Miksi jotkut ovat ujoja? Millainen lapsuus siihen vaikuttaa, tai elämänkokemukset?
Joskus ihmetyttää, kun jotkut vieraat ihmiset eivät yhtään uskalla jutustella, jos tulee tilanne, jossa vaihtaa pari sanaa.
Kommentit (27)
Mä oon ujo ja hiljainen. Äitinkin on, joten osittain on kyse varmaan perimästä, mutta sen lisäksi minulla oli nuoruudessani huutava isä ja koska en halunnut sanoa mitään väärää ja tulla huudetuksi, opin että on turvallisempi olla hiljaa.
Koska heitä ei ole pakotettu sosiaalistumaan. Jokainen voi oppia puhumaan ja käyttäytymään, oli diagnooseja tai ei. Jokaiselle pystytään myös kehittämään joku dg, jos halutaan, ja nehän on nyt muodissa.
Minua ainakin kannustettiin ja kehotettiin menemään tilanteisiin ja epämukavuusalueille, ja kun sitä jatkuvasti tekee, ei enää jaksa olla ujo tai ahdistunut.
Että lakki kauniiseen käteen ja harjoittelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos Jumalalle ujoista ja hiljaisista ihmisistä. Teidän hienovaraisuuden ansiosta tämä maailma on edes jonkun verran siedettävä paikka. Töissänikin on usein vastassa vain moottoriturpia ja älämölö-kansaa - no ei jaksa...
Tattista
Lapsena alistettu siihen että minun työni on olla hiljainen ja en saa häiritä muita. Olen ollut pienestä asti normaali ujo, mutta tuo huono kasvatus pahensi vielä sitä.
Lapsena piti olla aika hajuton, nauton, hiljainen, kiltti ja näkymätön.
Kiitos Jumalalle ujoista ja hiljaisista ihmisistä. Teidän hienovaraisuuden ansiosta tämä maailma on edes jonkun verran siedettävä paikka. Töissänikin on usein vastassa vain moottoriturpia ja älämölö-kansaa - no ei jaksa...