Miksi kulttuuriväki osoittaa vihansa päättäjille? Heidänkö ansiotaan tämä viruspandemia on? Ei kai päättäjät kiusatakseen rajoituksia tee.

Suuryhtiöille koronatukirahoja kyllä piisaa mutta freelancereille ei. Freelancerit ovat muutenkin kusessa kiitos Sipilän hallituksen muutoksen missä heidät lasketaan kevytyrittäjiksi, eli toisin sanoen eivät saa minkäänlaisia tukia niinä aikoina kun keikkoja ei tule. Pienyrittämistä ja silpputöiden tekemistä on vaikeutettu.

Rajoitukset ovat laittomia ja päättäjät tulee saattaa vastuuseen.

Eikö su oo välierät Saksaa vastaan. Tuleeko sitä kultaa ja kunniaa. Aiku ihanaa. Sitten on isot pärskeet stadissa. Aiku ihanaa. Tosin en itse osallistu niihin karkeloihin. 

Onkohan Antti miten tiukkana kun on nyt kulttuuriministeri. Rahhaa on jaettu yrityksille vasemmalla että oikeella handulla. 

Vierailija kirjoitti:

Jos multa loppuu varastomiehen duunit, yritän päästä autokuskiksi, apumieheksi tai vaikka postinjakajaksi. Töissä ollessani saan palkkaa alle 30 k€/v.

Pakko hakeutua jonnekin, mistä rahaa saa.

Kun kulttuuri-ihmiseltä loppuu työt, hän valittaa ja mellakoi.

Töissä ollessaan saa palkkaa tyyliin sata tonnia.

Ei oo pakko tehdä mitään.

Kyllä kulttuurialan ihmisiä jatkuvasti hakeutuu muihin töihin väliaikaisesti tai pysyvästikin. Ei siitä yleensä valiteta sen enempää kuin tehtaan sulkemisesta.

Tämä vuosi on ollut melkoisen poikkeuksellinen. Koko ajan on ollut hyvin epävarmaa, ja esim.esiintymisiä on voitu perua lyhyelläkin varoitusajalla. Aika hankalaa siinä on muita töitä hakea, ja tuskin monella alalla on valtavaa työvoiman tarvettakaan tänä vuonna. Alan vaihto kokonaan vain yhden vuoden takia ei ole kovin kestävä ajatus.

Kulttuurialan ihmiset ovat olleet tosi tiukoilla yli vuoden, osittain ihan absurdien syiden takia,  ja nyt sitten järjestettiin mielenosoitus joka sujui tosi hyvin, turvaväleillä. Se ei ollut mikään mellakka. Suomen tapaisissa maissa mielen osoittaminen sääntöjen rajoissa on sallitttua.

Palkkaa saa harva kulttuurialan ihminen mitenkään paljon. Jotkut saavat, mutta iso osa on itse asiassa aika köyhiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettava tosiasia on myös se, että kun ajaudutaan kriisiin, niin silloin asiat on hoidettava tärkeysjärjestyksessä. Täytyy turvata terveydenhoito, osa logistiikasta ja turvallisuus. Niin tärkeää kuin kulttuuri onkin, se ei kuitenkaan ole elintärkeä ala kenellekään. Ihminen voi hyvin elää käymättä teatterissa, mutta ilman terveydenhuoltoa käy huonosti. Suomi on elänyt liian pitkään vailla suurempia kriisejä, ihmiset ovat tuudittautuneet liialliseen hyvään. Siksi korona suistaa monet ahdinkoon. Ei ole mitään kykyjä eikä keinoja hoitaa tällaista asiaa. Kulttuurialan ihmisistä moni on lisäksi muutoinkin sellaisia haahuilijoita ja vapaita taiteilijoita, että tavallisen elämän realiteetit ovat jo valmiiksi hiukan hukassa. Hankala sitä on selviytyä. Aina kannattaisi olla joku varasuunnitelmia, varsinkin epävarmoilla aloilla työskentelevillä.

Varmasti kaikki ovat yhtä mieltä siitä että terveydenhoito on ensisijaisesti turvattava ja tärkein ala. Mutta miksi bissen juominen terassilla ja baarissa katsotaan elintärkeämmäksi kuin elokuvissa käynti? Tästä tässä on kyse. Rajoitukset kohdistuvat räikeän epätasa-arvoisesti eri aloihin. 

Työllisyys.

Entä kulttuurialan 200000:n edustajan työllisyys?

Linkki väitteeseesi?

Hyvä, jos puoletkaan tuosta määrästä työllistää ja suuri osa saa palkkansa joko apurahoina, tai kunnan budjetista.

Itse asiassa varsin harva apurahoina, ainakaan muuten kuin satunnaisesti uransa aikana. Ja apurahatkin ovat isolta osalta yksityisten säätiöiden jakamia.Ne saavat tehdä rahoillaan mitä haluavat. 

Vierailija kirjoitti:

Nuoret.

Kun valitsette ammattia, niin perehtykää Maslown tarvehierarkiaan.

Ei se niin mene, että kun mullistus iskee, niin ihmisten terveyttä ei hoideta, koska kitaroiden on soitava ja baarissa viinan virrattava.

Niin, kukaanhan ei ole noin väittänytkään.

Nämä jotka nillittävät että pitää olla toinen ammatti tai pitää huolehtia työttömyysturvasta: ei ole helppoa! Ensinnäkin myös jos satut omaamaan sen toisen ammatin, et työllisty välttämättä sinnekään. Toinen: opiskelemaan ei noin vain lähdetä kun opintotukikuukaudet on käytetty ja työkkäri rankaisee, jos haluaa itse edistää työllistymistä. Kolmantena: YEL- ja kassamaksut ovat ihan hirvittävät. Suurin osa kulttuurialalla olevaista on ns. pakkoyrittäjiä, vaikka työsuhteiden luonne on monessa paikassa periaatteessa vakituinen. Alalle on pesiytynyt ajattelumalli, että näin säästetään henkilöstökuluissa.