Lue keskustelun säännöt.
Oletko lukenut Saara Turusen kirjoja?
04.06.2021 |
Minä luin Järjettömiä asioita ja aloitin heti putkeen Sivuhenkilön, olen puolessa välissä.
Ajatuksia?
Kommentit (37)
Järjettömiä asioita oli ihan kiinnostava kuvatessaan kulttuurieroja, jotka osin ovat itsellenikin Espanjasta tuttuja. Muuten kirjasta ei jäänyt mitään mitään erityisempää, mutta ihan luettava se oli. Paikoin hieman pitkäveteinen, tiivistämistä olisi kaivannut.
Toista kirjaa en ole lukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut kaikki ja jotenkin pidin kovasti. M54.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut kaikki ja jotenkin pidin kovasti. M54.
Mikä niissä viehättää? Naisen ajatusmaailma? Minusta tuntuu että olen lukenut liikaa tämänkaltaisia naisten kirjoittamia kirjoja, minkä vuoksi tuntui pitkäveteiseltä, vaikka kirja oli hyvin kirjoitettu, vaikkakin turhan pitkään suhteen kiemuroita veivaava.
Ida pimenoffin kirjasta taas pidin tosi paljon siksi, että se oli aito ja yllättävä. Paras tänä vuonna lukemani kirja. Luin kerralla loppuun eli valvoin melkein koko yön. Oli virkistävä lukea hyvin konstailematonta ja laadukasta kerrontaa. Tarina, jossa oli myös koukku ja painavaa asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut kaikki ja jotenkin pidin kovasti. M54.
Mikä niissä viehättää? Naisen ajatusmaailma? Minusta tuntuu että olen lukenut liikaa tämänkaltaisia naisten kirjoittamia kirjoja, minkä vuoksi tuntui pitkäveteiseltä, vaikka kirja oli hyvin kirjoitettu, vaikkakin turhan pitkään suhteen kiemuroita veivaava.
Ida pimenoffin kirjasta taas pidin tosi paljon siksi, että se oli aito ja yllättävä. Paras tänä vuonna lukemani kirja. Luin kerralla loppuun eli valvoin melkein koko yön. Oli virkistävä lukea hyvin konstailematonta ja laadukasta kerrontaa. Tarina, jossa oli myös koukku ja painavaa asiaa.
Ida Pimenoff, Kutsu minut oli kirjan nimi. Harva kokeneempikaan kirjailija onnistuu kuvaamaan arkista julmuutta niin hyvin. Toivott tämä voittaa parhaan esikoisen palkinnon, paras lukemani kotimainen tänä vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut kaikki ja jotenkin pidin kovasti. M54.
Mikä niissä viehättää? Naisen ajatusmaailma? Minusta tuntuu että olen lukenut liikaa tämänkaltaisia naisten kirjoittamia kirjoja, minkä vuoksi tuntui pitkäveteiseltä, vaikka kirja oli hyvin kirjoitettu, vaikkakin turhan pitkään suhteen kiemuroita veivaava.
Ida pimenoffin kirjasta taas pidin tosi paljon siksi, että se oli aito ja yllättävä. Paras tänä vuonna lukemani kirja. Luin kerralla loppuun eli valvoin melkein koko yön. Oli virkistävä lukea hyvin konstailematonta ja laadukasta kerrontaa. Tarina, jossa oli myös koukku ja painavaa asiaa.
Ida Pimenoff, Kutsu minut oli kirjan nimi. Harva kokeneempikaan kirjailija onnistuu kuvaamaan arkista julmuutta niin hyvin. Toivott tämä voittaa parhaan esikoisen palkinnon, paras lukemani kotimainen tänä vuonna.
Ketju oli Saarasta.
En osaa samaistua henkilöön, vaikka olenkin samaa ikäluokkaa. Jotenkin hänen mukataiteelliset piirit kyllästyttää, on kuitenkin aika umpimielinen elämä vaikka on asunut ulkomailla ja asuu pääkaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut ja eniten jäin miettimään, kuinka iso metsänomistaja kirjailijan isä onkaan, kun on varaa ostaa sekä tyttärelleen kämppä Helsingistä että pitää puolisonsa kanssa kaupungissa "ylimääräistä" asuntoa viikonloppuvierailuja varten. Eli metsänomistaja Turunen esiin, kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut ja eniten jäin miettimään, kuinka iso metsänomistaja kirjailijan isä onkaan, kun on varaa ostaa sekä tyttärelleen kämppä Helsingistä että pitää puolisonsa kanssa kaupungissa "ylimääräistä" asuntoa viikonloppuvierailuja varten. Eli metsänomistaja Turunen esiin, kiitos!
Hyvä havainto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut ja eniten jäin miettimään, kuinka iso metsänomistaja kirjailijan isä onkaan, kun on varaa ostaa sekä tyttärelleen kämppä Helsingistä että pitää puolisonsa kanssa kaupungissa "ylimääräistä" asuntoa viikonloppuvierailuja varten. Eli metsänomistaja Turunen esiin, kiitos!
Kaikkeen sitä kiinnitetäänkin huomiota... Jestas :D Tämähän oli romaani, ei omaelämäkerta.
Jotenkin se muka syvällinen menneisyyden takaumien tuonti nykypäivään oli teennäistä. Että oli niin sisäistänyt äitinsä häpeän ja naisvihan, ettei ostanut aikuisenakaan rintaliivejä kun äiti ei ollut hyväksynyt. Liian suoraviivaista ja osoittelevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa samaistua henkilöön, vaikka olenkin samaa ikäluokkaa. Jotenkin hänen mukataiteelliset piirit kyllästyttää, on kuitenkin aika umpimielinen elämä vaikka on asunut ulkomailla ja asuu pääkaupungissa.
Minusta kirja kuvasi hyvin ujoutta ja pariutumisen vaikeutta siitä näkökulmasta ja oli ansiokas sen suhteen, miten suomalaiset näyttäytyvät muista kulttuureista käsin. Pidin myös rehellisyyden vaikutelmasta, vaikka tiedostan, että se on kirjoittamisen taitavuutta osittain. Itse maailmaan en samaistunut lainkaan eli olen hyvin toisentyyppinen ihminen ja elän hyvin toisenlaista elämää, minkä vuoksi kirjallisuutta juuri kannattaakin lukea. Voi hypätä toisenlaisen elämän sisälle hetkeksi.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin se muka syvällinen menneisyyden takaumien tuonti nykypäivään oli teennäistä. Että oli niin sisäistänyt äitinsä häpeän ja naisvihan, ettei ostanut aikuisenakaan rintaliivejä kun äiti ei ollut hyväksynyt. Liian suoraviivaista ja osoittelevaa.
Tunnustan hypänneeni noiden kohtien yli. Oletko sinä ap? Hän ilmeisesti piti kirjasta, kun lukee toista heti perään, mutta ei ole perustellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kirja tuo Järjettömiä asioita. Juuri luin myös Suvi Vaarlan Westendin; oli samantyylistä autofiktiivistä kerrontaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirja tuo Järjettömiä asioita. Juuri luin myös Suvi Vaarlan Westendin; oli samantyylistä autofiktiivistä kerrontaa.
Mä myös tykkäsin Westendistä. Se oli jopa yhteiskunnallinen kirja, mitä harvasta suomalaisromaanista voi sanoa, ja siihen taas pystyin kokemuksellisesti samaistumaan, koska olen elänyt vastaavanlaisella alueella lapsuuteni ja nuoruuteni ja konkurssejahan tapahtui, ei tosin omalle perheelleni. Kuitenkin tuota maailmaan on kuvannut Monika Fagerholm aivan ylittämättömästi, kukaan muu ulkomainenkaan kirjailija ei ole niin hyvin sitä kuvannut. Kevyttä, loistokasta kieltä ja painavaa asiaa.
Tätä uusinta en ole lukenut, mutta Rakkaudenhirviö ja Sivuhenkilö on tullut luettua, pidin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirja tuo Järjettömiä asioita. Juuri luin myös Suvi Vaarlan Westendin; oli samantyylistä autofiktiivistä kerrontaa.
Mä myös tykkäsin Westendistä. Se oli jopa yhteiskunnallinen kirja, mitä harvasta suomalaisromaanista voi sanoa, ja siihen taas pystyin kokemuksellisesti samaistumaan, koska olen elänyt vastaavanlaisella alueella lapsuuteni ja nuoruuteni ja konkurssejahan tapahtui, ei tosin omalle perheelleni. Kuitenkin tuota maailmaan on kuvannut Monika Fagerholm aivan ylittämättömästi, kukaan muu ulkomainenkaan kirjailija ei ole niin hyvin sitä kuvannut. Kevyttä, loistokasta kieltä ja painavaa asiaa.
Mikä Fagerholmin kirja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa samaistua henkilöön, vaikka olenkin samaa ikäluokkaa. Jotenkin hänen mukataiteelliset piirit kyllästyttää, on kuitenkin aika umpimielinen elämä vaikka on asunut ulkomailla ja asuu pääkaupungissa.
Minusta kirja kuvasi hyvin ujoutta ja pariutumisen vaikeutta siitä näkökulmasta ja oli ansiokas sen suhteen, miten suomalaiset näyttäytyvät muista kulttuureista käsin. Pidin myös rehellisyyden vaikutelmasta, vaikka tiedostan, että se on kirjoittamisen taitavuutta osittain. Itse maailmaan en samaistunut lainkaan eli olen hyvin toisentyyppinen ihminen ja elän hyvin toisenlaista elämää, minkä vuoksi kirjallisuutta juuri kannattaakin lukea. Voi hypätä toisenlaisen elämän sisälle hetkeksi.
Luettuani Rakkaudenhirviön kiinnostuin kirjailijasta sen verran, että luin ja katselin haastatteluja ja seurasin instagramiakin.
Hänhän tuntuu olevan aika erilainen ihminen kuin kirjojen minä-kertoja ja elää itsekin siis toisenlaista elämää. Varmasti jotain sisäisiä yhtymäkohtia on, mutta ei häntä oikeassa elämässä tunnista kirjan kertoja-minäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirja tuo Järjettömiä asioita. Juuri luin myös Suvi Vaarlan Westendin; oli samantyylistä autofiktiivistä kerrontaa.
Mä myös tykkäsin Westendistä. Se oli jopa yhteiskunnallinen kirja, mitä harvasta suomalaisromaanista voi sanoa, ja siihen taas pystyin kokemuksellisesti samaistumaan, koska olen elänyt vastaavanlaisella alueella lapsuuteni ja nuoruuteni ja konkurssejahan tapahtui, ei tosin omalle perheelleni. Kuitenkin tuota maailmaan on kuvannut Monika Fagerholm aivan ylittämättömästi, kukaan muu ulkomainenkaan kirjailija ei ole niin hyvin sitä kuvannut. Kevyttä, loistokasta kieltä ja painavaa asiaa.
Mikä Fagerholmin kirja?
Kaikki hänen kirjansa liikkuvat siinä samassa maailmassa. Hän on niin hyvin kuvannut erilaisia sosiaalisen aseman vivahteita ja nuorten vuorovaikutusta, miten erillään se on aikuisten maailmasta ja miten pienistä asioista elämä saa suuntansa, sattumastakin. Henkilöt ovat moniulotteisia, arvaamatttomia ja samoin tapahtumat, mikä on todella nautinnollista ja erittäin harvinaista kirjallisuudessa (jos on lukenut paljon, tuntuu usein, että kaikki on luettu ja kaiken arvaa etukäteen). Fagerholm vain on niin loistava.
Enpä ole.