Mies haluaa muuttaa asumaan, mutta ei naimisiin

Ilmeisesti mieskin haluaa pitää vapautensa. Olisiko aika tehdä kompromissejä tai olla vapaana? Ei voi saada kumpaakin.

Tottakai, haluaa kokin ja siivoojan muttei luopua omaisuudestaan.

onnea vaan vanhanpiian urallesi. kuka helvetti menee naimisiin, ilman että edes on asunut yhdessä? 

Työsuhteeseenkin kuuluu aluksi koeaika

No älä sitten ap muuta asumaan miehen kanssa.

Miksi täällä valitat?

Oksettava provo taas.

Sinä haluat sitä ja mies tätä. Kummallakin on oikeus haluta.

Mitäpä jos puhuisitte.

Mulla toisin päin... vaimo kokee, että aviossa olisi asuttava yhdessä, kun taas itse asuisin mielelläni omillani (molemmat ns. "toisella kierroksella" ja lapset tehty erikseen ja aikuisia), ja voisi tavata vaikka viikonloppuisin ja muutoin, kun ei ole työkiireitä. Tuli muutettua yhteen, kun halusin pitää vaimon hyvällä päällä, mutta tämä on alkanut jo hyvinkin jonkin verran kaduttaa - kyllä siinä testosteroni laskee, kun haluaa omaa rauhaa ja toinen hösää siinä samassa huushollissa. Nyt sitten psykologisesti hankalampi muuttaa omilleen, kun vaimossahan ei ole sinänsä mitään vikaa - vaan tässä asumisjärjestelyssä - mutta hän loukkaantuu jo ajatuksenkin esiin tuomisesta.

Ymmärrän erittäin hyvin ihmisiä, jotka parisuhteessakin haluavat oman rauhansa ja sitten voi tavata kun molemmistä tuntuu mukavalta.

Yhdessähän ei nimenomaan asuta "huvin vuoksi". Siinä vähenevät huvit molemmilta, ja usein aletaan kytätä toisen menemisiä ja tulemisia. Kannattaa varoa liian innokkaita yhteen muuttoa haluavia.

Minä haluaisin uuden fillarin. 

Sovi ainakin miten kulut jyvitetään tai voit joutua maksumieheksi

Vierailija kirjoitti:

Yhdessähän ei nimenomaan asuta "huvin vuoksi". Siinä vähenevät huvit molemmilta, ja usein aletaan kytätä toisen menemisiä ja tulemisia. Kannattaa varoa liian innokkaita yhteen muuttoa haluavia.

Komppaan tätä. Olin pari kuukautta seurustellut erään miehen kanssa kun hän jo halusi muuttaa yhteen ja naimisiin. En suostunut, ja sitten pikkuhiljaa alkoikin miehestä paljastumaan jos jonkinlaista juttua. Joten, jos suhde on vielä kovinkin tuore, kannattaa miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko aika tehdä kompromissejä tai olla vapaana? Ei voi saada kumpaakin.

Väärin. On täysin mahdollista saada molemmat. Niin meilläkin tehdään. Ratkaisun nimi on POLYAMORIA. 

Me tehtiin ensin lapsi, sitten esiteltiin toisemme vanhemmille, tehtiin toinen lapsi. Mentiin naimisiin, tehtiin kolmas lapsi ja sitten rakennettiin talo...

Pertsi kirjoitti:

Mulla toisin päin... vaimo kokee, että aviossa olisi asuttava yhdessä, kun taas itse asuisin mielelläni omillani (molemmat ns. "toisella kierroksella" ja lapset tehty erikseen ja aikuisia), ja voisi tavata vaikka viikonloppuisin ja muutoin, kun ei ole työkiireitä. Tuli muutettua yhteen, kun halusin pitää vaimon hyvällä päällä, mutta tämä on alkanut jo hyvinkin jonkin verran kaduttaa - kyllä siinä testosteroni laskee, kun haluaa omaa rauhaa ja toinen hösää siinä samassa huushollissa. Nyt sitten psykologisesti hankalampi muuttaa omilleen, kun vaimossahan ei ole sinänsä mitään vikaa - vaan tässä asumisjärjestelyssä - mutta hän loukkaantuu jo ajatuksenkin esiin tuomisesta.

Ymmärrän erittäin hyvin ihmisiä, jotka parisuhteessakin haluavat oman rauhansa ja sitten voi tavata kun molemmistä tuntuu mukavalta.

Minä olen naimisissa, ja asun mieheni kanssa edelleen eri osoitteissa. Välillä on asuttu kyllä pidempään minun luonani, kun miehen asunnossa tehtiin remonttia.

Tämä on erinomainen ratkaisu, jos molemmat haluavat välillä kunnolla myös omaa rauhaa. Viikolla asumme omissa asunnoissamme, viikonloput ja lomat olemme yhdessä. Toimii meillä, mutta ei varmaan kaikilla. Ja rahaa kuluu tietysti enemmän, kun on kaksi taloutta.

Viisas mies, ku ei haluu ryhtyy muijan maksumieheksi.

Jätä se sika

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika

Moro ja näkemiin.

Vierailija kirjoitti:

Pertsi kirjoitti:

Mulla toisin päin... vaimo kokee, että aviossa olisi asuttava yhdessä, kun taas itse asuisin mielelläni omillani (molemmat ns. "toisella kierroksella" ja lapset tehty erikseen ja aikuisia), ja voisi tavata vaikka viikonloppuisin ja muutoin, kun ei ole työkiireitä. Tuli muutettua yhteen, kun halusin pitää vaimon hyvällä päällä, mutta tämä on alkanut jo hyvinkin jonkin verran kaduttaa - kyllä siinä testosteroni laskee, kun haluaa omaa rauhaa ja toinen hösää siinä samassa huushollissa. Nyt sitten psykologisesti hankalampi muuttaa omilleen, kun vaimossahan ei ole sinänsä mitään vikaa - vaan tässä asumisjärjestelyssä - mutta hän loukkaantuu jo ajatuksenkin esiin tuomisesta.

Ymmärrän erittäin hyvin ihmisiä, jotka parisuhteessakin haluavat oman rauhansa ja sitten voi tavata kun molemmistä tuntuu mukavalta.

Minä olen naimisissa, ja asun mieheni kanssa edelleen eri osoitteissa. Välillä on asuttu kyllä pidempään minun luonani, kun miehen asunnossa tehtiin remonttia.

Tämä on erinomainen ratkaisu, jos molemmat haluavat välillä kunnolla myös omaa rauhaa. Viikolla asumme omissa asunnoissamme, viikonloput ja lomat olemme yhdessä. Toimii meillä, mutta ei varmaan kaikilla. Ja rahaa kuluu tietysti enemmän, kun on kaksi taloutta.

Vaikuttaa fiksulta ratkaisulta. Meillä asutaan myös vähän tällä tyylillä. Joskin asutaan sen verran kaukana toisistamme lähellä työpaikkojamme että joka viikonloppu ei tavata. Mutta kun tavataan niin ollaan sitten 100% toisiamme varten. Naimisissa jo 18v ja edelleen suhde on "tuore". Suosittelen.

Ei se yhteenmuutto ja kihloihin meno ole mitenkään käsikädessä keskenään. Minä saatan muuttaa helposti yhteen, mut jos lupaudun kihloihin se jo vaatii et tuntee toisen.