Vanha ukkini otti minut eilen puhutteluun ja kysyi että miksi nykynuorilla on koira muttei puolisoa ja lasta?
Ei nuhdellut vaan asiallisesti kysyi mutten osannut antaa laajaa vastausta. Sanoin vain että ajat on muuttuneet. Mitä te vastaisitte ukilleni tai vastaavassa tilanteessa olevalle vanhemmalle sukulaiselle?
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän tuolla lenkkipoluilla tulee vastaan miehiä koirien kanssa, eiköhän niitä koiria ole enempi naisilla. Syntyvyyden lasku johtuu naisista, nykynaiset ovat pilalla.
Lähipiirissä koiria on sekä sinkkumiehillä että -naisilla.
Minunkin 60- luvulla syntyneet vanhemmat jaksaa jankata tuosta suhde- ja lapsiasiasta vähän väliä. En ole enkä aio olla suhteessa, enkö myöskään hanki koskaan lapsia.
t. 90- luvulla syntynyt
sdfsdf kirjoitti:
20-40 vutoiaille olisi kyllä aika paljon meihiä tarjolla samanikäisissä, mutta sen ikäiset vapaat naiset vaan setautuvat ja femakoituvat ja koiriensa kanssa elävät. Vanhositako naisista pitäsii sitten nuorten meisten hakea puolisoa
Lue tota nykyajan miehet keskustelua ja valaistu. Yhden yhtäkään ukon käppyrää en ota luettuani miesten vastauksia.
HYI!
Vierailija kirjoitti:
Vela. kirjoitti:
Ennen ehkäisyn keksimistä lapsia vain tuli, kun harrastettiin seksiä. Nykyisin sen voi halutessaan estää, mikä tuntuu vanhuksille olevan käsittämätön asia.
Älä nyt puhu reikiä päähäsi. Mun viime vuonna 86-vuotiaana kuollut äitinikin söi ehkäisypillereitä. Ehkäisyä on käytetty jo 50 vuotta. Pikkuisen nyt lähihistoriaa kannattaa kerrata.
Joo, mutta sosiaalinen pakko hankkia lapsia ei silti väistynyt mihinkään vielä vuosikymmeniin, vaikka ehkäisy yleistyikin jo 60-luvulla.
95% vastauksista osoittaa että ette osaa keskustella, omaatte todella vajaavaiset sosiaaliset taidot ja haastatte riitaa ihan tavallisissa kysymyksissä. Tutkijana olen pettynyt tasoon.
Ei miestä kannata ottaa riesaksi ellei ole ostamassa koko painajaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän tuolla lenkkipoluilla tulee vastaan miehiä koirien kanssa, eiköhän niitä koiria ole enempi naisilla. Syntyvyyden lasku johtuu naisista, nykynaiset ovat pilalla.
PASKAA SUOLLAT! Koiria on eniten perheellisillä. Tutkitusti naiset ulkoiluttavat ja hoitavat miestensäkin koirat, koska miehet eivät sitä suostu tekemään. Syntyvyyden lasku on positiivinen asia, maailmassa on nytkin liikaa ihmisiä. Syntyvyys on nytkin liian suuri. Nykymiehet ovat pilalla.
Syntyvyys on liian suurta muualla paitsi Suomessa mutta ethän sinä sitä älyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela. kirjoitti:
Ennen ehkäisyn keksimistä lapsia vain tuli, kun harrastettiin seksiä. Nykyisin sen voi halutessaan estää, mikä tuntuu vanhuksille olevan käsittämätön asia.
Älä nyt puhu reikiä päähäsi. Mun viime vuonna 86-vuotiaana kuollut äitinikin söi ehkäisypillereitä. Ehkäisyä on käytetty jo 50 vuotta. Pikkuisen nyt lähihistoriaa kannattaa kerrata.
Joo, mutta sosiaalinen pakko hankkia lapsia ei silti väistynyt mihinkään vielä vuosikymmeniin, vaikka ehkäisy yleistyikin jo 60-luvulla.
Aina on ollut niitä jotka mielistelevät muita, ja niitä jotka osaavat ajatella omilla aivoillaan. Nykyäänkin lasten hankinta on sosiaalinen pakko. Ei se silti pakollista ole. Eikä ole koskaan ollutkaan.
On se sitä toki nykyäänkin, muttei enää samassa määrin kuin 60 tai edes 30 vuotta sitten. Kyllä siinä on tapahtunut iso muutos.
Vastaisin, että nykymies ei uskalla sitoutua ja nykynainen ei uskalla synnyttää.
Nuo ne perimmäiset ongelmat ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vastaisin, että nykymies ei uskalla sitoutua ja nykynainen ei uskalla synnyttää.
Nuo ne perimmäiset ongelmat ovat.
Molemmat ovat tältä osin tyytyväisiä omissa kopeissaan. Onko ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Ei miestä kannata ottaa riesaksi ellei ole ostamassa koko painajaista.
Harkitsisin vakavasti edes niinsanotuksi ammattivaimoksi ryhtymistä. Vaimona oleminen on maksuakin vastaan melkoinen rasti.
Nimimerkillä kohta 20 vuotta aviossa ja ero tulossa.
Sanoisin että en halua kasvattaa yksin lasta heikossa taloustilanteessa. Tämä on yhä yleisempää nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukkisi varmaan on ollut liitossa jossa vähintään toinen on tyytymätön. Erittäin yleistä vanhoilla. Avioliitosta ei ole ollut ulospääsyä koska mainetahra ja kaikki perheenrikkojasyytökset ja taloudellinen puoli. Tiedän kaikkien tätieni olevan naimisissa ihan vaan tavasta ja kummitätini jopa avautui huppelissa että "enää ei pääse pois". Aiheeseen ei voi koskea ilman mielenterveyspuolta.
Joten, tuon tiivistäisin vähän parempaan muotoon ja sanoisin että täällä eletään vain kerran ja omasta pääkopasta pitää huolehtia. Lapsia syntyy tähän maailmaan ihan tarpeeksi jo nyt ja lapsen saa ilman miestäkin jos haluaa.
Itse tykkään pienistä terveistä koiraroduista.
Näin voi varmasti olla mutta vanhoilla sukupolville on ollut erilainen mindset avioliittoon liittyen. Tyyliin 'tässä ollaan meni suhteen tai saveen ja myötä ja vastamäessä". Avioliitto oli turvallinen instituutti eikä ajateltu että avioliitto on yhtä Instagram "lovelove" läppää. Oltiin samassa veneessä ja perheen etu meni aina oman edun edelle. Ei haihateltu ikuisesta intohimosta jne ...
:D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D
Avioliitto oli/on vaarallisinta mitä nainen voi tehdä! Jos nainen haluaa suojella itseään joutumasta rikoksen uhriksi, hän pysyy sinkkuna. PISTE.
Muutenkin harhasi entisajan avioliitoista on ruusunpunaista haihattelua.
Oma avioliittoni on kestänyt jo 15vuotta. Uskon vielä avioliittoon, rakkauteen ja kumppanuuteen. On hienoa kasvattaa perhettä yhdessä. Jakaa elämää yhdessä. Itkeä työmurheita miehen olkaa vasten ja keskustella kuopuksen puheviasta saunanlauteilla. Tukea toista. Tuntea rakastavansa ja olevansa rakastettu. Juuri sellaisena kuin on. Intohimoakin on. Joskus voi olla parin kuukauden kuivempi kausi ja joskus hyvinkin kiihkeää. Joskus riidellään ja sitten sovitaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne vanhuksetkin lukee uutisia ja pikkuhiljaa pitäisi mennä kaaliin että maailma muuttuu. En ymmärrä miten vaikka kahdeksankymppinen ei tajua maailmasta mitään jos on elänyt sotienjälkeisen ajan, 80-luvun kulutusjuhlan ja ollut vielä 2000-luvun alussa töissä. Siinä se maailma on muuttunut ehkä enemmän kuin meillä 30-vuotiailla tulee todnäk ikinä muuttumaan.
Onko niin että eläköityessä ihmiset ei enää vaan seuraa yhteiskuntaa, eivät kiinnostu ilmiöistä tai samaistu muihin?
Kyllä ap:n ukki maailmaa seuraa, juuri siksihän on kysymyksensä esittänyt, että on huomannut syntyvyyden laskeneen.
Hän kysyi siihen perusteluja, kuten viisas ihminen kysyy - koska objektiivisesti ottaen nyt olisi paljon paremmat olosuhteet kasvattaa lapsia kuin esimerkiksi 50-luvulla, jolloin hän todennäköisesti on lapsensa kasvattanut.
Juuri tuo erilaisen näkökulman kysyminen ilmentää kiinnostusta ja yhteiskunnan seuraamista, ei tuollainen tyhmien oletusten tekeminen, mitä sinä tuossa harrastat. Perehdy vähän nyt lähihistoriaan sinäkin, koska selvästi kuvittelet, että te nykyajan nuoret uniikit lumihiutaleet elätte jotenkin poikkeuksellisen vaikeaa aikaa.
Jokaisella aikakaudella on ollut omat hankaluutensa voitettavana. Monilla on myös yhteisiä kesto-ongelmia.
N54
Vierailija kirjoitti:
Vastaisin, että nykymies ei uskalla sitoutua ja nykynainen ei uskalla synnyttää.
Nuo ne perimmäiset ongelmat ovat.
Nämä ovat osana perimmäisiä syitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela. kirjoitti:
Ennen ehkäisyn keksimistä lapsia vain tuli, kun harrastettiin seksiä. Nykyisin sen voi halutessaan estää, mikä tuntuu vanhuksille olevan käsittämätön asia.
Älä nyt puhu reikiä päähäsi. Mun viime vuonna 86-vuotiaana kuollut äitinikin söi ehkäisypillereitä. Ehkäisyä on käytetty jo 50 vuotta. Pikkuisen nyt lähihistoriaa kannattaa kerrata.
Joo, mutta sosiaalinen pakko hankkia lapsia ei silti väistynyt mihinkään vielä vuosikymmeniin, vaikka ehkäisy yleistyikin jo 60-luvulla.
Mitään sosiaalista pakkoa ole. Trendejä ehkä, muttei ketään ole suljettu sosiaalisesta elämästä siksi, ettei hänellä ole lapsia.
Ei tarvitse synnyttää kun muualta saa yhtälailla työntekijöitä ja veronmaksajia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukkisi varmaan on ollut liitossa jossa vähintään toinen on tyytymätön. Erittäin yleistä vanhoilla. Avioliitosta ei ole ollut ulospääsyä koska mainetahra ja kaikki perheenrikkojasyytökset ja taloudellinen puoli. Tiedän kaikkien tätieni olevan naimisissa ihan vaan tavasta ja kummitätini jopa avautui huppelissa että "enää ei pääse pois". Aiheeseen ei voi koskea ilman mielenterveyspuolta.
Joten, tuon tiivistäisin vähän parempaan muotoon ja sanoisin että täällä eletään vain kerran ja omasta pääkopasta pitää huolehtia. Lapsia syntyy tähän maailmaan ihan tarpeeksi jo nyt ja lapsen saa ilman miestäkin jos haluaa.
Itse tykkään pienistä terveistä koiraroduista.
Näin voi varmasti olla mutta vanhoilla sukupolville on ollut erilainen mindset avioliittoon liittyen. Tyyliin 'tässä ollaan meni suhteen tai saveen ja myötä ja vastamäessä". Avioliitto oli turvallinen instituutti eikä ajateltu että avioliitto on yhtä Instagram "lovelove" läppää. Oltiin samassa veneessä ja perheen etu meni aina oman edun edelle. Ei haihateltu ikuisesta intohimosta jne ...
:D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D
Avioliitto oli/on vaarallisinta mitä nainen voi tehdä! Jos nainen haluaa suojella itseään joutumasta rikoksen uhriksi, hän pysyy sinkkuna. PISTE.
Muutenkin harhasi entisajan avioliitoista on ruusunpunaista haihattelua.
Oma avioliittoni on kestänyt jo 15vuotta. Uskon vielä avioliittoon, rakkauteen ja kumppanuuteen. On hienoa kasvattaa perhettä yhdessä. Jakaa elämää yhdessä. Itkeä työmurheita miehen olkaa vasten ja keskustella kuopuksen puheviasta saunanlauteilla. Tukea toista. Tuntea rakastavansa ja olevansa rakastettu. Juuri sellaisena kuin on. Intohimoakin on. Joskus voi olla parin kuukauden kuivempi kausi ja joskus hyvinkin kiihkeää. Joskus riidellään ja sitten sovitaan.
Päivän päätteeksi nainen uhrautuu melkeinpä joka asiassa. Tämä tosiasia peittyy rakkauden alle. Jotkut herää vasta kuolinvuoteellaan elämänsä vajavaisuuteen. Muutamille tätä tunnetta ei tule. Aika monille kuitenkin tulee
Kyllä ne vanhuksetkin lukee uutisia ja pikkuhiljaa pitäisi mennä kaaliin että maailma muuttuu. En ymmärrä miten vaikka kahdeksankymppinen ei tajua maailmasta mitään jos on elänyt sotienjälkeisen ajan, 80-luvun kulutusjuhlan ja ollut vielä 2000-luvun alussa töissä. Siinä se maailma on muuttunut ehkä enemmän kuin meillä 30-vuotiailla tulee todnäk ikinä muuttumaan.
Onko niin että eläköityessä ihmiset ei enää vaan seuraa yhteiskuntaa, eivät kiinnostu ilmiöistä tai samaistu muihin?