Olin aivan hajalla koko viime kesän, kun en päässyt ulkomaille. Toinen pieleen mennyt kesä edessä :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoissa fiiliksissä. Ei sitä ymmärrä ne, joilla matkustaminen ei ole verissä, joten tällä palstalla saat vain paskaa niskaasi. Viime kesänä kävimme sitten edes autolla Baltian maissa, mutta ei se tietenkään korvannut niitä ulkomaanmatkoja, jotka oli jo suunniteltu (ja lennot ostettu). Tänä kesänä elää vielä pieni toivo, että pääsisi Baltian kautta Puolaan tai sitten laivalla suoraan Saksaan ja sieltä autolla jonnekin.

Vaikka rajat olisivat auki, emme lähde reissuun mikäli siellä pitää edelleen varoa ja vältellä ja väistellä muita ihmisiä. Eli vain, jos matkasta voi myös nauttia.

"Matkustaminen veressä" tarkoittaa yleensä sitä, että ihminen yrittää paeta itseään ja omia ongelmiaan maisemanvaihdolla.

Tervseisin Merimiehen tytär, matkaaja itsekin.

Ok. Sitten olen yrittänyt sitä noin 50 vuotta, mutta eipä siinä mitään.

Jotkut ovat levottomia, jotkut uteliaita, jotkut tosiaan alkavat ahdistua, jos joutuvat olemaan kotonaan toimettomana, toisille taas koti on sellainen paikka, jossa osaa olla rauhallisestikin eikä koe elämänsä valuvan ohitse. 

Minä olen haaveillut matkustamisesta lapsesta alkaen. Suosikkikirjojani olivat Sara ja Sarri matkustavat ja joku muu kirja, jossa matkustettiin. Selailin illat pitkät karttakirjaa ja haaveilin kuinka aikuisena matkustaisin kaikissa niissä kiehtovissa paikoissa, mitä niistä löysin.

Jos olen alle 10-vuotiaasta alkaen paennut itseäni ja ongelmiani matkustamiseen (/siitä haaveiluun) niin luulisi että se olisi jo näkynyt elämänlaadussa muutenkin :-D

Ehkä sitten oletkin ongelmainen etkä utelias, koska siihen levottoman ongelmaisen lokeroon aloit itseäsi laittaa?

Vain tylsillä ihmisillä on tylsää. Eli ongelma on sinussa

Mä ymmärrän miltä susta tuntuu. Olisin varmasti itsekin aika huonolla fiiliksellä, sillä monta vuotta mun vuoden kohokohta oli se pidempi reissu perheen kanssa jonnekin lämpimään. Ja samalla tavalla tuntui etten voi rentoutua kuin jossain kaukana lämpimässä.

Viime vuonna koronan lisäksi meni mun omat arvot ihan päälaelleen vakavan sairastumisen vuoksi. Ja ymmärsin myös, että ei ole mitään järkeä elää 50 viikkoa vuodessa paskaa elämää kahta superkivaa viikkoa varten. Toki mua harmittaa, että tämä kesä on todennäköisesti viimeinen, jolloin olisimme päässeet koko perhe yhdessä vielä matkustamaan.

Tosi ikävä Ap että jo toinen kesä näin. Lomat on monille tärkeitä ja tuo on sinun juttusi, toivon että löydät tavan viettää kesää niin ettei jää huono fiilis.

Tsemppiä sinulle ja myös muille niihin "pienempiin" koronaharmituksiin. Elämästä on hyvä yrittää nauttia joskus, miksipä me muuten täällä oltaisiin.