10veen synttäritoiveet: Ryhmä Hau-rekka ja Pipsa Possu-lakanat. Nyt alkaa jotenkin iskeä tajuntaan lapsen kaikki diagnoosit ja huoli tulevasta ylä-asteesta

Enemmän olisin huolissani oman 8-vuotiaani kavereista, jotka haluaisivat harrastaa twerkkausta (kaikki muu on liian lapsellista, paitsi ehkä cheerleading) eivät suostu pukeutumaan kuin mustaan, aina pitää olla napapaita ja tiktokiin kuvataan perseenheilutusvideoita. Jollakin on jopa jo poikaystävä. Vapaa-aika kuvataan someen ja jatkuvasti ollaan puhelin kourassa. He ovat todellisia hyväksikäytölle potentiaalisia uhreja. Tuskinpa se 10-vuotias , joka leikkii eskareiden kanssa ajautuu hyväksikäytetyksi. Sen sijaan 8-vuotias, joka luulee olevansa teini, on paljon suuremmassa vaarassa tulla hyväksikäytetyksi.

Minä leikin vielä 15vuotiaana barbeilla ja parhaan, 12 vuotiaan kaverini kanssa leikimme myös disneyn piirrettyjen kohtauksia. Muistan kun kerran olin Mufasa ja roikuin kalliolta, niin rinnakkasluokan mopopojat ajoi siihen nauraamaan ja ilkkumaan. Asuin vanhempieni kanssa 22vuotiaaksi ja seurustelin ekan kerran 26vuotiaana. 

Nykyäänhän lapset, varsinkin tytöt, eivät enää saisi olla lapsia. Lapset kokevat painetta siirtyä taaperosta teiniksi ilman mitään välivaihetta. Tämä on erittäin haitallista lapsen kehitykselle.

Kun minä olin 10-vuotias, rakensimme kavereideni kanssa talleja leikkihevosille ja pidimme ratsastuskilpailuja mielikuvitushevosilla. Ja sitä pidettiin täysin normaalina mitä se onkin. Mehän olimme lapsia. Nykyään lasta pidetään liian lapsellisena jos tämä vielä ekaluokkalaisena leikkii. Lasten leikin ovat korvanneet teineille tarkoitetut nettisisällöt. Lastenkulttuuri on muutenkin katoamassa, esimerkiksi lastenmusiikki. Lapset kuuntelevat samaa musiikkia kuin parikymppiset. Lastenvaatteetkin ovat muuttuneet, ne matkivat parikymppisten muotia varsinkin tyttöjen kohdalla.

Nykyinen kulttuuri on hävittämässä lapsuutta.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän olisin huolissani oman 8-vuotiaani kavereista, jotka haluaisivat harrastaa twerkkausta (kaikki muu on liian lapsellista, paitsi ehkä cheerleading) eivät suostu pukeutumaan kuin mustaan, aina pitää olla napapaita ja tiktokiin kuvataan perseenheilutusvideoita. Jollakin on jopa jo poikaystävä. Vapaa-aika kuvataan someen ja jatkuvasti ollaan puhelin kourassa. He ovat todellisia hyväksikäytölle potentiaalisia uhreja. Tuskinpa se 10-vuotias , joka leikkii eskareiden kanssa ajautuu hyväksikäytetyksi. Sen sijaan 8-vuotias, joka luulee olevansa teini, on paljon suuremmassa vaarassa tulla hyväksikäytetyksi.

Kamalaa😳 Mihin tämä maailma menee jos 8-veet on tuollaisia😕

Todella huonosti nämä kommentoijat ymmärtävät ongelmaasi ap, pahoittelut siitä heidän puolestaan... Minulla vähän samanlainen lapsi lähipiirissä, ihan hyvin kaikki meni sitten kuitenkin hänen kasvaessaan. Ehkä koulu oli sitten kiva tai jotain sellaista. Halusin siis vain sanoa että tällainenkin voi mennä kohtuuhyvin.

Kuten jo todettu, 10-vuotiaan kuuluu olla lapsi. Ja jos hänellä kerran on kehitysviivästymää, niin sitä vähemmän yllättävää tuo on. Eikä taatusti parane sillä jos äiti jotenkin osoittaa, että on paheksuttavaa olla oma itsensä ja pitäisi esittää jotain muuta kuin on.

Toki yläasteelle ei kannata mennä kurahousut jalassa, mutta sille et voi mitään mitkä asiat lastasi kiinnostavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän olisin huolissani oman 8-vuotiaani kavereista, jotka haluaisivat harrastaa twerkkausta (kaikki muu on liian lapsellista, paitsi ehkä cheerleading) eivät suostu pukeutumaan kuin mustaan, aina pitää olla napapaita ja tiktokiin kuvataan perseenheilutusvideoita. Jollakin on jopa jo poikaystävä. Vapaa-aika kuvataan someen ja jatkuvasti ollaan puhelin kourassa. He ovat todellisia hyväksikäytölle potentiaalisia uhreja. Tuskinpa se 10-vuotias , joka leikkii eskareiden kanssa ajautuu hyväksikäytetyksi. Sen sijaan 8-vuotias, joka luulee olevansa teini, on paljon suuremmassa vaarassa tulla hyväksikäytetyksi.

Kamalaa😳 Mihin tämä maailma menee jos 8-veet on tuollaisia😕

Aikuisten miesten ylläpitämä pornokulttuuri sen tekee. Jo pikkutytöistä halutaan tehdä seksiobjekteja aikuisille. Se ei ole lasten syy, vaan aikuisten.

Mun tyttäret ovat nyt yläkoululaisia ja teinejä. Urheilevat paljon, kavereita on paljon, tykkäävät laittaa hiuksiaan ja meikkaavat vähän. Ihan tavallisia teinejä.

Aloittajan teksti sai minut muistelemaan millaisia olivat 10-vuotiaina.

Todellakin leikkivät vielä. Tuolloin pitivät todella paljon Pet Shop-hahmoista ja niillä hahmoilla oli laivaa ja autoa ja kahvilaa plus muuta härpäkettä ja hahmot seikkailivat tyttöjen leikeissä tuntikausia.

Myös Lego Friends ja Polly Pocket olivat suosittuja, ajoittain myös Barbie.

Kaverit myös tuolloin olivat innokkaita leikkijöitä ja porukkaan mahtui myös kaverin eskarilaista pikkusiskoa ja joskus myös muutama vuosi nuorempi serkkupoika, jonka mielestä Pet Shop-koirat olivat ihania.

Tiettävästi kenelläkään ei ole tai ollut mitään diagnoosia.

Anna lapsesi leikkiä, teini-ikä kyllä tulee ihan varmasti ja siinä on omat kuvionsa. Aikuisuudesta nyt puhumattakaan.

Lisäksi olen huomannut, että nykyteinit suhtautuvat ns lapsellisiin juttuihin eri tavalla kuin me vanhemmat aikoinamme.

Minunkin tytöt nukkuvat mielellään muumi-lakanoissa ja välillä kaivavat esiin kavereiden kanssa Barbie-elokuvat. Laulavat sitten elokuvan kappaleiden mukana ja hihittelevät iloisesti ja mussuttavat karkkia.

Älä stressaa sitä että lapsesi leikkii ja nauttii elämästä.

Pitäisiköhän meidän muitten ottaa opiksemme.

Ps. Eikä se Aspergerkaan mikään kauhea asia ole. Mun miehellä on, ja ihana aviomies ja isä on.

Hyvässä työpaikassa ja elämäänsä tyytyväinen mies.

Luova lapsi leikkii ja varsinkin käyttää mielikuvitustaan leikkiessään. Puhelimen näyttöä ehtii tuijotella vanhempanakin.

10-vuotiashan on täysi lapsi, aika järkyttävää jos siitä pitää huolestua.

Olipa ihanaa olla lapsi vielä silloin, kun kaiken maailman tubeista ei tiedetty mitään! Minä työnsin 13-vuotiaana nukenvaunuja! Ja silti 15-v aloin seurustella maailman ihanimman pojan kanssa, josta sittemmin tuli aviomieheni.

Yleisellä tasolla puhuttaessa toivoisin lapsuuden olevan pidempi. Lasten kuuluukin leikkiä, ja olisi ihanaa jos lapset pukeutuisivat pidempään mukavuus edellä, ei niinkään coolius. Ehtii sitä aikuiseksi vähän hitaamminkin. Joku kännykän räpläys tarpeetonta pienillä lapsilla. Ulkonäköpaineet lapsilla on surullinen ilmiö.

Itse kun olin 10 v, niin mun ikäiset piti mua lapsellisena koska leikein barbeilla ja poneilla. Vaan ei se minua haitannut, etsein seuraa muista tytöistä, joilla oli samat kiinnostuksen kohteet ja jätin ne omaan arvoonsa, ketkä halusivat leikkiä jo aikuisia.

Minä nukun Muumilakanoissa. Sellaiset vaaleansiniset. 6v Poika kömpii viereen melkein joka yö. Katsotaan Ryhmä Hauta yhdessä, enkä ole sitä häneltä kieltänyt, vaikka vaimo näin haluaisikin. Hänen (meidän) pitäisi muka "kasvaa siitä ulos". Tuo kehitysviivästymä toki voi vaikeuttaa kaveroitumista samanikäisten kanssa, mutta jos on hyviä ystäviä, pitäkää niistä kiinni. He ovat kullanarvoisia kenelle hyvänsä. Anna lapselle lahjaksi mitä toivoo. Liian usein vanhemmat projisoivat omia halujaan/elämättömiä toiveitaan lapsiinsa ja hankkivat heille mitä itse uskovat että heidän pitäisi haluta (ja haluavat näyttää hyvälle muiden vanhempien silmissä).

Sitä paitsi, kehitysviivästymä ei tarkoita ettei hän aikuistuisi jossakin vaiheessa, vain jonkin vuoden myöhemmin kuin "suuri massa". Ja mikä itseisarvo on olla siinä suuressa massassa kuitenkaan? Tärkeintä on antaa lapselle se tuki ja ne elämän eväät, joilla hän voi pärjätä kun itse on poissa, sillä joskus me kaikki täältä poistumme. Vanhemman avoin ja ehdoton rakkaus ja vankkumaton tuki lasta kohtaan antaa yleensä parhaat eväät ja hyvän itsetunnon elämää varten.

Itse leikin vielä 13-vuotiaana, tosin salaa kavereilta, he kun eivät enää innostuneet muusta kuin pojista, meikeistä ja muodista. Itse olin tuossa iässä vielä ikään kuin rajamailla: kiinnosti toki samat asiat kuin kavereitakin, mutta leikeistä sai vielä jonkinlaista turvallisuudentunnetta ja pysyvyyttä teini-iän mukanaan tuomaan jatkuvaan muutokseen.

Anna lapsesi (sillä lapsi hän on) elää lapsuuttaan ihan rauhassa, teineilyyn ja aikuisuuteen on turha kiirehtiä.

Anna hänen olla lapsi.

Omista lapsista älykkäin leikki kauimmin. Rakenteli 16v legoilla. Nyt 10v myöhemmin on valmis juristi ja ekonomi. En olisi huolissani. Päinvastoin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän nämä "leikki on luovaa" yms kommentit mutta kommentoijat tuntuvat ohittavan miten raaka lasten/koululaisten maailma on yhtään erilaisia kohtaan.

Pari kommenttia olen jo tänne heittänyt. AP voi toki ottaa asian puheeksi lapsensa kanssa, mutta asialle tuskin on mitään tehtävissä, jos diagnoosit pitävät paikkansa. Parasta lapselle varmaan on se, että hänen vanhempansa olisivat hänen puolellaan.

T. Mies (Ei kokemusta vanhemmuudesta)

Hyvin sanottu! 

Oma 14-vuotiaani leikkii sopivassa seurassa edelleen. Oman ikäistensä  kanssa on erilainen rooli kuin tuttujen nuorempien lasten kanssa. Selvästi hän tiedostaa, miten yläasteikäisten odotetaan käyttäytyvän, vaikka myös vielä nauttii kun saa heittäytyä leikkimään. Olen iloinen, että hänellä on eri ikäisiä ystäviä. Eikä todellakaan tulisi mieleenkään kieltää leikkimistä "koska on liian iso sellaiseen". Paljon enemmän olisin huolissani niistä lapsista, jotka lopettavat leikkimisen viimeistään 10-vuotiaina ja istuvat sen jälkeen apaattisina vahtaamassa mitä tubettajaa milloinkin. 

Tiedän myös ihan tasapainoisia ja älykkäitä aikuisia ihmisiä, jotka keräilevät esim. Hello Kitty -tuotteita. Miksi pieneltä lapselta pitäisi kieltää Ryhmä Hau- tai Pipsa Possu -tuotteet? 

Mulla oli vielä barbeja kun olin yläasteella, myös ystävillä oli vielä lapsuuden leluja esillä kotona. Mutta me 80-luvulla syntyneet saatiin olla rauhassa lapsia niin kauan kuin oli itsellä tarve, eikä kukaan pitänyt sitä vammaisena. Oi aikoja oi tapoja. Musta on haitallista lapselle että se pakotetaan pois lapsuudesta. Lapsi lopettaa leikit silloin kun on itse siihen valmis.