Olin aivan hajalla koko viime kesän, kun en päässyt ulkomaille. Toinen pieleen mennyt kesä edessä :(
Olen koko ikäni matkustanut ulkomaille kesällä. Rakastan hellettä ja aurinkoa ja kaipaan viikkokausien +30 asteen lämpötiloja pitkän talven jälkeen. Kesä ei ole kesä +15-20 asteessa.
Matkustelen työn puolesta Suomessa todella paljon. Suomi on siis "nähty". Kotikaupungissani Helsingissä viihdyn kyllä, mutta on Helsingistäkin kaikki näkemisen arvoinen "nähty", ei ole siis mitään uutta ja ihmeellistä, johon nyt pitäisi mennä pandemian aikaan tutustumaan erikseen. Suomi ja kotikaupunki on arkea ja kaipaan arkeeni muutosta, joka yleensä siis tulee siitä täysin toisiin maisemiin, lämpötiloihin, tuoksuihin ja kulttuureihin lähtemisestä.
Asennekysymyshän tämä on ja First World Problems, mutta mielenterveydellisesti menee huonosti. En pääse irtautumaan arjesta ollenkaan. Kaikki on vain samaa harmaata arkea koko ajan. Viikonloputkin. Minua suorastaan jännittää kesäloma, koska en voi odottaa siltä yhtään mitään. Pelkään, että palaan kireänä ja pettyneenä jälleen töihin loman jälkeen, joka ei tuntunut lomalta pätkääkään.
Kommentit (44)
Toivottavasti avaaja on saanut ammattiapua.
Yellowstonen kansallispuistossa Old Faithful geysirin purkautuessa siellä oli vain n. 5 ihmistä todistamassa sitä, opas sanoi minulle että ennen pandemiaa täällä oli aina vähintään 2000 ihmistä todistamassa sitä.
Joten siinä yksi syy miksi kannattaa nyt matkustaa. Ei ole turistiongelmaa. Nyt on maailman paras hetki matkustaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muuttaa ulkomaille. Miksi asut täällä, jos haluat pois?
Minä en halua muualle edes käymään.
En ole koskaan ymmärtänyt tuota kommenttia. Omalla Bucket List'illani on parikymmentä kohdetta eri maista. Mihin niistä minun siis kannattaisi muuttaa ja mitä se ratkaisisi? Vai pitäisikö minun muuttaa jokaiseen kohteeseen, jossa haluan elämäni aikana käydä?
Vierailija kirjoitti:
Samoissa fiiliksissä. Ei sitä ymmärrä ne, joilla matkustaminen ei ole verissä, joten tällä palstalla saat vain paskaa niskaasi. Viime kesänä kävimme sitten edes autolla Baltian maissa, mutta ei se tietenkään korvannut niitä ulkomaanmatkoja, jotka oli jo suunniteltu (ja lennot ostettu). Tänä kesänä elää vielä pieni toivo, että pääsisi Baltian kautta Puolaan tai sitten laivalla suoraan Saksaan ja sieltä autolla jonnekin.
Vaikka rajat olisivat auki, emme lähde reissuun mikäli siellä pitää edelleen varoa ja vältellä ja väistellä muita ihmisiä. Eli vain, jos matkasta voi myös nauttia.
Aika monella on verissä vaikka mitä, mutta on joutunut luopumaan itsensä toteuttamisesta monestakin eri syystä että siinä mielessä tuo nyt vaan kuulostaa siltä, ettei kestä vastoinkäymistä.
Ehkä sillä on eroa, miten siitä vastoinkäymisestään puhuu, että saako siihen sympatiaa vai ei, koska ainahan on se, jolla on suurempi ja pahempi vastoinkäyminen kuin oma ja silti niitä pienemminkin osumaa ottaneita lohdutellaan.
Kyllä mäkin tykkään joskus matkailla, mutta ei se ulkomaan matkojen puute silti mikään mielenterveyskysymys ole. Eli et saa sympatiaani.
Minulla on muutama tuollainen ystävä. Tapaaminen on todella haastavaa, koska arki on aina kiireistä ja sekin täynnä lasten harrastuksia ja muuta ohjelmointia ja sitten lomat ollaan aina poissa kotoa.
Itse olin viime kesänä Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Säät ei kyllä oikein suosineet ja mieli olisi tehnyt lähteä siitä vielä eteenpäin etelämmäs, mutta ainakin oli maiseman vaihdosta ja lomaa ulkomailla. Tänä kesänä katsotaan mihin asti voi suunnata, mutta näin etukäteen odotuksena joko tuo sama suunta kuin viime kesänäkin tai sitten norja. Jonnekin kuitenkin tarkoitus lähteä, vaikka ei olekaan etelä ja lämpöiset säät eivät ole siten taattuja.
Vierailija kirjoitti:
Samoissa fiiliksissä. Ei sitä ymmärrä ne, joilla matkustaminen ei ole verissä, joten tällä palstalla saat vain paskaa niskaasi. Viime kesänä kävimme sitten edes autolla Baltian maissa, mutta ei se tietenkään korvannut niitä ulkomaanmatkoja, jotka oli jo suunniteltu (ja lennot ostettu). Tänä kesänä elää vielä pieni toivo, että pääsisi Baltian kautta Puolaan tai sitten laivalla suoraan Saksaan ja sieltä autolla jonnekin.
Vaikka rajat olisivat auki, emme lähde reissuun mikäli siellä pitää edelleen varoa ja vältellä ja väistellä muita ihmisiä. Eli vain, jos matkasta voi myös nauttia.
"Matkustaminen veressä" tarkoittaa yleensä sitä, että ihminen yrittää paeta itseään ja omia ongelmiaan maisemanvaihdolla.
Tervseisin Merimiehen tytär, matkaaja itsekin.
Älä kuuntele näitä doomereita, jotka puhuu että tämä on "uusi normaali".
Heillä kaikilla on joku agenda, tämän jankkaajat eivät matkusta edes tavallisesti, joten älä kuuntele sanaakaan mitä he sanovat nyt.
Matkustelun megatrendi palaa taas pian, eikä mikään tule estämään sitä. Ei ainakaan tämä doomereiden valitus asiasta, ei, uusi normaali ei tule tapahtumaan.
No joo, kyllä tämä on aika tylsää. Vuoden raatamisen jälkeen joku pieni breikki arjesta olisi kyllä poikaa. Kaiholla muistelen omia kivoja reissuja ja mietin niitä reissuja jotka vielä haluaisin tehdä. Ehkä ensi vuonna?
Ymmärrän sinänsä. Kävin itse luopumisen läpi jo viisi vuotta ennen koronaa, joten olen ehtinyt sopeutua tilanteeseen paremmin.
Tämä voi olla niin yksilötasolla kuin ihmistasolla todella tarpeellinen pysäytys. Olemme omaksuneet niin vahvasti sen ajatuksen, että on matkustettava, mitä kauemmas sen parempi, mutta eihän se ole lainkaan kestävää. Eikä myöskään tasa-arvoista, ei Suomen sisällä saati globaalisti.
Itse olen vuokrannut aibnb:n kautta Suomessa asuntoja ja mökkejä. Tehnyt pieniä retkiä saaristossa. On luontokohteita. Ja ihan vaan hiljentynyt. Elämän sisältöä voi ja pitääkin osata voida löytää muualta kuin vain ulkomailta.
Tässä samalla haluan vielä alleviivata sitä, että vaihtoehtojen vähyys voi olla lamaannuttavaa. Se koskee monia köyhiäkin, jotka eivät ole voineet matkustaa ennenkään koronaa. Jos rahaa kuitenkin on, sitä voi suunnata lähikohteisiin. Minun on vaikea uskoa, että koko Suomi olisi nähty.
Ymmärrän kyllä kaipuun lämpöön. Mutta onhan nytkin lämmintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoissa fiiliksissä. Ei sitä ymmärrä ne, joilla matkustaminen ei ole verissä, joten tällä palstalla saat vain paskaa niskaasi. Viime kesänä kävimme sitten edes autolla Baltian maissa, mutta ei se tietenkään korvannut niitä ulkomaanmatkoja, jotka oli jo suunniteltu (ja lennot ostettu). Tänä kesänä elää vielä pieni toivo, että pääsisi Baltian kautta Puolaan tai sitten laivalla suoraan Saksaan ja sieltä autolla jonnekin.
Vaikka rajat olisivat auki, emme lähde reissuun mikäli siellä pitää edelleen varoa ja vältellä ja väistellä muita ihmisiä. Eli vain, jos matkasta voi myös nauttia.
"Matkustaminen veressä" tarkoittaa yleensä sitä, että ihminen yrittää paeta itseään ja omia ongelmiaan maisemanvaihdolla.
Tervseisin Merimiehen tytär, matkaaja itsekin.
Ok. Sitten olen yrittänyt sitä noin 50 vuotta, mutta eipä siinä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoissa fiiliksissä. Ei sitä ymmärrä ne, joilla matkustaminen ei ole verissä, joten tällä palstalla saat vain paskaa niskaasi. Viime kesänä kävimme sitten edes autolla Baltian maissa, mutta ei se tietenkään korvannut niitä ulkomaanmatkoja, jotka oli jo suunniteltu (ja lennot ostettu). Tänä kesänä elää vielä pieni toivo, että pääsisi Baltian kautta Puolaan tai sitten laivalla suoraan Saksaan ja sieltä autolla jonnekin.
Vaikka rajat olisivat auki, emme lähde reissuun mikäli siellä pitää edelleen varoa ja vältellä ja väistellä muita ihmisiä. Eli vain, jos matkasta voi myös nauttia.
"Matkustaminen veressä" tarkoittaa yleensä sitä, että ihminen yrittää paeta itseään ja omia ongelmiaan maisemanvaihdolla.
Tervseisin Merimiehen tytär, matkaaja itsekin.
Ok. Sitten olen yrittänyt sitä noin 50 vuotta, mutta eipä siinä mitään.
Jotkut ovat levottomia, jotkut uteliaita, jotkut tosiaan alkavat ahdistua, jos joutuvat olemaan kotonaan toimettomana, toisille taas koti on sellainen paikka, jossa osaa olla rauhallisestikin eikä koe elämänsä valuvan ohitse.
Ei tarvi mennä kauemmas kuin Ahvenanmaalle ja tuntuu kuin olisi ulkomailla. Tosin sieltä ei löydy sitä jatkuvaa +30 hellettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoissa fiiliksissä. Ei sitä ymmärrä ne, joilla matkustaminen ei ole verissä, joten tällä palstalla saat vain paskaa niskaasi. Viime kesänä kävimme sitten edes autolla Baltian maissa, mutta ei se tietenkään korvannut niitä ulkomaanmatkoja, jotka oli jo suunniteltu (ja lennot ostettu). Tänä kesänä elää vielä pieni toivo, että pääsisi Baltian kautta Puolaan tai sitten laivalla suoraan Saksaan ja sieltä autolla jonnekin.
Vaikka rajat olisivat auki, emme lähde reissuun mikäli siellä pitää edelleen varoa ja vältellä ja väistellä muita ihmisiä. Eli vain, jos matkasta voi myös nauttia.
"Matkustaminen veressä" tarkoittaa yleensä sitä, että ihminen yrittää paeta itseään ja omia ongelmiaan maisemanvaihdolla.
Tervseisin Merimiehen tytär, matkaaja itsekin.
Ok. Sitten olen yrittänyt sitä noin 50 vuotta, mutta eipä siinä mitään.
Jotkut ovat levottomia, jotkut uteliaita, jotkut tosiaan alkavat ahdistua, jos joutuvat olemaan kotonaan toimettomana, toisille taas koti on sellainen paikka, jossa osaa olla rauhallisestikin eikä koe elämänsä valuvan ohitse.
Minä olen haaveillut matkustamisesta lapsesta alkaen. Suosikkikirjojani olivat Sara ja Sarri matkustavat ja joku muu kirja, jossa matkustettiin. Selailin illat pitkät karttakirjaa ja haaveilin kuinka aikuisena matkustaisin kaikissa niissä kiehtovissa paikoissa, mitä niistä löysin.
Jos olen alle 10-vuotiaasta alkaen paennut itseäni ja ongelmiani matkustamiseen (/siitä haaveiluun) niin luulisi että se olisi jo näkynyt elämänlaadussa muutenkin :-D
Ihan takuuvarmasti et ole koko Suomea nähnyt. Ala kierrellä esim. kansallispuistoissa ja muissa luontokohteissa kaupungin keskustan ulkopuolella. Saatat yllättyä.
Kaikki yli 20 asteen olevat asteet ovat liikaa, kukaan, ei kukaan niistä nauti. Muutenkin matkustus pitäisi kieltää lailla
Samoissa fiiliksissä. Ei sitä ymmärrä ne, joilla matkustaminen ei ole verissä, joten tällä palstalla saat vain paskaa niskaasi. Viime kesänä kävimme sitten edes autolla Baltian maissa, mutta ei se tietenkään korvannut niitä ulkomaanmatkoja, jotka oli jo suunniteltu (ja lennot ostettu). Tänä kesänä elää vielä pieni toivo, että pääsisi Baltian kautta Puolaan tai sitten laivalla suoraan Saksaan ja sieltä autolla jonnekin.
Vaikka rajat olisivat auki, emme lähde reissuun mikäli siellä pitää edelleen varoa ja vältellä ja väistellä muita ihmisiä. Eli vain, jos matkasta voi myös nauttia.