Lue keskustelun säännöt.
Ainoana lapsena päätin etten siirrä kärsimystäni lapsille ja teen ainakin 2 lasta, nyt minulla on 3 ja alan epäillä
01.06.2021 |
Järkeäni. Mitä h""ttiä minä ajattelin?!
Se hetki, kun niille oli seuraa toisistaan oli niin lyhyt ja nyt ne tappelee koko ajan. Poika 13v, poika 10v ja tyttö 8v. Elämä on yhtä kadonneiden tavaroiden etsimistä, harrastuksiin kuskaamista, riitojen selvittelyä ja ruuan laittoa.
Kommentit (69)
Älä huoli kyllä niistä vielä iloakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoana lapsena sanon että he arvostavat sisaruksia kun vanhemmat ikääntyvät! Antaisin mitä vain sisaresta, joka jakaisi tämän taakan kanssani :(
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vain yksi vaihe elämästä. Sisarusten olemassaolo korostuu sitten kun on aikuinen ja vanhemmat ovat vanhuksia tai edesmenneitä. Ainoa lapsi on molemmissa tilanteissa yksin.
Joillakin ne riidat vain jatkuu aikuisenakin ja varsinkin perinnöstä riidellään kun vanhemmat ovat edesmenneitä.
Minäkin olen vanhempieni ainoa ja päätin tehdä kaksi lasta, en tiennyt että ex-miehelläni on tod. näk ADD joka periytyi. Minulla on kehitysviivästymästä ja autismista kärsivä teini sekä ADHD esiteini. Ei meillä ole normaalia arkea ollenkaan. Yhteen olisin jättänyt jos olisin tämän tiennyt!
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vain yksi vaihe elämästä. Sisarusten olemassaolo korostuu sitten kun on aikuinen ja vanhemmat ovat vanhuksia tai edesmenneitä. Ainoa lapsi on molemmissa tilanteissa yksin.
Joo, mutta joillain ainoilla lapsilla on siinä ystäviä, puoliso, sukua, jotka eivät jätä heitä yksin.
Ja jotkut sisarukset ovat niin huonoissa väleissä, että tuollaisessa tilanteessa heistä ei ole apua ollenkaan toisilleen.
Sitten on meitä, joilla on sisaruskin avun tarpeessa ja hoidettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vain yksi vaihe elämästä. Sisarusten olemassaolo korostuu sitten kun on aikuinen ja vanhemmat ovat vanhuksia tai edesmenneitä. Ainoa lapsi on molemmissa tilanteissa yksin.
Ei välttämättä. Tunnen useamman perheen joissa sisarukset eivät ole mitenkään läheisiä keskenään.
Tsemppiä Ap, tuotahan se enimmäkseen on.
Vierailija kirjoitti:
Ainoana lapsena sanon että he arvostavat sisaruksia kun vanhemmat ikääntyvät! Antaisin mitä vain sisaresta, joka jakaisi tämän taakan kanssani :(
Mun ystävä ei ole ainoa lapsi, mutta on isänsä ainoa lapsi. Hän joutui muutama vuosi sitten setvimään isänsä jäämistön ja asunnon (joka oli kauheassa kunnossa). Ystäväni on psyykkisesti huonossa kunnossa eikä hänellä ole autoa, joten se oli hänelle aikamoinen ponnistus. Hän sanoi, että alkoi toivoa, että jostain löytyisi joku kadonnut sisarus, joka auttaisi häntä. Isän sukulaisista ei ollut apua. (Ja jos ihmettelette, miksi minä en auttanut, niin asun satojen kilsojen päässä, mutta kävin kyllä auttamassa häntä hoitamaan joitaikin asioita.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä hankin vain yhden lapsen. Kasvoin itse kahden lapsen perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Ainoana lapsena sanon että he arvostavat sisaruksia kun vanhemmat ikääntyvät! Antaisin mitä vain sisaresta, joka jakaisi tämän taakan kanssani :(
Sulla voisi olla myös sisar jota ei kiinnostaisi hoitaa vanhempianne ja taakka olisi yksin sinun. Nähty on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä vaan ollut tuollaista mun lapsuudessa. Olisko kasvatustavasta kiinni?
- kahden suunnilleen saman ikäisen sisaruksen kanssa kasvanut
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen vanhempieni ainoa ja päätin tehdä kaksi lasta, en tiennyt että ex-miehelläni on tod. näk ADD joka periytyi. Minulla on kehitysviivästymästä ja autismista kärsivä teini sekä ADHD esiteini. Ei meillä ole normaalia arkea ollenkaan. Yhteen olisin jättänyt jos olisin tämän tiennyt!
Minulle kävi niin päin, että itselläni on ADD enkä sitä tiennyt. No lapsia on vain yksi ja hänellä tätä alettiin tutkia vasta parikymppisenä kun korkeakouluopinnot tökkivät osittain ja sitä kautta itsekin hakeuduin tutkimuksiin. Meillä oli ihan normaalia arkea (mitä nyt koti aina sotkussa ja vain miestä jaksoi ruuanlaitto kiinnostaa), mutta onhan tässä diagnoosissa sulattelemista ja opettelemista.
Omat veljeni olivat minulle lapsuudessa tappelukavereita ja aikuisuudessa melko etäisiä. Perinnönjaosta meillä ei silti tullut riitaa. En kyllä pysty ymmärtämään niitä ihmisiä, jotka tekevät toisen tai kolmannen lapsen sillä ajatuksella, että siinä on sitten sisarukselle joku kaveri tai viihdyttäjä. Kauhea taakka sille syntyvälle lapselle ja se kaivattu sisarusten välinen rakkaus ja erityinen yhteys voi loistaa poissaolollaan. Tehkää kaksi tai kolme lasta jos haluatte, mutta älkää sitä ensimmäistä lasta varten!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Repeskö rönttönen yhdessäkään synnytyksessä vai pääsitkö helpolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on kaksi sisarusta. Olemme nyt kaikki aikuisia ja välit ovat hyvin etäiset.
Lapsena ärsytti kun ei ollut mitään omaa, ikinä.
Karkkipussikin jaettiin kolmeen osaan, nuorempi sisko hajotti barbinuket joita keräilin koristeeksi, eikä ollut edes omaa huonetta, vaikka teininä olisi tarvinnut omaa rauhaa ja tilaa.
Äidilläni viisi sisarusta ja isälläni neljä.
Heilläkin kaikilla keskenään hyvin viileät välit.
Yhden lapsen äitinä en koe paineita hankkia hänelle sisarusta sukulaisten painostuksesta huolimatta.
Lisäksi olemme ole mieheni kanssa suhteellisen pienituloisia, joten emme ehkä tulevaisuudessakaan pystyisi tarjoamaan useammalle lapselle tasavertaisia olosuhteita ja omaa rauhaa.
Kyllähän monen lapsen vanhempana saa olla erotuomarina, ja se on hemmetin rasittavaa. Itselläni on kolme lasta kahdenkympi molemmin puolin, ja nyt niistä on kyllä pelkästään iloa! He ovat myös taas lähentyneet keskenään, kutsuvat toisiaan juhliinsa yms.
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsi on paras määrä.
Sinulle ja minullekin on ollut.
Mutta eihän me määritellä tätä asiaa mikä kenenkin mielestä paras on. Itse olen kyllä onnellinen myös sisaruksistani vaikka itse yhteen päädyinkin.
Tiedän kans valtavan monta perhettä, jossa 3 lasta, jotka eivät todellakaan ole väleissä!
Minun siskot on täysiä ääliöitä, eikä heistä ole ollut lapsuudessa tai aikuisena mitään iloa. Lähinnä harmia ja vaivaa. Päädyin itse tästä syystä yhteen lapseen. Lapseni viihtyy ainakin toistaiseksi ainoana. On introvertti niin kuin vanhempansa, joten on vain iloinen omasta tilasta ja rauhassa.
Ei mun veljeä näkynyt mailla eikä halmeilla kun äiti oli sairas, äidin taloa tyhjennettiin, isän kämppää rempattiin vuokralle kun isä meni hoivakotiin.... Nyt se soittelee kerran pari vuodessa kun on vailla lapsenvahtia iltatähdelleen. Siis toisi pienen lapsen hoitoon tädille jonka on nähnyt kahdesti elämänsä aikana.... Joo, pärjään paremmin ilman veljeä.
Tämä on vain yksi vaihe elämästä. Sisarusten olemassaolo korostuu sitten kun on aikuinen ja vanhemmat ovat vanhuksia tai edesmenneitä. Ainoa lapsi on molemmissa tilanteissa yksin.