~**~ EX-HAAHUT - VIIKKO 34 ~**~

Ja oli nyt pakko tulla tuulettamaan Eka-Vekaran ja Lizien tavoin sitä että rv11 on vihdoin täynnä ja kohta rv12 mennään kovaa kyytiä. Jihuu!!! Toivottavasti saadaan jatkaa ihan loppuun asti. =)



Töissä on nyt niin järkky kiire, että on ihan pakko tehdä hommia. Ehkä sit vkonloppuna ehdin koneelle paremmin.



Täällä aikas rauhallisesti mennään. Aamusin ei sillain enää tee huonoa, mutta kauheasti vatta heti aamusta kurnii eikä oikein mitään järkevää saa tehtyä ennen kun on aamupuurot syönyt. Tänään ei ole myöskään päänsärkyä ollut, joten mukavampi päivä siltä osin. Jotenkin tuntui tuossa vko sitten että masu pullahtaisi näkyviin, mutta kyllä se aamuisin kyllä aikas pieni vielä on...jos ei tietäis että sielä joku asustaa, niin ei oikein mitään erottas. Paitsi ehkä jus ruokailujen jälkeen turvottaa masua enemmän ja se on sellainen pömppis, mutta laskee sitten aina. Tiedän, että sitä painoakin ehtii vielä tulla joten kai pitäs olla tyytyväinen kun paino on edelleen se normaali 53kg, nyt on parina aamuna käynyt 53,2kg, mutta laskenut sitten taas tuohon normaaliin. Mutta jos se pikkuinen tähän mennessä oli kasvanut kuten pitää, niin toivottavasti tästä eteenkin päin. =)



Nyt ihan pakko tehdä niitä töitä.



Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille! =)



Titi75 ja kirmu the hirmuinen rv11 !!!!! JEEEEEEEEEEEEEE!!!!

Pääsinhän minä irti tylsistymisen tunteesta, ainakin hetkellisesti ;-). Edellisen viestin jälkeeni lähdin selvittelemään meidän jättirotuisen runsasta, mutta irtoamassa olevaa turkkia ja muutkin hoitorutiinit tein ja siinäpä vierähti kivasti 2,5 h. Nyt on ukkelin turkki taas hyvässä kunnossa ja emännällä hyvä mieli. Sit maksoin vinon pinon laskuja ja nyt pitäis aloittaa kirjanpito. Saa nyt nähdä, miten tämä touhuiluinto tässä taas pääsee lässähtämään, kun tunnin päästä pitää lähteä eskarilainen hakemaan uuden ystävänsä luota ja kirjastossakin pitäis käydä. Mun pitäis aina saada tehdä silloin, kun into on päällä. Keskeytykset tahtoo olla pahasta ;-).



Eka-vekaralle ja Lizielle myös onnittelut uuden viikon alkamisesta. Jännää, että teitä on peräti kolme ex-haahua, joilla on täsmälleen samat viikot. Saa nähdä, onko vielä np-ultran jälkeen vai siirtyykö jollain laskettu aika.



Porkkana, toivon todella, että pääset vielä kokemaan sen ihanan kamalan synnytyksen! Ja toivottavasti juuri tämä raskautesi on se, jolloin pääset sen n. 30 viikon päästä kokemaan! Milloin sinulla olikaan se seuraava ultra?



Juu, mutta nyt hommia jatkamaan, kun on vielä mahdollisuus ja into päällä.



neronja rv 38+5

[b]sartsulle:[/b]





[color=darkviolet]Syntyi pieni untuvainen, poikalapsi nauravainen, kukat häntä kumarsivat, aurinko ja kuu iloitsivat, elämästä uudesta, pienestä poikavauvasta! Paljon onnea![/color]



[b]Niameylle:[/b]



[color=lightred]Onnea onnea tytölle somalle,

teidän kahden ikiomalle.

Aikataulun hän uuden laatii,

paljon aikaa ja hellyyttä vaatii. Onnean prinsessan johdosta![/color]





Lauris ja Oscar 6 vrk

Ei ole ihmeitä asioita, mutta pitää ilmoittautua taas että kotona ollaan edelleen! Argh, on tää yhtä odottamista, ei voi muuta sanoa. Päivät menee kyllä joutuisasti, kun on joka päivälle ohjelmaa, eli siinä mielessä en suinkaan vain odota synnytystä. Illat on pahimpia, kun nukkumaanmennessä miettii, että jokohan ensi yönä...?



Sartsulle & Laurikselle onnittelut tällekin puolelle ja samoin Niameylle! Kyllä täältä vielä perässä tullaan.



Nippula oli ainakin ollut rakenneultrassa hyvin tuloksin, onnittelut siitä! Ja kummasti teille alkumatkalaisillekin on viikkoja kertynyt, tuntuu ihan siltä että omat viikot junnaa paikallaan ja muut vaan keräävät niitä =)



Pidemmittä puheitta hyvät viikonloput kaikille!

Kerttukasperi ja Onni rv 40+3

Mulla tämä närästys vaan pahenee :-(. Just söin yhden keitetyn perunan, ehkä kolme paistettua muikkua, kaksi maksamakkara-näkkäriä, tomaattia ja kurkkua. Join ruuan kanssa vettä ihan vaan sen takia, että saan rautatabun otettua. Ja nyt n. 10 min myöhemmin alkoi yläselkään koskea ja ylämahaa polttelee. Rennien otin heti ruuan jälkeen, mutta eipä taida olla apua.



Ihan oikeasti pelottaa tämä paheneva tilanne, kun tosiaan silloin kun kuopus oli vauva, mulla tuli sellaisia kohtauksia. Yläselkään koski kauheasti, mahaa poltteli ja minä oksensin ja oksensin. Meni varmaan 3 - 4 h, että vähän väliä kävin oksentamassa ja olo oli koko ajan hirveän tuskainen. Yhdenkin tällaisen kohtauksen aikaan soitin ainakin kaksi kertaa päivystykseen (nämä kohtaukset alkoi aina illalla ja jatkuivat pitkälle yöhön), kun oli niin vaikea olla ja päivystyksessä vähän epäilivät, että jos kyseessä onkin sydänperäinen juttu. Itse epäilin, että kyseessä voisi olla sappikivet tms.



Just tuon pahimman kohtauksen jälkeen (kun soittelin päivystyspolille) varasin seuraavana aamuna ajan lääkäriin ja yllätyksekseni lääkäri sanoi, että kyse on närästyksestä ja määräsi kuukauden lääkekuurin (jouduin lopettamaan imetyksen, mutta kuopus oli jo onneks 8,5 kk). Kuuri auttoi, samoin kuin se, että jätin kahvin kokonaan pois. Muutaman kuukauden päästä tk-käynnistä sain kutsun sairaalalle mahalaukun tähystykseen ja lausunto oli jotenkin tyyliin: merkkejä mahakatarista. Mutta siinä vaiheessahan mulla oli jo ihan hyvä olla ja kolme vuotta kaikki on ollut hyvin.



Nyt olis kauheeta, jos maha menis tosi huonoon kuntoon ja joutuisin heti synnytyksen jälkeen aloittamaan jonkun lääkekuurin. Miten kävis imetyksen :-(? Tämä tässä nyt pelottaa. Koko raskauden ajan olen näihin päiviin asti pystynyt juomaan sellaista laihaa kahvia (puolet vettä, puolet normaalia kahvia), mutta nyt kyllä näyttää siltä, että pakko siitä on kai luopua kokonaan. Tänään kun olin tosiaan 2,5 h kunnostanut meidän koiraa, niin teki mieli sämpylää ja kahvia, mutta olis sitten pitänyt tyytyä pelkkään hopeateehen.



Nyt taisi onneksi tuo yläselän pakotus helpottaa, ainakin hetkellisesti. Vähän kyllä vaan hirvittää tämä tilanne, jos tästään vielä pahenee :-/. Voihan tietysti olla, että närästys helpottaa, kun vaavi on syntynyt, toivottavasti.



neronja rv 38+5