Mun isovanhemmista toinen inhoaa mun ylipainoa selvästi
Ollaan välillä puhuttu liikkumisen tärkeydestä ja kuinka se on mulle tärkeää. Yks päivä tuli viesti häneltä että " on hyväksi sinulle että liikut mahd paljon. " heti pullukkana koin tämän niin että kiireellä saatava läskit pois johon tietysti pyrin, en halua olla ylipainoinen.
Siinä on kyllä terveysriskit sun muut tiedostan ne Joo, mutta kaikista parasta oli mummoltani se kun olin kylässä ja syötiin... tarjolla oli vaaleaa ja tummaa leipää. Olin ottaa vaaleaa kunnes mummu katsoi mua ja sanoi kyllä tämä tumma olisi sulle terveellisempää. :D koen jotenkin tämän niin sanotusti läski vihana yms.
Kommentit (26)
Miksi niin kynsin hampain tahdot pitää kiinni ylipainostasi? Mitä ne kilot sinulle antaa niin hyvää ettei voi luopua?
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin kynsin hampain tahdot pitää kiinni ylipainostasi? Mitä ne kilot sinulle antaa niin hyvää ettei voi luopua?
Peruskoulu suoritettuna?
Itse lokeroin ihmiset heidän käytöksensä perusteella, ja yhteydenpito sekä sen laatu ovat sen mukaisia. Tunteille harvemmin mitään mahtaa ja siihen vaikuttaa se miten kommunikointi sujuu.
Elin oman lapsuuteni 70-luvulla ja olin sen ajan mukaan tyypillisen laiha, en se kiintiöläksi, josta joku täällä eilen toisessa läski-ketjussa puhui. Mummoni antoi silloin minun ymmärtää olevani toisten ihmisten mielestä ylipainoisen. Olin silloin alle 10-vuotias. Kaikki nämä vuodet se lause on pysynyt mielessäni. Mummo makaa maan alla, mutta sanansa jäivät elämään. Olisivatpa olleet mukavampia ne sanat, joista hänet muistan.
Pitää vissiin vähentää yhteydenpitoo ku ei tunnu kauheen kivalta aina lenkille hoputtaminen.
Ilkeilijät pitäisi laittaa kirkon jalkapuuhun näytille kaikelle kansalle huonosta käytöksestä. Niin tosiaan eihän jalkapuita enää ole. Tee muille, mitä haluaisit itsellesi tehtävän. On hyvä elämän ohje. Miksi ilkeitä ihmisiä on aina vaan. Minkä ilon saa ihminen itselleen ilkeilystä. Minkälainen maailma olisi, jos kaikki olisivat ilkeitä toisilleen. No sotahan siitä tulisi. Olen saanut ilkeilyä osakseni koko elämäni ajan. En vastaa ilkeilyllä, mutta puolustan itseäni. Minusta ilkeät ihmiset ovat kateellisia. Isovanhempi voi olla kateellinen nuoruudelle.
Voi ap pikkuinen, varmaan hän aidosti kuvittelee toimivansa sinun parhaaksesi... mutta käyttäytyy kyllä kuin ääliö.
Omien lasten molemmat mammat ovat olleet samanalaisia. Ensin kun mennään sinne, niin tehdään pullat ja paakkelssit ja sitten kun lapset söivät niin "voivoi kun ei sun kyllä kannattaisi ottaa kuin korkeintaan yksi kun sulla on tuota mahaa tuossa jo" (ja tyyliin tökkäsi etusormella lasta mahaan).
Ja mikä kuvottavinta, anoppi touhusi jossain vaiheessa sitä miten "et sinä ketään poikaystävääkään saa kun olet tuollainen ei-urheilullinen" (ikään kuin tytön elämän tarkoitus olisi hankkia poikaystävä, mutta itsetuntoa tuollainen kyllä taitaa helposti nakertaa ).
Tosin oma äiti itsellekin voi sanoa "mulla olis tällainen hieno mekko mut ei se kyllä taida sulle sopia kun olet tuollainen klohno" (ikäänkuin hänen vanhoja mekkoja haluaisin...)
Niiden mummojen nuoruus taisi olla siinä mielessä aika pinnallista, että tytön kuului olla hoikka (jotta 'pääsisi naimisiin') ja aika on nyt vaan mennyt onneksi siitä jo ohi.
Eihän se sitä muuta, että oman terveyden vuoksi olisi hienoa, jos ylipainoinen pääsisi sinne BMI25 tai alle, mutta se on koko elämän projekti mitä ei hitustakaan auta se että 'hyvää tarkoittavat' sukulaiset huomauttelevat sun läskeistä tai juuri tuosta liikkumisesta. Itsestäänhän sen täytyy lähteä sen motivaation.
Toivottavasti sen jossain vaiheessa löydät, tai opit olemaan teflonia ja kantamaan kilosi mummojen loukkauksista välittämättä. Tsemppiä!