Mitä iän tuomia muutoksia olette havainneet itsessänne?

Mulla on rinta ja kaula täynnä (no ei ihan täynnä, mutta häiritsee) kaikenmaailman rasvaluomia! Yök. N33

Vierailija kirjoitti:

Krapula kestää ikuisuuden

Ei jaksa enää ryypätä muutenkaan

Ilmeisesti joku muukin kykenee samaistumaan tähän.

En omalla kohdalla näe miten helvetissä joku muu kuin alkoholisti jaksaa enää keski-ikään päässeenäkin juoda humalahakuisesti. Krapulat ovat pahentuneet moninkertaisesti, arvioisin että kesto on noin 2-3x sitä mitä ennen, intensiteetti noin 8x ja herkkyys eli millaisista määristä se kankkunen tulee noin 4x.

Se ei yksinkertaisesti enää ole sen vaivan arvoista, kun dokaaminen ei ole kuitenkaan 10x kivempaa kuin nuorena.

Kolmesti päivässä on vaihtunut kahdesti päivässä. Paitsi viikonloppuna ja kankkusessa neljästi päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Viiksikarvat (joo-o, luit oikein) lisääntyneet ja tummuneet, aamuisin on tosi vaikea herätä, lisäksi aamuisin sängystä noustessa sattuu jalkoihin ja olo on kaikin puolin kankea.

Aamuisin kasvot turvonneet ja juonteet/silmäpussit korostuneemmat.

Ikänäkö jo kolkuttelee nurkan takana.

N43.

Voi nämä justiinsa täälläkin! Lukulasit kyllä löytyy.N56

En jaksa enää valvoa öitä kuten nuorempana. 

Nainen 37v.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä arvomaailmaa ei enää oikein ole.

Jokainen elää elämäänsä miten lystää ja se ei minulle kuulu tai muille miten minä elän

Nuohan ovat arvoja. Kummallinen ajatus, että ainoastaan toisten tekemisten arvostelu ja moralisointi edustavat arvoja. Toki istuu hyvin tällaiset arvot omaavan ihmisen maailmankuvaan, että sillä jolla on erilaiset arvot ei itse asiassa ole arvoja tai moraalia lainkaan.

No henkisiä muutoksiahan riittää, enkä pidä niitä mitenkään pahana...

- ajan nykyisin autolla hitaammin ja liikennesääntöjä noudattaen

- pyöräillessä pidän vapaaehtoisesti kypärää

- en katso, tai lue enää mitään liian jännää tai väkivaltaista

- olin nuorena pinnallinen, sitten kasvoin aikuiseksi ja olin hyvin syvällinen, nyt taas yritän parhaani mukaan onnellisen huoleton ja kaikkea rakastavan pinnallinen

- en enää murehdi, kadehdi tai häpeä mitään

- menen nukkumaan ysiltä ja herään seiskalta

- olen omasta mielestäni ihana äiti, onneksi en tehnyt lapsia vielä parikymppisenä

- olen se joka työpaikalla tietää paljon ja jolta kysytään mielipidettä

- olen nykyisin hyvin suvaitsevainen, ymmärtäväinen ja anteeksiantavainen

- olen oppinut suunnittelemaan, arvioimaan ja teen rohkeasti päätöksiä

- en jaksa mitään negatiivista turhaa mölinää, tai valivali-ihmisiä

- olen sinut kehoni kanssa ja hiusten värjäämiseen lopetin vuosia sitten

- liikun paljon ja syön terveellisesti, joten paino on pysynyt kurissa

- rahaa olisi tehdä mitä vain, mutten kaipaa enää itselleni mitään materiaa

- tunnen itseni noin 25v tytöksi, mutta jostain syystä peilistä näkyy 46v täti -hymyilen aina heti peilikuvalleni, koska silloin silmärypyt ja nenä-suupielijuonteetkin ovat ok

- lähilasit ostin, muuten ei ole vielä kummempia fyysisiä ikääntymisen merkkejä

- ai niin ja sairastan tautia johon kuolisin ilman lääkitystä ja saatan kuolla siitä huolimatta.. se on tehnyt minusta kiitollisen ja hetkessä elävän

Otsaan on ilmestynyt ryppyjä. Onneksi pelkästään otsaan vasta.

Ai että, vihaan vanhenemista. Ryppyinen iho on ruma, ihan sama mitä sanotte. Ryppyiset vanhat naiset ovat rumia.

Pakko kai sitä on mentävä veitsen alle, kun tämä tästä vielä pahenee.

Voimat on kasvaneet iän myötä. Aamustondiksen jaksaa vääntää alas jo yhdellä kädellä, ennen tartti kaksi.

Julli on lörtsö.

Vierailija kirjoitti:

Käykö suurimmalle osalle noin, että seksihalut vaan loppuu? Harmillista, jos noin käy.

Ulkoisia merkkejä ei vielä juurikaan ole. Naururyppyjä on ja kasvoissa suupielien uurteet ovat vähän syventyneet. Huomaan kuitenkin näyttäväni jo enemmän keski-ikäiseltä, mutta en osaa määritellä mistä se johtuu. On alettu rouvittelemaam, vaikka sormusta ei ole. Ikänäkö tekee tuloaan, vielä en tarvitse laseja mutta en pysty katsomaan enää mitään kovin läheltäkään niin kuin ennen.

Nuorena olin kiinnostunut tekniikasta ja nyt en jaksaisi opetella enää mitään uusia juttuja, vaikka ymmärrän ettå on vain pakko tai sitten ei kohta osaa käyttää enää mitään. Pari kertaa on jo käynyt noloja vahinkoja puhelimen kanssa, kun teen jotain mitä ei pitänyt, julkaisen jotain mitä ei pitänyt jne. Olen mielestäni vielä liian nuori tällaiseen sähläilyyn.

N40

Toi rouvittelu... tai teitittely... joskus vilkaisin ympärilleni, että kenelle puhutaan...

Ja sukujuhlissa: juuri kun oppi olemaan tätiosastoa, alkoikin tää mummoikä.

Aika vanhaksi (+40v) ajattelin toisinaan töissä, että asiakas varmaan ihmettelee, miten tiedän niin paljon tästäkin asiasta, vaikka olen niin nuori...

Iän tuomia muutoksia? No ikääni säikähdetään joka vuosi enemmän.

Samoissa mitoissa kuin vuonna 1994.

T. Ei millään mittarilla eikä missään asiassa keskiverto

Luullaan tyttöseksi. Oma poika noin 25-vuotias.

Hymyilen kaikille ja kaikki hymyilevät yleensä takaisin.

Ainoat rypyt kantapohjissa.

Kehonkarvoitus on lisääntynyt ja kasvaa nopeemmin kun kerran sheivannut. Samoin unirytmi on muuttunu normaaliimpaan suuntaan kuin teininä. Tosin oon vasta 27-vuotias niin on niin paljon vielä eessä tässä elämässä. T: M27

No se että yhä harvempi asia kiinnostaa. Se ei ole masentuneisuutta eikä kyynisyyttä. Moni asia vaan tuntuu niin turhalta. Yöelämä? Plääh, ei kymmeniin vuosiin. Tai muu bilettäminen. Telkasta tulee pelkkää roskaa. Elokuvat on tehty teini-ikäisille. 99% suositusta musasta on soopaa. Kaikki tämä ihmisen sekoilu ja vouhottaminen ihan minkäkin asian ympärillä - ihan joutavaa. 

Masennus, väsymys, roikkuposket

Farkut yhä samaa kokoa kuin nuorena, muuten kaikki on aikalailla kamalasti. VIHAAN vanhenemista ja sitä, ettei tälle rupsahtamiselle, hiusten lähdölle, kolotuksille ja kivuille ymym kertakaikkiaan mahda yhtään mitään, ei voi kuin seurata kehon hidasta mutta varmaa pystyyn kuolemista.  Ei se mieltäkään siis positiivisena pidä mitenkään, kahdehdin ihmisiä jotka eivät ota rupsahtamisesta murheita!

Oikein huonon yön jälkeen huomaan, että seuraavana päivänä kannan puolillepäivin tyynyä mukanani eli kasvoillani viipyilee tyynyrypyt😆

Muutoinhan mm. silmänurkkiani koristaa nauruviirut, hiuksistani löydän hopeanharmaita/vitivalkoisia yksilöitä. Menkoista tullu varsin bitchimäiset eli tulevat ihan miten sattuu, aivan turha laskea mitään päiviä kun kierto sekaisin kuin gägikello. Ja itse olen huomannut, että palautuminen työstäni, fyysisesti raskasta, ottaa nyt pienen tovin - tosin teini-ikäiseni ovat asiasta eri mieltä, kun kuulema kouhotan ja häslään käänteissäni vauhdikkaasti kuten aina😃

Mutta jos ystäviltä, tuttavilta kysytään, niin mikään ei kuulema ole muuttunut. Että ikä ei näy missään. Puhuvat potaskaa kaikki😆, ihania ovat❤️

Vierailija kirjoitti:

En olisi nuorena uskonut, miten MIELENKIINTOISTA vanhaksi tuleminen on!

--kun niitä "vanhoja" on ikäänkuin sivusta seurannut useamman kymmenen vuotta, niin yhtäkkiä havahtuu siihen, että "ne" eivät enää olekkaan jokin erillinen rotu erityispiirteineen, vaan että, hei, nyt on MINUN VUORO tulla vanhaksi.

Ja nimenomaan KOKEA vanhaksi tuleminen.

Yhtäkkiä koko elämänkaari/ sukupolvet / historia/ jne kaikki saavat ihan uudenlaisen merkityksen ja ymmärryksen.

❤️👍

Krapula kesti viikon niin lopetin alkoholin käytön kokonaan.Ja huomaan että musta on tullut suorasanaisempi.Ennen oli sentään jonkinlainen suodatin mut nyt tulee kaikki ulos jos joku ottaa päähän.