myöskin lasten kasvatus. Jos henkilö ei kykene ylläpitämään parisuhdettaan, on se huono indikaatio myös henkilön kyvystä kasvattaa lapsista sosiaalisesti ja muiltakin ominaisuuksiltaan täysipainoisia aikuisia. Ap ei täysipainoiselta vielä vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Aika monet kumppanuusvanhemmuutta haluavat miehet ovat h o m o seksuaaleja. Eli heillä ei ole fyysistä mahdollisuutta lisääntyä parisuhdekumppaninsa kanssa, joten se lisääntymiskumppani pitää etsiä muualta.
Ei haittaa jos on gay. Vastuullisuus ja elämänhallinta pitää olla silti kunnossa. Ja sitoutuminen lapseen, ettei käy niin kuin koiranpennulle joka halutaan koska se on niin söpö mutta ei sitten kuitenkaan jakseta hoitaa. Luotettavuudesta on vaikea varmistua ennen kuin on tilanteessa jossa se oikeasti punnitaan.
Tunnen erään 40+ miehen, jolla on ollut vaikeuksia saada suhteita jatkumaan, mutta hän haluaisi kyllä perheen tai lapsia ainakin. Ammatiltaan on yleislääketieteen erikoislääkäri. Hänellä on oma pieni yritys, jonka kautta on etälääkärinä ja tekee keikkapäivystyksiä. Omaisuutta on jo kertynyt. Soittaa bassoa ja laulaa. Sivusta seuraten esteitä seurusteluille ovat olleet mie-kieli(!), lyhyys, ei oikein käsitystä tyylikkäästä pukeutumisesta sekä ehkä hieman suuret luulot omasta arvostaan. Isänä olisi varmaan oikein hyvä. Eli on puolensa ja puolensa.
Eikö kumppanuusvanhemmuus sisällä nimenomaan ajatusta syvästä toisen osapuolen luottamuksesta? Miten ihmeessä voit lähteä silloin liikenteeseen siten, että kuvittelet tuon luottamuksen syntyvän salamannopeasti, kun se luottamus myös menetetään yhtä nopeasti esim. monen kymmenen yhteisen tutustumis-/elämisvuoden jälkeen?
Joltisakin ohuehkoa, hataraa hakemista.
Sinuna hidastaisin ja miettisin hyvän tovin. Mitä oikeasti haluat. Sanot, että lapsella on hyvä olla isä. Se jo kysyy tutustumista ja ajan- sekä vaivannäköä. Etkä siltikään varma voi olla. Kuten et spermashotistakaan. Voihan paperillekin kirjoittaa mitä tahansa.
sattuman kauppaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluat tietää tuntemattoman ihmisen kyvystä pitkäaikaiseen, syvään luottamussuhteeseen mahdollisimman nopeasti. Katsos, kun sen asian voi varmistaa olemalla kyseisen henkilön kanssa pitkäaikaisessa luottamussuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se luottamuksen rakentaminen ole mikään nopea prosessi, varsinkaan n. 40-vuotiaalle. Aito luottamus vaatii, että koet kyseisen henkilön kanssa sekä onnellisia hetkiä, että katastrofeja. Yhdessä sitten kasvatte näistä kokemuksista, oppien rakentavasti ratkaisemaan konflikteja.
Ideaalitilanteessa juuri näin. Reealimaailmassa ellei kumppani löydy lähipiiristä, 37-vuotiaan aika pitkäaikaisen luottamussuhteen hitaaseen kypsyttelyyn yhteisten onnen hetkien ja katastrofien kautta on kovin rajallinen.
Tykkäsin siitä ohjelmasta,en nyt muista nimeä. Kun ei voi sotkea mustasukkaisuutta asiaan,mutta se tulee,kemiat ei natsaakkaan jne.
Rohkea teko. MUTTA. Kun ja jos se onnistuu niin mikä ettei. Onhan noita yhden illan hoitojenkin kanssa onnistuneita vanhemmuuksia vaikkei ois uskonut. Miksi ei sitten näin.
onnea sulle.
Ps. Eiks Helsingissä ole jokin tapaamispaikka,kysyppä sieltä joka toimitti sitä ohjelmaa,jos kertoisivat,en muista. Oliko SETA:n tiloissa tms.
Todella huono perustelu tuo yhden illan hoidon kanssa onnistunut vanhemmuus. Lapsia ei hankita tilanteessa jossa ehkä hyvällä tsägällä heille voidaan tarjota hyvä kasvuympäristö. Sama pätee ap:n tapaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä myös tuoda esille seuraava asia. Jos ihmisen kyky ylläpitää ihmissuhteita on niin huono, ettei 37-vuotiaana ole vielä pysyvässä parisuhteessa, niin mikä on kyseisen henkilön kyvykkyys opettaa pienelle lapselle sosiaalisia taitoja? 37-vuotiailla sinkuilla on tietenkin taustallaan vaihtelevia elämäntarinoita, parisuhde on vaikea projekti. Niin on myöskin lasten kasvatus. Jos henkilö ei kykene ylläpitämään parisuhdettaan, on se huono indikaatio myös henkilön kyvystä kasvattaa lapsista sosiaalisesti ja muiltakin ominaisuuksiltaan täysipainoisia aikuisia.
Ihmisiä on sinkkuna 37-vuotiaana monenlaisista syistä ja monenlaisilla taustoilla. Takana voi olla syystä tai toisesta tiensä päähän tullut pitkä suhde, vuosikymmenen syrjäytymis- ja vankilakierre tai vaikka puolison kuolema. Pelkkä ikä ja siviilisääty hetkellä X eivät automaattisesti määritä tämän kykyä parisuhteeseen tai vanhemmuuteen.
No todennäköisesti AP ei ole mikään palkintotamma ja miksi kukaan mies haluaisi sitoa itsensä ja aikansa tuntemattomaan naiseen vaikka olisikin yhteinen lapsi puhumattakaan vielä rahasta? Kyllä nuo siemenpankit on ihan sitä varten. Pitää vaan hyväksyä, että isällä ei välttämättä ollut lainkaan sellaiset fyysiset ja henkiset ominaisuudet joita itse on suosinut siihen asti eli nk. arpapeliä on. Ja kyllä, aika monella suomessa on siniset silmät, mutta puhutaanko siellä hörökorvista mitään tai pyöreistä lihavista kasvoista... :)
Tasokas mies löytyy lähibupista.
Mutta se tasokas nainen, ei mistään.
Pakko tyytyä hukkapaloihin.
Kumppanuusvanhemmuutta haluavat ovat yleensä niitä "jämäpaloja", joita kukaan ei ole halunnut suhteeseen. Eli taso ei ole mitenkään korkea.