Lue keskustelun säännöt.
Mies muutti pari viikkoa sitten pois. 11v itkenyt ikävää joka ilta vaikka ovat joka päivä olleet yhteydessä
03.06.2021 |
Joka ilta ennen nukkumaanmenoa alkaa itku. Pojalla on ihan tosi paha mieli siitä kun isä ei enää asu täällä. Ollaan puhuttu paljon siitä että kuinka iskä rakastaa poikia ja iskälle voi aina soittaa ja laittaa viestiä. Nuoremmalle tämä on ollut tosi vaikeaa. Joka päivä tulee itku ja se voi kestää jopa tunnin. Poika nukkuu huonosti ja parina yönä oon herännyt siihen kun karjuu iskää unissaan. On tullut sitten mun viereen nukkumaan ja siihen rauhoittuu ja nukahtaa. En yhtään tiedä miten tukea lasta. Kun kysyn että mikä auttais niin itkee että haluu vaan että iskä tulee kotiin.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Poikasi ehkä haluaisi asua isänsä kanssa, eli kokee isänsä itselleen läheisemmäksi ja tärkeämmäksi kuin sinut.
Pitää tästä vielä poikien kanssa jutella kun tilanne tasaantuu. Valitettavasti iskän luokse muutossa ois todella monta huomioitavaa asiaa kun eri paikkakunnalle tosiaan muutti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taannoinhan tuli tutkimus, jonka mukaan lapsille ero on etu vain, jos perheessä on rajua alkoholismia, väkivaltaa yms. Se on ihan turha sössöttää jotain, että onnellinen vanhempi on lapsen etu. Tottakai, mutta mistä se onni syntyy. Kun alkaa itseään psyykata onnettomaksi, sitä onnistuu tulemaan sellaiseksi nuupahtaneeksi kesäkukaksi. Sanon suoraan, että paljon on sitä haluamista ja asennetta. Kun tekee mieli lähteä, alkaa kiukutella ja oikein alkaa kehittämään kärsimysoireita, niin johan voi perustella eroa lasten edulla.
95% ongelmalapsista tulee eroperheistä. Kaikki erolapset ei ole ongelmallisia, mutta ongelmallisista melkein kaikki ovat eroperheistä.
Erityisherkälle lapselle nämä erojutut ovat rankkoja kokemuksia, elämän perusasiat järkkyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi poikaa :( ei siihen auta kuin aika, anna itkeä niin kauan kuin itkettää. Tuo on lapsen elämässä suuri kriisi.
Mm. Ollaan oltu paljon sylitysten. Onneksi uskaltaa kertoa ja näyttää että mulla on paha mieli. Hakee paljon nyt musta turvaa. En aja pois. Ap
Oletko muistanut olla tukena ja turvana myös vanhemmalle lapselle vaikka ei samalla tavalla sitä susta hakisi?
Joo. Ollaan mekin oltu välillä sylitysten ja puhuttu. Hän tosiaan ei itke ainakaan mun nähden tai muutenkaan "oireile" mutta ei aja poiskaan jos halaan. Mutta ei tule oikein itse puhumaan, haluaa välillä olla ihan vaan yksinkin. Ap
Anna sen sitten olla yksin.
Kyllä se aloittajaa tarvitsee vaikka muuta voi esittääkin
Itse erolapsena en sitä samaa lapsilleni aiheuta. Traumaa ja kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te jotka kehtaatte väittää kärsineenne vanhempienne erosta niin kuulkaa siitä ne lapset vasta kärsiikin, kun isä ja äiti ei juuri muuta tee kuin riitelee!!! Voi kuinka lapsena oikein toivoin sitä eroa. Olisin voinut ainakin vähemmillä mielenterveysongelmilla selvitä aikuisuuteen, jos ei olisi tarvinnut koko lapsuutta olla stressaantunut ja traumatisoitunut.
Uskoisin että kunhan ap exineen pitää pojalle sitä henkeä yllä, että tästä selvitään ja rakastetaan ja tuetaan ja ollaan yhteydessä kaikesta huolimatta ja vanhemmat edes asialllisissa väleissä keskenään, niin poika varmasti tuosta selviää ennemin kuin ekasta mainitsemastani vaihtoehdosta.
Tilanteet ovat erilaisia. Vaikka sinulle vanhempien ero oli helpotus niin toisille se voi olla traumaattinen kokemus. Ei kaikkien vanhemmat riitele koko ajan ja siksi eroa. Jotkut eroavat, vaikka riitoja ei ole, koska parisuhde tuntuu enemmän vain kämppissuhteelta.
Ap:lle en osaa antaa neuvoja. Muuta kuin, että anna aikaa. Pojalle isän lähtö on iso asia. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen taisi sanoa, että lapselle ero on trauma, jonka käsittelemiseen menee 1-2 vuotta. Asiasta siis voi päästä yli, mutta sitä ei voi pakottaa tapahtuvaksi heti.
Minuakin inhottaa se kun aina sanotaan, että lapset sopeutuu kyllä. Tietysti sopeutuvat, koska vaihtoehtoja ei ole.
Mulla kanssa pojan itku ja suru sai katumaan koko eroa, koska itse halusin eroa. Isä ei halunnut vedoten lapsen parhaaseen. Poika oli vuoroviikot isällään, ja hänestä tuli isän poika. Läheinen suhde kesti aikuisikään asti ja vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11v nukkuu äidin vieressä? Ei hyvää päivää mammat. Iso poika jo.
Järkyttäviä nuo jotkut kommentit pihtaamisesta ja siitä, että automaattisesti ap on syypää eroon. Mitäs jos mies olikin perus mies, eli pettäjä ja epätasa-arvon kannattaja?
Riitaisa parisuhde se vasta huono malli onkin lapsille. Hienoa, että lapsilla näyttää silti olevan hyvä isä-suhde. Pitäkää siitä kynsin ja hampain kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja juttu. Miksi mies lähti? Lopetitko parisuhteen kun lapset syntyivät?
Syy ei kuulu tänne. Ei kuitenkaan mitään suurempaa draamaa eikä johdu lapsista. Ap
Eli pihtasit ja tuhosit koko perheen ja lapsiesi lapsuuden.
Tai sitte liho niin riskiksi että alko haisee eikä enää kelvannut.
Mistä näistä tietää..
Meillä mies lihoi yli satakiloiseksi elintasokumpuiseksi, eikä tuo kovin hyvältä haisekaan, ellen nalkuta, että pitää käydä suihkussa ja käyttää deodoranttia. Pili ei sillä ole enää vuosiin noussut kunnolla, edellisestä kerrasta on melkein vuosi.
En silti ole ajatellut sen takia heivata.
Vierailija kirjoitti:
Taannoinhan tuli tutkimus, jonka mukaan lapsille ero on etu vain, jos perheessä on rajua alkoholismia, väkivaltaa yms. Se on ihan turha sössöttää jotain, että onnellinen vanhempi on lapsen etu. Tottakai, mutta mistä se onni syntyy. Kun alkaa itseään psyykata onnettomaksi, sitä onnistuu tulemaan sellaiseksi nuupahtaneeksi kesäkukaksi. Sanon suoraan, että paljon on sitä haluamista ja asennetta. Kun tekee mieli lähteä, alkaa kiukutella ja oikein alkaa kehittämään kärsimysoireita, niin johan voi perustella eroa lasten edulla.
95% ongelmalapsista tulee eroperheistä. Kaikki erolapset ei ole ongelmallisia, mutta ongelmallisista melkein kaikki ovat eroperheistä.
Pistäpä linkki tuohon tutkimukseen. Erityisesti kiinnostaa tuo missä väität 95% tulevan eroperheistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkyttäviä nuo jotkut kommentit pihtaamisesta ja siitä, että automaattisesti ap on syypää eroon. Mitäs jos mies olikin perus mies, eli pettäjä ja epätasa-arvon kannattaja?
Riitaisa parisuhde se vasta huono malli onkin lapsille. Hienoa, että lapsilla näyttää silti olevan hyvä isä-suhde. Pitäkää siitä kynsin ja hampain kiinni.
Kaikki erot mitä lähipiirissä on sattunut niin nainen on vaan yhtäkkiä ilmoittanut erosta. Ei mitään riitelyä. Ne ketkä riitelee ovat yhdessä ja intohimoisia.
Ensinnäkin kaksi viikkoa on ihan älyttömän lyhyt aika. Anna lapsen surra ja ikävöidä, kyseessä on todennäköisesti hänen tähän astisen elämän suurin kriisi.
Ole lapsille läsnä, kuuntele ja puhu.
Seurailisin tilannetta. Keskusteluapua voi tarvittaessa hakea esim. neuvolasta tai kouluterveydenhuollosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko erityislapsi? Harvempi tuon ikäinen tuollalailla reagoi. Itkee joka ilta jopa tunnin ikävää?? Juu ei.
Ehkä on koko päivän mennyt hyvin koulussa ja kavereiden kanssa ja saanut ajatukset pidettyä muualla. Sitten se kotona taas iskee täydellä teholla päälle. Eihän se kaikki itku varmaan pelkkää ikävää ole vaan osittain myös turvallisuuden katoamista.
Isä kotona ei ole sama asia kuin isä puhelimen päässä.
Vierailija kirjoitti:
11v nukkuu äidin vieressä? Ei hyvää päivää mammat. Iso poika jo.
Niin nukkuu koska saa siitä turvaa tähän hetkeen. Parempi niin että tulee mun viereen nukkumaan kun valvoo suruissaan yksin puoli yötä ja on aamulla väsynyt. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taannoinhan tuli tutkimus, jonka mukaan lapsille ero on etu vain, jos perheessä on rajua alkoholismia, väkivaltaa yms. Se on ihan turha sössöttää jotain, että onnellinen vanhempi on lapsen etu. Tottakai, mutta mistä se onni syntyy. Kun alkaa itseään psyykata onnettomaksi, sitä onnistuu tulemaan sellaiseksi nuupahtaneeksi kesäkukaksi. Sanon suoraan, että paljon on sitä haluamista ja asennetta. Kun tekee mieli lähteä, alkaa kiukutella ja oikein alkaa kehittämään kärsimysoireita, niin johan voi perustella eroa lasten edulla.
95% ongelmalapsista tulee eroperheistä. Kaikki erolapset ei ole ongelmallisia, mutta ongelmallisista melkein kaikki ovat eroperheistä.
Pistäpä linkki tuohon tutkimukseen. Erityisesti kiinnostaa tuo missä väität 95% tulevan eroperheistä.
Alanuoli tuli, linkkiä ei näy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
11v nukkuu äidin vieressä? Ei hyvää päivää mammat. Iso poika jo.
Niin nukkuu koska saa siitä turvaa tähän hetkeen. Parempi niin että tulee mun viereen nukkumaan kun valvoo suruissaan yksin puoli yötä ja on aamulla väsynyt. Ap
Se ei silti poista sitä faktaa että on jo iso poika.
Isä on pojalle supersankari, idoli. Sinä pilasit tämän upean unelman.
Myöhemmin seuraa masennus ja äitiviha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
11v nukkuu äidin vieressä? Ei hyvää päivää mammat. Iso poika jo.
Niin nukkuu koska saa siitä turvaa tähän hetkeen. Parempi niin että tulee mun viereen nukkumaan kun valvoo suruissaan yksin puoli yötä ja on aamulla väsynyt. Ap
Se ei silti poista sitä faktaa että on jo iso poika.
No ei ole 11v niin iso vielä. Lapsi on vielä ja lapsi tarvitsee aikuisen tukea tilanteissa joissa oma selviytymiskapasiteetti ei vielä riitä.
Voi hemmetti.
Olin jo mielessäni suunnitellut itse lähtöä parisuhteesta jo pitkään, mutta taas kerran iski tätä ketjua lukiessa se tuttu epävarmuus: entäs jos/kun lapset kärsivät?
En kestäisi ajatella pienen poikani itkua, ja kysymyksiä siitä, milloin isä tulee kotiin..