Lue keskustelun säännöt.
Mies muutti pari viikkoa sitten pois. 11v itkenyt ikävää joka ilta vaikka ovat joka päivä olleet yhteydessä
03.06.2021 |
Joka ilta ennen nukkumaanmenoa alkaa itku. Pojalla on ihan tosi paha mieli siitä kun isä ei enää asu täällä. Ollaan puhuttu paljon siitä että kuinka iskä rakastaa poikia ja iskälle voi aina soittaa ja laittaa viestiä. Nuoremmalle tämä on ollut tosi vaikeaa. Joka päivä tulee itku ja se voi kestää jopa tunnin. Poika nukkuu huonosti ja parina yönä oon herännyt siihen kun karjuu iskää unissaan. On tullut sitten mun viereen nukkumaan ja siihen rauhoittuu ja nukahtaa. En yhtään tiedä miten tukea lasta. Kun kysyn että mikä auttais niin itkee että haluu vaan että iskä tulee kotiin.
Kommentit (83)
Voi poikaa :( ei siihen auta kuin aika, anna itkeä niin kauan kuin itkettää. Tuo on lapsen elämässä suuri kriisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei auta mikään enää. Poika on rikki. Luottamus on mennyt.
Tiedän kokemuksesta, koska olin lapsena tuo poika.
Seuraavaksi muuttuu araksi ja alkaa viihtyä omissa oloissaan. Ja ilo kuolee ja alkaa olla perustotinen/tunteeton aina.
Vierailija kirjoitti:
Kurja juttu. Miksi mies lähti? Lopetitko parisuhteen kun lapset syntyivät?
Syy ei kuulu tänne. Ei kuitenkaan mitään suurempaa draamaa eikä johdu lapsista. Ap
Ovatko nähneet vai onko isä pelkästään puhelimen päässä? Kyllä näin alkuun olisi hyvä nähdä monta kertaa viikossa jos vain mahdollista ja mennä isän uuteen kotiin yöksikin.
Elämänmuutokset ovat vaikeita. Anna lapsen surra omalla tavallaan, se vie oman aikansa. Tämä on kasvamista ja sopeutumista uuteen tilanteeseen. Ole läsnä ja keskustele rauhallisesti. Ajan kanssa tasoittuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi poikaa :( ei siihen auta kuin aika, anna itkeä niin kauan kuin itkettää. Tuo on lapsen elämässä suuri kriisi.
Mm. Ollaan oltu paljon sylitysten. Onneksi uskaltaa kertoa ja näyttää että mulla on paha mieli. Hakee paljon nyt musta turvaa. En aja pois. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ovatko nähneet vai onko isä pelkästään puhelimen päässä? Kyllä näin alkuun olisi hyvä nähdä monta kertaa viikossa jos vain mahdollista ja mennä isän uuteen kotiin yöksikin.
Ovat nähneet, mutta valitettavasti vaan pari kertaa. Mies muutti eri paikkakunnalle mutta ei kauas. Käynyt poikia moikkaamassa täällä kun olen ollut töissä. Videopuheluita pojat on soitellut. Lauantaina menevät iskälle yöksi. Onneksi alkaa kesäloma niin näkevät enemmän. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi poikaa :( ei siihen auta kuin aika, anna itkeä niin kauan kuin itkettää. Tuo on lapsen elämässä suuri kriisi.
Mm. Ollaan oltu paljon sylitysten. Onneksi uskaltaa kertoa ja näyttää että mulla on paha mieli. Hakee paljon nyt musta turvaa. En aja pois. Ap
Oletko muistanut olla tukena ja turvana myös vanhemmalle lapselle vaikka ei samalla tavalla sitä susta hakisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi poikaa :( ei siihen auta kuin aika, anna itkeä niin kauan kuin itkettää. Tuo on lapsen elämässä suuri kriisi.
Mm. Ollaan oltu paljon sylitysten. Onneksi uskaltaa kertoa ja näyttää että mulla on paha mieli. Hakee paljon nyt musta turvaa. En aja pois. Ap
Oletko muistanut olla tukena ja turvana myös vanhemmalle lapselle vaikka ei samalla tavalla sitä susta hakisi?
Joo. Ollaan mekin oltu välillä sylitysten ja puhuttu. Hän tosiaan ei itke ainakaan mun nähden tai muutenkaan "oireile" mutta ei aja poiskaan jos halaan. Mutta ei tule oikein itse puhumaan, haluaa välillä olla ihan vaan yksinkin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä lukiessa ja lähipiiristä nähneenä lapsesta asti sitä aina vaan miettii että miten muka vanhemmat kykenee perustelemaan eroa aina sillä että lapset kyllä sopeutuu ja ei lapset kärsi, enemmän ne kärsii kun äiti ja/tai isä ei ole onnellinen jne. Toki joissakin tapauksissa voi olla näin mutta kun olen näitä katsonut niin onnellisia lapsia on eron jälkeen ollut vain niissä tilanteissa joissa on ääritapauksissa (alkoholismia, huumeita, rikollisuutta, väkivaltaa jne.).
Mitenkään AP:hen en tätä kohdista, en tiedä mikä on teidän tausta erolla ja se on teidän asianne. Yleisesti kommentoin koska näissä tilanteissa käy aina niin lapsia sääliksi ja kyllä se monesti jäljet jättää tavalla tai toisella varsinkin jos niitä ei käsitellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja juttu. Miksi mies lähti? Lopetitko parisuhteen kun lapset syntyivät?
Syy ei kuulu tänne. Ei kuitenkaan mitään suurempaa draamaa eikä johdu lapsista. Ap
Eli pihtasit ja tuhosit koko perheen ja lapsiesi lapsuuden.
Ihan oikeasti, lopeta. Tuosta trollaamisesta ja paskanjauhannasta ei ole mitään hyötyä. Pidä suu kiinni jos ei ole mitään hyvää sanottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja juttu. Miksi mies lähti? Lopetitko parisuhteen kun lapset syntyivät?
Syy ei kuulu tänne. Ei kuitenkaan mitään suurempaa draamaa eikä johdu lapsista. Ap
Eli pihtasit ja tuhosit koko perheen ja lapsiesi lapsuuden.
Voi sua kiltteliini, älä osallistu ketjuihin joiden aiheesta et tiedä mitään.
Taas yks uus mt-potilas kasvamassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siltä on perhe mennyt rikki, se tuntuu aluksi siltä, että koko elämä on rikottu eikä toivoa enää ole. Sinä erosit parisuhteesta, häneltä meni perusturvallisuuden tunne loppuelämäksi. Toki tuska laimenee ajan myötä. T: erolapsi
Vierailija kirjoitti:
Ei auta mikään enää. Poika on rikki. Luottamus on mennyt.
Tiedän kokemuksesta, koska olin lapsena tuo poika.
Seuraavaksi muuttuu araksi ja alkaa viihtyä omissa oloissaan. Ja ilo kuolee ja alkaa olla perustotinen/tunteeton aina.
Tämäpä se. Itsekin koin samanlaisen kohtalon. Äitini hommasi vielä uudeksi isäpuoleksi ikävän alkkiksen, jolta sain pari kertaa huolella turpaan, juuri noin 10-11-vuotiaana. Kehitin aika pahan päihdeongelman häivyttyäni himasta 16-vuotiaana. Arvet näkyy vielä aikuisenakin.
Faija oli ihan ok, mutta mutsi jostain syystä sai jonkun kusipääkohtauksen ja erosivat.
Poikasi ehkä haluaisi asua isänsä kanssa, eli kokee isänsä itselleen läheisemmäksi ja tärkeämmäksi kuin sinut.
Onko erityislapsi? Harvempi tuon ikäinen tuollalailla reagoi. Itkee joka ilta jopa tunnin ikävää?? Juu ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi poikaa :( ei siihen auta kuin aika, anna itkeä niin kauan kuin itkettää. Tuo on lapsen elämässä suuri kriisi.
Mm. Ollaan oltu paljon sylitysten. Onneksi uskaltaa kertoa ja näyttää että mulla on paha mieli. Hakee paljon nyt musta turvaa. En aja pois. Ap
Oletko muistanut olla tukena ja turvana myös vanhemmalle lapselle vaikka ei samalla tavalla sitä susta hakisi?
Joo. Ollaan mekin oltu välillä sylitysten ja puhuttu. Hän tosiaan ei itke ainakaan mun nähden tai muutenkaan "oireile" mutta ei aja poiskaan jos halaan. Mutta ei tule oikein itse puhumaan, haluaa välillä olla ihan vaan yksinkin. Ap
Anna sen sitten olla yksin.
Te jotka kehtaatte väittää kärsineenne vanhempienne erosta niin kuulkaa siitä ne lapset vasta kärsiikin, kun isä ja äiti ei juuri muuta tee kuin riitelee!!! Voi kuinka lapsena oikein toivoin sitä eroa. Olisin voinut ainakin vähemmillä mielenterveysongelmilla selvitä aikuisuuteen, jos ei olisi tarvinnut koko lapsuutta olla stressaantunut ja traumatisoitunut.
Uskoisin että kunhan ap exineen pitää pojalle sitä henkeä yllä, että tästä selvitään ja rakastetaan ja tuetaan ja ollaan yhteydessä kaikesta huolimatta ja vanhemmat edes asialllisissa väleissä keskenään, niin poika varmasti tuosta selviää ennemin kuin ekasta mainitsemastani vaihtoehdosta.
Kurja juttu. Miksi mies lähti? Lopetitko parisuhteen kun lapset syntyivät?